Kyseessä siis iPhone 13 Pro max.
Ihan ensiksi, tuon tuottama sävymaailma tuollaisessa metsässä, jossa osin kirkasta ja osin jossain kohtaa hämärähköä. En pidä, en sitten yhtään.
Jotenkin sen tekoäly luo oudot sävyt ja niiden saaminen kohdalleen (en liittänyt läppäriä kuvankäsittelynäyttööni, vaan suoritin pikaisen testin tällä Macbook Pron näytöllä) tuotti harmaita hiuksia (tyydyin Macin oman Kuvat-ohjelman säätöihin, joka tekee mm. vaimoni Nikon Z50 nättiä jälkeä).
Nämä siis kuvattu luurin rawilla. Tällaisissa metsäisissä olosuhteissa Sony vie iPhonea tasan 10-0, kun puhutaan sävymaailmasta, sen verran omiin silmiini tämä tuottaa järkyttävää jälkeä, enkä oikein osaa edes analysoida miksi. Kun ei omiin silmiin nappaa niin ei nappaa.
Käytön helppous? Sitä se oli, siis todellakin. Sen kun laittoi muotokuva-asetuksen päälle ja räpsi menemään ja ihan ilman jalustaa ja valmista tuli.
Mukanani oli vaimoni "räksä" ja kokeilumielessä siinäkin automaattiasetus ja kas, ihan samalla tavoin silläkin kuvien otto kävi tuosta vain.
Olisi ollut mielenkiintoista ladata myös "räksän" kuvat tähän, mutta majailevat vielä muistikortilla, koska muut kiireet estivät niiden "käpistelyn".
Riittääkö näiden laatu? Siis puhun omasta puolestani ja vastaus tähän on että ei.
Miksei?
Ensimmäinen syy edellä mainitsemani sävyjen outous, joka sen verran harmaita hiuksia nostattavaa, koska aivan liian työlästä saattaa kuntoon, kun omalla Sonyllani tiedän kokemuksesta, että käytännössä laakista valmis.
Mutta tuo sarjan viimeinen kuva, tuosta Paimion parantolan rakennuksesta. Nyt sitten iPhone "näytti kyntensä".
En oikeastaan löydä tuosta mitään moitteen sijaa.
Tuollainen kokonaisuudessaan siisti moitteeton valokuva, jossa hyvä sävydynamiikka ja kohtuullisen hyvä terävyys. Mitä muuta voi tämän tyyppiseltä kuvalta toivoa.
Älypuhelin kuvausvälineenä tällaiselle kohta kuusikymppiselle henkilölle, joka ostanut ensimmäisen järjestelmäkameransa -83 ja kuvannut lähes säännöllisesti siitä asti?
Omana henkilökohtaisena kokemuksena, ei kiitos.
Miksei?
Menee varmasti puhtaasti psykologian puolelle, mutta älypuhelimella hommasta katoaa jotenkin sellainen "kokonaisvaltainen kokemus", jolla tarkoitan sellaista, joka itselleni liittyy harrastuspohjaiseen kokemiseen, jossa mielihyvä alkaa siitä kun kaivaa kameran/objektiivin/jalustan naftaliinista, päättyen siihen kun muistikortilta siirrettyjen kuvien kanssa säätää yön pimeinä tunteina Capture Onella yläkerran koneen ääressä, samalla juoden hyvää Arvid Nordqvistin Giusto kahvia.
Omalla iPhone 13 Pro Maxilla kuvien ottaminen ja ulkoiselle kovolle saattaminen olisi helpompaa, mutta a, laatu ei riitä jos verrokkina on oma Sony a7rIII, b, siitä puuttuu omaan harrastamisiini liittyvä kokonaisvaltainen mielihyvää tuottava fiilis.
Siinäpä tuo luurikuvaaminen itselläni kiteytyy, ei sen kummempaa, jollain toiselle varmaan homma täysin toisella tapaa, eli molempi parempi.
P.s. Kun mietitään hetken tuota viimeistä kuvaa rakennuksesta ja lisätään yhtälöön se, että kuvausvälineenä käytetty iPhone ei enää edusta alansa terävintä kärkeä, eli markkinoilta löytyy parempiakin älypuhelimia valokuvaamiseen, niin jollei ole kaltaiseni nostalginen fiilistelijäkuvaajahölmö, niin onhan nuo nyt tavattoman näppäriä kuvanottovälineitä, nuo nykypäivän älypuhelimet.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, taidan mennä keittämään lisää aaamukahvia ja hyvää pääsiäistä rakkaat foorumilaiset, kuvaamisvälineestä ja katsantokannasta riippumatta




