Kelpaako tft-näyttö kuvankäsittelyyn?

[blues]

Tekisi mieli uuteen koneeseen tft-näyttöä. Mutta mitä olen näiltä sivuilta ymmärtänyt, on putkinäyttö paljon parempi vaihtoehto kuvankäsittelyyn, koska sen voi mm. kalibroida helpommin. Mutta onko kalibrointi aivan välttämätöntä? Menevätkö litulla värit aivan persiilleen kun alan kuviani muokkaamaan?

Kysymys siksi, että kun lukee noita juttuja profiileista ja kalibroinnista alkaa tuore digikuvaaja ihmetellä, että milloin valokuvaamisesta on tullut noin hemmetin hankala harrastus. Johan tuossa menee kaikki aika säätämiseen ja itse valokuvaaminen jää toissijaiseksi. Meikäläistä kun ei kiinnosta yhtään loputon nörtteily tietotekniikan parissa.

Ainakin näin aluksi tuntuu siltä, että haluaisin vain tehdä perussäätöjä otoksiini, rajata valokuvia ym. Niiden pitää vain olla sommittelun, terävyyden, valaistuksen ym. perusseikkojen kannalta julkaisukelpoisia. Kelpaako tft-näyttö siihen? Onko 17 tuuman Hyundai ok vai tiedättekö paremman?

[ExC]

Pärjää jos et ole yli-innokas pilkunviilaaja.

Hyundai Q17 dvi-liitännällä on täällä (8kk:n kokemus vaihtelevasta käytöstä takana, PS-työskentely onnistuu hyvin ja fps-pelitkin menevät mukavasti - joten nopeuskaan ei ole rajoittava tekijä).
Enkä enää ikinä vaihda takaisin CRThen.
Edut ovat päivänselvät. Vanha monitori näyttää utuiselta, geometriavirheiseltä ja elähtäneeltä (Nokia 970c 19", hyvin lähes vastaava kuva-ala kuin nyky tft-17"ssa)

Mutta jos teet hommaa työksesi, niin sinulla on varaa myös vasta varten kuvankäsittelyyn tarkoitettuun monitoriin.
Yleiskäytössä tft on erinomainen... jos kaikkien digikamerahankintojen jälkeen jää edes moiseen varaa.

Terävyys, sommittelu ja perusseikat näkyvät ehkä jopa paremmin tft:n avulla. Mutta enpä tiedä saako kaikissa tftssä säädettyä yhtä tarkoin kirkkautta (aina melkoisen kirkas).

Foorumin lukeminenkin on entistä nautittavampaa kun vääntää tft:n kanssa Cleartype-fontit päälle... eipä enää oikein selvemmin voisi teksti toistua.

En tiedä silmän väsymisestä, että onko siinä suurta eroa. Ainakaan tft ei ollut kohdallani muutos huonompaan.

Säätämisellä saadaan viimeinen silaus - peruskäyttäjälle sen unohtaminen ei ole useimmiten katastrofaalista.

[kedbu]

Kyllä hyvä tft näyttö kelpaa kuvien käsittelyyn mutta, hyvä putkinäyttö on huomattavasti halvempi kuin hyvä tft.

Itse olen ollut tft näyttööni täysin tyytyväinen. En ole värejä hirveästi säädellyt. jos joku "ammattilainen" näkisi näyttöni hän varmasti haukkuisi minut täysin värisokeaksi? Itse olen ollut näyttööni tyytyväinen ja käsittelemäni kuvat ovat tulleet valokuvausliikkeestä ihan kelvollisen näköisinä (jos ei huomioida kameran takana tapahtuneita peruuttamattomia virheitä)

Eihän digikuvauksesta tarvitse tehdä hankalaa, joillekkin riittää että ottaa kuvia ja nauttii lopputuloksesta. Joka lajissa on ihmisiä jotka saavat kaiken vapaa-aikansa hukkumaan harrastuksiinsa. Sinulle suosittelisin että menet läheiseen atk myymälään ja etsit sieltä ASIANTUNTEVAN myyjän joka esittelee sinulle näyttöjä.

Ja sitten kun olet löytänyt sopivan tilaat sen netistä ;)

[ExC]

Verkkokaupassa sai muistaakseni palauttaa tuotteen parin päivän sisällä jos löytyy yhtään viallisia pikseleitä (yli 3 taitaa olla useimpien valmistajien takuu)... ikäänkuin lakimääräistä hieman parempi "tyytyväisyystakuu".

Hyundailla (ainakin oma mallini) kuuluu Onsite-palvelun piiriin automaattisesti.

Tom's Hardwaresta löytyy useita hyviä tft-testejä (tai lcd, mitä vain).
Pistäpä google töihin, jos englanti taipuu sujuvasti.

[barcoder]

Iso osa esim. mainostoimistoista, lehtien toimituksista yms. hevijuusereista on siirtynyt paneelinäyttöihin. Uudemmat kalibraattorit pystyvät kalibroimaan litun kohtuullisen kondikseen. Maailmalla kierrellessäni Eizon ruutuja on kehuttu kovasti. Kuulemma loistava hinta-laatu-suhde. Omakohtaista kokemusta ei ole.

Toinen juttu mitä muutamassa paikassa on todettu on se, että paneelinäytöt soveltuvat kalibroituna tilaan, jossa ympäröivä valo-olosuhde ei juurikaan muutu. Eli jos huoneessa on ikkuna ulos eikä sitä voi kunnolla peittää, ei paneelinäyttö välttämättä toimi kovin hyvin. Valoisassa sitä pitäisi säätää näytön omista säätimistä ja sehän on kalibroidussa ruudussa kielletty.

[Autiokari]

onko kalibrointi aivan välttämätöntä?

Ei tietenkään.

Menevätkö litulla värit aivan persiilleen kun alan kuviani muokkaamaan?

Noin sen voisi luonnehtia.

kun lukee noita juttuja profiileista ja kalibroinnista alkaa tuore digikuvaaja ihmetellä, että milloin valokuvaamisesta on tullut noin hemmetin hankala harrastus.

*Valokuvaaminen* on aina ollut "hankalaa". Digitaalinen työnkulku mm poistaa märkäkemiallisen prosessoinnin kokonaan sekä mahdollistaa värinhallinnan ja kuvan muokkaamisen hillittömästi helpommin kuin mitä se pimiössä ottaa. Joten kyllä tämä helpommaksi on mennyt, paljonkin.

*Näppäileminen* on sitten eri juttu, siis se ei tietenkään ole "hankalaa" kun tulosten laadulla ole juurikaan ole mitään merkitystä.

Johan tuossa menee kaikki aika säätämiseen ja itse valokuvaaminen jää toissijaiseksi.

Aikaa kuluu pienen pieni murto-osa siitä mitä filmivalokuvaajat käyttävät/käyttivät vastaavan kaltaiseen puuhaasteluun.

Ainakin näin aluksi tuntuu siltä, että haluaisin vain tehdä perussäätöjä otoksiini, rajata valokuvia ym. Niiden pitää vain olla sommittelun, terävyyden, valaistuksen ym. perusseikkojen kannalta julkaisukelpoisia. Kelpaako tft-näyttö siihen?

Ei se tuohon kelpaa. Julkaisukelpoisuus edellyttää nykyään varsin hyvää värinhallintaa.

Timo Autiokari

[blues]

Mukava huomata, että tft-näyttö tyydyttää harrastajia. Vaikka se vähän maksaa, taidan ostaa sellaisen. Sen verran arvostan estetiikkaa..

Mutta mitä hyötyä siitä dvi-liitännästä onkaan, se kun on Huyandain 17-tuumaisessa noin sata erkkiä kalliimpi? Ja vielä, näkeekö vialliset pikselit silmämääräisesti vai tarvitaanko siihenkin jokin helkutin ohjelma?

Eizoa olen kuullut kehuttavan, mutta ehkä aluksi tyydyn halvempaan. Jotenkin olen sitä mieltä, että välineiden pitää kasvaa yhtaikaa taitojen kanssa. Tft:n hinnatkin tulevat lähivuosina laskemaan, niin luulisin. Joo, tiedän kyllä että näyttö on tärkeä, mutta ehkä oma silmäkin kehittyy tekemisen myötä.

Tuosta kalibroinnista vielä. Ymmärtääkseni siitä on iloa, jos haluan tulostaa tai teetettää kuvia itselleni. Mutta jos lähettää kuvat cd:llä eteenpäin jollekin muulle esim. sukulaiselle, lehtitaloon, kirjapainoon, mainostoimistoon, niin ne kumminkin säätävät kuvia omien laitteidensa mukaisesti? Luulisi, että monta kokkia sopassa, vai sotkisi mausteet. Vai olenko väärässä?

Ja hyvä pointti tuo huoneen valoisuus, täytyykin vetää verhot ikkunaan koko kesäksi:-)

[blues]

Jaa, ei tft-näyttö näköjään tyydytäkään kaikkia, siis Autiokaria:-).

Tätäkin tarkoitan, kuinka valokuvaaminen on tullut vaikeaksi. Näkemyksiä riittää. Kuitenkin minulla on sellainen käsitys, että ei edes kaikissa julkaisutoimintaa harjoittavissa puljuissa säädellä näyttöjä, printtereitä, ohjelmia ja laitteita kuukausittain.
Jos selailee vaikka kirjaston lehtilukusalissa kymmeniä kotimaisia julkaisuja, niin miten voi väittää, että kuvat ja värit olisivat edes keskimäärin priimatavaraa? Minusta moni harrastaja on paljon vaativampi kuviensa suhteen kuin ns. keskitason "ammattilainen", joka kokee tekevänsä vain työtään. Ei sellaisilla tyypeillä ole aikaa niuhottaa joka sävystä.

Toki jos haluaa täydellistä, mikä on tietenkin vakavan harrastajan tarkoitus, pitää kaikki tehdä viimeisen päälle. Ehkä minusta vielä joskus tulee sellainen;-) Mitä näyttöä sitten suosittelisit, Autiokari?

[SamiN]

Mukava huomata, että tft-näyttö tyydyttää harrastajia.

Kyllä tyydyttää. Osta rauhassa.

[JuhaM]

No tottakai TFT-näyttö kelpaa. Minä olen käyttänyt TFT:tä jo muutaman vuoden ja en kyllä palaa koskaan putkeen. Geometria virheet, moire, silmien väsyminen, yleinen kuvan sumeus/vastaavat virheet ovat poissa. Minulla on tällä hetkellä Eizon L557K 17" mutta jos rahat olisivat riittäneet olisin ostanut Sony SDM-X73B 19" näytön. Mutta ihan hyvin tällä Eizollakin on tullut toimeen.
Ja tuo DVI-liitäntä on kyllä ihan ehdoton, kaikki ylimääräinen säätäminen ja pienet häiriöt jäävät pois.

Kyllä ne kuolleet pikselit näkee ihan vaan katsomalla sitä näyttöä ja jos ei mitään näy niin ei ole mitään hätää... ;)

Ja itse en ole näyttöäni kalibroinut eikä se ole vielä ainakaan aiheuttanut mitään ongelmia. Hyvin on pikku mainosten ja kuvien teettäminen ym. onnistunut ilmankin. ;)

[PeSa]

Suosittelen LCD- näyttöä ja ehdottomasti DVI 'llä.

[muumio]

Ainakin näin aluksi tuntuu siltä, että haluaisin vain tehdä perussäätöjä otoksiini, rajata valokuvia ym. Niiden pitää vain olla sommittelun, terävyyden, valaistuksen ym. perusseikkojen kannalta julkaisukelpoisia. Kelpaako tft-näyttö siihen?

Ei se tuohon kelpaa. Julkaisukelpoisuus edellyttää nykyään varsin hyvää värinhallintaa.

Sanotaanko noin vertailun vuoksi, että painossakin voidaan sössiä hyvin käsitelty kuva paljon pahemman näköiseksi kuin mitä lituskanäytöllä säädetty kuva hyvin painettuna olisi. Ei kuvankäsittely ole mitään taikuutta edelleenkään, ja niin vain on ettei kuvaa osaa säätää hyvännäköiseksi kuin korkeintaan yksi tuhannesta edes hyvin kalibroidulla näytöllä. Sen verran erilainen on monitorin tuottama kuva verrattuna paperilla näkyvään ihan fyysisten ominaisuuksiensakin vuoksi, että kokemus on suurempi osatekijä värin arvioinnin onnistumisessa. Ei-ammattilaisen monitorivalinta kannattaa tehdä ihan käytännöllisten seikkojen perusteella: tilantarve, hinta jne.

Mikä on julkaisukelpoinen kuva? Minusta R-Kioskin lehtien kuvatarjonnasta korkeintaan puolet edustaa sellaisia, jonkun mielestä suurempi, jonkun mielestä pienempi osa. Lopultakaan painettavaksi en lähettäisi mitään väriensä puolesta kriittistä kuvaa printtaamatta siitä ensin mieluiten kromavedosta tai kahta, taikka ainakin kiiltävää mustesuihkuprinttiä. Niidenkin arviointi on sitten oma taitonsa, eikä sekään huonossa valaistuksessa ole mahdollista.

Ei kuitenkaan pidä lannistua: lopputulos voi nimittäin olla yhden ihmisen mielestä hyvä, mutta toisen mielestä huono siitäkin huolimatta, että se oli mielestäsi näytöllä juuri sellainen kuin paperilla. Toki kauttaaltaan vihreä hankikuva on auttamatta epäonnistunut, mutta kokemus kyllä opettaa säätämään harmaan harmaaksi vaikka mustavalkomonitorilla.

[Autiokari]

Littunäyttö ei (ainakaan vielä) ole kelvollinen kuvankasittelyyn. Sen kanssa ei ole mitään käytännön mahdollisuutta hyvään ruutu - tuloste vastaavuuteen. CRT:n kanssa voi varsin helposti saavuttaa hämmästyttävän hyvän vastaavuuden.

Digirakki kirjoitti pari päivää sitten tästä aiheesta varsin tyhjentävästi DPR:llä:

http://forums.dpreview.com/forums/read. ... ge=8505026

Timo Autiokari

[Leht1n]

Kikkailen grafiikkaa huviksi ja työksi Applen Powerbook kannettavalla, jossa on luonnollisesti lituska näyttö. Hyvin menee, vaikka katselukulma voisi olla laajempi...pöytämallisissa tft-näytöissähän se monissa onkin. Värikuvan säätäminen onnistuu vaikka mustavalkoisella näytöllä, jos on tarpeeksi ammattitaitoa.

Digirakki kirjoitti pari päivää sitten tästä aiheesta varsin tyhjentävästi DPR:llä

...ja otit tuon heti selvänä totuutena, sehän oli vain yksi mielipide? Katsoppas vaikka täältä. Siinä varsin hyvä näyttö ja kalibrointilaitekin erikseen esiteltynä vasemmassa linkkilistassa.



—Timo

[Autiokari]

...ja otit tuo heti selvänä totuutena, sehän oli vain yksi mielipide?

Siis yritin esittää että olen tässä asiassa täysin samaa mieltä ko kirjoittajan kanssa joka ei taida olla aivan noviisi näissä aisioissa.

Siinä on sitten jo kaksi mielipidettä.

Oma mielipiteeni perustuu sille kokemukselle joka on kertynyt viimeisten 8 vuoden aikana, olen väriopin ja värinhallinnan opiskelun ohessa eh jossain määrin paneutunut näyttöihin, niiden tekniikkaan ja etenkin niiden kalibrointiin & profilointiin.

Mutta tietenkin, kauppa se on mikä kannattaa, ensin myydään kalliit littunäytöt, sitten rupukalibraattorit, sitten vähän kalliimmat rupukalibraattorit ja jokunen varmaan lopulta hankkii sitten toimivan kalibrointisysteemin (spectrolino+profilemakerpro, joka paketti irtoaa siinä 8k elluun) littunsa kalibrointiin... eikä sittenkään yllä samaan kuvanlaatuun kuin mitä muutaman satasen CRT monitori tarjoaa.

Timo Autiokari

[muumio]

Kaikella kunnioituksella: littunäytöllä pääsee täysin henkilöstä riippuen yhtä hyviin, huonompiin tai parempiin tuloksiin kuin CRT:llä. CRT on halvempi ja kenties luotettavampi, mutta kalibrointi tai näytön tyyppi vain on yksi yllättävän pieni osatekijä, kun lopullisen kuvan arviointikin tuntuu olevan monille niin kovin hankalaa. Loppujen lopuksi kokemuksellahan tässä pelataan; näyttö-vedosvastaavuuskuvitelmatkin kyllä haihtuvat, kun monissa eri ympäristöissä (ja useiden eri painojen kanssa) joudutaan työskentelemään, vaikka näytöt olisivatkin huolella kalibroituja. Ei monitorista tule lähitulevaisuudessa niin luotettavaa, että kukaan voisi kävellä sisään tuotantolaitokseen ja tehdä aina tasaisen hyvää jälkeä pelkästään monitorin näyttämän kuvan perusteella.

Usein myöskään todellinen ongelma ei ole se mitä näytöllä on, vaan se, mitä neliväripaino ei voi toistaa; monet kirkkaat vihreät ja sähkönsiniset muuttuvat vääränvärisiksi, tasaisiksi, kenties vielä portaisiksi sävyalueiksi. Silmäähän ei voi kalibroida teknisin laittein. Äskeinen pihalla käynti, äsken surffaamamme nettisivu, kenties pelkkä mieliala, voi vaikuttaa todella paljon siihen mitä näemme. Litteä näyttö rasittaa silmää vähemmän, ja siksi voi joissain tilanteissa olla parempi vaihtoehto.

En nyt tässä yritä vähätellä putkinäyttöjä, vain asettaa niiden merkitystä perspektiiviin. Jos joku yrittää väittää että Nikonin digijärjestelmäkameralla, Tamronin linsseillä, JPG-originaaleilla, PC:llä ja litteällä näytöllä ei saa aikaisiksi hienoja kuvia, on kyse mielirajoitteisista tekniikkafriikeistä. Todellisuudessa hekään eivät lopullisesta paperikuvasta edellämainittuja lähtökohtia kykene erittelemään. Mikäli kokenut henkilö hoitaa homman, on lopputulos moninverroin amatöörin tekelettä parempi, riippumatta näytön kalibrointijärjestelmästä. Itse valitsen Canonin kameran ja linssin, RAW-formaatin, Macin ja CRT-näytön, mutta olen nähnyt huippulaatua tehtävän muillakin yhdistelmillä.

Kalibroin oman näyttöni silmämääräisesti (!, joskin usein ja huolellisesti) ja korjaan sitten kuvieni värit sen, mutta pääosin vedosten perusteella. Vedos on joka tapauksessa töissäni välttämätön, eikä CRT-näyttökään ole sille ainakaan toistaiseksi kummoinenkaan korvaaja.

[OskuK]

Silmäähän ei voi kalibroida teknisin laittein. Äskeinen pihalla käynti, äsken surffaamamme nettisivu, kenties pelkkä mieliala, voi vaikuttaa todella paljon siihen mitä näemme. Litteä näyttö rasittaa silmää vähemmän, ja siksi voi joissain tilanteissa olla parempi vaihtoehto.

Vedos on joka tapauksessa töissäni välttämätön, eikä CRT-näyttökään ole sille ainakaan toistaiseksi kummoinenkaan korvaaja.

Silmä on surkea arviointilaite mutta hyvä vertailuun. Sen lisäksi että painossa ei päästä useisiin sävyihin 4-väritekniikalla, yhdeksi toiseksi ongelmaksi muiden muassa, muodostuu usein myös painettavan kuvan sijoittelu ja sijainti arkilla, koska väriä voi säätää vain vyöhykkeittäin arkin alalla ts. pystylinjoina vaaka-arkilla, jos nyt puhutaan arkkikoneesta. Jos ajatellaan että A4 -lehdessä joka sivulla on sivunreunassa paksu logonvärinen linja läpi lehden ja kuvat sijoitellaan sen viereen, painaja joutuu painamaan niin että tämä linja pysyy saman värisenä joka sivulla ja sivun alalla. Tämä vaikuttaa väistämättä kuvien värimäärään, kuten myös mikä tahansa poikkeuksellisen paljon väriä kuluttava elementti. Julistepainatuksessa ongelmat ovat taas toisenlaisia; yhtenä suuren kuvapinnan aihettama riski painokoneen arkinohjailulaitteiden jättämät jäljet kuviin ;-)

[blues]

Lukuisia hyviä vastauksia kysymykseeni. Erityisesti miellytti tieto siitä, että värit voivat mennä pieleen niin monessa tuotannon eri vaiheessa, että täydellinen värinhallinta kotikoneella ei liene tavoiteltavaa sanan perfektionistisessa merkityksessä.

Johonkin on laitettava raja, jos mielii saada jotakin aikaan. Riittää että on tietyntasoiset välineet ja yrittää päästä niillä niin pitkälle, kunnes omat ja välineiden rajat tulevat vastaan. Se on luonnollista kehitystä. En aio heti ensimmäiseksi tarttua siihen paksuun kirjaan nimeltä Värinhallinta.
Toki valokuvaaja kehittyy tekemisen myötä varinhallinnassakin yhä paremmaksi, mutta on mielestäni kyseenlaista lähteä liikkeelle täydellisyyden tavoittelusta, jota jotkut näillä sivuilla markkinoivat.
Niin kuin kaikessa, täydellinen perfektionismi tukahduttaa itse tekemisen ja luovuuden, sehän on psykolosesti tutkittu juttu.

Eli ostin tft:n, jossa DVI-D liitäntä, kun sitä täällä suositeltiin. Mutta uudessa tietokoneessa ei ollut vastaavaa liitäntää. Eli ahnehdin liikaa laatua, jota en täysin käsittänyt. Aivan samalla tavalla tulisi munittua värinhallinnassa, jos asiaa ei ole täysin sisäistänyt. Ja mitään ei voi sisäistää, jos ei ole sitä kantapään kautta oppinut.

[Autiokari]

Lukuisia hyviä vastauksia kysymykseeni. Erityisesti miellytti tieto siitä, että värit voivat mennä pieleen niin monessa tuotannon eri vaiheessa, että täydellinen värinhallinta kotikoneella ei liene tavoiteltavaa sanan perfektionistisessa merkityksessä.

Ja aivan takuuvarmasti värit menevät pieleen kun näyttö jolla kuvia editoidaan on huonosti kalibroitu & profiloitu. (tähän sitten joku tietenkin taas viisastelee että värikuvia voi editoida mustavalkoisellakin näytöllä).

Perfektionismi tässä tapauksessa olisi ehkä jotain siihen suuntaan että ostaisi jokun pro tason CRT:n, Spectrolino spektrometrin sekä ProfileMakerPro softan. Irtoaisi siinä about 10000e:llä.

Esim minulla on kotona halpis-Belinea 17" CRT ja kalibroin sitä AdobeGammalla, ei juurikaan perfektionismia sanoisin. Olen päätynyt tähän ratkasuun koska näin saan *erinomaisesti riittävän* väriteknisen tarkkuuden kustannusten pysyessä hyvin kohtuullisina. Samoin toimii monet ammattilaiset, siis heillekin tuo väritekninen tarkuuus on riittävä.

Valitessaan littunäytön kuvankäsittelyä varten tekee tietoisesti erittäin rankan huononnuksen työnkulkuun, miksi niin haluasi/pitäisi toimia?

Tietenkin litun saa jotenkuten profiloitua korkealuokkaisella laitteistolla kuten tuo spectrolino+profilemaker (noin 8000e) on ja aina löytyy joku ammattilainen joka haluaa brassailla uusimmalla tekniikalla, mikäpä siinä on brasaillessa jos firmalla jo on käytössään ko muhevan hintainen profilointilaitteisto.

Timo Autiokari

[Leht1n]

...(tähän sitten joku tietenkin taas viisastelee että värikuvia voi editoida mustavalkoisellakin näytöllä)...

HAH, taisit viitata mun kommenttiin?!

ps. et ilmeisesti erota viisastelua viisaudesta

Olen päätynyt tähän ratkasuun koska näin saan *erinomaisesti riittävän* väriteknisen tarkkuuden kustannusten pysyessä hyvin kohtuullisina.

Paino sanalla "erinomaisesti riittävä", joten miksi jauhaa aloittelijoille värinhallinan teoriaa ja tylsiä yksityiskohtia, jotka syövät pohjaa luovalta tekemiseltä ja yleensä alkuun pääsemiseltä?

Valitessaan littunäytön kuvankäsittelyä varten tekee tietoisesti erittäin rankan huononnuksen työnkulkuun, miksi niin haluasi/pitäisi toimia?

Mä teen grafiikkaa Applen Powerbookilla, eikä kertaakaan ole asiakas valittanut lopputuloksesta. Painetut värit ovat vastaneet hyvin sitä mitä näytölläni näen. Värinhallintaa, eikä maksanut mitään.



—Timo