habannaama kirjoitti:Samaa vanhaa mantraa toistan, jotta kauneus on katsojan silmissä ja yksi tykkää tyttärestä...
Siltikään en ymmärrä yhtälöä, jossa aina kalustovaihdon jälkeen (joka tapahtuu suht´nopealla syklillä) otetaan "tiaisesta" pönötyskuvia ja laitetaan ne foorumille, jossa kysellään näiden "pönöjen" perään, jotta mitä mieltä tästä ja tästä ja mainitaan vastakkainasetteluesimerkkinä se toinen kameravalmistaja (usein myös ihan muissakin asiayhteyksissä).
Tuossahan on kyse siitä kolmannesta valokuvaukseen liittyvästä harrastuksesta. Ensimmäinen oli ennen varsinainen valokuvaus. Toinen (nykyään kai eka) on kuvankäsittely. Kolmas on kalustoharrastus.
Mikään noista tuskin esiintyy ihan puhtaana. Valokuvaus tuntuu jääneen vähimmälle.
Kuvankäsittelijät ottavat kuvia siksi, että saisivat harrastaa sitä varsinaista harrastusta, eli kuvien käsittelyä. Niitä viilataan ja viilataan. Kuvan ottamista mietitään maksimissaan 15 sekuntia, kuvan ottaminen on murto-osasekunnin juttu ja sitten tietokoneella vietetään puolesta tunnista kolmeen tuntiin yhden kuvan kanssa.
Valokuvauksen harrastaja miettii kuvaa minuutteja, ottamiseenkin menee vähän enemmän aikaa kuin kuvankäsittelijöillä. Sitten kuvaa käsitellään alle minuutti.
Kalustoharrastajat ottavat kuvia vain voidakseen verrata niitä teknisesti johonkin mielikuvaan. Kuvan suunnitteluun menee 2 sekuntia, ottamiseen 10. Sitten kuvaa käsitellään tietokoneella, mutta vain siten, että tekniset ominaisuudet näyttäisivät hienolta. Tulosta verrataan joko ikivanhoihin omiin kuviin, kahta sukupolvea vanhemmalla kalustolla otettuihin tai netistä tempaistuihin pikkuisiin jpg-kuviin.
Uskon, että jokainen valokuvauksen harrastaja liikkuu jonkin verran jokaisella alueella. Siihen liitetään sitten esimerkiksi luonnossa liikkuminen ja bileissä käyminen ja kuvia otetaan siellä. Tilanteet vaihtelee.
Spege kuuluu selvästi kalustoharrastajiin. Juuri siksi olen jo vuosikausia yrittänyt hänelle kertoa, että harrastusta voisi vähän laajentaa sinne kuvauksen puolelle. Hän on jo venyttänyt harrastusta kuvankäsittelyyn, mutta sekin vain siksi, että se palvelee kalustoharrastusta.
Yksikään harrastus ei ole parempi kuin toinen. Samalla lailla on paha verrata, onko pitsinnypläys, murtomaahiihto vai shakin peluu parempi harrastus. Paremmuudesta ei siis ole kysymys. Kysymys on vain siitä, mikä asia ketäkin kiinnostaa. Kun useimmillä lisäksi kiinnostus kohdistuu moneen asiaan, esimerkiksi jäkäliin ja kuvankäsittelyyn, tuloksena on viimeisen päälle käsiteltyjä jäkäläkuvia. Mikään harrastus ei siis esiinny yksinään, vaan jokainen keksii sellaisia yhdistelmiä, mitkä kiinnostavat.
Tähän sitten liittyy totaalinen epävarmuus itsestään. Jos ei itse osaa sanoa, onko joku lintukuva parempi kuin toinen, sitä pitää kysyä muilta. Samalla hehkutetaan oman harrastuksen kohdetta.
Minä tiedän suunnilleen omat rajani ja taitoni. Ei minun tarvitse kysyä spegeltä, mikä kuva on parempi kuin toinen. Minä tiedän sen itse paremmin. Muistatteko dc.netistä Adelea, reksiä, nieppiä jne? Heidän ei tarvinnut kysellä mitään. He nauttivat kuvaamisesta ja tiesivät tuloksen olevan riittävän hyvä. Veshut kuuluu samaan seuraan. Ei Veshutin tarvitse kysyä, onko joku kuva hyvä. Hän näytti kuvan, jos se hänelle sattui sopimaan. Ja sekös spegeä rasitti.