Temiksen fotokuvatukset 2021

[©pjm]

Teksti on kuin savolaisukon höpinät mutta lienee kuitenkin toinen kirjottaja?


Ai nii, ne kuvat! 👍

[temama]

Teksti on kuin savolaisukon höpinät mutta lienee kuitenkin toinen kirjottaja?


Ai nii, ne kuvat! 👍

Tattista pjm. Juuh, no kirjoitukset vedetään nyt huikkasen juhlamielellä - onhan kymysyksessä sentään ensimmäinen valotettu filmirulla sitten useampaan vuoteen!

Edellisellä sivulla aloittelinkin jo uusimpinen filmikuvieni esittelyä, mutta jatketaan pienellä välinumerolla tässä vaiheessa iltaa!

Koska älyluuritkin ovat kovasti pinnalla ajassa, niin kokeilin huvikseen myös pienimuotoinen kinofilmi vs. Huawei luurikamera vertailu;

Luuri.



Kodak Ultramax 400 värifilmi

[temama]

Noniin rakkaat foorumiystävät. Kippistä pimenevään syysiltaan!

Tässä on ensimmäinen varsinainen setti meikäläisen upouutta filmivalokuvaa. Aloitetaan kuudella luontopainotteisella pläjäyksellä.

1.



2.



3.



4.



5.



6.




Spegen hiljattain julkaisemat filmivärikuvat aiheuttivat huomattavan paljon polemiikkia etenkin värien osalta. Oikeastaan en yhtään ihmettele, että Spege valitsi voimakkaasti saturoivat värit omaan esitykseensä! Nimittäin kun käpistelin omia filmistä skannattuja TIFFejä, niin huomasin, ettei filmiskannauksilla kannata ehkä pyrkiä totuttuun nykypäiväisen digikuvan oloiseen ulkoasuun vaan kannattaa pelata filmikuvan omilla vahvuuksilla. Ei kannata pelätä liikaa rakeista kohinaa, vaan antaa luonnollisesti toistuvien yksityiskohtien näkyä (ei siis liikaa kohinavaimennusta) ja hienosti toistuviä värejä ei kannata toppuutella turhia vaikka ne näkyisivät totuttua voimakkaammilta.
Myönnän, että tälläinen kuvankäsittelyfilosofia synnytti varmaan muutaman harmaan hiuksen lisää, koska välillä oli suht vaikea tasapainotella filmivärikuvan ja modernin digikuvan välisellä akselilla, aiheesta riippuen raja on kuin veteen piirretty viiva.

[©pjm]

Värit yllättävän hyvät sanoisin, niiltä osin käpistely mennyt hyvin. Kohinaa ehkä kuitenkin vähentäisin, etenkin neloskuvan taivasosuudesta. Ykköskuva o pakettina niinku luonto on, luonnollinen. 👍

[temama]

Värit yllättävän hyvät sanoisin, niiltä osin käpistely mennyt hyvin. Kohinaa ehkä kuitenkin vähentäisin, etenkin neloskuvan taivasosuudesta. Ykköskuva o pakettina niinku luonto on, luonnollinen. 👍

Kiitoksia. Yep, neloskuvassa rakeisuus karkasi aika hyvin käsistä. Todenäköisesti ilmiö voimistui kun muutin sinisen sävyä. Oli alunperin turhan turkoosi.

[temama]

Foorumilla sen verran haudanhiljainen meno, että kokeilin huvikseen pienimuotoista testiä. Miten Kodak Ultramax 400 filmistä skannattu TIFF kestää varjojen nostoa ym. joka liittyy dynamiikkaan?

Tässä kuvaaiheessa oli tapahtuu paljon, ainakin jos tarkastelee dynamiikkaa. Takana taivas valoisa, tallialue aika hyvin varjossa, puhumattakaan pimeässä tallissa lymyävästä toisesta hevosesta.

Tässä Sony A7RII normaali kuva , ei pahemmin käpistelty;



Tässä sama kuva, mutta varjoja nostettu ja kirkkaita laskettu;



Tässä taas Kodak Ultramax 400 normaalikuva, ei pahemmin käpistelty;



No niin. Mutta sitten kunnon rajaus pimeästä tallista, ja näissä kropeissa varjoja nostettu selkeästi;

Sony A7RII digi (ISO400);



Kodak Ultramax 400, TIFF tiedoston varjoja nostettu jotta hevonen tulee esiiin tallin pimennosta;



Sanomattakin selvää, ettei ISO 400 filmi kestä lähimainkaan samanlaista varjojen nostoa, eikä pimennosta voi saada kuvadataa yhtä hyvin esiin kuin hyvästä kinodigikennosta. En ole silti pettynyt. Minusta filmi toimii mainiosti, ja siinä on mukavaa luomumeininkiä kuitenkin. Ei kaikki tarvitse olla niin siistiä.

[spege]

Herätys, heeerätys [temama-setä paijaa teitä varovasti olkapäälle]
Herätkää rauhassa virtuaalisesta unitodellisuudesta digiuneksijat <3

Olen nimittäin saanut valmiiksi sarjan aitoja hetkiä todellisuudesta, filmiemulsiolle taltioituneena.

Aluksi oli huikkasen teknisiä hankaluuksia, kun paremmasta - jo vuosia kaapissa levänneestä - minoltan filmijärkkäristä jämähti peili ylös, eikä suostunut tulemaan alas (odottaa huoltoreissua). Toisesta Minolta Dynax rungosta oli taas elämän hyrskyissä & myrskyissä kadonnut patterikotelon kansi! Noh, sellaista voi sattua kun kovaa elää. Onneksi sain vangittua kameran sisään pari motonetistä hankkimaani CR2 paristoa klemmarin pätkällä niin, että jopa sähköt alkoi toimimaan ja Dynax surisemaan!

Valonsäteiden johdattamisen pyhässä tehtävässä käytin lähes käsityönä tehtyjä minoltan jaloja objektiiveja.

Mutta miten tämän kaiken filmivalokuvauksen jalouden saisi toimitettua teidän rahvaan digiajan kyllästämille silmille nähtäväksi ja koettavaksi? Siinäpä se. Ei ole oikopolkuja. Analoginen on analogista ja digi on yköstä ja nollaa! Ei siihen auta kuin kompromissi. Jouduin siis ostamaan digitointipalvelun fotoyks-liikkestä joka käyttää filmiskannaukseen arvostettuja Noritsu HS-1800-skannereita. Tiedostot luonnollisesti TIFF muodossa.

Malttakaa mielenne ja varatkaa matkalle juuri sopiva määrä pikkusuolaista ja suosikkijuomaa!

Pienistä puhkipalamisista ja raekohinoista huolimatta ihan kivoja filmiotoksia ja pisteet siitä, että tyydyit everstin arvoisena valokuvaupseerina vaatimattomampiin värisävyihin kuin esimiehesi. Nämä kuvasi taisivat saada DC.netin kansan sanattomaksi ihastuksesta tai sitten kansa kapinoi filmikuvaukseen hurahtaneita johtajiansa vastaan olemalla hiljaa.

Parasta antia minulle tässä filmikuvajutussasi on kuitenkin tähän mennessä ollut ylläoleva lainaus uusien valokuviesi saatesanoista, jotka osoittavat korkeilta valokuvaupseereilta vaadittavaa erinomaista verbaalista ulosantia, huumoria ja turhan vaatimattomuuden heittämistä hevonperseeseen. Eversti temamassa on kyllä selvästi ainesta jopa valokuvaajien kenraalikuntaan. :)

[temama]

Pienistä puhkipalamisista ja raekohinoista huolimatta ihan kivoja filmiotoksia ja pisteet siitä, että tyydyit everstin arvoisena valokuvaupseerina vaatimattomampiin värisävyihin kuin esimiehesi. Nämä kuvasi taisivat saada DC.netin kansan sanattomaksi ihastuksesta tai sitten kansa kapinoi filmikuvaukseen hurahtaneita johtajiansa vastaan olemalla hiljaa.

Parasta antia minulle tässä filmikuvajutussasi on kuitenkin tähän mennessä ollut ylläoleva lainaus uusien valokuviesi saatesanoista, jotka osoittavat korkeilta valokuvaupseereilta vaadittavaa erinomaista verbaalista ulosantia, huumoria ja turhan vaatimattomuuden heittämistä hevonperseeseen. Eversti temamassa on kyllä selvästi ainesta jopa valokuvaajien kenraalikuntaan. :)

Kiitoksia kovasti, marsalkan kehut lämmittävät aina. Pelkästään kenraalikunnan mainitseminen sai poskeni punottamaan nenäni lailla!
[tässä vaiheessa ansaittu jalluryyppy yömyssyksi]

Täytyy tunnustaa, että filmikuvaaminen oli ajoittain melko raskasta henkisesti. Oli pakko luottaa kameran valotusmittariin, ja enkä ollut kovinkaan varma miten hyvin Kodak Ultramax 400 värifilmi kestää yli- tai alivalottamista. Lisäksi manuaalitarkentaminen pelkästään optisen kurkistusikkunan läpi arvelutti hieman. En voinut myöskään täysin luottaa valotusaikojen paikkansapitävyyteen (suljin).
Nämä kaikki huomioiden, olen aikalailla tyytyväinen lopputulokseen. Kaikki filmirullan 36 ruutua nimittäin onnistui yllättävän hyvin teknisesti - lievistä puhkipalamisista ja rakeisuudesta huolimatta.

Oli tämä sellainen kokemus taas vaihteeksi, että täytyy ottaa tavaksi! Muutama rulla vuodessa ei olis paha.
Ehkä Cliché , mutta kyllä sitä vain miettii ihan eritavalla jokaista ruutua kun tietää, että rullassa enää joku 12 kuvaa filmiä enää jäljellä, eikö?
Filmikuvaaminen opettaa jopa arvostamaan digikuvaamista eri tavalla.

[habannaama]

Kunhan jaksaa kuvata filkka toisensa perään, ne kameran säädöt yhdistettynä käytetyn filkan ominaisuuksiin iskostuu kyllä selkärankaan, aivan samoin kuin digillä iskostuu täysmanuaalilla kuvatessa, mitä asetuksia kulloinkin kannattaa käyttää eri tilanteissa, jotta saa parhaan mahdollisen itseään miellyttävän lopputuloksen aikaiseksi.

Nyt on temamalla tekemisen meininkin, se mikä pistää silmiin positiivisella tavalla, on sävymaailman konstailemattomuus, ei ole lähdetty luonnottomuuden tielle, vaan kunnioitettu luonnollisia sävyjä.
Toki taiteellisuudella on aina aikansa ja paikkansa, mutta tämän tyylisissä kuvissa en itse henkilökohtaisesti pidä mistä "saturaatioleikeistä", joten siitä täydet bojot.

Joo, itsekin ihmettelin yhden kuvan taivasosuuden rakeisuutta, mutta sieltähän se selitys sitten tulikin.
Monta kertaa kuulee kerrottavan filkkojen kohdalla kuinka kohina on anteeksiannettavampaa ja sopii filkan luonteelle, niin kai sitten, mikä minä olen kertomaan mikä on oikein ja mikä väärin, kai se aikakin sitten kultaa muistot, mutta siltikin itselläni hämärä mielikuva vuosikymmenien takaa, kuinka pyrin aina välttämään sitä kaikin keinoin, koska olen aina ollut sen suhteen hieman "allerginen", siis jo filkka-aikoina.
En siis mitenkään "sairaalloisen", sillä fysiikan lait kun ovat mitä ovat, niin täydellisyyteen ei vaan aina voi päästä, eikä sentään päätään petäjään kannata ehdoin tahdoin hakata.

Jos suonette jonkin asteisen vertailun näiden ja Marsalkka Spegen kuvien välillä, niin näitä katson ihan mielellään, Marsalkka Spegen kuvien kohdalla ikävä kyllä mielellään ei ollut se oikea termi, tällaista sen filkkataltioinnin kuuluu olla, elävän elämän realistista kuvantamista ilman mitään kikkakolmosia.

[Maffer]

Ektar on mainio maisemakuvaukseen. Kehitän itse negatiivini jos värikuvia kuvaan filmille. Tässä esimerkki mikä ei paljoa kohise:

4x5" Ektar 100, pitkä valotus kuun valossa

Alkuperäinen "instagram" filtteri:

4x5" Ektar 100, kemikaalit sotkettu tahallaan kehitysvaiheessa keskenään

[habannaama]

Maffer, nättiä ;)

[Maffer]

Mnoh, onha nois vanhoissa laajakulmissa jottain jänskää ainakin. Nimittäin kymmeniä vuosia sitten osattiin tehdä laajiksia joissa ei ollut mitään tynnyrivääristymiä tai muuta pasketta. Tänä päivänä ei näytä onnistuvan vaikka hintaa on 10x.

[temama]

Mnoh, onha nois vanhoissa laajakulmissa jottain jänskää ainakin. Nimittäin kymmeniä vuosia sitten osattiin tehdä laajiksia joissa ei ollut mitään tynnyrivääristymiä tai muuta pasketta. Tänä päivänä ei näytä onnistuvan vaikka hintaa on 10x.

yeppulis, se on muuten jännä juttu. Kun objektiivit tehtiin filmikameroille, niin tärkeä osa objektiivin laatua oli myös kunnolliset vääristymäkorjailut. Koska niitä ei digitaalisesti voinut tehdä. Kaikki tallentui filmille sellaisenaan. Esimerkiksi edellisen sarjan 1. ja 2, kuvassa käytin minoltan vanhaa laajista joka tekee yllättävän suoraan linjaa suoraan paketista. En korjailut optisia vääristymiä lainkaan näissä kuvissa. Toki photorissa olisi voinut tehdä jotakin kyllä.

[temama]

Ektar on mainio maisemakuvaukseen. Kehitän itse negatiivini jos värikuvia kuvaan filmille. Tässä esimerkki mikä ei paljoa kohise:

4x5" Ektar 100, pitkä valotus kuun valossa

On erittäin onnistunut kuva !

Pitkiä valotuksia olisin halunnut vielä kokeilla, mutta niitä ei kodak 400 kinofilmillä kannattanut tehdä. Täytynee käydä jostakin hommaamassa vaikka ISO100 filmiä.

Mitä oman sarjani raekohinoihin tulee, niin suoraan paketista kuvissa ei liiemmin kohinaa ollut - se lisääntyi kun käpistelin skannattuja TIFFejä astetta rajummin joissakin tapauksissa.

Esim toi sarjan kuva 4. Se näyttää siis tältä;



Vähän maltillisemmalla käsittelyllä, ja kohinapoistolla siitäkin saa huikkasen siedettävämmän;



Jännä juttu myös turkoosiin kallellaan oleva taivaan sininen. En tiedä, olisiko se yksi Kodak Ultramax 400 filmin ominaisuus, mutta aika monesta kuvasta korjasin taivaan sinestä turkoosia vivahdetta toisaalle.

[temama]

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, varsinkin 36 kuvan rulla filmiä! Rullasta riitti moneksi. Siitä riitti nyt nähtyihin valokuviin, mutta myös 10 erillaiseeen testikuvaan, sekä muutamaan henkilökohtaiseen henkilökuvaan. Henkilökuvat muuten onnistuivat oikein hyvin! Niistä tuli luonnollisen oloisia, myös väreiltään.

Tässä iloksenne vielä muutama kuva lisää.


7. Korso - Always on my mind
Rosoinen kuva Korsosta, tuosta pohjoisen Vantaan legendaarisesta helmestä. Kuva alivalottui vähän, joten rakeisuus tähän lopulliseen esitykseen lisääntyi kun nostin valoisuutta kuvankäsittelyssä. Toisaalta mielestäni sopii Korson katu-uskottavaan imagoon ihan OK 8-)



8. Tuiki tavallista suomalaista rivariasumista. Täällä moni nuoripari saa kasvattaa jälkipolvea rauhassa, mutta kuitenkin sopivan sosiaalisessa ympäristössä, turvallisesti.




9. Korsossa asuu myös harakoita




10. Ruusunmarjojen hehkeä väri pääsee esille, mutta kiltävä pinta aiheutti heijastuksillaan hieman ongelmia filmivalotuksessa. Alivalotus tai polasuodin olisi auttanut. ISO400 filmi ei ehkä myöskään optimaallisin valinta.



11.



Näin!! Toivottavasti joku foorumilaisista sai kiksejä näistä filmivalokuvistani, ja ehkä innostuu jopa itse kokeilemaan hommaa. Voisinpa jopa suositella. Esimerkiksi lähipiirin ihmisistä voisi olla ihan kiva saada tallennettua filminegatiiveja, ettei kaikki kuvallinen muistomateriaali olisi vain pelkkää databittiä!

[aikaarska]

Pirteää filmiräiskimistä ! Onnistunut prosessointi ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta teknisesti laadukasta tavaraa. Minoltan vanhat objektiivit ovat kyllä erinomaisia.

[spege]

Jännä juttu myös turkoosiin kallellaan oleva taivaan sininen. En tiedä, olisiko se yksi Kodak Ultramax 400 filmin ominaisuus, mutta aika monesta kuvasta korjasin taivaan sinestä turkoosia vivahdetta toisaalle.

Itse olen kuvannut omilla filmikameroillani tämän uuden filmi-innostukseni aikana Kodak Portra 400 ja 800 filmeille. Myös oman kokemukseni ja mitä olen filmeistä kuullut ja lukenut, Kodakin värinegatiivifilmien värimaailma on yleensä lämmin, jopa pastellimainen, jolloin ihmisten ihonsävyt toistuvat miellyttävästi. Tämä lämmin värimaailma vaikuttaa toisaalta ilmeisesti siihen, että Kodakin filmeillä vihreä toistuu usein melko vaimeasti ja sininen muuttuu helposti turkoosiksi, mikä on nähtävissä myös omissa filmikuvissani.

Kodak Ektar 100:sta kehutaan huippufilmiksi, mutta sen käyttöä rajoittaa huomattavasti alhainen herkkyys, varsinkin kun värinegatiivia kannattaa yleensä varmuuden vuoksi ylivalottaa 1-2 aukkoa, jos haluaa mahdollisimman sävykkäitä negatiiveja ja pitää rakeisuuden minimissä. Sekä väri-, että mv-negatiivifilmeissähän on yleensä varsin laaja valotusvara erityisesti ylivalotuksen suhteen, kun taas diafilmi vaatii hyvin tarkan valotuksen, vielä tarkemman, kuin digitaalikameran kenno.

Itse kokeilen seuraavaksi Fuji Superia 400 värinegaa. Vanhojen muistojeni ja kokemusteni perusteella ja mitä olen vanhoja filmejäni viime aikoina digitoinut Plustekin filmiskannerilla, Fujin värifilmit toistavat yleensä luonnonvalokuvauksessa tärkeät vihreän ja sinisen erittäin hyvin, jopa hieman korostaen niitä. Fujin värinegatiivifilmeissä taitaa vain olla tällä hetkellä se ongelma, että niitä on vaikea saada mistään rahallakaan ja parhaimman värinegafilmin, Reala 100:n valmistus on lopetettu jo vuosia sitten.

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, varsinkin 36 kuvan rulla filmiä! Rullasta riitti moneksi. Siitä riitti nyt nähtyihin valokuviin, mutta myös 10 erillaiseeen testikuvaan, sekä muutamaan henkilökohtaiseen henkilökuvaan. Henkilökuvat muuten onnistuivat oikein hyvin! Niistä tuli luonnollisen oloisia, myös väreiltään.

Kaiken nähneenä valokuvamarsalkkana sanoisin, että on melkoisen hyvä suoritus, jos oikeasti sait otettua kaikki nämä kuvat, joista muutamat vielä varsin hyviä vain yhdellä rullalla filmiä! 36 kuvaahan tulee otettua helposti digikameralla jo yhdestä staattisesta aiheesta, kun "ei maksa mitään". Jos tämä juttu on oikeasti totta, olet kyllä ansainnut ehdottomasti valokuvakenraalimajurin arvon. :)

[temama]

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, varsinkin 36 kuvan rulla filmiä! Rullasta riitti moneksi. Siitä riitti nyt nähtyihin valokuviin, mutta myös 10 erillaiseeen testikuvaan, sekä muutamaan henkilökohtaiseen henkilökuvaan. Henkilökuvat muuten onnistuivat oikein hyvin! Niistä tuli luonnollisen oloisia, myös väreiltään.

Kaiken nähneenä valokuvamarsalkkana sanoisin, että on melkoisen hyvä suoritus, jos oikeasti sait otettua kaikki nämä kuvat, joista muutamat vielä varsin hyviä vain yhdellä rullalla filmiä! 36 kuvaahan tulee otettua helposti digikameralla jo yhdestä staattisesta aiheesta, kun "ei maksa mitään". Jos tämä juttu on oikeasti totta, olet kyllä ansainnut ehdottomasti valokuvakenraalimajurin arvon. :)

OMG :-O Gyllä voin kaikella vaatimattomuudella ilokseni ilmoittaa, että totta se on! Itseasiassa 36 kuvan rullan kolme ensimmäistä ruutua meni piloille koska sen ensimmäisen kokeilemani minolta rungon peili jäi tosiaan ylös ja jouduin turssaamaan kallisarvoista filmiä käsin pois viallisesta rungosta ja lataamaan sen toiseen runkoon!

Tässäpä vielä, jos ei ihan kirjallinen, niin kuvallinen todiste kaikista 33 filmivalokuvasta jotka siitä rullasta sain. Henkilökohtaiset kuvat sensuroituna;



Jätän nyt Marsalkan massiivipuu-työpöytänsä taakse pohtimaan huolellisesti tätä tärkeää nimitysasiaa.

Sillä vaikka olenkin tälläinen rauhantahtoinen suomalainen patriootti ja ylpeä Sonysti, niin ottaisin ilomielin ja ylpeydellä Marsalkan kunniaosoituksen vastaan. Eihän sitä ikinä tiedä vaikka ylennykselläni olisi takataskussa vielä käyttöä! Ymmärrän, että kymysys ei ole nyt mistään vähäpätöisestä asiasta.

[temama]

Jännä juttu myös turkoosiin kallellaan oleva taivaan sininen. En tiedä, olisiko se yksi Kodak Ultramax 400 filmin ominaisuus, mutta aika monesta kuvasta korjasin taivaan sinestä turkoosia vivahdetta toisaalle.

Itse olen kuvannut omilla filmikameroillani tämän uuden filmi-innostukseni aikana Kodak Portra 400 ja 800 filmeille. Myös oman kokemukseni ja mitä olen filmeistä kuullut ja lukenut, Kodakin värinegatiivifilmien värimaailma on yleensä lämmin, jopa pastellimainen, jolloin ihmisten ihonsävyt toistuvat miellyttävästi. Tämä lämmin värimaailma vaikuttaa toisaalta ilmeisesti siihen, että Kodakin filmeillä vihreä toistuu usein melko vaimeasti ja sininen muuttuu helposti turkoosiksi, mikä on nähtävissä myös omissa filmikuvissani.

Kodak Ektar 100:sta kehutaan huippufilmiksi, mutta sen käyttöä rajoittaa huomattavasti alhainen herkkyys, varsinkin kun värinegatiivia kannattaa yleensä varmuuden vuoksi ylivalottaa 1-2 aukkoa, jos haluaa mahdollisimman sävykkäitä negatiiveja ja pitää rakeisuuden minimissä. Sekä väri-, että mv-negatiivifilmeissähän on yleensä varsin laaja valotusvara erityisesti ylivalotuksen suhteen, kun taas diafilmi vaatii hyvin tarkan valotuksen, vielä tarkemman, kuin digitaalikameran kenno.

Itse kokeilen seuraavaksi Fuji Superia 400 värinegaa. Vanhojen muistojeni ja kokemusteni perusteella ja mitä olen vanhoja filmejäni viime aikoina digitoinut Plustekin filmiskannerilla, Fujin värifilmit toistavat yleensä luonnonvalokuvauksessa tärkeät vihreän ja sinisen erittäin hyvin, jopa hieman korostaen niitä. Fujin värinegatiivifilmeissä taitaa vain olla tällä hetkellä se ongelma, että niitä on vaikea saada mistään rahallakaan ja parhaimman värinegafilmin, Reala 100:n valmistus on lopetettu jo vuosia sitten.

Erittäin mielenkiintoista asiaa filmeistä. Itse mietin, että kokeilisin seuraavaksi Kodakin Color Plus 200 tai Fujin C200 filmiä. Lisäksi houkuttaisi joku ISO100 filmi pitkiin valotuksiin. Ehkäpä juuri Ektar satasta, jos sitä vielä isolta kirkolta saisi.

[spege]

Itse mietin, että kokeilisin seuraavaksi Kodakin Color Plus 200 tai Fujin C200 filmiä. Lisäksi houkuttaisi joku ISO100 filmi pitkiin valotuksiin. Ehkäpä juuri Ektar satasta, jos sitä vielä isolta kirkolta saisi.

Nuo kaksi ensin mainitsemaasi filmiä on perinteisesti luokiteltu edullisiksi harrastelijafilmeiksi. Toki nillekin voi kuvata ja kuvanlaadun kannalta kameran objektiivi, valotus, filminkehitys ja skannaus ovat tärkeämpiä seikkoja kuin paras mahdollinen filminlaatu. Kannattaako filmin hinnassa kuitenkaan tinkiä, jos filmikuvaus on vain satunnainen digikuvaamisen oheisharrastus. Hinnoissa ei ole kuitenkaan eroa kuin muutaman euron rullalta ja lähtökohtaisesti kalliimpi filmi on yleensä parempi kuin halvempi. Parempi ISO 400-herkkyinen voi hyvinkin päihittää kuvanlaadussa halvan ISO 200 filmin.

Kodak Ektar 100 on täysiverinen pro-filmi ja kuvanlaadultaan parhaita värifilmejä, mitä on koskaan valmistettu. Sitä ja muitakin Kodakin filmejä on löytynyt ainakin tähän saakka Suomesta monestakin eri liikkeestä. Lähinnä Fujin värifilmit ovat olleet kiven alla, mihin vaikuttaa osaltaan korona-aika ja viime vuosina Suomen lisäksi muuallakin maailmassa hurjasti kasvanut kiinnostus perinteiseen filmille kuvaamiseen ja sen myötä filmien kysynnän maailmanlaajuinen voimakas kasvu, johon filminvalmistajat eivät ole täysin kyenneet vastaamaan, kun tuotantoa on ajettu päinvastoin aiemmin vuosikausia alas kaiken digihuuman keskellä.

OMG :-O Gyllä voin kaikella vaatimattomuudella ilokseni ilmoittaa, että totta se on! Itseasiassa 36 kuvan rullan kolme ensimmäistä ruutua meni piloille koska sen ensimmäisen kokeilemani minolta rungon peili jäi tosiaan ylös ja jouduin turssaamaan kallisarvoista filmiä käsin pois viallisesta rungosta ja lataamaan sen toiseen runkoon!

-----

Jätän nyt Marsalkan massiivipuu-työpöytänsä taakse pohtimaan huolellisesti tätä tärkeää nimitysasiaa.

Sillä vaikka olenkin tälläinen rauhantahtoinen suomalainen patriootti ja ylpeä Sonysti, niin ottaisin ilomielin ja ylpeydellä Marsalkan kunniaosoituksen vastaan. Eihän sitä ikinä tiedä vaikka ylennykselläni olisi takataskussa vielä käyttöä! Ymmärrän, että kymysys ei ole nyt mistään vähäpätöisestä asiasta.

Kiitos todisteesta, mikä osoittaa kyllä ehdottomasti sen, että olet sielultasi suurempi sotilas, kuin olen tähän mennessä ymmärtänytkään! Olen lukenut aikaisemmin meriiteiksesi hienojen digikuvien lisäksi peräänantamattoman taistelun Sonyn peilittömien kameroiden puolesta. Mutta se, että onnistut saamaan yhdellä, vieläpä vajaalla 36 kuvan filmirullalla peräti 15 julkaisukelpoista valokuvaa on jotain aivan ennen kuulumatonta. Asia on lähes suoraan verrannollinen sota-ajan taistelutantereelle, jossa yksi sotilas kykenee kaatamaan yhdellä rynnäkkökiväärin lippaalla viisitoista vihollista, eli vain joka toinen laukaus menee ohi!

Laitan ylentämispaperisi välittömästi vetämään Suur-Savon ammattivalokuvaajain pääesikuntaan, jossa valokuvaeversti Hassel hoitaa kaikki paperityöt, eikä ole siksi ehtinyt enää vuosiin postaamaan kuviaan tänne DC.nettiin.