Oly & Pana: Micro 4/3

[OskuK]

Ja pikkuhiljaa kuvaaminen on siirtynyt siihen normaalin elämän suuntaan. "Suuremmoiset taidepläjäykset" ovat jääneet pölyttymään arkistoihin. Jos jotain kuvia haluaa katsella vaikkapa viiden vuoden takaa, ne ovat AINA sitä normielämää. Kukkamakron voi aina mennä ulos ottamaan uusiksi.

Arkielämän filosofiaa tämä thirven toteamus.
Normielämän kuvia on mukava katsella vuosien päästä. Tai tuhansien vuosien, jota arkielämää meille kalliopiirrokset esim. viestittävät.

Ajankuva on se mikä kiinnostaa, se on inhimilistä, haluta nähdä mikä on ollut ajalle ominaista, tyypilistä, tai vaikka harvinaista. Jos kuvasta näkee, milloin se on otettu, se on aina etu. Lisäiloa on kuvista, joista näkee missä ne otettu. Eli vaikka onkin selvästi Marjatta ottamassa aurinkoa kolmessa kuvassa peräkkäin, on tylsää jos joutuu laittamaan kuvatekstiin että Tunisia, Kreeta ja Madeira. Olisi kiva jos kuvissa olisi jotain paikallista. Sekään ei auta että on nauravia naamoja ja olutpullo, tai hotellin parvekkeet ja rasti omassa parvekkeessa.

[nomad]

Ja pikkuhiljaa kuvaaminen on siirtynyt siihen normaalin elämän suuntaan. "Suuremmoiset taidepläjäykset" ovat jääneet pölyttymään arkistoihin. Jos jotain kuvia haluaa katsella vaikkapa viiden vuoden takaa, ne ovat AINA sitä normielämää. Kukkamakron voi aina mennä ulos ottamaan uusiksi.

Arkielämän filosofiaa tämä thirven toteamus.
Normielämän kuvia on mukava katsella vuosien päästä. Tai tuhansien vuosien, jota arkielämää meille kalliopiirrokset esim. viestittävät.

Ajankuva on se mikä kiinnostaa, se on inhimilistä, haluta nähdä mikä on ollut ajalle ominaista, tyypilistä, tai vaikka harvinaista. Jos kuvasta näkee, milloin se on otettu, se on aina etu. Lisäiloa on kuvista, joista näkee missä ne otettu. Eli vaikka onkin selvästi Marjatta ottamassa aurinkoa kolmessa kuvassa peräkkäin, on tylsää jos joutuu laittamaan kuvatekstiin että Tunisia, Kreeta ja Madeira. Olisi kiva jos kuvissa olisi jotain paikallista. Sekään ei auta että on nauravia naamoja ja olutpullo, tai hotellin parvekkeet ja rasti omassa parvekkeessa.

Se että kuvaa "normaalia elämää" sen kummemmin yrittämättä tarkoittaa kai, ettei erityisemmin harrasta valokuvausta.

[mvuori]

Se että kuvaa "normaalia elämää" sen kummemmin yrittämättä tarkoittaa kai, ettei erityisemmin harrasta valokuvausta.

Entä sitten? Onko jonkun asian säännöllinen "tekeminen" vähäisempää kuin "harrastaminen"? Onko viikoittainen imurointi vähemmän arvostettavaa kuin imuroinnin harrastaminen? Olisiko tieteen ammattilainen vähäisempi ihminen kuin tieteen harrastaja?

[thirvi]

Arkielämän filosofiaa tämä thirven toteamus.
Normielämän kuvia on mukava katsella vuosien päästä. Tai tuhansien vuosien, jota arkielämää meille kalliopiirrokset esim. viestittävät.

Ajankuva on se mikä kiinnostaa, se on inhimilistä, haluta nähdä mikä on ollut ajalle ominaista, tyypilistä, tai vaikka harvinaista. Jos kuvasta näkee, milloin se on otettu, se on aina etu. Lisäiloa on kuvista, joista näkee missä ne otettu. Eli vaikka onkin selvästi Marjatta ottamassa aurinkoa kolmessa kuvassa peräkkäin, on tylsää jos joutuu laittamaan kuvatekstiin että Tunisia, Kreeta ja Madeira. Olisi kiva jos kuvissa olisi jotain paikallista. Sekään ei auta että on nauravia naamoja ja olutpullo, tai hotellin parvekkeet ja rasti omassa parvekkeessa.

Se että kuvaa "normaalia elämää" sen kummemmin yrittämättä tarkoittaa kai, ettei erityisemmin harrasta valokuvausta.

Sinänsä ei paljoa ole väliä määritetäänkö kuvaamiseni valokuvaamisen harrastamiseksi vai miksi, mutta yritetään selventää.

Ainakaan minulle se että kuvaan normaalia elämää, ei tarkoita että ei yritä. Tai yritä saada hyviä kuvia. Tarkoittaa vaan että en enää jaksa lähteä varta vasten kuvaamaan esimerkiksi jääkiekkomatsia oppimisen ja tilannekuvien vuoksi ja yrittää sopivalla suljinajalla täydellisiä ja hienoja liike-epäterävyyskuvia itse pelistä. Se itse peli ei kiinnosta minua myöhemmin, eikä kukaan jaksa katsoa niitä kuvia, koska maailma on jo täynnä hienoja urheilukuvia. Sen sijaan otan kyllä sopivan setin matsiin ja kuvaan sekä kaveriporukan alkuvalmisteluja, sekä ilmeitä matsissa ja tapahtumia sen jälkeen. Muutama videonpätkä yms. Ehkä jopa lavastettuja kuvia. Erityyppisiä. Mutta pelaaajista tai pelistä vain muutama. Toisaalta en enää myöskään karsasta "huonoja kuvia" jos vaikka tausta on pielessä mutta itse pääaihe hyvä. Jos ilta on hauska ja kuvat riittävän hyviä, niitä jaksaa katsella jälkeenpäinkin. Pelitapahtumakuvia ei niinkään. Ne pelitapahtumat ovat vähemmän minun elämääni kuin ne katsomotapahtumat kaveriporukassa.

Normaalielämäkään ei siis tarkoita ainoastaan arkea vauvaperheessä ja töissä vaan myös juhlia, matkoja kotimaassa ja ulkomailla, käyntiä Timolla, veneellä saaressa, ravintolassa, Peten veneellä, päiväretki suomenlinnassa muksun kanssa, tms. Mahdollisimman hienoja kuvia kaikkialta minne mennään ja mitä tehdään ja minne jaksaa kameran ottaa. Toki myös detaljeja ja maisemia yms sieltä, mutta mieluummin ihmisiä. Mutta että harvemmin jaksaa lähteä kuvaamaan yksikseen macrokuvia lintukuvia tai katukuvausta yksikseen vain niiden kuvien vuoksi. Eli normaalia elämää ja tekemistä valokuvaamisen kanssa, ei sen ehdoilla tai vuoksi. Kaveri- ja perhepiirissä se lasketaan harrastamiseksi, täällä ei välttämättä.

Jos tämä ei olekaan samalla tavalla harrastamista kun kuvaamaan lähteminen itse kuvaamisen vuoksi, niin voin silti sanoa että olen paljon tyytyväisempi niihin kuviin ja katselen myöhemminkin mieluummin niitä kuvia jotka olen ottanut sen jälkeen kun lopetin valokuvauksen harrastamisen.

Ja onneksi en ole vielä niin vanha että pitäisi kirjoittaa kuviin että koska ja mistä ne ovat. Ellei muista missä kuva on otettu eikä se kuvasta selviä, niin onko sillä sitten niin väliäkään.

[srx2]

Eli vaikka onkin selvästi Marjatta ottamassa aurinkoa kolmessa kuvassa peräkkäin, on tylsää jos joutuu laittamaan kuvatekstiin että Tunisia, Kreeta ja Madeira. Olisi kiva jos kuvissa olisi jotain paikallista. Sekään ei auta että on nauravia naamoja ja olutpullo, tai hotellin parvekkeet ja rasti omassa parvekkeessa.

Asiaahan OskuK kirjoittaa.
Luultavasti valokuvauksen historian alkuaikoina tärkein kriteeri oli tunnistaa valokuvassa esiintyvä henkilö.
Tärkeää se tietysti on vieläkin. Kuvittelen kuitenkin useiden harrastajien rajauksen ja sommittelun avulla pyrkivän kuviensa elävöittämiseen ja siten selkeyttämään viestiänsä katselijoille.
Kyllähän arkielämän tallentamisessa voi luovuuttaan ja kuvallisen kertomisen taitojaan hyväksi käyttää.

[nomad]

Ajankuva on se mikä kiinnostaa, se on inhimilistä, haluta nähdä mikä on ollut ajalle ominaista, tyypilistä, tai vaikka harvinaista. Jos kuvasta näkee, milloin se on otettu, se on aina etu. Lisäiloa on kuvista, joista näkee missä ne otettu. Eli vaikka onkin selvästi Marjatta ottamassa aurinkoa kolmessa kuvassa peräkkäin, on tylsää jos joutuu laittamaan kuvatekstiin että Tunisia, Kreeta ja Madeira. Olisi kiva jos kuvissa olisi jotain paikallista. Sekään ei auta että on nauravia naamoja ja olutpullo, tai hotellin parvekkeet ja rasti omassa parvekkeessa.

Se että kuvaa "normaalia elämää" sen kummemmin yrittämättä tarkoittaa kai, ettei erityisemmin harrasta valokuvausta.

Sinänsä ei paljoa ole väliä määritetäänkö kuvaamiseni valokuvaamisen harrastamiseksi vai miksi, mutta yritetään selventää.

Ainakaan minulle se että kuvaan normaalia elämää, ei tarkoita että ei yritä. Tai yritä saada hyviä kuvia. Tarkoittaa vaan että en enää jaksa lähteä varta vasten kuvaamaan esimerkiksi jääkiekkomatsia oppimisen ja tilannekuvien vuoksi ja yrittää sopivalla suljinajalla täydellisiä ja hienoja liike-epäterävyyskuvia itse pelistä. Se itse peli ei kiinnosta minua myöhemmin, eikä kukaan jaksa katsoa niitä kuvia, koska maailma on jo täynnä hienoja urheilukuvia. Sen sijaan otan kyllä sopivan setin matsiin ja kuvaan sekä kaveriporukan alkuvalmisteluja, sekä ilmeitä matsissa ja tapahtumia sen jälkeen. Muutama videonpätkä yms. Ehkä jopa lavastettuja kuvia. Erityyppisiä. Mutta pelaaajista tai pelistä vain muutama. Toisaalta en enää myöskään karsasta "huonoja kuvia" jos vaikka tausta on pielessä mutta itse pääaihe hyvä. Jos ilta on hauska ja kuvat riittävän hyviä, niitä jaksaa katsella jälkeenpäinkin. Pelitapahtumakuvia ei niinkään. Ne pelitapahtumat ovat vähemmän minun elämääni kuin ne katsomotapahtumat kaveriporukassa.

Normaalielämäkään ei siis tarkoita ainoastaan arkea vauvaperheessä ja töissä vaan myös juhlia, matkoja kotimaassa ja ulkomailla, käyntiä Timolla, veneellä saaressa, ravintolassa, Peten veneellä, päiväretki suomenlinnassa muksun kanssa, tms. Mahdollisimman hienoja kuvia kaikkialta minne mennään ja mitä tehdään ja minne jaksaa kameran ottaa. Toki myös detaljeja ja maisemia yms sieltä, mutta mieluummin ihmisiä. Mutta että harvemmin jaksaa lähteä kuvaamaan yksikseen macrokuvia lintukuvia tai katukuvausta yksikseen vain niiden kuvien vuoksi. Eli normaalia elämää ja tekemistä valokuvaamisen kanssa, ei sen ehdoilla tai vuoksi. Kaveri- ja perhepiirissä se lasketaan harrastamiseksi, täällä ei välttämättä.

Jos tämä ei olekaan samalla tavalla harrastamista kun kuvaamaan lähteminen itse kuvaamisen vuoksi, niin voin silti sanoa että olen paljon tyytyväisempi niihin kuviin ja katselen myöhemminkin mieluummin niitä kuvia jotka olen ottanut sen jälkeen kun lopetin valokuvauksen harrastamisen.

Ja onneksi en ole vielä niin vanha että pitäisi kirjoittaa kuviin että koska ja mistä ne ovat. Ellei muista missä kuva on otettu eikä se kuvasta selviä, niin onko sillä sitten niin väliäkään.

Ymmärrän pointin. Ja kyllähän melkein kaikki valokuvaamista aktiivisesti harrastavat myös arkielämäänsä dokumentoivat. Ja kenties jopa joskus ottavat pikkuisen järjestetymmänkin potretin tms.

Mutta ne "taidepläjäykset" josta tämä keskustelu ainakin minun kohdalla alkoi... Eihän sitä nyt jokaisella kauppareissulla, mummolareissulla tai lomamatkalla jaksa läheisiään kamalasti valokuvaamisella rasittaa. Ei vaikka syynä olisi niinkin ylevä tavoite kuin "arjen dokumentointi". Huomaat tämän viimeistään silloin kun sinulla on murrosikäisiä lapsia.

Siinä vaiheessa kun perheenpään kameranroikottelu alkaa aiheuttaa pahaa silmää tai rasittuneita huokauksia, on parempi pyhittää perhe-elämä ja siirtyä vaikka makroihin tai kaupunkikuviin. Tai alkaa kuvaamaan jotain "taidepläjäyksiä" ihan kuvaamisen itsensä ilosta.

[Hannu KH]

Se että kuvaa "normaalia elämää" sen kummemmin yrittämättä tarkoittaa kai, ettei erityisemmin harrasta valokuvausta.

Sinänsä ei paljoa ole väliä määritetäänkö kuvaamiseni valokuvaamisen harrastamiseksi vai miksi, mutta yritetään selventää.

Ainakaan minulle se että kuvaan normaalia elämää, ei tarkoita että ei yritä. Tai yritä saada hyviä kuvia. Tarkoittaa vaan että en enää jaksa lähteä varta vasten kuvaamaan esimerkiksi jääkiekkomatsia oppimisen ja tilannekuvien vuoksi ja yrittää sopivalla suljinajalla täydellisiä ja hienoja liike-epäterävyyskuvia itse pelistä. Se itse peli ei kiinnosta minua myöhemmin, eikä kukaan jaksa katsoa niitä kuvia, koska maailma on jo täynnä hienoja urheilukuvia. Sen sijaan otan kyllä sopivan setin matsiin ja kuvaan sekä kaveriporukan alkuvalmisteluja, sekä ilmeitä matsissa ja tapahtumia sen jälkeen. Muutama videonpätkä yms. Ehkä jopa lavastettuja kuvia. Erityyppisiä. Mutta pelaaajista tai pelistä vain muutama. Toisaalta en enää myöskään karsasta "huonoja kuvia" jos vaikka tausta on pielessä mutta itse pääaihe hyvä. Jos ilta on hauska ja kuvat riittävän hyviä, niitä jaksaa katsella jälkeenpäinkin. Pelitapahtumakuvia ei niinkään. Ne pelitapahtumat ovat vähemmän minun elämääni kuin ne katsomotapahtumat kaveriporukassa.

Normaalielämäkään ei siis tarkoita ainoastaan arkea vauvaperheessä ja töissä vaan myös juhlia, matkoja kotimaassa ja ulkomailla, käyntiä Timolla, veneellä saaressa, ravintolassa, Peten veneellä, päiväretki suomenlinnassa muksun kanssa, tms. Mahdollisimman hienoja kuvia kaikkialta minne mennään ja mitä tehdään ja minne jaksaa kameran ottaa. Toki myös detaljeja ja maisemia yms sieltä, mutta mieluummin ihmisiä. Mutta että harvemmin jaksaa lähteä kuvaamaan yksikseen macrokuvia lintukuvia tai katukuvausta yksikseen vain niiden kuvien vuoksi. Eli normaalia elämää ja tekemistä valokuvaamisen kanssa, ei sen ehdoilla tai vuoksi. Kaveri- ja perhepiirissä se lasketaan harrastamiseksi, täällä ei välttämättä.

Jos tämä ei olekaan samalla tavalla harrastamista kun kuvaamaan lähteminen itse kuvaamisen vuoksi, niin voin silti sanoa että olen paljon tyytyväisempi niihin kuviin ja katselen myöhemminkin mieluummin niitä kuvia jotka olen ottanut sen jälkeen kun lopetin valokuvauksen harrastamisen.

Ja onneksi en ole vielä niin vanha että pitäisi kirjoittaa kuviin että koska ja mistä ne ovat. Ellei muista missä kuva on otettu eikä se kuvasta selviä, niin onko sillä sitten niin väliäkään.

Ymmärrän pointin. Ja kyllähän melkein kaikki valokuvaamista aktiivisesti harrastavat myös arkielämäänsä dokumentoivat. Ja kenties jopa joskus ottavat pikkuisen järjestetymmänkin potretin tms.

Mutta ne "taidepläjäykset" josta tämä keskustelu ainakin minun kohdalla alkoi... Eihän sitä nyt jokaisella kauppareissulla, mummolareissulla tai lomamatkalla jaksa läheisiään kamalasti valokuvaamisella rasittaa. Ei vaikka syynä olisi niinkin ylevä tavoite kuin "arjen dokumentointi". Huomaat tämän viimeistään silloin kun sinulla on murrosikäisiä lapsia.

Siinä vaiheessa kun perheenpään kameranroikottelu alkaa aiheuttaa pahaa silmää tai rasittuneita huokauksia, on parempi pyhittää perhe-elämä ja siirtyä vaikka makroihin tai kaupunkikuviin. Tai alkaa kuvaamaan jotain "taidepläjäyksiä" ihan kuvaamisen itsensä ilosta.

Itse en arkielämää juurikaan dokumentoi, ja lyhyet lomatkin pitää väkisin tunkea 2 työn väliin.

Ei todellakaan ole tarvetta kameralle joka olisi aina mukana, kun muksutkin on muuttaneet pois kotoa.

[thirvi]

Ymmärrän pointin. Ja kyllähän melkein kaikki valokuvaamista aktiivisesti harrastavat myös arkielämäänsä dokumentoivat. Ja kenties jopa joskus ottavat pikkuisen järjestetymmänkin potretin tms.

Mutta ne "taidepläjäykset" josta tämä keskustelu ainakin minun kohdalla alkoi... Eihän sitä nyt jokaisella kauppareissulla, mummolareissulla tai lomamatkalla jaksa läheisiään kamalasti valokuvaamisella rasittaa. Ei vaikka syynä olisi niinkin ylevä tavoite kuin "arjen dokumentointi". Huomaat tämän viimeistään silloin kun sinulla on murrosikäisiä lapsia.

Siinä vaiheessa kun perheenpään kameranroikottelu alkaa aiheuttaa pahaa silmää tai rasittuneita huokauksia, on parempi pyhittää perhe-elämä ja siirtyä vaikka makroihin tai kaupunkikuviin. Tai alkaa kuvaamaan jotain "taidepläjäyksiä" ihan kuvaamisen itsensä ilosta.

Vielä kuitenkin tarkennuksena: "normielämän" kuvaaminenkaan silti tarkoita että koko ajan arkielämää dokumentoitaisiin tai että sitä joka päivä kuvataan tai edes joka viikko. Tai että kamera olisi mukana noilla kaikilla reissuilla. Tai kauppareissulla koskaan. Mummolassa joskus samoin kun jäkismatsissa ja niissä molemmissa muutkin heiluvat pokkareineen. Juuri nyt tosin tulee toki tavallista enemmän kuvia, mutta se johtuu siitä että ensimmäinen muksu elää ensimmäistä kevättään ja kaikki sen kanssa tapahtuu ensimmäistä kertaa. Ja sieltä suunnalta kieltoa ei luonnollisesti ole tullut, kehotuksia vaimolta enemmänkin. Epäilemättä teini-iässä on aivan eri juttu.

Noiden "kuvaamisen ilosta tai kuvien vuoksi taidepläjäysten" ottaminen kun ei enää jaksanut kiinnostaa pitkään aikaan ennen muksun syntymää, niin oli välillä kuukaudenkin taukoja ilman kuvan kuvaa, ellei mitään todellakaan tapahtunut. Ei jaksa lähteä kuvaamaan mitään, kun tuntuu että kaikkea on jo kuvannut ja into puuttuu kun ei niitä eritavoin sommiteltuja vastavaloon kuvattuja jääpuikkoja auringonlaskussa -kuvia jaksa enää toistamiseen katsella. Toisin kuin vaikkapa lomakuvia viime vuodelta jossa tuontyyppiset kuvat edustavat vain osaa kuvista. Itse "kuvaamisen ilo" kukkamacroista ja muista on ollut jo pitkään sillä tasolla että ellei jostain tipahda kauhea inspiraatio, lähden todennäköisesti kuitenkin ennemmin vaikka kalaan tai veneilemään ja kamera lähtee vain mukaan mahdollisen kuvattavan varalta (tai jos se jotain alkaa vaivaannuttamaan niin se jää kotiin), kuin varsinaisesti valokuvaamaan valokuvaamisen vuoksi.

Ja tosiaan kuten kirjoitin, se pieni takanäytöltä kuvaava kamera ei aiheuta niin paljoa sitä vaivaantumista.

[jaeaetee]

Oly E-PM1

http://www.43rumors.com/


Hm. Näin runsaita nappuloita ja nuppeja kaipaavana ei voi kuin todeta että äh, miksi pitää jotain typerää kosketusnäyttöä tunkea tuohon kun olisi voinut vaan ottaa XZ-1:stä mallia, mountin juureen säätökehä yms jne :)

[cryscythe]

Panasonicin GF3 kaiketi tulossa heinäkuussa. Viilaukset edelliseen malliin kaiketi aika pieniä, mutta ennakkotietojen mukaan mielestäni selviä parannuksia.

Näin amatöörinä kiinnostusta herättää tuo parannettu automaatti-tila ja kosketusnäytön hyödyntäminen tarkennuksessa. Tarkennuksen nopeuttakin on puheiden mukaan edelleen petrattu.

Kaikkein mielenkiintoisin seikka on kuitenkin se, että hinta ei ole kohonnut juurikaan edellisiin nähden ja koko on kutistettu hyvin lähelle LX5:sta..

GF3: 108x67x32 m (550€) (14-42 kit)
LX5: 110 x 65 x 25 mm (449€)

Herättääkö tämä mielenkiintoa?

[Avokid]

GF3: 108x67x32 m (550€) (14-42 kit)
LX5: 110 x 65 x 25 mm (449€)

Herättääkö tämä mielenkiintoa?

Osittain kyllä jos ei olisi jo GF1:stä. Moni kuvaajahan sanoisi, että GF2 ja GF3 ovat huononnuksia GF1:stä. Huonompi ergonomiahan ja toiminnot noissa on ja kenno on kuitenkin sama kaikissa.

Kyllä minä silti voisin harkita GF3:sta, en minä GF1:sen kanssa paljoa niitä ylimääräisiä toimintoja käytä. Tosin 20mm pannarin kanssa.

[cryscythe]

Tuota kosketusnäytöltä tarkentamista on arvosteuissa kehuttu ja se voisi olla sellainen ominaisuus mitä tulisikin käytettyä. Pienempi koko ja keveyskään ei ole huonoja juttuja.

Ergonomia on sellainen juttu, että se pitäisi käydä kaupassa omalla kouralla toteamassa. Ihan lähikunnista ei vaan taida löytyä liikettä, mistä GF1:sen löytäisi. GF3 näyttää kuvissa liukkaalta saippualta.

Kuvanlaatu rungoissa lienee tosiaan samalla viivalla. Eron tekee GF1:sen 20mm f/1.7 ja GF3 kit linssi 14mm f/2.5. Onkohan tämä GF3 kit linssi radikaalisti kehnompi?

[Isosceles]

Kuvanlaatu rungoissa lienee tosiaan samalla viivalla. Eron tekee GF1:sen 20mm f/1.7 ja GF3 kit linssi 14mm f/2.5. Onkohan tämä GF3 kit linssi radikaalisti kehnompi?

Tsekkaa photozonesta mallikuvat. Onhan tuo 14mm piirroltaan huonompi kuin 20mm, mutta polttoväli on kuitenkin niin eri että voiko edes verrata keskenään.

[nomad]

E-P3 näyttää aika hyvältä!

http://www.43rumors.com/ft5-first-pictu ... 12mm-lens/

[OskuK]

E-P3 näyttää aika hyvältä!

http://www.43rumors.com/ft5-first-pictu ... 12mm-lens/

Hienot kuvat! "The pictures were made with the awesome Pentax Q :p" Tuo 12mm ei ihan mene pannarikategoriaan...

[arn]

E-P3 näyttää aika hyvältä!

http://www.43rumors.com/ft5-first-pictu ... 12mm-lens/

Kieltämättä. Tuo E-P3 alkoi kiinnostamaan. Onneksi Olympus sentään tekee vielä toimivan oloisia ja mikrojärkkäreitä, toisin kuin Panasonicin karsitut kosketusnäyttölelut. 14/2 on erittäin mielenkiintoinen, enkä uskokaan että siitä pannaria voisi tuolla valovoimalla tehdä.

[ossipena]

enkä uskokaan että siitä pannaria voisi tuolla valovoimalla tehdä.

varmasti voisi tehdä. ongelmana on vaan kuvanlaatu... näköjään joku raja pannarivimmassakin kun ihan mitä tahansa ei yritetä vääntää pannariksi kuvanlaadun kustannuksella ;)

[nomad]

E-P3 näyttää aika hyvältä!

http://www.43rumors.com/ft5-first-pictu ... 12mm-lens/

Kieltämättä. Tuo E-P3 alkoi kiinnostamaan. Onneksi Olympus sentään tekee vielä toimivan oloisia ja mikrojärkkäreitä, toisin kuin Panasonicin karsitut kosketusnäyttölelut. 14/2 on erittäin mielenkiintoinen, enkä uskokaan että siitä pannaria voisi tuolla valovoimalla tehdä.

En ole tosiaanaan lähtökohtaisesti mikään m43 fani. Kenno on mielestäni turhan pieni ja myös väärän muotoinen. Tuttu ja turvallinen 3:2 olisi kivempi. Mutta fakta on kumminkin se, että näiden uusien objektiivien sekä pikkuhiljaa kehittyvän kameravalikoiman myötä ainoastaan m43 on uskottava vaihtoehto peilittömissä. Siis järjestelmämielessä.

Sonyn ja Samsungin 1.5 kroppisissa systeemeissä olisi kennon puolesta potentiaalia, mutta objektiivivaihtoehdot aivan liian rajattuja. Pentaxin Q on huono vitsi. Ja mitä tulee Nikoniin ja Canoniin, niin vielä surkeammin ovat asiat sillä suunnalla. Vaikka ne julkaisisivat peilittömät järjestelmänsä jo tänään, niin m43:n kiinni ottaminen kestää vuosia.

[OskuK]

enkä uskokaan että siitä pannaria voisi tuolla valovoimalla tehdä.

varmasti voisi tehdä. ongelmana on vaan kuvanlaatu... näköjään joku raja pannarivimmassakin kun ihan mitä tahansa ei yritetä vääntää pannariksi kuvanlaadun kustannuksella ;)

Toisaalta, onko tolkkua tehdä suuri pieni järjestelmä? Olympuksella on jo yksi umpikuja sillä tiellä takana ;-)

[UnskiV]

No joo, minähän olen näillä olyillä kuvannut jo yli 50 vuotta, digeilläkin 12.

Kun tuosta olyn kuvasuhteesta on puhuttu nyt 10:kunta vuotta, niin pari sanaa, Minä kuvaan pääosin noita 4/3 kuvia, no toki niistä tehdään paperisia aina kulloisenkin tarpeen mukaan. Kun nykyisessä järkkärissäni on mahdollista ottaa, niin en edes muista montaako kuvasuhdetta, mutta aika montaa, niin en näe mitään estettä kenenkään mielihaluille ottaa sitä vanhanajan 3/2 osan kuvasuhdetta. Jos itse alkaisin muuttamaan mieltymystäni, niin kääntäisin asetukset neliskanttiseen kuvaan ja muokkailisin siitä kuhunkin tilanteeseen sopivan. Toi helpottaisi siinäkin mielessä, että pystykuvaa ei tarvitsisi ottaa, vaikka kyllä minullakin tuohon 5:seen on lisäpalikka, eli käänteinen akkukotelo pystykuvausta varten.