Fotofinlandia 2020

[ttuplai]

Kovasti prosessoiduille kuville (huom. en kirjoittanut VALOkuville) voisi luoda ihan oman kilpailunsa kun kysyntää sellaiselle ilmeisesti on.

Minusta tuon "prosessoitu" sanan vois tiputtaa kokonaan pois.
Kuva kuin kuva, valotettu 5 viikkoa, 1/8000 sekuntia, yhdistelty kollaasi, lisätty pensselillä sisältöä tai tehty käsivaraisesti kynällä. Miksei myös robotille annettaisi mahdollisuus (ihminen sen robotin on tehnyt ja antanut työohjeet tai perusajatuksen), ja mistä nykyään tietää kuinka elektroniikka, neuroverkot ja tekoäly kuvaa on prosessoineet tai pensseliä ja värien sekoittamista ohjanneet.

Huijaamisesta:
Minulle ei olisi ongelma tehdä tietokone-ohjelmaa, joka muuntaa minkä tahansa kuvan aivan samaan muotoon, kuin jonkin kameran raw-tiedosto. Siitä olisi formaatin puolesta mahdoton sanoa onko se kamerasta saatu vai keinotekoisesti tehty ties mistä aineistosta, eikä nähnytkään kameraa.
Ei minulle olisi ongelmaa myöskään tehdä robottia, joka toisintaa öljyväri- tai vesivärimaalauksen täydellisenä, jokaista yksityiskohtaa myöten, mistä tahansa teoksesta

Siispä:
Tekniikka tulee koko ajan kyvykkäämmäksi tuottaa kuvia. Ainoa mihin se ei taivu helposti on ihmisen ymmärtämät sisällölliset nyanssit, jotka ei ole kytköksissä siihen tekniikkaan, jolla kuva on tuotettu. Miksi siis raahata tuota "prosessoitu" sanaa mukana.

Jaavan kanssa periaatteessa aika samaa mieltä, mut veikkaan, et mielipiteet tässäkin jakautuu aika samoin kuin politiikassakin (tai siis tämä on politiikkaa) eli konservatiivisemmat pitää kiinni vanhasta ja liberaaleille mikään vanha ei oo pyhää - toki jakaannumme vähän harmaammin tolle asteikolle, mut suunnilleen. Kummassakaan näkemyksessä ei ole juuri sen enempi järkeä eli molemmat voi kyl rationalisoida asiat itelleen helposti ja pitääkin, koska olis ikävä tunnustaa, et moinen ajattelu ei tulekaan suuren funtsimisen tuloksena vaan liki suoraan selkärangasta (on kyse sitten opitusta tai peritystä piirteestä). Lisäksi auktoriteettiuskovaiset sanoo, et tuomarin sana on laki, anarkistit ei hyväksy tuomarointia laisinkaan - ja kohtalonuskovaisten mielestä palkinnot pitäs arpoa.

Suurempi ongelma tulee siinä, kun oppivat algoritmit on luovempia kuin yksikään ihminen - jääkö ihmisen suurimmaksi tehtäväksi väittely netissä vai hoitavatko botit senkin meidän puolesta. Luulen, et ei - koneäly voittaa nimenomaan ihmisen älyssä ja pisteiden yhdistelyssä jota luovuudeksi kutsutaan, mut tunneperäisessä nokittelussa tarvitaan ihminen (siinä on todelliset nyanssit) - itse kuvaamiseen ihmistä ei siis tarvita. Ainoa mikä tuottaa ongelmia on jotenkin salata ihmiseltä tieto, et mistä kuva on peräisin - siis saada ihminen edelleen kuvittelemaan itsestään liikoja.

Robotit tosiaan on helppo tehdä - vaikeampi on valmistaa sensuroidusta sapienssista yhteisö, jonka yhteiset preferenssit ei olis ristiriidassa yksilöpreferenssien kanssa.

[habannaama]

...vaikeampi on valmistaa sensuroidusta sapienssista yhteisö, jonka yhteiset preferenssit ei olis ristiriidassa yksilöpreferenssien kanssa.

Näkihän se jo siinä kohtaa suurta satukirjaa kun oli vaan Aatami ja Eeva, vatuiks mänt.

[temama]

....(tai siis tämä on politiikkaa) eli konservatiivisemmat pitää kiinni vanhasta ja liberaaleille mikään vanha ei oo pyhää - toki jakaannumme vähän harmaammin tolle asteikolle, mut suunnilleen. Kummassakaan näkemyksessä ei ole juuri sen enempi järkeä eli molemmat voi kyl rationalisoida asiat itelleen helposti ja pitääkin, koska olis ikävä tunnustaa, et moinen ajattelu ei tulekaan suuren funtsimisen tuloksena vaan liki suoraan selkärangasta (on kyse sitten opitusta tai peritystä piirteestä). Lisäksi auktoriteettiuskovaiset sanoo, et tuomarin sana on laki, anarkistit ei hyväksy tuomarointia laisinkaan - ja kohtalonuskovaisten mielestä palkinnot pitäs arpoa.

On järkeä. Kyllä siinä on järkeä, että yhteisössä on konservatiivisempia ja liberaalimpia yksilöitä ja ajatuksia. Toimivassa joukossa ne täydentävät toisiaan. Kuin roboauton sensoridata pitää auton kaistalla. Ehkä jossain vaiheessa tekee myös pelastavan hätäjarrutuksen.

Suurempi ongelma tulee siinä, kun oppivat algoritmit on luovempia kuin yksikään ihminen - jääkö ihmisen suurimmaksi tehtäväksi väittely netissä vai hoitavatko botit senkin meidän puolesta. Luulen, et ei - koneäly voittaa nimenomaan ihmisen älyssä ja pisteiden yhdistelyssä jota luovuudeksi kutsutaan, mut tunneperäisessä nokittelussa tarvitaan ihminen (siinä on todelliset nyanssit) - itse kuvaamiseen ihmistä ei siis tarvita. Ainoa mikä tuottaa ongelmia on jotenkin salata ihmiseltä tieto, et mistä kuva on peräisin - siis saada ihminen edelleen kuvittelemaan itsestään liikoja.

Robotit tosiaan on helppo tehdä - vaikeampi on valmistaa sensuroidusta sapienssista yhteisö, jonka yhteiset preferenssit ei olis ristiriidassa yksilöpreferenssien kanssa.

Niinpä.

Minusta koneälyn täytyisi palvella ihmistä vain työkalun lailla jota ihminen käyttää. Kaiken sydän täytyisi olla ihminen. En epäile, etteikö koneäly voisi kehittyä luovaksi, mutta voiko se kehittyä älyttömän luovaksi kuten ihminen. Pas*akärpäselle on ihan turha yrittää tuputtaa ajatusta, etteikö lanta olisi yksi maailman parhaista asioista. Kaikki on suhteellista.

Mitä suurimpaan osaan tän vuoden fotofinlandia palkittuihin tulee, niin minusta ovat enemmänkin prosessoitua nätisti pakattua valmisruokaa, maku luotu suuremmaksi osaksi keinotekoisilla aromeilla.
Vivahteita todellisuudesta, mutta ei kuitenkaan. Sanoma yhtä syvällistä kuin kulinaristinen kokemus Pirkan edullisessa valmisateriassa.

[Kapama]

"Mitä suurimpaan osaan tän vuoden fotofinlandia palkittuihin tulee, niin minusta ovat enemmänkin prosessoitua nätisti pakattua valmisruokaa, maku luotu suuremmaksi osaksi keinotekoisilla aromeilla.
Vivahteita todellisuudesta, mutta ei kuitenkaan. Sanoma yhtä syvällistä kuin kulinaristinen kokemus Pirkan edullisessa valmisateriassa."

habannaama

Hienosti kirjoitettu. Olen samaa mieltä.

kapa

[ttuplai]

...vaikeampi on valmistaa sensuroidusta sapienssista yhteisö, jonka yhteiset preferenssit ei olis ristiriidassa yksilöpreferenssien kanssa.

Näkihän se jo siinä kohtaa suurta satukirjaa kun oli vaan Aatami ja Eeva, vatuiks mänt.

Raamatussa on paljon hyvää analyysiä ihmisestä ja uskonriidat taas ovat mitä parasta viihdettä. Jos saadaan käytännössä sota aikaiseksi siitä (bysantti tais ainakin jakautua), et onko toi Jeesus ja hänen maallinen olemuksensa yhtä kuin pyhä henki eli sama asia, kaksi asiaa samaan aikaan vai muuttuks toi jossakin vaiheessa yhdestä toiseksi, niin fotofinlandia on viel aika pientä. Musta vois kokeilla sellaista Suomea missä toisessa asuis aitokuvaajat, jotka kunnioittaa todellisuutta ja toisessa sit ne jotka tuottaa sellasta post-modernia kuvaa (hyperrealismi) - tää väittely kulkee selkeesti aika samaa uraa mitä on käyty modernin ja post-modernin välillä ja argumentitkin melkein suoraan kopioituja.

Ihminen saattaa olla luova olento, mut pääosin kierrätämme samoja ajatuksia ja samoja riitoja uudestaan ja uudestaan - ja aniharva muuttaa alkuperäistä kantaansa - ainoastaan hakee yhä parempia selityksiä miksi se on edelleen validi (toi on muuten yliopiston suurin anti tai nähtävästi kyseessä on valintailmiö - eli koulutetut pystyvät monipuolisemmin puolustamaan oman mielipiteensä, mut ovat ihan yhtä surkeita löytämään itseään kumoavia väitteitä).

Mitä noihin palkintokuviin tulee, niin mä nautin, mut mä nautinkin suurimmasta osasta kuvia - on niissä sit käsittelyä paljon tai vähän. Joistakin saa enempi, joistakin vähempi ja välillä jostakin ihan ihme raapasusta saa itelle idiksiä, mut mä en näe mitään erityistä syytä laittaa taidetta jotenkin yleiseen paremmuusjärjestykseen (tai määritellä taidetta) - yksi sopii maanantaille ja toinen torstaille (yksi on kepeetä ja ilmavaa - toiseen pitää paneutua ja se painaa hartiat kasaan - joku on hetki todellisuudesta ja joku fantasiaa - lupaus/toive jostakin). Toki itselleni joillakin kuvilla on suurempi merkitys kuin toisilla, mut sillä on ainoastaan henkilökohtainen ulottuvuus. Sama pätee omaan kuvaamiseni -jos se tuottaa jollekin iloa/vihaa/haikeutta - hyvä - jos ei niin sit ei. Mut se on koko kilpailemisen idean ongelma eli pyrkimys on pakottaa hierarkia/järjestys sinne minne se ei oikeastaan kuulu - ja välillä pakottaminen saa ihmiset näkemään kolmioita, kuvioita tai kultaisia leikkauksia, jotta pystyisivät tekemään asiasta rationaalisesti perustellumman - siis vakuutettua muun lauman omasta kannasta (ja vaaka-akselissa meillä on tää kitsisyys ja pystyssä ...). "Kuolleiden runoilijoiden seura" oikeasti osu maaliinsa.

Ja tämän jälkeen voimmekin aloittaa Gurunpalvonnan tai muuten vaan kokea paremmuutta - ja se mikä uppoaa suureen yleisöön on tietenkin lähtökohtaisesti kuraa - on kyseessä sitten dekkarit tai maisemakortit. Kisaamisesta ja hierarkista seuraa halu omistaa - mun kuva, mun maisema, senkin kopioija - jos kuvaisimme aidosti itsellemme ja se olis minun juttuni, olis muiden kopioiminen aivan hailee. Mut kisaaminen on kyvyttömyyttä luottaa omaan tekemiseensä - haluttomuutta ottaa vastuu - se on pätemisen tarvetta ja halua hakea asemaa laumassa - siis tarvetta tuoda kuvaamisen jotain sen ulkopuolelta - pyrkimys luoda konflikti.

Kisattasko seuraavaks siitä kenellä on paras parisuhde?

[jaava]

Hyvin kirjoitettu ttuplai.

Ja tämän jälkeen voimmekin aloittaa Gurunpalvonnan tai muuten vaan kokea paremmuutta

Tuossa kiteytyy monen ihmisen pyrkimykset elämässä.

Olen aivan samaa mieltä tuon kilpailemisen kanssa muillakin elämänalueilla kuin valokuvauksessa tai kuvataiteissa. Kilpailemisen idea uitetaan meihin sisään jo lapsuudessa erilaisin ovelin menetelmin ja siitä tuleekin monelle itseisarvo.
Mutta onhan lauma saatava järjestykseen ja jäsenten itsetunto sijotuksen mukaan! (saattaa olla sarkasmia)

[habannaama]

Kiteytyy yhteen termiin, sopulilauma.

Meihin todellakiin iskostetaan pienestä pitäen tiettyjä kaavoja/käytösmalleja, jollei vanhemmat sitä tee, niin viimeistään varhaisnuoruudessa kun pitää mahtua tiettyyn ajattelu/pukeutumismuottiin ja yllättävän pienellä prosentilla siitä uskaltaudutaan erottua massasta ja kun ikää tulee lisää, irtautumista sopulilauma-toiminnasta tapahtuu, mutta kun se siemen sinne on aikoinaan saatu istutettu, joissain toiminnassa se monasti tulee esille, niin hyvässä kuin pahassakin.

[©pjm]

Jääkarhut esille, muut arkiston pimeyteen.

[habannaama]

Mielestäni myös se tiirapari oli varsin hieno hetken taltiointi, enkä rehellisesti myönnettnä väheksy yhtäkään kilpailun kuvaa omassa genressään.
Ainut henk.koht. tylsä otos joka ei herättänyt minkäänlaista ajatusta mielessäni, oli se kuva ralliautosta, aikaan ja paikkaan omiin silmiini liian "kiiltokuvamainen", olisin suonut auton näyttävän muulta kuin "studiopotretilta", sellaiselta jossa auton pinnassa näkyy että sillä on jo ajettu enemmän kuin 10 cm lähtöviivalta.

Vaan makuasioitahan nämä, kuka mistäkin tykkää.

[temama]

Tässä vielä Jore Puusan loppu-Amen Fotofinladia fiaskolle. Täyttä asiaa;

https://www.youtube.com/watch?v=EIDSwSW ... xA5gTM7EGU" onclick="window.open(this.href);return false;

[T71]

Tässä vielä Jore Puusan loppu-Amen Fotofinladia fiaskolle. Täyttä asiaa;

https://www.youtube.com/watch?v=EIDSwSW ... xA5gTM7EGU" onclick="window.open(this.href);return false;

Tässä alkaa kait tulla vanhaksi ja ärtyisäksi, kun on jo Puusankin kanssa ihan samaa mieltä...