Päästiinpä kuitenkin. Ajeltiin eilen tuonne Pihlajasalon jäätielle, tietä kotoa vajaa 10 kilometriä ja siitä kolmisen kilometriä aavaa järvenselkää, luotoja ja kallioisia saaria ja rantoja!
On tuolla kyllä uskomaton tunnelma; täys hiljasuus, ei näy ihmisiä, tai tuli sentään yks auto vastaan. Vaikka varsin hämärä päivä, tuolla kuitenkin semmonen lievä lumisokeus alkaa helposti vaivaamaan. Voi vain kuvitella, että jos tuohon sellanen ohut lumihuntu sataa päälle, niin ilman noita aurausviitoiks laitettuja risuja saattas pahasti suunnat kadota. Lunta on niin vähän jäällä, että melkein missä vain vois ihan tavallisella kaksvetosella autolla ajella, mutta kovasti tietäjät ja auraajat on varotelleet menemästä yhtään pois merkityltä reitiltä. Jää on just ja just riittävän paksua reitillä, ja virtapaikkoja kuitenkin jossain on. Niiko sanoin, tunnelma tuolla on jotain ihan ihmeellistä. Vois olla vielä ihmeellisempää, kun pysähtys kuvaileen ja sitten ei lähtis auto käyntiin...
Vielä yks:
Tuosta saa osviittaa siihen, että kannattaako tuolla jäällä posottaa surutta autolla esimerkiks just kevyen lumisateen jälkeen ympäri ämpäri, tai kelkalla jäällä miljoonaa. Tai kesällä veneellä tietämättä mitään siitä missä on.
Autoliikenteelle on jääteillä pysyvät kolmenkympin rajotukset. Ne on siks, että jää kuitenkin auton alla aina vähän painuu. Mistä seuraa, että siellä jään alla olevassa vedessä syntyy aina aaltoliike, vedellä on oma massahitautensa. Kun vauhti kasvaa, vesi ei ehdi sitä aaltoliikettä luonnollisesti tekemään, ja auton jäätä vasten aiheuttama paine kasvaa moninkertaiseksi auton massaan nähden, ja riittävästi vauhtia lisäten saa jään murtumaan.
Ei kokkeiltu, tunnollisesti körötettiin kolmeakymppiä. Kun oli virallinen valvojakin vieressä...
Tässä vielä linkki likkeriin, missä muutama kuva lisää: https://flic.kr/s/aHBqjC1Tb9
Käytiin katastamassa yhet kalliomaalaukset, mutta ei niistä mitään selvää saanut, vaikka niska kenossa yläviistoon kekotettiin. Oon monta vuotta sitten kesäaikaan käyny tuolla moottoripyörällä - Pihlajasaloon pääsee siltaa ja tietä pitkin toisesta päästä - mutta lehellisen puun aikaan niitä maalauksia näki vielä vähemmän.
Jaakko
PS. Tuo jäätien pätkä on vielä kauempana sivistyksestä - tai toisin ajatellen sivistyksen sisimmässä ytimessä - verrattuna tästä kylältä lähtevään verkostoon, että luulisin tuolla olevan aika pimeetä yöllä, ei valosaasteet just yllä mistään. Täytyy seurailla taivoon kannen selkeyttä iltasin.
PS2. Paikka, mistä ajettiin jäälle, on sama, mistä pari syksystä melottiretkeä alotettiin. Ei noita maisemia voi moittia, oli kesä tai talvi!
