Diffraktio ja ison resoluution kennot

[zone6]

Jäbät o pudonnu puusta kun tuollaisia lauotte. Eikun vaihtamaan parempaan (tm). Sen kyllä ymmärtää jotenkin, jos ei koskaan ole nähnyt huolella kuvattua isoa vedosta tarpeeksi suurella resoluutiolla. Ei ole paluuta sen jälkeen. Mutta ei ole ymmärrystäkään jos ei ensin kokeile.

Kyllä nämä uudet 61MP+ ovat tervetulleita, mutta hutiloijille ne eivät sovi. On varauduttava siihen 16 kuvan fokuspinoon ja fyysisesti rajoitettava lasin aukko ettei sitä vahingossakaan saa stopattua f/4 pienemmäksi.

Aloittamaan pääsee vähälläkin rahalla. Puupönttö ja mustavalkofilmi maksaa yhden nurkkavammaisen Fujin kroppilasin verran. Resoluutiota on tarjolla 70-100MP skannattuna ihan perus käyttöaukolla f/11-40.

Perus Ilford Delta 100, kohtuullinen objektiivi ja aukko sinne f/16 tai f/22 maksimissaan ja huidellaan melkein 400mpix -lukemissa.
Tosin saa olla tuuletonta, tukeva jalusta, ... Mutta jos tarkkuutta haluaa niin tämähän on se suorin tie.

(värillä pääsee melkein tuonne kun laittaa Ektaria pesään).

Perus-tasoskannerilla (2400dpi) ei tosin päästä kuin himpun yli 100mpix -tasolle... Joku Epson V700/V750/V850 pystyy parhaimmillaan noin 3000dpi ja liki 200mpix.

[jaava]

Jos kootaan ylipäätään ison resoluution kennojen (> 50MP) haittoja ja hyötyjä.
Tällaisia tulee mieleen:

Ensin ei hyvä eikä huono puoli:
Difffraktion saa näkyviin (koska resoluutiota riittää) suuremmalla aukolla (f/4 tai f/5.6).
Jos verrataan 20MP ja 50MP kuvia niin, että tehdään konversio 50MP ->20MP, niin diffraktiosta johtuvaa eroahan ei tällöin ole havaittavissa.

HAITAT:

• Jos haluaa tarkkuutta, vaatii myös hyvän objektiivin
• Vie enemmän muistitilaa kuin 20-40MP (perus raw tiedosto alkaen 50MB)
• On hitaampi kuvankäsittelyssä (yllättävän vähän kuitenkin mun koneessa)
• Jos haluaa päästä ääritarkkaan kuvaan, on kuvanottoon keskityttävä kunnolla (jalustat yms.)
• Eivät ole actionkuvaajille sopivimpia (näiden julkaistavien ominaisuuksista en tiedä)
• Kun kennon resoluutiota on kasvatettu, niin dynamiikka ei ainakaan parane (jos ei keksitä teknisiä innovaatioita)
• Canonin ja Nikonin MRAW sekä SRAW kuvaustilat ei tee binnausta (joka pienentää resoluutiota, parantaa kuvan laatua ja pakkautuu pienempään tiedostokokoon). Eo. tiloissa Canonin ja Nikonin kamera tekee normaalin kompression kuvalle, ja joutuu tekemään raw-muunnoksen ennen kompressiota, jolloin tiedostokoko ei pienene oletetusti. (*

HYÖDYT:

• Kuvaan voi jättää reilusti kroppivaraa
• Makrokuvissa on varaa zoomata myös kroppaamalla
• Kuvan saa printattua tarkkana isompaan kokoon
• Voi testata useimpien objektiivien laadun (kenno näkee objektiivin virheet)
• Saa tehtyä kunnolliset korjauskuvat linsinssivirheistä
• Triviaalihyöty: kuvan resoluutiota voi aina pienentää sopivaksi käyttötarkoitukseen

*) Kun levytila ei ole imaista vieläkään:
Olis kiva kuvata SRAW (vaikka 12MP) tai MRAW (vaikka 24MP), jos tuloksena olis vastaavat raw-tiedostot kuin 12MP ja 24MP kameroista.

[zone6]

Ja yksi asia, josta minä voisin laukoa jyrkkiä mielipiteitä on mustavalkokuvaus. Naurettavaa touhua, jos kuvaa katsotaan trikromaattisen näön omaavilla silmillä. Ihan yhtä fiksua informaation hukkaamista kuin katsoa kuvia voipaperin läpi. Jossain konenäkösovelluksessa mustavalkoisuus voi olla hyvä valinta, mutta jos kuva esitetään kuvana (numerotaulukon sijaan), värien käyttämättä jättäminen nykyaikana on halpaa tekotaiteellisuutta. Mutta se on tietysti vain henkilökohtainen mielipiteeni ja tiedän että joillakin on toisenlaisia.

Väri? Kuvaan värille vain jotakin elukkakuvia, osa niistäkin menee mustavalkoiseksi. Muista kuvista kaikki on mustavalkoista :)

Väri on häiriö-informaatiota, jota en ole koskaan opetellut käyttämään. Mustavalkoista olen kuvannut edelliset 30 vuotta.

[hkoskenv]

Perus Ilford Delta 100, kohtuullinen objektiivi ja aukko sinne f/16 tai f/22 maksimissaan ja huidellaan melkein 400mpix -lukemissa.

Kuinka iso filmi tuo on? Onko se todellista resoluutiota (erotettavia kohteesta kuvattuja viivapareja) vai filmin rakeiden muodon skannaamista, joka ei ole kohteesta tallennettua dataa?

[zone6]

Jos kootaan ylipäätään ison resoluution kennojen (> 50MP) hyviä puolia ja haittoja.
Tällaisia tulee mieleen:

Ensin ei hyvä eikä huono puoli:
Difffraktion saa näkyviin (koska resoluutiota riittää) pienemmällä aukolla.
Jos verrataan 20MP ja 50MP kuvia niin, että tehdään konversio 50MP ->20MP, niin diffraktiosta johtuvaa eroahan ei tällöin ole havaittavissa.

HAITAT:

• Jos haluaa tarkkuutta, vaatii myös hyvän objektiivin
• Vie enemmän muistitilaa kuin 20-40MP (raw tiedosto alkaen 50MB)
• On hitaampi kuvankäsittelyssä (yllättävän vähän kuitenkin mun koneessa)
• Jos haluaa päästä ääritarkkaan kuvaan, on kuvanottoon keskityttävä kunnolla (jalustat yms.)
• Eivät ole actionkuvaajille sopivimpia (näiden julkaistavien ominaisuuksista en tiedä)
• Kun kennon resoluutiota on kasvatettu, niin dynamiikka ei ainakaan parane (jos ei keksitä teknisiä innovaatioita)
• Canonin ja Nikonin MRAW sekä SRAW kuvaustilat ei tee binnausta (joka pienentää resoluutiota, parantaa kuvan laatua ja pakkautuu pienempään tiedostokokoon). Eo. tiloissa Canonin ja Nikonin kamera tekee normaalin kompression kuvalle, joka joutuu tekemään raw-muunnoksen ennen kompressiota, jolloin tiedostokoko ei pienene oletetusti. (*

Ei se tarkkuus nyt noin yksioikoista ole. EOS 5DS vastaa suunnilleen samaa kuin 7D2. Monethan kuvaavat 5DS:llä lentäviä lintujakin ja kroppaavat keskeltä osasuurennuksen.
Tarkennushan tuossa on kuitenkin huippua, ainoa missä antaa periksi on sarjanopeus.

50mm objektiivi 7D2:ssa ja 5DS:ssä asettaa täysin samat vaatimukset tärähtämättömyydelle ja piirtokyvylle jos lopputuloksessa halutaan kohteet saman kokoisiksi.

[zone6]

Perus Ilford Delta 100, kohtuullinen objektiivi ja aukko sinne f/16 tai f/22 maksimissaan ja huidellaan melkein 400mpix -lukemissa.

Kuinka iso filmi tuo on? Onko se todellista resoluutiota (erotettavia kohteesta kuvattuja viivapareja) vai filmin rakeiden muodon skannaamista, joka ei ole kohteesta tallennettua dataa?

4x5" filmi, tuo on vielä ihan todellista viivapareina erottuvaa dataa.

[zone6]

Jäbät o pudonnu puusta kun tuollaisia lauotte. Eikun vaihtamaan parempaan (tm). Sen kyllä ymmärtää jotenkin, jos ei koskaan ole nähnyt huolella kuvattua isoa vedosta tarpeeksi suurella resoluutiolla. Ei ole paluuta sen jälkeen. Mutta ei ole ymmärrystäkään jos ei ensin kokeile.

Kyllä nämä uudet 61MP+ ovat tervetulleita, mutta hutiloijille ne eivät sovi. On varauduttava siihen 16 kuvan fokuspinoon ja fyysisesti rajoitettava lasin aukko ettei sitä vahingossakaan saa stopattua f/4 pienemmäksi.

Aloittamaan pääsee vähälläkin rahalla. Puupönttö ja mustavalkofilmi maksaa yhden nurkkavammaisen Fujin kroppilasin verran. Resoluutiota on tarjolla 70-100MP skannattuna ihan perus käyttöaukolla f/11-40.

Hyvä Maffer, voisiko tuon käänteisesti nyt sitten tulkita niin, että kaikenlainen valokuvaaminen/kuvien tarkastelu (niistä nauttiminen) on täysin turha harrastus, jollei omaa kameraa joka

a, Tuottaa paljon megapikkelssejä ja niillä kuvataan jalustalta ja kaikki kuvat pinotaan.
b, Kaikki kuvat tulostetaan ISOon vedoskokoon (mikä se iso sitten kullekin on).

Eli lähtökohtaisesti harrastan väärin, koska kuvaan croppirunkoisella Fujilla ja omiin silmiini miellyttävimmät otokset (tarkoitan kuvakerronnallista sisältöä, en kuvanlaadullista) tulostan ainoastaan A3+ kokoon ?

Kuvaan digikuvat 22mpix kameralla koska käytännössä pidän eniten vedoksista jotka ovat max. 30cm kokoa. Niihin tuo riittää loistavasti. Ison koon kameroista en koe saavani siinä mielessä lisähyötyä (pl. liikuttelut ja kääntelyt).

Siksi olen luopunut 8x10" kokoluokastakin. Tarpeeton omaan käyttööni.

[jaava]

EOS 5DS vastaa suunnilleen samaa kuin 7D2.

Hauska kuriositeetti, ei ollut tullut mieleen. Kroppi 20MP vastaa tarkkuudeltaan lähes 50MP täyskennoa.

Miten käy diffraktion kanssa, kun senselien koko alkaa olla samaa luokkaa?

Monethan kuvaavat 5DS:llä lentäviä lintujakin ja kroppaavat keskeltä osasuurennuksen.

Vanhemmallä iällä, kun reaktiot alkaa heikentyä, on 5DS:llä helpompi pitää lintu kuva-alassa ja kropata sitten paremmalla ajalla:)
Siis Canon EOS 5DS on pappamalli:)

[Maffer]

Hyvä habannaama, ei suinkaan tässä olla kieltämässä vähempää resoluutiota ja pienempiä kuvia. Vaan nimenomaan puolustamassa ison resoluution paikkaa. Sitähän vähätellään jatkuvasti ja sellaisen käyttäjät ovat aina pikselinnysvääjiä. Haisee isosti että laukusta puuttuu 8K.

[Räntä]

kliseistä *sensuroitu*, hyvä että kuolee pois koko genre

Niin on. Pallopanoraamat, tähtiviirut, kalansilmät sun muut propellihattujen efektikuvat ovat jopa vielä turhempia.

[habannaama]

Hyvä habannaama, ei suinkaan tässä olla kieltämässä vähempää resoluutiota ja pienempiä kuvia. Vaan nimenomaan puolustamassa ison resoluution paikkaa. Sitähän vähätellään jatkuvasti ja sellaisen käyttäjät ovat aina pikselinnysvääjiä. Haisee isosti että laukusta puuttuu 8K.

Nyt on kyllä pakko todeta tähän se että ainut este itselleni ostaa jokin Sony a7rIV, Panasonic DC-S1R, Nikon Z7 tai vst mallit ovat juurikin taloudelliset rajoitteet.

Siis kukapa ei huolisi noita, henk.koht. olen samaa mieltä, tottakait noiden kohdalla huomaa parantuneen kuvanlaadun omaani, se nyt vaan on fakta ja outoa jollain väittää etteikö saisi hyötyä jos jostain lillerikennoisesta vaihtaisi. Itse ostaisin jopa vaikka osarilla, vaan kun omaan elämäni sisältöön mahtuu paljon muutakin kuin valokuvaaminen, siksi prioriteetit ajavat myös muihin valintoihin taloudellisella saralla. Nää on näitä peruspalkansaajan ikuisuuskysymyksiä...

Pointti vaan veikkaan monella olevan siinä, että ja jos on jo olemassa kalusto x, joka tuottaa omiin preferensseihin tyydyttävää jälkeä, niin turha vaihtaa vaihtamisen ilosta kun pienemmälläkin tulee toimeen ja varsinkin kun ja jos ajatellaan että henkilö x sattuu omistamaan jo esim. Sony a7III/a7rIII mallin, niin ne realistisen elämän kuvauskohteet/se miten kuviaan katselee, niin monasti se elävässä elämässä riittää.

Henk.koht. kun ammattini puolesta käyn ihmisten asunnoissa (huoltomies) ja n. 14-vuoden urani aikana käynyt tuhansissa asunnoissa ja tavannut sitä kautta jopa valokuvaajia, niin aniharvalla on seinillään itseottamiaan kuvia, joiden koko ylittäisi A3 kukoluokkaa, eli tämän oman suppeahkon otantani pohjalta tulkitsen että puhutaan marginaaliotannasta, kun valokuvausharrastajat tulostelevat kuviaan niin isoihin kokoluokkiin, että se edes vaatisi käytännön tasolla a7rIV-luokan laitteita.

Vaan saas nähdä siinä kohtaa kun alkaa seiniltä löytymään 65" ja isompia 8K näyttöjä, joista niitä kuvia katsellaan, siinä kohtaa viimeistään ehkä yleistyminen alkaa...

[Maffer]

Juuri tuo. 8K digitaalinen taulu on hieno asia. Siinä alkaa sitten näkymään 24MP tai 8MP. Ei muuta kuin Gigapixel AI esiin.

[jaava]

Kokeilin makro-objektiivin kanssa 50MP kennoa. Hyllystä löytyi meren hioma laavakivi, jonka pinnassa mukavaa kuviota ja objektiiviksi Canon EF 100mm makro. Aukkona f/5.6, ISO 100, peilin lukitus ja kauko käytössä (ei fokuspinoa).
Kuva: Laavakiven pinnasta makrokuva (niin läheltä kuin pääsin), johon merkitty kropattu alue. Paljonko tulee suurennosta pelkällä kroppauksella.

Kuvaa ei ole käsitelty, mutta kokeilin nikotteleeko Lightroom HDR:n kanssa: 3 kuvaa (-2 EV, 0 ja +2EV) yhdistetty. Oli se hieman hitaampi kuin 20MP kuvilla.

Kuva: Koko 1528 x 1100 pikseliä
Ompas inhottavan näkönen - majaillut ikkunalaudalla mutaman kymmenen vuotta.

[hkoskenv]

Juuri tuo. 8K digitaalinen taulu on hieno asia. Siinä alkaa sitten näkymään 24MP tai 8MP. Ei muuta kuin Gigapixel AI esiin.

Se näkyy vain, jos painaa nenänsä kiinni tauluun. Kun kävelee ohi metrin päästä, resoluutio ei näy. Ja siitä tullaan taas kysymykseen, mikä siinä on niin hienoa, paitsi tekninen hifistely (joka on tietysti hienointa valokuvauksessa, ymmärrän sen ja koen itsekin niin, mutta lähinnä kritisoin sen esittämistä jonkinlaisena välttämättömyytenä tai millä hinnalla ja vaivalla hyvänsä ostettavana asiana, jota ilman ei voi olla kiinnostavaa kuvaa). Mikä kuva-aihe on sellainen, että sen miljooniin detaljeihin jaksaa paneutua ja niistä saa jotain uutta? Ihan oikeastiko te viitsitte katsella tuntikausia jotain kivien mikrohuokosia tai luetteloida metsän lehdet yksilöinä ja keksiä niille nimet? Ja kun yksi kuva on katsottu, sitten seuraava jaksaa vieläkin kiinnostaa.

[habannaama]

Juuri tuo. 8K digitaalinen taulu on hieno asia. Siinä alkaa sitten näkymään 24MP tai 8MP. Ei muuta kuin Gigapixel AI esiin.

Se näkyy vain, jos painaa nenänsä kiinni tauluun. Kun kävelee ohi metrin päästä, resoluutio ei näy. Ja siitä tullaan taas kysymykseen, mikä siinä on niin hienoa, paitsi tekninen hifistely (joka on tietysti hienointa valokuvauksessa, ymmärrän sen ja koen itsekin niin, mutta lähinnä kritisoin sen esittämistä jonkinlaisena välttämättömyytenä tai millä hinnalla ja vaivalla hyvänsä ostettavana asiana, jota ilman ei voi olla kiinnostavaa kuvaa). Mikä kuva-aihe on sellainen, että sen miljooniin detaljeihin jaksaa paneutua ja niistä saa jotain uutta? Ihan oikeastiko te viitsitte katsella tuntikausia jotain kivien mikrohuokosia tai luetteloida metsän lehdet yksilöinä ja keksiä niille nimet? Ja kun yksi kuva on katsottu, sitten seuraava jaksaa vieläkin kiinnostaa.

Itse en katso kuuluvani heihin, joille sen viimeisenkin ihohuokosen näkyminen olisi se "the juttu", mutta kyllä silti allekirjoitan sen että tuohan se kuvaan jotain (riippuu toki kuvasisällöstä/aiheesta) jotain painoarvoa lisää, mitä parempilaatuinen se on.
Huomaa hyvin kun katsoo jotain leffaa omalta 65" Sony OLED töllöltä, joka teknisesti tuotettu mahdollisimman hyvin, nimittäin omistan muutaman taltioinnin niin 4K-versioina kuin että blu-rayna ja onhan niissä eroja, jotka tuovat asiat eri tavoin silmille ja suurempi nautinto visuaalisesti 4K kieltämättä on.
Jos siihen mahdollisuus, niin miksei, varsinkin kun sen eron havaitsee vieläpä helposti ilman erityistä tuijottelua.

Juuri tsekattiin omalta OLED.lta mun Fujilla ja frendin Sony a7rII:lla otettuja otoksia samoista aiheista ja kyllä se kylmä tosiasia on että Sonyn yleinen kuvanlaatu sai tuolla näytöllä Fujin häpeään, ilman että piti nousta metrien päästä sohvalta ylös.

Vaikka olenkin jo 56-v mies joka käyttää silmälaseja, niin kyllä minä havaitsen erot ilman erityistä tarkastelua.

[Shuko]

Huomaa hyvin kun katsoo jotain leffaa omalta 65" Sony OLED töllöltä, joka teknisesti tuotettu mahdollisimman hyvin

Sitten, kun huomautat kuvausta harrastamattomalle kaverillesi, kun siinä leffassa/sarjassa tarkennus on kohteen korvissa eikä silmissä, niin vastaus on "häh/oho, en huomannut". Sama valokuvissa, harrastajat hikkaa viimeisiä pikseleitä, "tavalliset" ihmiset katsovat vaan kuvaa.

[Maffer]

Valitettavasti huomaa. Omat eläkkeellä olevat silmälaseja käyttävät vanhemmat lyttäsi jo monta Netflix sarjaa huonosta 4K kuvasta kun asennettiin uusi töllö 10v vanhan fullhd:n tilalle. Eivät tietenkään osanneet millään termillä kuvata ongelmaa vaan "miksi on epätarkka?"

No olihan tarkka mutta justiinsa väärästä kohdasta. Tai kuvassa oli reipasta kohinaa ja nr paskonu detailit nähtävästi.

[jaava]

HAITAT:

• Jos haluaa tarkkuutta, vaatii myös hyvän objektiivin
• Vie enemmän muistitilaa kuin 20-40MP (perus raw tiedosto alkaen 50MB)
• On hitaampi kuvankäsittelyssä (yllättävän vähän kuitenkin mun koneessa)
• Jos haluaa päästä ääritarkkaan kuvaan, on kuvanottoon keskityttävä kunnolla (jalustat yms.)
• Eivät ole actionkuvaajille sopivimpia (näiden julkaistavien ominaisuuksista en tiedä)
• Kun kennon resoluutiota on kasvatettu, niin dynamiikka ei ainakaan parane (jos ei keksitä teknisiä innovaatioita)
• Canonin ja Nikonin MRAW sekä SRAW kuvaustilat ei tee binnausta (joka pienentää resoluutiota, parantaa kuvan laatua ja pakkautuu pienempään tiedostokokoon). Eo. tiloissa Canonin ja Nikonin kamera tekee normaalin kompression kuvalle, ja joutuu tekemään raw-muunnoksen ennen kompressiota, jolloin tiedostokoko ei pienene oletetusti.

Listaan pitää lisätä ison resuluution kennoilla panoraamojen tiedostokokojen karkaavan käsistä.
Yritin tehdä 17 kuvan panoraaman mutta Lightroom ei kyennyt. Yhteen neljän kuvan riviin se pystyi:
Kuva: 22788 x 5486 24BPP, tiedoston raw-koko (dng) 450MB
Tämän näyttämiseksi suoraan dng-tiedostosta IrfanView tekee hetken töitä.

[habannaama]

Huomaa hyvin kun katsoo jotain leffaa omalta 65" Sony OLED töllöltä, joka teknisesti tuotettu mahdollisimman hyvin

Sitten, kun huomautat kuvausta harrastamattomalle kaverillesi, kun siinä leffassa/sarjassa tarkennus on kohteen korvissa eikä silmissä, niin vastaus on "häh/oho, en huomannut". Sama valokuvissa, harrastajat hikkaa viimeisiä pikseleitä, "tavalliset" ihmiset katsovat vaan kuvaa.

Ei se kuvanlaatu ole pelkkää yber-tarkkuutta pisteessä x, se pitää sisällään paljon muutakin.

[Myynnissa]

Omat tämänhetkiset kokemukseni Sony A7RIV diffraktiosta ovat sellaiset, jotta Sony FE200-600 zoomilla ja aukolla 6.3 en ole havainnut mitään ongelmaa kuvanlaadussa ja varsinkaan terävyydessä ja 90/2.8 makrolla kuvasin aukolla 8 ludetta, niin kyllä se 100% koossa katsottuna oli terävyydeltään samaa tasoa kuin A7RIII:lla otetut lude kuvani. Eli mitään kuvan yksityiskohtien muussautumista en ole ainakaan vielä havainnut. Pitää joku kerta testailla pienemmillä aukoilla, jotta millä tasolla se ihmissilmällä havaittava terävyyden selkeä heikentyminen sitten alkaa.

ppie
http://www.petripietilainen.fi" onclick="window.open(this.href);return false;