Näinhän se tuppaa menemään. Itsellä on nykyisen luontokuvausprojektin tiimoilta rapiat 130 tuhatta (digi)kuvaa läpikäymättä viimeisen reilun kahden vuoden ajalta. Siinä saattaa perslihas olla kovilla ja muutama hikikarpalo vierähtää, ennen kuin tärkeimmät otokset ovat seinillä riippumassa, tai kirjoissa tekstiä komppaamassa. Etenkin kun kuvankäsittely ei kuulu vahvuuksiini ja on näön ja värinäön kanssa ongelmia.elmar kirjoitti:Filmille pulaaminen on paljon yksinkertaisempaa touhua kuin kymmenien eri digikameroiden ominaisuuksien sekä niiden loputtomien valikoiden ja asetusten kanssa sählääminen. Siihen päälle raketti-insinöörin pitkä oppimäärä objektiivien, tietokoneiden, näyttöjen, backup-systeemien, ohjelmien, raw-konvertterien, printtereiden yms. ominaisuuksista.temama kirjoitti:Uskon, että Hannulle olis saattanut tulla pari vuotta lisää kuvausvuosia jos olis vaikkapa 5 vuotta sitten siirtynyt digiin. Tai 10v. sitten. Se olisi nimittäin säästänyt energiaa kun ei olis tarvinnut pulata niiden filmien kanssa...Olisi ehkä jäänyt aikaa muuhun...
Kun edellisistä on jotenkin selvitty, tiedostojen läpikäymiseen ja säätämiseen menee vähintään 2x enemmän aikaa kuin meni niiden kuvaamiseen. Päivässä satoja-tuhansia raweja (=lintujen kanssa normisetti) 20 fps:llä luukuttavalla ei juuri jää aikaa muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen. Eikä aina edes niihin, koska ilta- ja aamuvaloilla pitää olla taas valmiina mestoilla.
Hautala on itse sanonut muiden digi-touhuja vierestä seuratessaan, että hän ei halua opetella uutta tekniikkaa, vaan tutun filmin kanssa hänellä jää enemmän aikaa harkittuun valokuvaamiseen. Velvia-rulla pesään, täysi rulla kehitykseen ja vain parhaista dioista tehdään vedoksia tarpeen mukaan. Filmille kuvaavan huomion on pakko olla kuvassa ja sisällössä, koska rullalle mahtuu vain 36 ruutua. Ja Hannu tietää sen paremmin kuin kukaan...
Hyviä eläkepäiviä Suomen ainoalle oikealle luontokuva-legendalle.
Muistan elävästi miten nuorna kloppina tuli kameralehtien ja joidenkin ulkomaisten opusten ohella innostuttua Hannun kirjoista. Taisi siinä samassa muutama haavekin häivähtää mielessä osoittamassa kohti samoja sivakanjälkiä.
Kiitos Herra Hautalalle pioneerityöstä suomalaisen luontovalokuvauksen saralla, hienosta urasta ja kaikkea hyvää tuleviin päiviin.
