(erotettu) Teema: Lintukuvat

[adele]

Kiva että pidit ja jaksoit katsoa kuvat läpi

En pitänyt, mutta ihmetykseltäni katsoin kuvat läpi. Mutta takaisin asiaan. Olitko itse tyytyväinen kuviisi? Minkälaista palautetta olet saanut kuvista? (En seuraa muita palstoja, joten en tiedä)

[Miikkaha]

Edit 2: Laitan tähän kuitenkin tasapuolisuuden nimissä ja kevennykseksi uutisten puolelta, viiltävää analyysiä omasta viiteryhmästäni:
http://miikkahakari.com/?p=1552

Niin ja vielä yksi asia pisti huvittamaan. En ole koskaan, missään nähnyt niin monta beessiä/vihreää liiviä kävelemässä ympäri messuja juuri näiden keski-ikäisten miesten yllä. Viimeksi tatuointimessuilla saattoi olla yhtä paljon liivipukuisia, mutta ne liivit oli mustia ja nahkaisia.
Tästä nyt saattaa saada sellaisen kuvan, että minulla olisi jotain vikaa näitä keski-ikäisiä miehiä vastaan, mutta ei toki. Sellainen on vaan ilmeisesti normaalin luontokuvaajan stereotyyppi.

Hah, tää oli hyvä. Kevennykseksi tarkoitettu toki, mutta en uskonut sen yltävän tähän keskusteluun asti ;)

[Vocifer]

Hyvä, että pystyt kokemaan ilon hetkiä ja osaat nauraa lukiessani tekstejä. Tuotan mieluusti iloa kanssaihmisille.

Jep. Tuntuu olevan helppoa nimimerkin takaa keskustelupalstalla.

Epäselväksi jäi, missä olen väittänyt että "poikkeuksellisia" ihmisiä löytyy maata tai kulttuuria vaihtamalla?

Jotain koskettavaahan noissa kuvissa ilmeisesti piti olla? Eivät ne poikenneet täälläkin nähdyistä ihmispönöistä millään muulla tavalla kuin, että olivat otettu eri kulttuurista ja maassa.

Vanhasella taasen on keskenään korreloivaa tieteellistä dataa väitteensä tueksi, sinulla sinun oma mielipiteesi.

Vanhasella on tutkimustuloksia eri kansoja edustavien ihmisten älykkyysosamääristä. Se kuinka paljon se siten kertoo kansojen älykkyydestä vaatii vielä lisää tutkimusta, ennen kuin voidaan laittaa kansakuntien älykkyysosamäärien ja kansakuntien älykkyyden väliin yhtäläisyysmerkit. Tästä voitaneen jatkaa toisessa ketjussa, jos on tarvetta...

Se, että näet majavan silmissä ylpeyttä puunkaadon jälkeen vain kertoo sinun taipumuksesta luonnon inhimillistämiseen, ei siitä että majava kokisi ylpeyttä (tai muitakaan egon liittyviä tunteita). Eli lapsenomaisena aikuisena, nojatuoliluonnonsuojelijana liität itse keksittyjä ja itse kokemiasi tunteita jonnekin minne ne eivät kuulu.

Eli kun ihminen ei pysty tieteellisesti tunnistamaan eläimen tunteita, niin niitä ei ole olemassa?

Toisaalta, kysehän on valokuvasta, josta jokainen katsoja vetää omat johtopäätöksensä. Katsoja voi nähdä ylpeyden majavan silmissä ihan yhtä todennäköisesti kuin esimerkiksi sen, että intialainen pappa hymyilee väkinäistä hymyään ompelukoneen vieressä, koska hänellä on kiire vessaan ja ajattelee, että pääsee hymyilemällä helpommin ja nopeammin eroon kameran kansssa heiluvasta turistista, jota ei ymmärrä alhaisen älykkyysosamääränsä takia käskeä painumaan kotimaahansa.

Vaikka et nyt tuohtumukseltasi ja henkilöönmenemiseltäsi huomaakaan, niin kyse ei edelleenkään ole valokuvaajasta, vaan valokuvasta. Ei siinä ihmispönössä vaan ole yleisesti mitään sen ihmeellisempää kuin missään muussakaan pönötyskuvassa.

[herkko]

Kiva että pidit ja jaksoit katsoa kuvat läpi

En pitänyt, mutta ihmetykseltäni katsoin kuvat läpi. Mutta takaisin asiaan. Olitko itse tyytyväinen kuviisi?

Kylläpä sinua nyt alkoikin yhtäkkiä huono kuva kiinnostamaan oikein kotisivuillani selailuun asti.

Mikähän moiseen mahtaisi olla syynä? Arvaisin että myötähäpeää herättävä kompastelusi argumentoinnissa juuri äsken voisi olla sellainen syy.

Jos minua ei joku tyylilaji, aihe tai kuvaaja kiinnosta, niin en myöskään jaksa olla tästä kiinnostumattomuudestani suuna päänä raakkumassa kyseiselle kuvaajalle. Enkä missään nimessä halua olla junttaamassa omaa mieltymystäni muiden ihmisten mieltymysten yläpuolella olevaksi tosiasiaksi. Luotan siihen etten vain ole ymmärtänyt, ja että nämä kuvaajat hoitavat homman kotiin, mitä sitten ikinä projektin luonteeseen kuuluukin.

Mitä palautteeseen tulee: jos joku ei-aloitteleva kuvaaja on niin heikkopäinen että katsoo parhaakseen mukauttaa kuvaustaan kulloisenkin kamerakerho/foorumipalautteen mukaan, niin suosittelen edelleenkin kuvaamisen lopettamista kokonaan. Sillä makuja, hyvää tarkoittavia neuvoja, kateutta ja silkkaa perseilyäkin riittää useampaan ilmansuuntaan kuin mihin yksi kuvaaja ehtii kumartamaan.

Paras palaute minulle tulee rahan muodossa ja totta hemmetissä myyty kuva on silloin tällöin mukavaa nähdä painettuna kirjassa. Toivottavasti näin on myös jatkossa.

Ai niin, kysymykseesi olinko tyytyväinen kuviini PNG:n keikalta? Kyllä ja ei, mutta yksityiskohtiin en tässä jaksa mennä -> Liian monta yksityiskohtaa selvitettäväksi asiasta oikeasti kiinnostumattomalle.

[masinasi]

Edit 2: Laitan tähän kuitenkin tasapuolisuuden nimissä ja kevennykseksi uutisten puolelta, viiltävää analyysiä omasta viiteryhmästäni:
http://miikkahakari.com/?p=1552

Niin ja vielä yksi asia pisti huvittamaan. En ole koskaan, missään nähnyt niin monta beessiä/vihreää liiviä kävelemässä ympäri messuja juuri näiden keski-ikäisten miesten yllä. Viimeksi tatuointimessuilla saattoi olla yhtä paljon liivipukuisia, mutta ne liivit oli mustia ja nahkaisia.
Tästä nyt saattaa saada sellaisen kuvan, että minulla olisi jotain vikaa näitä keski-ikäisiä miehiä vastaan, mutta ei toki. Sellainen on vaan ilmeisesti normaalin luontokuvaajan stereotyyppi.

Hah, tää oli hyvä. Kevennykseksi tarkoitettu toki, mutta en uskonut sen yltävän tähän keskusteluun asti ;)

Heh...ja pääsipä minunkin kädenjälki sivuillesi. Yhden miehen piilo! : )

[adele]

Olitko itse tyytyväinen kuviisi?

...huono kuva...kotisivuillani selailuun asti.

Mikähän moiseen mahtaisi olla syynä? Arvaisin että myötähäpeää herättävä kompastelusi argumentoinnissa juuri äsken voisi olla sellainen syy.

...Luotan siihen etten vain ole ymmärtänyt, ja että nämä kuvaajat hoitavat homman kotiin, mitä sitten ikinä projektin luonteeseen kuuluukin.

Mitä palautteeseen tulee:,,,, makuja, hyvää tarkoittavia neuvoja, kateutta ja silkkaa perseilyäkin riittää ...

Paras palaute minulle tulee rahan muodossa...

Ai niin, kysymykseesi olinko tyytyväinen kuviini PNG:n keikalta? Kyllä ja ei, mutta yksityiskohtiin en tässä jaksa mennä -> Liian monta yksityiskohtaa selvitettäväksi asiasta oikeasti kiinnostumattomalle.

Katsoin kuviasi, joille perustit ketjun tänne DC:hen. En ole tietoinen kotisivuistasi. Syy kyselyyn, oletko itse tyytyväinen kontribuutioosi ja millaista palautetta olet kuvistasi saanut, johtuu puhtaasti halusta päivittää omaa ymmärrystä. Jos itse olet, armoitettuna luontokuvaajana, tyytyväinen ja saamasi palaute on ylistävää, saisi se minut takuuvarmasti palaamaan kuviesi ääreen ja katsomaan niitä tarkemmin. Ehkä paljon on mennyt silmieni ohi, sellaista """mitä sitten ikinä projektin luonteeseen kuuluukin"" ja minun tulisi päivittää ymmärrystäni?

Ymmärrän myös tuon raha-aspektin, jos kuvaa toimeksiannosta ja kyseessä on oma leipä, silloin kuvien on tyydytettävä asiakasta, hänen on saatava sitä mitä on tilannut. Ymmärrän myös että saatuun palautteeseen tulee suhtautua kriittisesti. Toisaalta tiedän, että ammattilaiselle, joka haluaa kehittyä kuvaajana, tärkein palaute tulee aina omasta sisimmästä. Vaikka ympäristö huutaisi Hoosiannan kuvien ympärillä, maksaen maltaita, niin jos itse et ole tyytyväinen, niin se on se ainoa todellinen kriteeri, joka viime kädessä merkitsee.

Ajatus, että en olisi kiinnostunut mitä itse ajattelet onnistumisesta on täysin väärä. Et näemmä ymmärrä lainkaan mistä on kyse. Ajatukset, jotka kuvaajalle ovat prosessin myötä heränneet, olisivat minulle nimen omaan se juttu, joka kiinnostaisi. Se että pääsisin ikään kuin katsomaan kuvien taakse olisi tässä tapauksessa, kun kuvien syvyys ei minulle lainkaan auennut, tärkeää. Haluan oppia uutta, oppiminen on se juttu, jonka takia elämällä on vielä merkitystä. Kun haluni oppia loppuu, voin vetää itseni kiikkuun.

[adele]

Tuntuu olevan helppoa nimimerkin takaa keskustelupalstalla.

Tällä palstalla on useita kymmeniä henkilöitä, joita olen henk.kohtaisesti tavannut ja jotka tietävät kuka olen. Eli, jos on halua selvittää henkilötiedot, se käy helposti. Periaate on myös se, että kaiken sen mitä täällä kirjoitan, oli sitten kyseessä fakta tai puhdas mielipide, voin sanoa ääneen myös kohdatessani henkilön.

Jotain koskettavaahan noissa kuvissa ilmeisesti piti olla? Eivät ne poikenneet täälläkin nähdyistä ihmispönöistä millään muulla tavalla kuin, että olivat otettu eri kulttuurista ja maassa.

Kuka niin on sanonut tai väittänyt? Kuvat ovat turistiräpsyjä parin päivän stopilta Mumbaissa, kohta kolmen vuoden takaa. Omaa tarvetta täyttäen ja kuvaamisen riemua tuntien otettu. Ei mitään sen enempää, eikä vähempää. Joku nuo tähän ketjuun rykäisi, jostain syystä. Ei noilla kuvilla ole mitään tekemistä aiheen kanssa, josta ymmärtääkseni tässä keskustellaan.

Eli kun ihminen ei pysty tieteellisesti tunnistamaan eläimen tunteita, niin niitä ei ole olemassa?

Kuka niin on väittänyt? Majava voi tuntea jotain kaadettuaan puun, mutta olisi älyllistä epärehellisyyttä väittää tietävänsä mikä se tunne on. Yhtä hyvin voisin väittää, että majava kaadettuaan puun tuntee surua kaatuneen puun puolesta.

Toisaalta, kysehän on valokuvasta, josta jokainen katsoja vetää omat johtopäätöksensä. Katsoja voi nähdä ylpeyden majavan silmissä ihan yhtä todennäköisesti kuin esimerkiksi sen, että intialainen pappa hymyilee väkinäistä hymyään ompelukoneen vieressä, koska hänellä on kiire vessaan ja ajattelee, että pääsee hymyilemällä helpommin ja nopeammin eroon kameran kansssa heiluvasta turistista, jota ei ymmärrä alhaisen älykkyysosamääränsä takia käskeä painumaan kotimaahansa.

Hyvä, kommentistasi käy selvästi ilmi, että ihmispönöni on koskettanut sinua. Se on herättänyt sinussa ajatuksia. Väljän tulkinnan mukaan kuvan täytyy olla sinulle taidetta, koska se pistänyt sinut ajattelemaan. Kuvassani on sinulle avautuvaa syvyyttä, kerroksia, elämää. Jotain, jota tinttipönöissä ei meikäläiselle ole.

Vaikka et nyt tuohtumukseltasi ja henkilöönmenemiseltäsi huomaakaan, niin kyse ei edelleenkään ole valokuvaajasta, vaan valokuvasta. Ei siinä ihmispönössä vaan ole yleisesti mitään sen ihmeellisempää kuin missään muussakaan pönötyskuvassa.

Jaa? Olen tuohtunut? Mistä tuohtuisin?
Kuten edellisessä välissä kirjoitin ihmispönöni täytyy olla ihmeellisempi kun se saa sinussa aikaan noin voimakkaita reaktioita.

[herkko]

Katsoin kuviasi, joille perustit ketjun tänne DC:hen. En ole tietoinen kotisivuistasi. Syy kyselyyn, oletko itse tyytyväinen kontribuutioosi ja millaista palautetta olet kuvistasi saanut, johtuu puhtaasti halusta päivittää omaa ymmärrystä

Älä nyt jauha páskaa, vedit herneet nenään ja siksi et malttanut olla heti vastaamatta. Et kai pidä meitä aivan tyhminä ;)

Ajatus, että en olisi kiinnostunut mitä itse ajattelet onnistumisesta on täysin väärä. Et näemmä ymmärrä lainkaan mistä on kyse.

Ensimmäinen lause pitää varmaankin paikkansa. Onnistuminen siten kuin sinä sen käsität, kiinnostaa sinua aivan äärimmäisen paljon. Myös muiden onnistuminen. Se on tullutkin jo moneen kertaan selväksi.

Aika paljon muutakin valokuvausta on olemassa, kuin pelkästään tiukasti taidegenreen luettavaa kuvaa jonka pitäisi ilmeisesti tuoda heti liikutuksen kyyneleet poskelle jokaiselle kuvaa vilkaisevalle (tai muuten olet syvällisyyteen ja tuntemiseen kykenemätön imbesilli). Ja juuri tässä kohtaa useammallakin kamerafoorumeiden vakiomekastajalla tuntuu ymmärrys loppuvan kertakaikkiaan kesken: jos mekastaja ei itse ymmärrä jotakin aihepiiriä kuvauksesta, niin tottakai sen on oltava käsittämätöntä ja huonoa kaikkien muidenkin mielestä. Näin angstikon mieliala voisi kenties pysyä korkealla ja oma maailmankuva eheänä.

Minä ainakin kuvaan lintuja juuri niin kuin haluan ja vapaaehtoisesti, ilman että tekee tiukkaa nousta herätyskellotta ja lähteä maastoon 4.30 huhtikuun aamuna. Eikä minun tarvitse itseäni motivoidakseni myöskään lytätä muiden kuvausprojekteja. Siinäpä on mielestäni hyvä pohja harrastukselle.

[Vocifer]

Hyvä, kommentistasi käy selvästi ilmi, että ihmispönöni on koskettanut sinua. Se on herättänyt sinussa ajatuksia. Väljän tulkinnan mukaan kuvan täytyy olla sinulle taidetta, koska se pistänyt sinut ajattelemaan. Kuvassani on sinulle avautuvaa syvyyttä, kerroksia, elämää. Jotain, jota tinttipönöissä ei meikäläiselle ole.

Niin, sain ajatuksia kuvastasi niin kuin puun kaataneesta majavasta, josta ei ole edes kuvaa. Väittäisin, että kärsit ainoastaan huonosta mielikuvituksesta. Pelkkä tyhjä paperi herättää ajatuksia, ei se tyhjä paperi silti ole taidetta. Tai voi ollakin, mutta sitten pitäisi taas kerran määritellä taide ja taas oltaisiin todennäköisesti lähtöruudussa.

Mutta eiköhän tämä ollut tässä. Ensi viikolla kohti Costa Ricaa, jossa yritän ottaa myös ihmispönöjä.

[adele]

Älä nyt jauha páskaa, vedit herneet nenään ja siksi et malttanut olla heti vastaamatta. Et kai pidä meitä aivan tyhminä ;)

Ensimmäinen lause pitää varmaankin paikkansa. Onnistuminen siten kuin sinä sen käsität, kiinnostaa sinua aivan äärimmäisen paljon. Myös muiden onnistuminen. Se on tullutkin jo moneen kertaan selväksi.

Aika paljon muutakin valokuvausta on olemassa, kuin pelkästään tiukasti taidegenreen luettavaa kuvaa jonka pitäisi ilmeisesti tuoda heti liikutuksen kyyneleet poskelle jokaiselle kuvaa vilkaisevalle (tai muuten olet syvällisyyteen ja tuntemiseen kykenemätön imbesilli). Ja juuri tässä kohtaa useammallakin kamerafoorumeiden vakiomekastajalla tuntuu ymmärrys loppuvan kertakaikkiaan kesken: jos mekastaja ei itse ymmärrä jotakin aihepiiriä kuvauksesta, niin tottakai sen on oltava käsittämätöntä ja huonoa kaikkien muidenkin mielestä. Näin angstikon mieliala voisi kenties pysyä korkealla ja oma maailmankuva eheänä.

Minä ainakin kuvaan lintuja juuri niin kuin haluan ja vapaaehtoisesti, ilman että tekee tiukkaa nousta herätyskellotta ja lähteä maastoon 4.30 huhtikuun aamuna. Eikä minun tarvitse itseäni motivoidakseni myöskään lytätä muiden kuvausprojekteja. Siinäpä on mielestäni hyvä pohja harrastukselle.

Juu, ajatuksenlukijana tiedät mitä ajattelen ja tiedät miten käsitän onnistumisen?

Elämä vaikuttaa olevan sinulle piilomerkityksien maailma. Mikään ei ole sitä miltä se näyttää tai mitä kirjoitetaan, vaan kokoajan syövereistä on etsittävä jotain, mitä todella tarkoitetaan. Olkinukkeilu ja muut harhautukset ovat sinulla hallussa, mutta yksinkertaiseen avoimin mielin esitettyyn kysymykseen et halua vastata. Mikä tekee kysymyksestäni niin vaikean?

Voisin tietysti tyylisi mukaisesta laittaa tähän ajatuksenlukijamaisen analyysin, jossa tulkitsisin tekstisi piilomerkityksiä (vaikka tuon itsetuntovaikeuksista kertovan "et kai pidä meitä aivan tyhminä" lauseen perusteella), mutta en katso sitä hedelmälliseksi keskustelun kannalta..

Olen tietoinen eri valokuvauksen genreistä ja voimme tarkastella kaukomatkasi lintukuvia sen genren sisältä. Itsellä ei kapasiteettia tuohon ole, mutta sinulla ja monella muulla asianharrastajalla, joita tässäkin ketjussa vilisee, on. En omaa tässä mitään tarvetta lytätä projektejasi. Kunhan vilpittömin mielen ihmettelen olenko niin puusilmä, kun mitä kuviesi edessä itsestä vaikuttaa? Ehkä muut ketjuun osallistuvat talitinttipönökuvaajat, jolla on vuosikymmenten kokemus ja näkemys, kertovat oman mielipiteensä Herkon viimeisestä kaukomatkaprojektista, näkemyksensä perustellen.

Olen ollut aistivinani tirppakuvaajien kesken tuollaista "korppi ei korpinsilmää noki"-menttaliteettia, jossa toisen luontokuvaajan kuvia ei mieluusti kommentoida lainkaan. Syytä moiseen en tiedä, liekö normi tirppakuvaaja epävarmuudessaan niin epästabiili, että elämänhallinta menee raiteiltaan, jos joku kyseenalaistaa jäljen? Ja sitten pälyilijän elämä ei enää pysykään ojien välissä?

[Yellow]

Olen ollut aistivinani tirppakuvaajien kesken tuollaista "korppi ei korpinsilmää noki"-menttaliteettia, jossa toisen luontokuvaajan kuvia ei mieluusti kommentoida lainkaan. Syytä moiseen en tiedä, liekö normi tirppakuvaaja epävarmuudessaan niin epästabiili, että elämänhallinta menee raiteiltaan, jos joku kyseenalaistaa jäljen? Ja sitten pälyilijän elämä ei enää pysykään ojien välissä?

Mielenkiintoinen keskustelu kaiken kaikkiaan. Tämä viimeisin kommentti ei ole keskustelun sisintä ydintä, mutta kiinnostava. Itse kuulun myös tuohon hassuun tirppakuvaajien joukkoon, ja paria luontokuvafoorumia silloin tällöin olen lueskellut. Olen pistänyt merkille saman, että niissä ei paljon silmille nokita vaikka usein olisi jopa tarve. Keskusteluista puuttuu vahvempi kritiikki lähes kokonaan. Ei edes "rakentavaa" kritiikkiä uskalleta helposti antaa. En tiedä mistä johtuu. Tuli mieleen että onko piiri niin pieni, että kritiikki koetaan liian henkilökohtaisena - myös antajan puolesta. Tuskin näin, sillä ainakin joissain ulkomaisissa foorumeissa ei tunnuta sitä pienintäkään poikittaista sanaa uskaltaa antaa.

Kiitos Adelelle provokaatioista, ne on avannut keskustelua ihan mielenkiintoisille urille ja ainakin itselle antanut ajattelemisen aihetta. Toivon että keskustelu jatkuisi asiatasolla.

[elmar]

Ehkä muut ketjuun osallistuvat talitinttipönökuvaajat, jolla on vuosikymmenten kokemus ja näkemys, kertovat oman mielipiteensä Herkon viimeisestä kaukomatkaprojektista, näkemyksensä perustellen.

Olen ollut aistivinani tirppakuvaajien kesken tuollaista "korppi ei korpinsilmää noki"-menttaliteettia, jossa toisen luontokuvaajan kuvia ei mieluusti kommentoida lainkaan.

Adelella menossa DC.netin "Roast" ;). Kuten aikaisemmin totesin, peruslajikuvista tuskin kenelläkään on mitään sen kummempaa sanomista, minusta niistä enemmän sanominen on teeskentelyä ja tyhjän jauhamista. Mitä voi sanoa kuvista jotka ei kirvoita yhtään ajatusta? "Kiva asento, terävä silmä"? Toinen vaihtoehto, "kaikki lintukuvat ovat silkkaa p'skaa"? No, ei toimi koska ei pidä paikkaansa. Ehkä tosiaan paras olla sanomatta mitään, kuvatkoon jokainen mitä, missä ja miten haluaa ja jos kehtaa laittaa niitä nettiin, voi valmistautua lähes kaikkeen.

Herkon kuvat ovat pääosin lajikuvia eli täsmälleen sitä samaa tavaraa kuin kaikilla meillä muillakin pitkillä putkilla lintuja kuvaavilla. Valokuvina toki useimmille yhdentekeviä, tylsiä 12 tusinassa räpsyjä joita toisaalta lintuharrastajat ja -kuvaajat tutkivat kiinnostuneena ja luontolehtien -kirjojen tekijät jopa ostelevat silloin tällöin. Conclusion : äärimmäisen kapean kuvagenren asiallisia teknisiä suorituksia.

Edit...

[Yellow]

Ja vielä lintukuvauksen puolustuspuheenvuoro. Luulen, että lintukuvaamisesta loppuisi aika nopeasti into, jos ei olisi kiinnostunut itse linnuista. Ymmärrän oikein hyvin tuon mitä Herkko mainitsi huhtikuusta ja klo 4:30... Se mitä lintuharrastus on ja mitä siihen sisältyy, on aika laaja juttu joten en yritä avata sitä tässä enempää, mutta usein kun vaikkapa nyt toukokuussa klo 3:30 avattuasi ulko-oven linturetkelle lähtiessä, olet sitä mieltä että retken odotukset ovat jo täyttyneet. Fiiliksiä.

Toinen, itse lintukuvaukseen liittyvä juttu on se, että kun tulee hyvä kuvaustilanne: lintu ei ole huomannut sinua tai ei välitä sinusta, ja pääset konttaamaan vielä vähän lähemmäksi, valo on hyvä, jne... jostain syystä veren adrenaliinitasot nousevat yllättävänkin korkealle. Niitä fiiliksiä on vaikea selittää. Jotenkin se on vaan koukuttavaa.

Ok, mitä näillä on tekemistä valokuvan ja taiteen kanssa? Kyllä on, ja paljonkin. Ei pelkästään kuvan ottajalle ja tilanteen kokijalle vaan myös monelle kuvan näkijälle, jolla on ymmärrys niistä fiiliksistä. Olen nauttinut monestikin Herkon ja elmarin lintukuvista, mutta se ei sulje pois sitä että nauttisin vaikkapa P.Sammallahden kuvista.

Anteeksi vähän kökkö teksti, mutta työasiat pätkivät näitä tärkeämpiä ajatuksia :).

[herkko]

Syytä moiseen en tiedä, liekö normi tirppakuvaaja epävarmuudessaan niin epästabiili, että elämänhallinta menee raiteiltaan, jos joku kyseenalaistaa jäljen? Ja sitten pälyilijän elämä ei enää pysykään ojien välissä?

En tiedä lintukuvaajien epästabiilisuudesta noin yleensä, mutta oma tekstisi alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan 70-luvun herätyslehtien horinoita :) Lihavoinnin käyttökin tuossa mittakaavassa alkaa olemaan pelkästään rasittava maneeri, ainakin meikäläisen konttorityössä rasitetuille silmille.

Kova huolesi viimeisen reissun otoksistani on outo siinäkin valossa mitä tuossa ylempänä totesit omien kuviesi kommentoinnista:

Joku nuo tähän ketjuun rykäisi, jostain syystä. Ei noilla kuvilla ole mitään tekemistä aiheen kanssa, josta ymmärtääkseni tässä eskustellaan.

..eipä tietenkään ole, varsinkaan sen jälkeen kun lokaa satunnaisista kuvista alkaa lentämään myös omaan suuntaan.

Toki jo samassa viestissä noilla kuvillasi oli jälleen paljonkin tekemistä aiheen kanssa:

Hyvä, kommentistasi käy selvästi ilmi, että ihmispönöni on koskettanut sinua. Se on herättänyt sinussa ajatuksia. Väljän tulkinnan mukaan kuvan täytyy olla sinulle taidetta, koska se pistänyt sinut ajattelemaan. Kuvassani on sinulle avautuvaa syvyyttä, kerroksia, elämää. Jotain, jota tinttipönöissä ei meikäläiselle ole.

..joko otat itsesi ja valokuvasi harvinaisen vakavasti tai sitten olen vain kykenemätön huomaamaan tuohon kappaleeseen piilotettua itseironiaa.

Jos lähikuvat linnuista saavat sinut noin pahasti raiteiltaan niin mikäköhän tuohon ongelmaan auttaisi? Minulle tulisi ainakin ensimmäisenä mieleen noiden kuvien katselematta jättäminen..

[herkko]

Olen nauttinut monestikin Herkon ja elmarin lintukuvista, mutta se ei sulje pois sitä että nauttisin vaikkapa P.Sammallahden kuvista.

Vielä ehdit editoida sen herkon pois tuosta listalta, johan tässä on moneen kertaan todistettu, ettei niistä lintukuvistani voi kukaan nauttia.

[Matti_JH]

Puutun tähän lintukuva-asiaan omien kokemusteni kautta.
Olen lintukuvausta enemmän tai vähemmän aktiivisesti harrastanut noin vajaa vuoden. Hyvän pönön/lentokuvan ottaminen voi itse kuvanottohetkellä olla kovinkin hauskaa, eli itselle kyse on silloin teknisestä onnistumisesta. Vähän niinkuin heittäisi hyvän tuloksen tikkatauluun. Eli tällöin itse kuvaustapahtumalla on itseisarvo.

Lopputuloksena on usein kuitenkin omaan silmään melko tylsiä kuvia. Siksi pyrinkin ottamaan kuvia, joissa on jotakin muutakin arvoa kuin pelkkä tekninen onnistuminen; tunnelma, valaistus, liike... Näitä kuvia vaan tuppaa tulemaan melko vähän, mutta ne muutamatkin riittävät osaltaan siihen, että kiinnostus lajia kohtaan säilyy. Luonnollisesti myös toive kehittyä kuvaajana pitää motivaation yllä.

[Yellow]

Puutun tähän lintukuva-asiaan omien kokemusteni kautta.
Olen lintukuvausta enemmän tai vähemmän aktiivisesti harrastanut noin vajaa vuoden. Hyvän pönön/lentokuvan ottaminen voi itse kuvanottohetkellä olla kovinkin hauskaa, eli itselle kyse on silloin teknisestä onnistumisesta. Vähän niinkuin heittäisi hyvän tuloksen tikkatauluun. Eli tällöin itse kuvaustapahtumalla on itseisarvo.

Lopputuloksena on usein kuitenkin omaan silmään melko tylsiä kuvia. Siksi pyrinkin ottamaan kuvia, joissa on jotakin muutakin arvoa kuin pelkkä tekninen onnistuminen; tunnelma, valaistus, liike... Näitä kuvia vaan tuppaa tulemaan melko vähän, mutta ne muutamatkin riittävät osaltaan siihen, että kiinnostus lajia kohtaan säilyy. Luonnollisesti myös toive kehittyä kuvaajana pitää motivaation yllä.

Näinhän se vähän on. Myönnän että olen pitkään jaotellut omat kuvani valokuviin ja lintukuviin, ja jaottelu on edelleen voimassa. Lähestymiskulma on pääsääntöisesti erilainen. Minulla oli aika kauan niin, että harrastin valokuvaamista ja harrastin lintuja. Kun sitten alkoi olla edes hieman välineitä siihen, että lintukuviakin pystyi ottamaan, alkoi lintukuvaus kiinnostaa enemmän ja enemmän. Kaksi polkua kohtasivat, mutta eivät täysin sulautuneet samaksi poluksi.

[Yellow]

Olen nauttinut monestikin Herkon ja elmarin lintukuvista, mutta se ei sulje pois sitä että nauttisin vaikkapa P.Sammallahden kuvista.

Vielä ehdit editoida sen herkon pois tuosta listalta, johan tässä on moneen kertaan todistettu, ettei niistä lintukuvistani voi kukaan nauttia.

En editoi, todistukset eivät ole vielä vakuuttaneet ;).

[-Antti-]

[Aika monen ihmisen päähän ei mahdu kuin ajatus, mitäköhän tuokin minusta ajattelee? Vaikuttaapa, että joidenkin kansakuntienkin kollektiivitajunta on huolissaan mitä mieltä, ties kuka, heistä mahtaa olla.

En nyt viitsi lainata seuraavia ajatuksiasi. Sanotaanko vaikka että huh-huh, on sulla tajunnan virta aika synkässä jamassa.

Itsehän aloitit lintukuvaamisen maahanpolkemisen. Kun joku sohaisi samalla lailla omista kuvista, niin aikamoinen ahdistus alkoi päästäsi purkautumaan.

Myönnetään että toinen kuva oli jo paljon parempi, välittyyhän siitä paljon enemmän kuin räpsyily turistiryhmän jäsenenä. Toivottavasti tällä säilyy usko huomiseen.
:-)

[adele]

En nyt viitsi lainata seuraavia ajatuksiasi. Sanotaanko vaikka että huh-huh, on sulla tajunnan virta aika synkässä jamassa.

Ole onnellinen ja ymmärrä etuoikeutettu asemasi, jos kiinnostuneena, älykkäänä ja ympäristöä tarkoin havainnoivana et ole elämäsi aikana törmännyt em. vaivasta kärsiviin ihmisiin.

Itsehän aloitit lintukuvaamisen maahanpolkemisen. Kun joku sohaisi samalla lailla omista kuvista, niin aikamoinen ahdistus alkoi päästäsi purkautumaan.

Höpö höpö. Kaikki ovat halutessaan aivan vapaita ja tervetulleita ajattelemaan ja kertomaan ajatuksensa kuvistani. Sohiakin saa aivan miten tahtoo.

Mitä tuohon lintukuvaamisen maahanpolkemisen aloittamiseen, en voi mitenkään ottaa kunniaa asiasta. Liityin ketjuun ansiokkaan keskustelun jatkuttua Herkon ja Elmarin välillä jo jonkin aikaa. Ehkä et lainkaan lukenut ketjun alkua? Siellä Elmar kirjoitti yksiuloitteisista lintupönöistä seuraavasti., (siis paljon ennen kuin liityin tähän)

Pitäis kyllä pystyä erottamaan pakkomielle yms. perversio jotain kuva-aihetta kohtaan eikä sotkea sitä valokuvaamiseen.

Hyvä valokuva herättää katsojan mielessä ajatuksia, tarinoita, tunteita, pakottavan halun ymmärtää niitä pieniä arkisia asioita joista voi rakentaa suuren ehjän kokonaisuuden. Vaikuttavasta kuvasta voi kirjoittaa erinomaisen novellin mutta elukka-reprosta ei voi. Tinttikuva on kuin tyhjä lakana, se ei kerro yhtään mistään mitään, siitä ei voi sanoa muuta kuin : kiva valo ja terävä lasi.

Itse en tuohon kykenisi. Kaiken sen, mihin itse tarvitsisin sata sivua ja kolme vuotta aikaa, eikä se silloinkaan olisi hyvin esitetty, on Elmar pystynyt tyhjentävästi tiivistämään nuihin muutamaan virkkeeseen. Siinä on kaikki. Mielestäni tuo viesti olisi laitettava pysyvästi jokaisen Linkkejä sinne ja tänne sivuston, jokaisen sivun alkuun ja loppuun ja pari kertaa keskelle.