Retrofocus design

[digikuva81]

Tuollaista asiaa pohtinut:

http://www.photozone.de/slr-vs-rangefinder

Pienillä polttoväleillä SLR kameroilla "Retrofocus design plagues wide-angle lenses" - en tiedä tarkkaa suomennosta.

Pitkillä polttoväleillä mittaetsinkameroilla "Telephoto lenses are limited to 135 mm"

Linkissä kehutaan, kuinka parasta kuvaa haluavalla kannattaa olla molemmat kamerat ja kamera matkaan sen mukaan, mitä on kuvaamassa.

Mutta mikä tuo polttoväli sitten on, jonka jälkeen SLR on mittaetsinkameraa parempi? Eli polttoväli, jonka jälkeen Retrofocus design ei enää aiheuta murheita? Juurikin mainittu 135 mm?

[ossipena]

Mutta mikä tuo polttoväli sitten on, jonka jälkeen SLR on mittaetsinkameraa parempi?

runkopaksuus + x mm. veikkaisin että x = pari milliä jolloin siis kaikki muut alla olevassa listassa poislukien T2 kuuluu siihen porukkaan jossa 50mm on helppoa kauraa.

http://www.teknofokus.fi/Foto/renkaat/rengasfoto.htm

sinäänsähän mittaetsinkamerassakin saadaan vietyä linssejä niin kauas kennosta/filmistä kun vaan kehtaa eli nuo nyrkkisäännöt ei ole kauhean vedenpitäviä...

e: ja siis parempi ja parempi. sanotaanko vaikka että noiden millien jälkeen mittaetsinkameran pienemmän runkopaksuuden etu linssisuunnittelussa on menetetty.

[olli R]

Retrofocus design (tai reverse telephoto) on ratkaisu ongelmaan, joka syntyy kinokameran peilistä. Peili vaatii tilaa reilun 30 mm kuvatason ja takalinssin välile. Kuten varmaan tiedätkin, perusoptiikka tarkentuu äärettömässä polttovälin etäisyyden päähän kuvatasosta. Ongelmia alkaa syntyä kun polttovälil lyhenee suunnilleen alle 35 mm, jolloin peilin takia linssi ei pääsekään tarpeeksi lähelle.

Retrofocus design tavallaan tuottaa etulinsseillään huomattavan lyhyen polttovälin kuvan, joka sitten pitemmän polttovälin takalinsseillä saadaan peilin ohi.

Täällä vähän paremmin asiasta:
http://www.lensrentals.com/blog/2011/03 ... gle-lenses

Retrofocus on kallis tuottaa, varsinkin valovoimaisena ja vääristämättömänä. Tämä on se perusongelma SLR:n laajakulmissa.

Mittaetsimessä taas pitkien telejen ongelma on se, että etsimen polttoväli ei muutu optiikan mukaan. Etsimestä vaan ei enää näe kuvaan rajautuvaa osaa kunnolla.

Katselin jotain dokkaria 50-luvun alkupuolen japanilaisesta kuvaajasta, jonka mittaetsinkameran telelinssissä oli erillinen etsinkuilu. Optiikan takaosassa oli peili, joka käänsi kuvan okulaariin. Siitä näki linssin läpi tulevan kuvan ja kuvausta varten nostettiin sitten peili pois edestä.

[nomad]

e: ja siis parempi ja parempi. sanotaanko vaikka että noiden millien jälkeen mittaetsinkameran pienemmän runkopaksuuden etu linssisuunnittelussa on menetetty.

Mutta optiikan kannalta huonommaksi mittaetsinkamera ei muutu vaikka puhuttaisiin 500 millisestä teleobjektiivista. Eri asia on sitten se, kuinka tarkasti noin pitkää objektiivia voi tarkentaa nirmaalin mittaetsimen kautta.

Lisäksi makrokuvauksessa mittaetsimeen tulee ns. parallaksivirhettä, tmähän se termi oli? Etsinkuva alkaa siis hyvin lähelle tarkennettaessa enenevästi siirtymään sivuun todelliselta kuva-alalta.

Digikameroista puhuttaessa peilikameran retrofukus-haittaa lieventää se, että digikennolle valosäteet pitäisi joka tapauksessa ohjata suht suorassa kulmassa. Tämän mahdollistamiseksi monet uudet laajikset ovat suht pitkiä rakenteeltaan. Katsokaapa vaikka Nikonin 16-35 millistä.

Jos näin ei tapahdu, niin reunaa kohti yhä viistommin kennolle tuleva valo aiheuttaa huononevaa pirtoa, vinjetointia ja myös värivirheitä. Sony NEX-7 on tästä hyvä esimerkki, vaikkei mittaetsinkamera olekaan. Leica M9:ssä ongelma on ratkaistu ohjaamalla valoa kennolle asennetuin pienin linssein (joku tietävä kertokoon tarkemmin).

[ossipena]

e: ja siis parempi ja parempi. sanotaanko vaikka että noiden millien jälkeen mittaetsinkameran pienemmän runkopaksuuden etu linssisuunnittelussa on menetetty.

Mutta optiikan kannalta huonommaksi mittaetsinkamera ei muutu vaikka puhuttaisiin 500 millisestä teleobjektiivista. Eri asia on sitten se, kuinka tarkasti noin pitkää objektiivia voi tarkentaa nirmaalin mittaetsimen kautta.

sitä tuossa yritinkin sanoa: mittaetsimellä on etu about 50mm polttoväleihin asti jonka jälkeen ovat samalla viivalla optiikkasuunnittelun kanssa paitsi että mittaetsinkameraan pitää saada sen pari senttiä pitemmät putket jos puhutaan identtisistä rakenteista sekä peilikameran että mittaetsinkameran objektiivin välillä. mittaetsinobjektiiviin pitää lyödä tyhjää tilaa takalinssin taakse että taaimmainen linssi saadaan yhtä kauas kennosta/filmistä kuin peilikameran bajonettia hipova taaimmainen linssi.

[digikuva81]

Ongelmia alkaa syntyä kun polttovälil lyhenee suunnilleen alle 35 mm, jolloin peilin takia linssi ei pääsekään tarpeeksi lähelle.

tuossa linkissäni kuitenkin mainitaan:

"Another hallmark of RF system is its optical performance. Since there is no minimal distance between rear lens element and shutter, the RF lenses are constructed without bulky retrofocus design, resulting is significant advantages in optical quality of wide angle – normal lenses at full-medium apertures. Meaning of this? You can shoot with f/2.0 and results will be barely distinctguishable from those taken at f/5.6 – a dream for street and available light photographer. For comparison, almost any SLR lens in 28-80 mm range must be stopped down to f/8.0-11.00 to obtain maximum optical quality"

No kaikille aukoilla f/8.0-11.00 kuvaaminen ei ole ongelma, mutta jos haetaan parasta kuvanlaatua, liekö mittaetsin parempi valinta suurilla aukoilla?

[ossipena]

No kaikille aukoilla f/8.0-11.00 kuvaaminen ei ole ongelma, mutta jos haetaan parasta kuvanlaatua, liekö mittaetsin parempi valinta suurilla aukoilla?

nope. jos haetaan kuvanlaatua x mahdollisimman halvalla, mittaetsin on parempi valinta.

[olli R]

No kaikille aukoilla f/8.0-11.00 kuvaaminen ei ole ongelma, mutta jos haetaan parasta kuvanlaatua, liekö mittaetsin parempi valinta suurilla aukoilla?

Samaa mieltä Ossipenan kanssa. Kyse on siis rahasta. Hyviä retrofokuksia on toki tehty, mutta ne ovat isoja ja kalliita.

Vaikkapa laajakulmainen, valovoimainen pannukakkulasi kohtalaisella kuvanlaadulla. Se onnistuu mittaetsinkameroihin tai peilittömiin, mutta peilijärkkärissä melkoisen mahdoton.

Ja tosiaan kannattaa huomata, että asia ei liity sinänsä etsimen rakenteeseen. Kyse on toisaalta, siitä, että filmi ei välitä niin paljon valon tulosuunnasta ja toisaalta runkopaksuuteen. Mikrojärjestelmissä ei niissäkään kokonaan päästä eroon tuosta retrofokuksesta.

Sensijaan mikrojärjestelmä voi erinomaisesti käyttää pitkiäkin telejä.

En nyt oikein osaa asennoitua tuohon ideaan, että olisi kaksi kameraa erityisesti parhaan mahdollisen kuvanlaadun takia. Eihän tuossa edes riittäisi kaksi, vaan joka etäisyydelle ja tarkoitukseen pitäisi olla eri kameran ja optiikan yhdistelmä. Luulen että se kuvan sisällön miettiminen unohtuisi tuollaisessa pikselinypräyksessä.

Sen sijaan toki kaksi kameraa vaikkapa paketin koon mukaan on järkevä.

[SuperDrive]

Lisäksi makrokuvauksessa mittaetsimeen tulee ns. parallaksivirhettä, tmähän se termi oli? Etsinkuva alkaa siis hyvin lähelle tarkennettaessa enenevästi siirtymään sivuun todelliselta kuva-alalta.

Parallaksivirhe tulee paljon ennen makrokuvausta. Se vaikuttaa ihan normaaleilla kuvausetäisyyksillä ja se leikkaa kuvaa juuri yläosasta, jossa tärkeät kohteet (päät) ovat. Parallaksia on hoidettu eri tavoin. Paremmissa kompaktikameroissa etsimen rajausmerkinnät liikkuivat tarkennuksen mukaan. Halvemmissa oli kiinteät rajausmerkinnät lähietäisyyksille. Digikompakteissa asia on ratkaistu yksinkertaisesti: etsimen kattavuus on hyvin pieni, joskin nyt koko etsin on useimmiten lempattu pois. Kompakteissa ei edes makrokuvusta ollut, vaan lähin tarkennusetäisyys oli 80 cm luokkaa.

Mittaetsinjärjestelmäthän katosivat aika hyvin peilikameroiden tultua. Lähinnä kai Leica teki niitä. Kompakteissakin autofocus teki mittaetsimet vanhanaikaiseksi n. 1980. Monille mittaetsin tarkoittaa erillistä etsintä, mutta sehän itseaisassa tarkoittaa etäisyysmittarilla varustettua etsintä. (Rangefinger = etäisyysmittari)