Öljyvärimaalausten kuvaus

Mikä tahansa kuvaukseen liittyvä, häät, koulukuvaukset, tekijänoikeudet, kuvaajan/kuvattavan oikeudet jne. jne.
tpp
Viestit: 144
Liittynyt: Touko 15, 2003 15 : 05
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja tpp »

Kiitoksia Kondille. Loistavaa neuvontaa, foorumia parhaimmillaan. Montaa noista pointeista olin itsekin jo mietiskellyt ja muutama oli uusi.
Tuon käytännön työnkulun organisointi on yksi iso juttu mikä pitää ratkaista. Teoksia tulee varmasti ties minkä kokoisena ja määrätkin vielä auki. Apulaisen tarvitsee varmasti tietojen syöttämiseen että pysyy perillä mikä teos on kenenkin, teosnimet jne. Aikataulu täytyy olla tarkka mutta joustava. Voin jakaa urakkaa halutessani useammalle päivälle jos näyttää että porukkaa ilmoittautuu paljon.

Tuota ripustussysteemiä pitää miettiä kans. Tuommoinen säädettävä korkeus olisi varmasti toimivin. Ylhäältä-alas -suunnassa tuskin pääsen toimimaan eli seinältä täytyy teokset kuvata.
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
kapama-7
Viestit: 4538
Liittynyt: Marras 12, 2004 19 : 48

Viesti Kirjoittaja kapama-7 »

Konstamaisella perusteellisuudella taas. Varteenotettavia seikkoja.

Muutama huomio vielä oman kokemuksen pohjalta:

Pyrin välttämään nykyisin noita polajuttuja, jos vain mahdollista.
Esimerkiksi grafiikan kuvaamisessa usein pintastruktuurin (paperi ja väri) tunne häipyy, kun pienet mikrokiillot pinnasta katoavat. Värit muuttuvat turhan intensiivisiksi ja sävyt jyrkkenevät. Kuvaan kylläkin tulee lisää "voimaa", mutta onko se sellaiseksi tarkoitettu? Minulla on kuvaa säätäessä (säätöjä joutuu, kumma kyllä tekemään, vaikka kaikki olisi standardisoitua kuvausvaiheessa) monesti originaali vieressä mallina.
Ainahan se ei ole mahdollista.

Jos on iso satsi kuvattavana, aloitan niistä vaikeimmista. Lopussa kun alkaa väsyttää ja veetuttaa, niin on kivempi kuvata niitä helppoja.

Studioflässeillä kuvaan nykyisin, jos on iso satsi edessä, käsivaralta. Kuvaa joutuu joka tapauksessa rajaamaan Photarissa, eihän originaalit yleensä ole kennon kanssa samassa suhteessa. Sitten ruksi rajatessa Perspective-kohtaan ja pienet vinoutumat korjataan alta aikayksikön. Nopeampaa ja vaivattomampaa, kuin kuvausvaiheessa pedantiksi heittäytyminen.

Valot kannattaa rakentaa isoimpien originaalien mukaan. Sama valo käy pienemmillekin. Ei tarvitse siirrellä.

kapa
tpp
Viestit: 144
Liittynyt: Touko 15, 2003 15 : 05
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja tpp »

kapama-7 kirjoitti: Pyrin välttämään nykyisin noita polajuttuja, jos vain mahdollista.
Esimerkiksi grafiikan kuvaamisessa usein pintastruktuurin (paperi ja väri) tunne häipyy, kun pienet mikrokiillot pinnasta katoavat. Värit muuttuvat turhan intensiivisiksi ja sävyt jyrkkenevät. Kuvaan kylläkin tulee lisää "voimaa", mutta onko se sellaiseksi tarkoitettu?
Tuossa Vihannan teoksessakin mainitaan että joskus polarisointi tekee sävyistä liian voimakkaita ja (filmiajan) kirjassa puhutaankin hunnuttamisesta kontrastin loiventamiseksi. Tottahan sekin on että kiilto saattaa olla osa teoksen ilmaisuvoimaa ja sen poistamisella hävitetään jotain oleellista.

Tuntuu siltä teen pidemmän testisession tulevassa kuvaustilassa erilaisilla teoksilla ennen varsinaista kuvausta. Ehtii sitten kokeilla eri valoasetelmia. Ja olen varautunut ps/lightroom-hommiin kuvauksien jälkeen, joten voin siirtää tarvittaessa painetta kuvaustilanteesta jälkikäsittelyyn jos tulee yllätysteoksia.

Tuo PS:n rajaustyökalun käyttö perspektiivin säätöön oli myös hyvä muistutus että homman voi hoitaa noinkin ja kuvata käsivaralta.
Konditiona
Viestit: 6454
Liittynyt: Helmi 07, 2006 20 : 28
Paikkakunta: Pirkanmaa

Viesti Kirjoittaja Konditiona »

tpp kirjoitti:Kiitoksia Kondille. Loistavaa neuvontaa, foorumia parhaimmillaan. Montaa noista pointeista olin itsekin jo mietiskellyt ja muutama oli uusi.
Tuon käytännön työnkulun organisointi...
Kiitos kiitoksista.

Siihen työnkulkuun vielä...

Vähän jalustasta riippuen voi olla ihan hyödyllistä laittaa musta sametti roikkumaan jalustaan. Sen idea on se, että jos kuvataan heijastavia töitä ja kameran suunnassa sattuu olemaan jotain vaaleaa (kädet, lehtiö, jotain muuta...) niin se heijastumisriskin omaava juttu tyrkätään valottamisen ajaksi kankaan taakse niin ettei se varmasti haamuile siinä työn pinnassa.

Tauko heti kun puuduttaa. Muuten alkaa tulla makkelia.

Jos mahdollista kuvata liekaan (tethered) niin ehdottomasti. Tarkennus tarkastetaan kuvaamisen jälkeen sekä keskeltä että (signeeraus)nurkasta.

Jos käytetään tummaa taustaa niin työn nimi, tekijä, numero yms. tiedot voi printata lapulle, joka laitetaan kuvan viereen tai alle/päälle sen mukaan että jättävätkö kuvan mittasuhteet tyhjää tilaa pystyyn vai sivulle.

Luultavasti pystyrajaustyöt voi ja kannattaa kuvata vaakana. Riippuu toki siitä, miten työt kiinnitetään kuvauksen ajaksi. Säästää vaivaa kun ei tarvitse käännellä kameraa ja laittaa sitä uudelleen vatupassiin.

Jätä pari prossaa tyhjää tilaa työn ulkopuolelle siltä varalta että pitää tehdä joku pieni geometriakorjaus. Isommat korjaukset sitten uusintakuvauksena.

Vedä valojen piuhat niin että ne eivät ole kulkuväylällä. Muuten voit joutua mittaamaan kentän moneen kertaan.

Koekuvaa valkoinen tai harmaa pinta (=joku tasasävyinen pahvi) kun olet mitannut valokentän. Katso sitten vielä koneelta että miltä tulos näyttää. Jos vinjetoi pahasti, joku kulma onkin vähän tummempi kuin muut tms. niin ratkaise ongelma ennen kuin alat kuvata.

Koekuvaa joku värikartta tms. ennen kuin aloitat varsinaisen työn. Jos tarvitsee korjata sävyjä, vinjetointia tms. niin rakenna itsellesi mahdollisuus ajaa kaikkiin kuviin samat korjailut vaikka eräajona niin ettei tarvitse vääntää näppituntumalla 100-300 kuvaa kuntoon.

Tarkasta tai vähintään mieti läpi nämäkin vinkit ennen kuin noudatat niitä.
kapama-7 kirjoitti:Konstamaisella perusteellisuudella taas. Varteenotettavia seikkoja.
Kiva kuulla että noita mun kommentteja ei todeta toimimattomiksi.
valotus
Viestit: 358
Liittynyt: Heinä 15, 2003 22 : 38

Viesti Kirjoittaja valotus »

kapama-7 kirjoitti: Studioflässeillä kuvaan nykyisin, jos on iso satsi edessä, käsivaralta. Kuvaa joutuu joka tapauksessa rajaamaan Photarissa, eihän originaalit yleensä ole kennon kanssa samassa suhteessa. Sitten ruksi rajatessa Perspective-kohtaan ja pienet vinoutumat korjataan alta aikayksikön. Nopeampaa ja vaivattomampaa, kuin kuvausvaiheessa pedantiksi heittäytyminen.
Varsinkin kun mennään modernimman taiteen puolelle, niin vastaan saattaa tulla toinen toistaan ihmeellisempiä materiaaleja, jolloin on pakkokin kuvata muualta kuin kohtisuoraan teoksen keskilinjalta. Tosin siinä aletaan myös valaisulta vaatia muutakin kuin symmetriaa.

Muutenhan noihin mainioihin ohjeistuksiin voi lisätä vielä vanhan niksin jolla kameran saa ehdottoman suoraan kuvausalustaan nähden. Eli varsinkin pöytää tai lattiaa vasten reprotessa laitetaan pieni peili kuva-alan keskikohtaan. Se kun näkyy keskellä tähyslasia niin että peilin keskellä näkyy objektiivi, on kamera tasan taatusti kohtisuorassa ja taulu keskellä kuvaa.

Oli ahkerasti käytössä aikana ennen perspective-työkalua... :)
Viimeksi muokannut valotus, Touko 14, 2009 23 : 31. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
valotus
Viestit: 358
Liittynyt: Heinä 15, 2003 22 : 38

Viesti Kirjoittaja valotus »

Konditiona kirjoitti: Jos mahdollista kuvata liekaan (tethered) niin ehdottomasti. Tarkennus tarkastetaan kuvaamisen jälkeen sekä keskeltä että (signeeraus)nurkasta.
Ja nyt astuu kuvaan myös ominaisuus, jota suunnattomasti on eri foorumeilla ihmetelty että mihin sitä muka tarvitaan. Eli jos kamerassa tai digiperässä on liveview-ominaisuus, niin sillä tehdään tarkennus kennolta *täydellä aukolla* 100% suurennoksella.

Koskee muuten ihan kaikkea muutakin jalustalta kuvattavaa asetelma- ja studiojuttua, toi on ainoa keino jolla ihan tarkalleen näkee missä fokus on, ja onko esim. palkin käännöt/kallistukset just eikä melkein kohdallaan. Sen jälkeen himmennellään mitä on tarvis, eikä varmuuden vuoksi pari aukkoa ylimääräistä.
tpp
Viestit: 144
Liittynyt: Touko 15, 2003 15 : 05
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja tpp »

Pola-kyssäreitä taas. Onko olemassa helppoa kikkaa saada polarisointi tappiinsa salamavaloja käytettäessä? Nyt kokeilin iskeä salamat samaan kulmaan suhteessa tauluun ja ottaa testikuvat suodatinta eri kulmaan pyörittäen (Testikuva, 500kt jpeg). Otin kuvat n. 30 asteen välein ja viimeisessä kuvassa vaikutus näyttäisi voimakkaimmalta.

Voisiko tuon kulman hakea esim. korvaamalla salamat väliaikaisesti sopivilla suuntaavilla kuumavaloilla? Pitäisi vain olla aika pienet valot kun nuo polakalvot on leikattu salamakokoon... äh.. fikkari?

Toinen mietintä: jossain ohjeessa neuvottiin käyttämään lineaarista pola-suodinta. Tuossa testissä käytössä pyöröpola. Olisiko vaikutus voimakkaampi lineaarisella?

Nämä voisi melkein pistää tuonne DIY-palstalle, mutta kysellään nyt tässä kun on sopiva topikki ja keskustelu pysynyt asiallisena ja kiinnostavana.
TR8
Viestit: 654
Liittynyt: Marras 20, 2006 18 : 10
Paikkakunta: Jyväskylä

Viesti Kirjoittaja TR8 »

Noista polarisaattoreista / näin olen oppinut käyttämään:
- kaikki lineaarisia polarisaattoreita
- salamoiden eteen kalvot samaan suuntaa
- optiikan eteen 90 ast käännettynä vrt salamoiden edessä olevat

- lineaaristen polarisaattoreiden suunnan voi tarkastaa ja sitten vaikka merkata niin että pistää 2 kpl päällekkäin ja katsoo niiden läpi, kun toista pyörittää ja kuva tummuu/on tummin, ovat polarisaattorit 90 ast kulmissa toisiinsa nähden eli suunnat ristissä, ja vastaavasti 90 ast käännöllä ne ovat samansuuntaiset
tpp
Viestit: 144
Liittynyt: Touko 15, 2003 15 : 05
Paikkakunta: Rovaniemi

Viesti Kirjoittaja tpp »

Päivitänpä ketjua kun on muutama kuvauskeikka takana.

Olen huomannut että pyöröpolakin tekee ihmeitä yhdessä lineaarikalvotettujen salamoiden kanssa. En tiedä olisiko vaikutus vieläkin massiivisempi jos kamerassakin olisi lineaarinen. Nyt joka tapauksessa riittävä eli kiillot saa halutessaan kokonaan pois.

Salamakalvot on tosiaan tilattu tuolta. Askartelin itse niille sopivat pidikkeet salamoihin. Hyvin toimivat.
Sopivan filtteri-kalvo kulman hain kokeilemalla. Kuvaan pääasiassa Zeiss Flektogon 35mm/2.4:lla, aukko teoksesta ja salamoiden sijoittelusta riippuen.

Suurin osa teoksista menee samalla setupilla (öljymaalaukset pääasiassa). Sekatekniikoilla tehdyissa saatan ottaa ensin kiillottomat otoksen ja toisen ilman suodatusta. Fotarissa voin sitten hakea sopivan tasapainon. Näin hankalia on onneksi harvoin.

Paras alustaratkaisu tähän mennessä on ollut mustalla teatterikankaalla päällystetty koroke, jonka takana mustalla kankaalla peitetty tuki. Taulu alustalle, tarvittaessa kameran siirto ja kuvan otto. Nopeaa, eikä heijastuksista ole hätää.

En ole perspektiivin suoruudesta ollut kovinkaan tarkka, vaan pistänyt fotarin crop-perspective -työkalulla nurkat suoraksi, kuten Kapa vinkkasi.

Yhtään vaikeammissa valaistus/kuvaus-oloissa pyrin ottamaan kalibroidun läppärin mukaan jotta voi tarkistaa sävyt heti kuntoon. Harmaakortti nyt muutenkin joka kerta matkassa.
OskuK
Viestit: 34035
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

valotus kirjoitti:
Konditiona kirjoitti: Jos mahdollista kuvata liekaan (tethered) niin ehdottomasti. Tarkennus tarkastetaan kuvaamisen jälkeen sekä keskeltä että (signeeraus)nurkasta.
Ja nyt astuu kuvaan myös ominaisuus, jota suunnattomasti on eri foorumeilla ihmetelty että mihin sitä muka tarvitaan. Eli jos kamerassa tai digiperässä on liveview-ominaisuus, niin sillä tehdään tarkennus kennolta *täydellä aukolla* 100% suurennoksella.

Koskee muuten ihan kaikkea muutakin jalustalta kuvattavaa asetelma- ja studiojuttua, toi on ainoa keino jolla ihan tarkalleen näkee missä fokus on, ja onko esim. palkin käännöt/kallistukset just eikä melkein kohdallaan. Sen jälkeen himmennellään mitä on tarvis, eikä varmuuden vuoksi pari aukkoa ylimääräistä.
Tai kuvataan ja katsotaan siitä piuhan päässä olevalta läppäriltä tulosta, siitä kun näkee kätevästi muutakin kuin vain tarkennuksen.

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
Latanisti

Viesti Kirjoittaja Latanisti »

Plääh.. Normaali valos ulkona kuvaus toimii..
Tai sit jos vain yksi valaisin niin se ylhäältä alaspäin valaisemaan, jos enempi niin joka nurkkaan 45 astetta+kenties(heikko) salamaläpi.. Itse olen noin kuvannut ja toimii pienellä säätämisellä ihan okei..
Laitanpa kuvia huomenissa tai jonkun ajan piästä..
Kannatan kyl manuaali kuvaamista.. Salamakin voi olla pahaksi jos liikaa heijastuu värit..
Se on vaan testattava, vaikka olisi samat valot ja salamat, kuvauspaikka+olosuhteet ratkaisevat..
jyri66
Viestit: 346
Liittynyt: Loka 29, 2007 17 : 04

Viesti Kirjoittaja jyri66 »

Saako tuolla Fader ND suotimella miten mielestänne poistettua heijastuksia tauluista ulkona kuvattaessa?
Vai onko pyöröpola parempi?

http://www.lightcraftworkshop.com/site/page1000.html
Vastaa Viestiin