Paras kuvasuhde

[Pan]

Ilmeisesti piikiteen muoto, josta kuvakennon aihiot leikataan, on vaikea jakaa edullisesti (hävikin takia) ympyröihin (Tämä taitaa olla tänäkin päivänä myös matemaattinen ongelma - ei ole kaavaa tuolle).

Pyöreän sijaan olisi järkevin vaihtoehto kuusikulmio, jolla pystytään tehokkaimmin käyttämään tuo pyöreä alue pienemmissä osissa. Ja sille löytyy kaavatkin. Menetelmää on käytetty maantieteen tutkimuksissa yli puoli vuosisataa, ainakin. Mutta sen käyttöönotto edellyttäisi myös kuvankäsittelyn ohjelmistojen uusimista.

[SuperDrive]

Minusta 3:2 on hyvä, se sopii hyvin erilaisiin näyttöihin ja myös paperikopioihin. Pystykuviin tosin 4:3 on parempi.

[Maffer]

Mitä leveämpi, sen leveämpi mielekäs kohde on oltava. Suomessa kannattaa keskittyä yksityiskohtiin ja korkeisiin puihin joten 5:4 on optimaalinen. Nykyinen 16:9 trendi sopii ehkä Ison Maailman maisemiin.

[JL Anttola]

Kirjoitanpas tähän hieman toisesta vinkkelistä lähtevän näkemyksen.

Olen nyt harrastanut valokuvausta muutaman vuoden; järkkärillä kolmisen vuotta. Erittäin harvoin osaan vielä nähdä kameran läpi kuvaa sillä lailla valmiina, että sen rajaukset olisivat siinä. Toki sellaisia kuvia tulee, mutta enemmän vahingossa, ja silloinkaan en jälkeenpäin tiedä, mitä siitä kuvasta jäi pois... Siksi pyrin useimmiten esimerkiksi maisemat ottamaan "varmuuden vuoksi" hieman laajemmalla kakkulalla, kuin mikä tuntuisi parhaalta. Kun sitten rajaan tietsikan ruudulla kuvaa, rajaus lähtee useimmin siitä, mitä kuvasta haluaa pois, tai mihin reunan laittaa, kun yrittää olla halkaisematta mitään oleellista, esimerkiksi ihmistä... no maisemissakin ne rajat pyrkii hakemaan johonkin luontevaan kohtaan. Kuvasuhde sitten tulee mikä tulee. Jonkin verran tulee kyllä kuvat tehdyksi 9:16 siksi, kun niitä tietsikassa katselee, että tulisi koko ruutu käyttöön.

Yhtään en epäile sitä, etteikö omakin kuvan rajaaminen ja kuvasuhteeseen suhtautuminen tule muuttumaan sitä muka kun kokemus karttuu, varsinkin jos oppisi paremmin katsomaan jo kameran läpi, mitä siitä on tulossa ja mitä haluaa. Mielellään siksi lukee tällaistakin ketjua, jos vaikka oppisi samalla jotain. Varsinkin jos joku jaksaa oikein perustella kantojaan, eikä kirjoita vain että näin on...

JL Anttola

[Maffer]

Toivoisin että enemmän ajateltaisiin kuvan kohteiden suhdetta toisiinsa ja miten ne korostuvat sen sijaan että vaan funtsitaan mahtuuko kaikki kuvaan. Tästä syystä jalkazoomaus on oleellinen vaikka olisi mitä zoomeja laukussa. Polttoväli määrittää sen paljon kakkaa pääkohteen ympäriltä tulee mukaan vaikka kohden itse olisi saman kokoinen loppukuvassa.

[mjuhani]

Paras kuvasuhde on se, jonka etukäteen päätät sopivan ilmaisuusi. Harvoin kuvasuhteen muuokset toimivat jälkikäteen tehtyinä. Tämä koskee siis vain ammattikuvaajia, valokuvataitelijoita erityisesti. Heitä tosin tällä foorumilla ei ole, ja jos olisikin, he tietäisivät tällaiset ilmaisun perusasiat jo etukäteen.

Näppäilijän kannalta ei huolta ole. On melko lailla sama millä kuvasuhteella näppäilijä kuvailee. Näppäilijän kannalta tärkeintä on kuvata aina kameran ”small ja low” asetuksilla. Näin minimoituu resurssien hukkakäyttö.

[JL Anttola]

Kuten tuossa edelläkin kirjoitin, valokuvaajana olen noviisi. Muilla elämänaloilla olen ollut huomaavinani, että mitä enemmän on jollain oikeaa ja kokemukseen perustuvaa asiantuntemusta, sitä vähemmän hän laukoo ns. ehdottomia totuuksia.

Korreloikohan tämä myös valokuvaajiin?

JL Anttola

[jaava]

Toivoisin että enemmän ajateltaisiin kuvan kohteiden suhdetta toisiinsa ja miten ne korostuvat sen sijaan että vaan funtsitaan mahtuuko kaikki kuvaan.

Mä olen yrittänyt kannustaa puoliskoa ottamaan kuvia (mähän olen itse täydellinen:), joissa on hieman enemmän tavaraa kuin tarvitsisi (ainakin kengät ja kädet) ja mielellään sen verran lisää, että kuvasuhteen voi justeerata jälkikäsittelyssä kompositoon sopivaksi.

Tuli vastaan myös tällainen näkemys:

Instead of cropping arbitrarily, my recommendation is that you crop to a specific aspect ratio (such as 7:6, 4:3 or 5:4). Each aspect ratio has a certain 'character', and this will teach you to 'see' images in these aspect ratios. With practice, you will recognize when the composition of the scene in front of you will benefit from cropping, and you'll be able to visualize when it's beneficial to crop.

Voisko toivoa kameroihin tulevan ominaisuuden, jolla "viewfinderin" kuvasuhteen voisi valita.

Sama kirjoittaja toteaa myös:

Even though there are no square format digital cameras on the market at the moment, it is still a popular format thanks to the wide availability of square format film cameras and the easy of cropping in post-processing.

Luulisin (en ole kuvannut noilla 6 x 6 kameroilla) että kuvaan olisi helpompi ottaa mukaan kaikki jälkikäsittelyssä tarvittava.

[nsamppa]

16:9 itelle. Tietokoneiden, töllöjen ja kännyjen näytöt on lähes aina sitä kuvasuhdetta ja kaikki kamerat käyttämäni kamerat tekee sitä kuvasuhdetta lähtökohtaisesti. Sitä on sitten oppinut käyttämään ja näkemään asiat niin. Se tulee luonnostaan ja sen käyttö on mun duunin kannalta elintärkeää. Ei pelkästään kuvattujen materiaalien kanssa, mutta myös animointien ym. tingentangelijuttujen kanssa. Silloinhan se on silloin paras mulle. Eikö?

[jaava]

16:9 itelle.
...
Silloinhan se on silloin paras mulle. Eikö?

Ilman muuta oma kokemus on itselle se tärkein. Olikos se niin, että sä kuvaat liikkuvaa kuvaa enimmäkseen (elokuvilla taitaa olla erilaiset vaatimukset kuvan suhteiden kannalta).

Onko useamman kuvasuhteen hallinnasta hyötyä? Ja vielä niin, että hallitut kuvasuhteet on kanoonista (ohjeellista, kuten 4:3) tyyppiä - ne on siis jollain tavalla hyviksi todettuja:

Instead of cropping arbitrarily, my recommendation is that you crop to a specific aspect ratio (such as 7:6, 4:3 or 5:4). Each aspect ratio has a certain 'character', and this will teach you to 'see' images in these aspect ratios.

Aika pitkiä suhteita hän luettelee esimerkinomaisesti:

• 7:6 = 16 : 13,7
• 4:3 = 16 : 12
• 5:4 = 16 : 12,8

Millaisia luonteita noilla erilaisilla kuvasuhteilla on? Potretti (pystyyn) ja maisema (vaakaan) on melko karkeita kuvasuhdeilmaisuja. Tarkemmin kuvasuhdetta miettien: miksi kroppaisin potretin mieluummin 3:4 kuin 4:5? Miten kuvan luonne muuttuu?

Ja jotta jälkikäsittelyn lähdemateriaali antaisi parhaan mahdollisen lähtökohdan, niin:

Square format digital cameras -> easy of cropping in post-processing.

Onko "neliökameralla" kuvaaminen vaikeampaa tulevaa kuvasuhdetta ajatellen? Pitäisikö kameran tihrustimeen saada valittua haluttua kuvasuhdetta ilmaiseva merkintä kuvanoton tueksi.

[nsamppa]

Itseasiassa nyt ku tuli mieleen niin on sitä ainakin kerran tullu leikittyä kuvasuhteella. Tässä musavideossani käytin 16:9 ja 4:3 kuvasuhteita:

https://youtu.be/3s3UQXCfCCM" onclick="window.open(this.href);return false;