Kello oli kaksikymmentä yli seitsämän. Rouva oli lähdössä töihin ja käväisin toivottamassa hyvää työpäivää. Laitoin kahvin tippumaan. Takaikkunasta katsoin, että onpa kaunis päivä tulossa. Kunnes katsoin etuikkunasta.
Todella komea sateenkaari näkyi länsitaivaalla.. Ukkospilven edessä! Nappasin kameran ja juoksin lähipellon laitaan. Wau! Todella nättiä muotoa näkyi pilvessä ja vaimea jyrinä kantautui pellon yli. Kuvailin aikani, kunnes huomasin, että siellähän on vyöry. Tulossa lähes kohti. Pakko päästä kuvaamaan tuo!
Nyt oli vain pikku, tai kaksi pientä, ongelmaa, tavallaan. Eli lapset, jotka nukkuivat. Parin sekunnin jahkailun jälkeen juoksin sisälle, herätin tytöt ja heitin nopsaan päivävaatteet ylle. Annoin tytöille äkkiherätyksen liennytykseen banaanisuklaalaatikon ja sitten mentiin!
Vyöry tuli kohtalaisella vauhdilla, emmekä ehtineet ihan sen alle. Uukkari ja pieni matka takaisin pellon laitaan. Tytöt jäivät autoon ja minä juoksin pellolle.
Wauwau! Mikä pilvi! Se salamoi nyt melko taajaan ja taukoamaton jyrinä kaikui ympärillämme. Sateenkaaret olivat typistyneet, mutta olivat sitäkin kirkkaampia. Mahtavan näköinen. Kuvasin ja ihailin. Käväisin autolla hakemassa laajempaa optiikkaa ja kyselin tyttöjen kuulumiset. Innostuneesti kertoivat kuinka monta salamaa olivat nähneet. Myrskybongarin alkuja...
Otin vielä muutaman kuvan, kunnes alkoi tuntumaan hiukan liian pelottavalta. Salamat iskivät alle kilometrin päähän ja vyöry oli kohta yllämme, joten autoon pikavauhtia. Löin oven kiinni ja sitten alkoikin satamaan ja tuulemaan rajusti. Ja tytöillä oli hauskaa!
Paras aloitus päivälle!
[/img]
