"Museo"-kuvan käyttö Starkin kuvastossa???

[jameli]

Tuossa alkuperäisessä tapauksessa Starkin mainonnassa käytetystä kuvasta laskuttamisen yrittämisen saattaisin vielä ymmärtää, mikäli kuvan alla olisi tekstinä jotain seuraavaa: "Tällaisenkin talon saat Starkilta", mutta kun kohde sangen harmittomasti on tunnelman luojana eikä vähennä kohteen arvoa (eihän museoiden tarkoitus ole piilottaa kohteita yleisöltä vaan säilöä ja pitää niitä nimenomaan nähtävillä).

Melko kohtuuttoman oloista. Täytynee alkaa pian pelkäämään laskuja museoilta ja kirkoilta ja naapureilta...

Esim. Nokialla (tämä pieni paikkakunta Tampereen kyljessä) sijaitsevat kotiseutumuseo ja keskusurheilukenttä kylki kyljessä, jopa vielä niin, että kaikissa katsomosta kentälle otetuissa kuvissa näkyy aina tunnistettavasti useampikin upea punainen muinaismuistorakennus. Eikä siinä vielä kaikki, pääosassa kuvia näkyy myös Engelin suunnittelema kirkko tien toiselta puolen. Jos kirkko tai museo pystyisi rajoittamaan kuvaamista julkisella paikalla, täytyisi urheiluseurojen keskittyä kuvaamaan toimintaansa muualla, mikäli aikoisivat sitä esim. varainhankintamainonnassa käyttää...

Vielä mitä, mutta työssäni rakennusliikkeessä kuvaan/teen uusista kohteista virtuaaliesittelyjä, joissa käytettään myös kadulta, parvekkeelta, pihamaalta ja mahdollisesti myös kerrostalon katolta kuvattuja panoraamoja.

Pitäisikö nyt ruveta kyselemään lupia ottamieni kuvien käyttöön jokaisen näkyvän naapurirakennuksen omistajalta/haltijalta, mahdollisesti niitä suunnitelleilta arkkitehdeiltä, mahdollisilta asukkaita ja ohikulkijoilta. Kuvia julkaistaan lehtimainonnassa, yrityksen Internet-sivustolla sekä tulevien kohteiden myyntiesitteissä, sangen kaupallisesti siis.

[adapteri]

Kuinka ison laskun saa Tampereella, jos kuvaa Näsinneulasta kaupunkia?

[haili]

Kuinka ison laskun saa Tampereella, jos kuvaa Näsinneulasta kaupunkia?

Se riippuu miten paljon syöt siellä ravintolassa samaan aikaan kun kuvaat?

[Tapiol2003]

On hyvä, että näistä asioista kirjoitetaan ja puhutaan. Sen verran pienenä korjauksena, ettei Espoon kulttuurilautakunta (KULA) ole Espoon kaupunginmuseon johtajan "pomo". Jos/kun KULA on moisen päätöksen joskus takavuosina tehnyt, on päätöksen esittelyteksi tallella kaupungin arkistossa. Ko. tekstistä tulisi käydä ilmi, millä valtuuksilla päätös on esitelty ja tehty - eihän KULA lakeja tai asetuksia säädä. Nykyisin lautakuntien päätösten laillisuusvalvonta on sangen tiukkaa.

Olen myös ymmärtänyt, että Hesarin toimittaja on tosiaan onnistunut irroittamaan haastateltavien lauseita asiyhteyksistään ja osoittanut siten vähintäänkin heikkoa lehtimies(-nais) moraalia. Huono juttu toimittajalta, joka kirjoittaa valtakunnan ykköslehteen ja jonka pitäisi olla niin ammattilainen, että osaa eriottaa omat mieltymyksensä. Toisaalta, voihan haastateltavakin vaatia ja saada jutun luettavakseen ennen julkaisua.

Muuten Sanoma Oy:llä ei ole kuvaajien kannalta aina puhtaita jauhoja pussissaan. Vaatihan mm. kaupunkilehti VARTTI että ne kuvaajat jotka lähettävät kännykkäkuvia julkaistavaksi, luovuttavat KAIKKI tekijänoikeudet lehdelle. Tämä on itsessään jo artikkelin arvoinen vaatimus.

-------------------------------------------------

Yleisesti pidän luvan kysymistä hyvän tavan mukaisena, jos kohteessa näkyy sellaista liikettä, että voi ihan maalaisjärjellä ajatella kohteen haltijan/omistajan tms. olevan kiinnostunut siitä mitä on tapahtumassa. Keskustelu ei vie paljoa aikaa ja saattaa tuottaa runsaasti positiivista tulosta ja uusia kuvakulmia, kuten allekirjoittaneelle kävi Lakeuden Ristin kirkossa Seinäjoella.

Mitä tulee sitten kotipihoilla kuvaamiseen, niin vaikka olen kuvaillut vasta 36 vuotta harrastukseksi ja ammatiksi, tulee sille kuvaajalle lähtö joka ei osaa sanoa omaa nimeään, eikä tervehtiä, luvan kysymisestä nyt puhumattakaan, jos hän aikoo kuvaustarkoituksissa palloilla pienellä pihamaallamme. Sillä juuri ne kuvaajat, jotka katsovat voivansa tehdä mitä vaan, ovat sekä harrastaja- että ammattikunnan mätäpäitä.

--------------------------------------------------

Tähän liittyy myös se, että ainakaan minun mielestäni ei joka asiasta tarvitse olla säädöksiä, lakeja tai kieltokylttejä. Mitä enemmän niitä on, sitä enemmän tapahtuu ylilyöntejä. Omaehtoinen ajattelu on tässäkin sallittua.

Sen sijaan on säädettyjen pykälien oltava niin järkevää kieltä, ettei tulkinnavaraisuuksia jää siinä määrin kuin nyt on laita. Tästä ehkä törkein esimerkki on se, että eri kuntien verotus koskien muotokuvien alv:ta voi vaihdella sen mukaan, katsotaanko tilattu muotokuva teokseksi vai ei. Verottajalla on siis ylimaalinen oikeus/käsityskyky siihen, mikä muotokuvista saa teos-statuksen.

Kaikkea sitä tähänkin maahan mahtuu.

Esa Kivivuori
Espoon kulttuurilautakunnan jäsen

[kapama-7]

On hyvä, että näistä asioista kirjoitetaan ja puhutaan.




Mitä tulee sitten kotipihoilla kuvaamiseen, niin vaikka olen kuvaillut vasta 36 vuotta harrastukseksi ja ammatiksi, tulee sille kuvaajalle lähtö joka ei osaa sanoa omaa nimeään, eikä tervehtiä, luvan kysymisestä nyt puhumattakaan, jos hän aikoo kuvaustarkoituksissa palloilla pienellä pihamaallamme. Sillä juuri ne kuvaajat, jotka katsovat voivansa tehdä mitä vaan, ovat sekä harrastaja- että ammattikunnan mätäpäitä.



Esa Kivivuori
Espoon kulttuurilautakunnan jäsen

Vasta reissulta tulleena ja entisenä museokuvaajana kahlasin nopeasti ketjun läpi. En nyt tosiaankaan ymmärrä mitä tekemistä yllä olevalla on asian kanssa. Eihän kyse ollut tontille tunkeutumisesta, vaan yleisellä paikalla kuvaamisesta.

Kapa

http://kapasia.blogspot.com/

[Tapiol2003]

On hyvä, että näistä asioista kirjoitetaan ja puhutaan.

Mitä tulee sitten kotipihoilla kuvaamiseen, niin vaikka olen kuvaillut vasta 36 vuotta harrastukseksi ja ammatiksi, tulee sille kuvaajalle lähtö joka ei osaa sanoa omaa nimeään, eikä tervehtiä, luvan kysymisestä nyt puhumattakaan, jos hän aikoo kuvaustarkoituksissa palloilla pienellä pihamaallamme. Sillä juuri ne kuvaajat, jotka katsovat voivansa tehdä mitä vaan, ovat sekä harrastaja- että ammattikunnan mätäpäitä.

Esa Kivivuori
Espoon kulttuurilautakunnan jäsen

Vasta reissulta tulleena ja entisenä museokuvaajana kahlasin nopeasti ketjun läpi. En nyt tosiaankaan ymmärrä mitä tekemistä yllä olevalla on asian kanssa. Eihän kyse ollut tontille tunkeutumisesta, vaan yleisellä paikalla kuvaamisesta.

Kapa

http://kapasia.blogspot.com/

Viittasin tässä lähinna ketjun niihin viesteihin, joissa puhuttiin jokamiehen oikeudesta, pihapiiristä ym.

[mzmannin]

Näyttäisi siltä, että tällainen ”tyhmä on se joka maksaa, ei se joka pyytää” –mentaliteetti on nykyisin varsin yleistä. Kuvaajien etiikka on helppo kyseenalaistaa, mutta entäs tällaisten ”kepillä jäätä” laskuttajien? Pari viime päivinä kuulemaani esimerkkiä:

Sähköntoimittaja sinetöi asunnon pääsulakkeen ja kielsi koskemasta siihen. Kun sulake sitten pamahti tuli sähköyhtiön asentaja vaihtamaan sulakkeen. Perässä tuli 50 euron lasku. Asunnon omistaja kieltäytyi maksamasta laskua, koska ilman yhtiön sinettejä olisi helposti vaihtanut sulakkeen itsekin. Se siitä, yhtiö ei enää palannut asiaan.

Tekijänoikeuksia valvova instanssi (Kopiosto) lähetteli pitkään museoille laskuja näyttelyesitteiden sellaisista valokuvista, jossa oli yleiskuva esim. modernin designin näyttelystä. Perusteena oli se, että taustalla näkyvien esineiden tekijänoikeudet ovat vielä voimassa. Koska kuvat eivät kuitenkaan esittäneet näitä esineitä, vaan olivat yleiskuvia, joissa esineitä näkyi taustalla, annettiin Museoliitosta ohjeet olla maksamatta Kopioston lähettämiä laskuja. Laskujen maksaminen loppui, eikä tästä tullut mitään seurauksia.

On siis ilmeistä, että kuvaajat ja kuvatoimistot, jotka maksavat näitä perusteettomia maksuja siinä pelossa, että asiakkaat hermostuvat, alistuvat eräänlaiseen kiristykseen. Eli: jos ette maksa meille, pidämme huolta siitä, että joudutte hankaluuksiin asiakkaanne kanssa (ja menetätte asiakassuhteen jatkossa).

Tietysti voi lähteä siitä, että asiakashan sen maksun maksaa, mutta silloin ollaan kyllä pahasti mielivaltaisten laskuttajien talutushihnassa.

[henkka k]

Journalistilehden päätoimittajan, Timo Vuortaman kommentti asiaan, siis pääkirjoituksen muodossa journalistissa (16.12.2005), löytyy os. http://www.journalistilehti.fi/lyhy/Artikkeli255550.htm

[M.B.]

Sähköntoimittaja sinetöi asunnon pääsulakkeen ja kielsi koskemasta siihen. Kun sulake sitten pamahti tuli sähköyhtiön asentaja vaihtamaan sulakkeen. Perässä tuli 50 euron lasku. Asunnon omistaja kieltäytyi maksamasta laskua, koska ilman yhtiön sinettejä olisi helposti vaihtanut sulakkeen itsekin. Se siitä, yhtiö ei enää palannut asiaan.

Loistava vertaus. Minäkin jouduin viimeeksi autoa tankatessani maksamaan bensasta, vaikka tankkasin itse.

Vihje: pääsulakkeiden sinetöinnillä voi olla jotain tekemistä laskutusperusteiden (liittymisteho) kanssa.

[mzmannin]

Asiaa voi valaista valokuvausta paremmin liippaavalla esimerkillä: Jos valokuvaajalta tilataan esim. muotokuva, mutta kuvauksen päätyttyä kamera prakaa ja kuvat tuhoutuvat, ei kuvaaja voi laskuttaa toisesta kuvaussessiosta. Kuvaajalla on vastuu siitä, että hänen välineensä toimivat. Samaan tapaan sähköntoimittaja ottaa vastuun sähköntoimituksesta ja sinetöimällä vastuun myös pääsulakkeesta, eikä voi siksi laskuttaa sen vaihtamisesta. Tässä on syytä korostaa, että sähköntoimittaja ei itsekään ruvennut kiistämään tätä.

Toivon, että maksatte bensanne ja muutkin teille kuuluvat maksut jatkossakin, mutta osaisitte myös kyseenalaistaa perusteettoman rahastuksen.

Olin kyllä tietoinen siitä, että ihmiset puhuvat mieluummin asian vierestä kun itse asiasta, joten tuon pääsulake-esimerkin mainitseminen tässä yhteydessä oli siinä mielessä virhe. Vastaan tähän nyt kuitenkin ja toivon, että keskustelu sulakkeista päättyy tämän myötä täällä tähän.

[asm]

Sen sijaan on säädettyjen pykälien oltava niin järkevää kieltä, ettei tulkinnavaraisuuksia jää siinä määrin kuin nyt on laita. Tästä ehkä törkein esimerkki on se, että eri kuntien verotus koskien muotokuvien alv:ta voi vaihdella sen mukaan, katsotaanko tilattu muotokuva teokseksi vai ei. Verottajalla on siis ylimaalinen oikeus/käsityskyky siihen, mikä muotokuvista saa teos-statuksen.

Ei ihan näin..... Tästä on nyttemmin saatu ohje, jonka mukaan tilatun muotokuvan alv on aina 22 %. Toisaalta, se alvin ero ei kytkeydy tuohon teos-käsitteeseen, vaan siihen, onko myyty taide-esine vaiko ei. Valokuva kun voi olla teos, mutta ei taide-esine. Taide-esineiden alv on se 8 %.

[henkka k]

Ja mahtaako olla kenelläkään ideaa siitä, että olisiko jollakin erityisellä taholla paitsi luonnonvalokuvaajilla erityistä kiinnostusta tai tarmoa viedä tämän kuvausoikeusasian selvittämistä eteenpäin? Minusta ainakin näyttää vahvasti siltä, että useimmat pitää kuvaamista itsestäänselvästi luvavaraisena, ja makselevat kiltisti (hölmösti turhastakin), eikä ole pahemmin kiinnostusta saada asiaa oiottua. Ainakaan minun korviini ei ole kantautunut, että muut kuvatoimistot olisi asiaa lähtenee selvittämään. Kait yksi jos toinen kuvatoimisto on "turvannut selustansa" sillä, että välittävät vain sellaista kuvaa minkä julkaisemiseen kuvaajalla on kaikki oikeudet. Meidän toimistossa ei ole näin, koska kuvat menevät pääsääntöisesti journalistiseen käyttöön, siksi emme ole tuollaista pykälää pitäneet tarpeellisen - ja kun muutenkin yritetään olla mahdollisimman kuvaajaystävällinen. Sama linja jatkuu.

Ainakaan vielä ei Espoon kaupunginmuseo ole mitään laskua lähettänyt. Tai ehkä ne jättää sen lähettämättä, mutta muuten on kait jatkamassa käytäntöä. Ehkä he tyyntyivät siitä, että saivat Hesarin kulttuurisivulla itselleen paljon positiivista jukisuutta. Juttuhan oli valokuvauksen kannalta varsin yksipuolinen, sekava, vai sanoisiko peräti asenteellinen. Toimittajillakin voi toisinaan olla vähän huonompi päivä.

Tämä kuvausoikeuskysymys on ymmärtääkseni kaikkia kuvamyynnistä vähääkään kiinnostuneita koskeva asia. Asian selkiyttäminen / selvyyden saaminen olisi kait kattojärjestöjen ja valokuvausta edustavien ja siitä tiedottavien asia, siis myös lehtien - ja miksi ei kameraseurojenkin juttu. Ainakin pari valokuvauslehteä on asiasta kirjoittamassa, paitsi Kamera-lehti. Vielä en ole kuullut että olisiko se Vuortaman kirjoitus Journalistissa herättänyt mitään erityisiä ajatuksia.

[adapteri]

Ja mahtaako olla kenelläkään ideaa siitä, että olisiko jollakin erityisellä taholla paitsi luonnonvalokuvaajilla erityistä kiinnostusta tai tarmoa viedä tämän kuvausoikeusasian selvittämistä eteenpäin?

Ideaa ei ole, halukkuutta kyllä.

Olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja. Jokin aika sitten oli oikeusjuttu asiassa, jossa nettinäkyvyyttä myynyt yhtiö oli haastettu oikeuteen. Sehän lähetti laskun näköisiä tarjouskirjeitä yrityksille. Jotkut yritykset maksoivat, mutta jotkut pitivät lähettäjää huijarina. Yksi vaihtoehto olisi rinnastaa kuvaamisesta laskuttava taho tuollaiseen. Laskuhan ei perustu sopimukseen vaan on jossain mielessä tuollaiseen tarjoukseen viittaava. Silloin asiasta voisi tehdä rikosilmoituksen. Poliisin on pakko tutkia rikosilmoituksia, ainakin sen verran, että tietävät, onko aihetta syyttää. Tuota kautta voisi saada jonkinlaisen tulkinnan.

Toinen vaihtoehto voisi olla usean kuvaajan allekirjoittama vetoomus esim eduskunnan oikeusasiamiehelle, jotta hän antaisi asiasta selkeän tulkinnan. Noita vetoomuksiahan on tehty myös netin kautta. Muistaakseni luonnonsuojelijoiden metsävetoomus oli sellainen. Valokuvaajat voisivat tehdä "kuvausvapausvetoomuksen". Oikeus kuvaamiseen on jossain rinnastettu perustuslain mukaiseen sananvapauteen. Jos tuohon saisi tulkinnan korkealta oikeusasteelta tai oikeusviranomaiselta, se voisi helpottaa tilannetta.

Kumpikin tapa on hiukan epävarma, enkä osaa sanoa, olisiko noilla haluttua vaikutusta. Jotain kuitenkin voisi yrittää.

[IlkkaS.]

Poliisin on pakko tutkia rikosilmoituksia, ainakin sen verran, että tietävät, onko aihetta syyttää.

Tai siis syyttäjä, jonka palkkanauha juoksee eri ministeriön momentilla, ainakin näin nykyisin käsitän. Vallesmannien aikana asia oli kaiketi hieman toisella tavalla.

Oli heikko off-topic, juuh.

[asm]

Lainsäädännön soveltamisen periaatteista kun on kyse, niin vasta korkeimman oikeuden päätös tuo mukanaan linjanvetoja. Hidas tie, koko prosessihan saattaa ottaa 3-5 vuotta. Toisaalta, väittely asioista jatkuu niin kauan, kun yhtäkään tapausta ei ole viety oikeuskäsittelyyn. No, saattaa jatkua sen jälkeenkin... ;)

Jonkun tietysti pitää lähteä ensimmäisenä viemään tällaista tapausta oikeuskäsittelyyn. Apuahan pitäisi - ja pitää - saada alan järjestöiltä, tietysti edellyttäen, että asianomainen on jäsen.

[Tapiol2003]

Sen sijaan on säädettyjen pykälien oltava niin järkevää kieltä, ettei tulkinnavaraisuuksia jää siinä määrin kuin nyt on laita. Tästä ehkä törkein esimerkki on se, että eri kuntien verotus koskien muotokuvien alv:ta voi vaihdella sen mukaan, katsotaanko tilattu muotokuva teokseksi vai ei. Verottajalla on siis ylimaalinen oikeus/käsityskyky siihen, mikä muotokuvista saa teos-statuksen.

Ei ihan näin..... Tästä on nyttemmin saatu ohje, jonka mukaan tilatun muotokuvan alv on aina 22 %. Toisaalta, se alvin ero ei kytkeydy tuohon teos-käsitteeseen, vaan siihen, onko myyty taide-esine vaiko ei. Valokuva kun voi olla teos, mutta ei taide-esine. Taide-esineiden alv on se 8 %.

Aivan. Ohje on syntynyt epäselvän tilanteen seurauksena. Seikka, jota ajoin takaa tekstissäni. Sama epäselvyys jatkuu, sillä määrittely siitä, mikä on taide-esine, mikä ei, tuskin on veroviranomaisen tehtävä.

Tilanne maassamme surullinen kun on kun taidokkaasti valmistettu pienoispatsas katsotaan taide-esineeksi ja rinnastetaan siis kirjan avl-kohteluun (8%) ja samalla väitetään, ettei valokuva voisi olla taide-esine. En pidä tätä menettelyä ja laintulkintaa A)selkeänä B)tasa-arvoisena eri taidelajien kesken.

Euroopassa muotokuvien alv-kohtelu toki vaihtelee rajusti: esim. 6% Ranska, 17,5% UK, 25% Ruotsi.

Valokuvaajat etujärjestöineen ovat vuosikymmenien aikan tehneet paljon työtä verotuksellisten epäselvyyksien parantamiseksi. Valitettavasti vain nykyinen järjestökenttä on siinä suhteessa ottanut hiiren roolin. Tosin on Ranskassa, jossa paikallinen järjestö GNPP sananmukaisesti tappeli muotokuvan alv 19% > 6%.

[henkka k]

Lainsäädännön soveltamisen periaatteista kun on kyse, niin vasta korkeimman oikeuden päätös tuo mukanaan linjanvetoja. Hidas tie, koko prosessihan saattaa ottaa 3-5 vuotta. Toisaalta, väittely asioista jatkuu niin kauan, kun yhtäkään tapausta ei ole viety oikeuskäsittelyyn. No, saattaa jatkua sen jälkeenkin... ;)

Jonkun tietysti pitää lähteä ensimmäisenä viemään tällaista tapausta oikeuskäsittelyyn. Apuahan pitäisi - ja pitää - saada alan järjestöiltä, tietysti edellyttäen, että asianomainen on jäsen.

Niin, siis onkos tilanne oikeasti niin, että kaikki mukulakivien kuvaamisesta tai vastaavasta kiinnostuneet on ennakkotapauksen asianomaiseksi joutumisen ja juristikulujen pelossa maksaneet tähän asti kiltisti maksu ja hakeneet luvat, tai vaihtoehtoisesti nöyrästi jälkeenpäin hyvittäneet erheensä - siis jos kerta mitään selventävää tapausta ole vieläkään saatu aikaan?

Onkohan asia todella niin, että Punkarit ym ei koe mitään tarvetta minkäänlaiselle muutokselle? Kyllä nämä vanhat käytännöt ainakin minun logiikan ja oikeustajun mukaan kaipaisi valokuvauksen näkövinkkelistä suuremman luokan korjausta. Ja se olisi kyllä minun ymmärtääkseni vähän jokaisen valokuvaajan asia omalta osaltaan toimia asioiden korjaamiseksi. Perusteettomien laskujen maksaminen pitäisi lopettaa kokonaan, tapauksia pitäisi tuoda julki. Ihan siinä missä minun mielestä esim. museoliitto, voisi ohjeista jäsenistöään laskuttamisien tai käytäntöjen suhteen, voisi eri valokuvauksen järjestöt ohjeistaa jäseniään näiden kuvausoikeus /-lupakysymysten suhteen.

[kapama-7]

Ei ne Punkarit ym. yksityisihmisinä, vaikka kuinka lehteä tms. tekevät voi asialle kovinkaan paljoa. Suosittelisin kirjallista selvitystä eli lähestymistä Finnfotoon, joka edustaa isoa joukkoa järjestökenttää. Siellä on palkattu lakimies, joka tälläisiä asioita hoitelee. Tuli vain mieleen tapausta seurattuani. Apua olen sieltä saanut, vaikka vain Valokuvataiteilijoitten liiton jäsenenä en ole edes Finnfoton "tallissa".

Kapa

http://kapasia.blogspot.com/

[henkka k]

Keskustelin tänään vaihteeksi Luonnonvalokuvaajien pj:n Jouni Klingan kanssa asiasta. Päädyttiin siihen, että josko ottaisimme mainoskuvaajilta selvää näistä heidän käytännöistä. Niinpä soitin ensimmäisenä Suomen Mainosvalokuvaajien puheenjohtajalle, Mikael Kaplarille. Hän antoi ymmärtää ettei kameraseurojen liitolta tai Kameralehdeltä tarvitse odottaa suurempaa bisneskäytäntöjen tai asioiden tuntemista. Kaplarin mielestä mukulakivien, tai tämän Glimsinkään tapauksen kuvista ei maksuille ole mitään perusteita. Maksaminen, tai luvanvaraisuus on siis ainakin hänen mielestä tällaisissa tapauksissa kaikkea muuta kuin yleinen käytäntö.

Kaplar sanoi, että aikoinaan kun digikamera alkoivat yleistymään, niin jossain yhteydessä hän oli esittänyt että valokuvaliiikkeissä kamerakauppiaat jakaisivat digikameroiden ostajille pieniä tietolehtisiä tekijänoikeuksista ja rajoituksista. Digikameroiden myötä kuvaaminen monessa suhteessa on yleistynyt, ja kuvia päätyy harrastajiltakin sitä kautta entistä useammin myös käyttöön. Kaplar koki näiden asiakysymyksistä tiedottamisen ja tiedostamisen tärkeäksi, ja meinasi että asiaan pitää saada vauhtia mm. Finnfoton puolelta. Mainosvalokuvaajapiireissä asiaan ollaan kiinnittämässä entistä enemmän huomiota.

On kuulemma käyty kädenvääntöä siitä, kun mainostoimistot / asiakkaat yrittää tilauskuvauksissa vierittää kuvankäytön vastuuta kuvaajille, vaikka ne eivät voi vaikuttaa siihen missä ja miten kuvaa käytetään. Liikkeellä on siis monenlaisia soppareita. Kaplar piti oikeuksiensa tiedostamisen ja niiden puolustamisen tärkeänä.

Toisen pidemmän puhelun kävin Finnfoto ry:n toiminnanjohtajan, mainosvalokuvaajana tunnetun Mikko Säterin kanssa. Säteri oli hyvin yllättynyt että museo oli moisesta vaatimassa rahaa. Joskin hän kertoi, että tällaiset yritykset ovat selkeästi nousseet / nousemassa hyvin suureksi kuumaksi pullaksi, johon täytyy löytää lääke. Tällaisten lupien ja maksujen vaatiminen on uusi asia, joka ei saa yleistyä tai monenlainen valokuvaaminen hankaloituu. Tämän takia Finnfoto on puuttumassa tähän. Säterin mukaan kaikki tällaiset tapaukset pitää nostaa esiin, ja kiinnostavinta olisi tietää että mihin tällaiset maksut perustuisivat. Säterinkään tiedossa ei ole mitään laki mihin moinen luvanvaraisuus tai maksut voisivat perustua.

Säterikin selitti sitä, että mainostajien näkökulma on herkästi sellainen että halutaan varmuuden vuoksi suostumuksia jonkin omistaman esineen tai vastaava näkymiseen mainoskuvassa, ja siksi on erilaisia eettisiä sääntöjä asiasta. Niitä laaditaan mainostoimistojen ja mainostajien näkövinkkelistä, ja niissä tyypillisesti yritetään sysätä vastuuta kuvaajille. Kuvaajan näkökulma on kuitenkin hieman toinen. Lait on kuitenkin aika hyvin kuvaajien puolella. Myös Säteriä harmitti se, ettei Kamera-lehti ole innostunut asia käsittelystä, mutta iloitsi tiedosta että Pikseli on kirjoittamassa asiasta. Säteri osasi kertoa että Kustannus OY Musta Taide on kuulemma uusimassa valokuvaajan tekijänoikeusopasta, jota toimittaa Tuomo-Juhani Manninen. Säteri lupasi että hän huolehtii siitä, että tämä kuvausoikeusasia tulee mahdollisimman hyvin siellä käsiteltyä. Julkista ja selventävää keskustelu tarvitaan ehdottomasti. Säteri ja Kaplar puhui kummatkin siitä, että ensi vuoden aikana tämän asian osalta olisi syytä saada Finnfoton nettisivuille selkeät ohjeet tästä asiasta. Parannusta ja selvennystä asioihin on siis hissuksiin odotettavissa.

Toivottavasti Kamera-lehtikin vielä jossain vaiheessa ottaisi asian käsittelyyn...

Henkka

ps. Sanotaanko näin, että jos Kameralehti jossain vaiheessa päättää kirjoittaa aiheesta, niin se voisi olla elämäni ensimmäinen ostamani Kamera-lehti. Ne tyypilliset kameraosto-oppaat ja vastaavat eivät ole minua innostaneet. Ainakin minun mielestä moisen lehden pitäisi olla vähän journalistisemminkin valokuvauksen puolesta. Se on vain minun henkilökohtainen mielipide.

[haili]

Kyllä Kamera-lehti on asiasta kiinnostunut yhtä lailla kuin minäkin joka kirjoittelen silloin tällöin siihen lehteen. Ongelma vain on siinä ettei Kamera-lehden toimitusnopeus ole Hesarin luokkaa vaan jutut ilmestyvät pidemmällä viiveellä. Itse olen tekemässä artikkelia jossa sivutaan kohdallesi tapahtunutta tapahtumaa mutta siihen juttuun tulee muutakin kuin vain tämä tapaus. Onneksi Hesari reagoi tapahtumaan nopeasti ja asiasi sai paljon suuremman näkyvyyden mitä olisit Kamera-lehden kautta saanut.

t. Pauli