Saako muusikkoa kuvata ja näitä kuvia esittää kotisivuilla?

[SamiN]

Asiasta seittemänteen, niin miten käytännössä kuvien myynti käy yksityiseltä henkilöltä (oletetaan tietty että oikeudet kuvan julkaisuun/myyntiin on kunnossa)?
Pitääkö olla toiminimi tms. vai miten nuo tulot hoidetaan verottajan näkökulmasta?

[OskuK]

Asiasta seittemänteen, niin miten käytännössä kuvien myynti käy yksityiseltä henkilöltä (oletetaan tietty että oikeudet kuvan julkaisuun/myyntiin on kunnossa)?
Pitääkö olla toiminimi tms. vai miten nuo tulot hoidetaan verottajan näkökulmasta?

Kyllä yksityinen ihminen saa myytä työtään tai omaisuuttaan, kuten yrityksetkin. Verottajan näkökulmasta se on aivan sama, kunhan saa osuutensa. Satunnainen tulo on helpointa ilmoittaa veroilmoituksessa kuittikopion kanssa.

[hotrod10d]

Moro,

onko kukaan saanut mitään uutta tietoa tästä "bändikuvien myyminen" aiheesta, eli jos ottaa kuvia kuvausluvan kanssa esim. Festareilla, niin kenen kaikkien lupa tarvitaan jos haluaa työstää ottamistaan kuvista esim. postikortteja tms. "fanituotteita" myyntiin..?
Tarvitaanko myös itse artistin taikka esim. artistin managementin lupa jotta kuvia saa käyttää myytävissä tuotteissa?
-Jamo

[MattiH]

Eipä ole tainnut olla sellaista rohkeaa, joka olisi ollut valmis ajamaan ennakkotapausta oikeudessa. Ennen varsinaista oikeuden päätöstä voi jokainen yrittää tulkita omalla tavallaan lakia.

[tareone]

Moro,

onko kukaan saanut mitään uutta tietoa tästä "bändikuvien myyminen" aiheesta, eli jos ottaa kuvia kuvausluvan kanssa esim. Festareilla, niin kenen kaikkien lupa tarvitaan jos haluaa työstää ottamistaan kuvista esim. postikortteja tms. "fanituotteita" myyntiin..?
Tarvitaanko myös itse artistin taikka esim. artistin managementin lupa jotta kuvia saa käyttää myytävissä tuotteissa?
-Jamo

Artistin ja managementin tai levy-yhtiön lupa. Lupaa kysyessä pitää tehdä selväksi kuvan käyttötarkoitus. Saattaa olla vaikea tie.

[snowone]

Moro,

onko kukaan saanut mitään uutta tietoa tästä "bändikuvien myyminen" aiheesta, eli jos ottaa kuvia kuvausluvan kanssa esim. Festareilla, niin kenen kaikkien lupa tarvitaan jos haluaa työstää ottamistaan kuvista esim. postikortteja tms. "fanituotteita" myyntiin..?
Tarvitaanko myös itse artistin taikka esim. artistin managementin lupa jotta kuvia saa käyttää myytävissä tuotteissa?
-Jamo

Artistin ja managementin tai levy-yhtiön lupa. Lupaa kysyessä pitää tehdä selväksi kuvan käyttötarkoitus. Saattaa olla vaikea tie.

Tehdään asiaa vielä vaikeammaksi: jos saat luvan artistilta, mutta artisti onkin ylittänyt oikeutensa kun levy-yhtiö määrää julkisuuskuvasta. Kuvasi muuttuu yhtäkkiä laittomaksi.. tai siis se onkin ollut sitä koko ajan. Kenen vastuulla on se että kuvaajan saama lupa on voimassa? Kuvaajan tietenkin.

Suomi on hieno maa.

Itselläni on aina ollut periaate, että tärkeintä ei ole se mitä laki sanoo (tai siis se miten tyhmästi sen voi tulkita) vaan se, mikä on oikein. Musiikkia tai keikkaa ei voi kuvalla kopioida tai tehdä toisinnettavaksi! Minä siis voin ottaa huoletta kuvia musiikista ja myydä ne. Haasta oikeuteen niin saadaan se ennakkotapaus: joko oikeusmurha ja hyvät naurut tai pelkästään hyvät naurut.

[tareone]

Itselläni on aina ollut periaate, että tärkeintä ei ole se mitä laki sanoo (tai siis se miten tyhmästi sen voi tulkita) vaan se, mikä on oikein. Musiikkia tai keikkaa ei voi kuvalla kopioida tai tehdä toisinnettavaksi! Minä siis voin ottaa huoletta kuvia musiikista ja myydä ne. Haasta oikeuteen niin saadaan se ennakkotapaus: joko oikeusmurha ja hyvät naurut tai pelkästään hyvät naurut.

Noinkin voi toimia, mutta kuinka pitkään? Akkreditoinneista eri keikoille ja festareille tässä hommassa on kuitenkin pitkälti kyse. Jos ei toimintatavat miellytä, sana leviää aika nopeesti ja kuvauslupia ei heru. Jos ei heru akkreditointeja, et pääse hyville kuvauspaikoille tai kuvaamaan ollenkaan.

Periaatteesi on kannatettava, mutta ei toimi käytännössä pidemmän päälle.

[mvuori]

Itselläni on aina ollut periaate, että tärkeintä ei ole se mitä laki sanoo (tai siis se miten tyhmästi sen voi tulkita) vaan se, mikä on oikein. Musiikkia tai keikkaa ei voi kuvalla kopioida tai tehdä toisinnettavaksi! Minä siis voin ottaa huoletta kuvia musiikista ja myydä ne. Haasta oikeuteen niin saadaan se ennakkotapaus: joko oikeusmurha ja hyvät naurut tai pelkästään hyvät naurut.

Suomi on niin hieno maa, että täällä on useampia kuin yksi laki. Tekijänoikeuslaki ei siis ole ainoa, jolla suojataan kaupallisten artistien oikeuksia heistä hyötymään pyrkiviä henkilöitä vastaan. On siksi hyvin luultavaa, että oikeudenkäynnin tuloksena ei ole oikeusmurha tai naurut, vaan esimerkiksi muusikko-kuvien myyjälle uusi oppimiskokemus liike-elämän laeiksi kirjoitetuista pelisäännöistä ja moraalista.

[raminm]

Tätä lukiessani huomaan monen tulkitsevan niin, että maksullisen (tai muuten rajoitetun) tilaisuuden järjestäjällä olisi oikeus kieltää kuvaaminen. Miten pitäisi alla olevaa oikeusasiamiehen tekstiä tulkita keikkakuvien suhteen - silloinhan ollaan luvan kanssa tilassa (ts. on ostanut pääsylipun). Niin, ja miten sitten tulkitaan se, että monen tilaisuuden alussa (esim. Areenalla) kuulutuksessa todetaan nimenomaan että "flash photography is not allowed." Ilman salamaa kuvaamisesta ei sitten mitään sanotakaan (ja salamakiellon ymmärrän varsin hyvin).

[quote]
Hallituksen esityksen mukaan oikeudetonta ja yksityistä loukkaavaa ei ole
muun muassa tavanomaiseksi muodostunut 3 §:ssä tarkoitetussa yleisöltä
suljetussakaan paikassa oleskelevan ihmisryhmän kuvaaminen, johon
kuvattavat osaavat varautua. Oikeudetonta ei yleensä olisi kokousväen
avoimesti tapahtuva valokuvaaminen, jos sen tekee kokoukseen osallistuja tai
kokousta luvallisesti seuraamassa oleva henkilö.
[/quote]

Ja edelleen oikeusasiamieshän toteaa, että

[quote]
On
pidettävä erillään yhtäältä itse kuvaaminen ja toisaalta kuvamateriaalin
myöhempi käyttö. Itse kuvaaminen voi olla sallittua, vaikka kuvamateriaalin
julkaisemista saatettaisiin jossakin tapauksessa pitää esimerkiksi
yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskevan rikoslain 24 luvun 8
§:n vastaisena.
[/quote]

Näiden valossa minusta on vaikeaa nähdä miten tilaisuuden järjestäjä tai artisti voisi kuvaamisen yleensä kieltää. Omaan kotialbumiinhan saa kuvata, kuvien muu käyttö on täysin eri asia.

Myös pitäisi kyseenalaistaa millä perusteella kielletään ammattimaisten järjestelmäkameroiden käyttö - minulla ei välttämättä ole mitään muuta kameraa eikä sen perusteella saisi kai syrjiä?

Toisaalta kyllä ymmärrän suojaa hakevien syitä - etenkin netti on täynnä tekijänoikeuksien väärinkäytöksiä. Mutta onko järkeä lähteä rajoittamaan myös niitä, jotka haluavat toimia lain puitteissa ja saada itselleen muistoja keikasta tms.?

[hsm]

Myös pitäisi kyseenalaistaa millä perusteella kielletään ammattimaisten järjestelmäkameroiden käyttö - minulla ei välttämättä ole mitään muuta kameraa eikä sen perusteella saisi kai syrjiä?

Järjestelmäkameravaltuutettua meillä ei vielä olekaan, mutta ulkomaalaisvaltuutettua voisi kokeilla sillä perusteella, että kamera on ulkomaalainen.

[adapteri]

Näiden valossa minusta on vaikeaa nähdä miten tilaisuuden järjestäjä tai artisti voisi kuvaamisen yleensä kieltää. Omaan kotialbumiinhan saa kuvata, kuvien muu käyttö on täysin eri asia.

Myös pitäisi kyseenalaistaa millä perusteella kielletään ammattimaisten järjestelmäkameroiden käyttö - minulla ei välttämättä ole mitään muuta kameraa eikä sen perusteella saisi kai syrjiä?

Lipun myynti on tavallaan sopimus. Myyjä myy lipun sisällyttäen sopimukseen lupauksen jostain (esim musiikkiesityksestä) ja antaen tietyt ehdot ja rajat. Ostaja hyväksyy ehdot ostaessaan lipun. Tämä tietysti edellyttää, että ostajalla on mahdollisuus tutustua ehtoihin ennen lipun ostoa. Jos ostaja ei noudata lipun ehtoja, myyjä voi kieltää ostajaa (musiikkiesitystapauksessa) seuraamasta esitystä (eli ajaa ulos). Samalla lailla ostaja hyväksyy muut rajoitukset, jossain konserteissa on sateenvarjokieltoja, lasipullokieltoja jne. Ei se lasipullokieltokaan perustu muuhun kuin tuohon sopimiseen. Jos tilaisuudessa valokuvaa, kyse ei siis ole varsinaisesti lain tms rikkomuksesta vaan sopimusrikkomuksesta.

Jos tuohon sopimukseen liittyy kuvien julkaisukielto, julkaiseminen ei myöskään välttämättä riko lakia, vain sitä sopimusta. Jos sen sopimuksen rikkoo jälkeenpäin, voi olla vaikea enää kieltää nauttimasta siitä musiikkiesityksestä.

[OskuK]

Totta, sopimuksen rikkominen taas onkin laitonta.
Tosin lainvastainen kielto ei päde edes sovittuna, kirjallinen palkkamurhasopimus ei siis velvoita allekirjoittajaa.

[KMarttanen]

Totta, sopimuksen rikkominen taas onkin laitonta.
Tosin lainvastainen kielto ei päde edes sovittuna, kirjallinen palkkamurhasopimus ei siis velvoita allekirjoittajaa.

Juu mutta mitäs kun sopimus on kuitenkin ylimalkainen eli esim.

"Yhtyeiden ja musiikkiesitysten kuvaaminen kielletty"

otankin kuvan lavalla olevasta spiikaajasta joka ei kuulu mihinkään
yhtyeeseen?

Jos järjestysmies heittää minut ulos tapahtumasta (kameraa en pois anna) jolloin minusta järjestäjä on tehnyt sopimus rikkomuksen.

--

[snowone]

Itselläni on aina ollut periaate, että tärkeintä ei ole se mitä laki sanoo (tai siis se miten tyhmästi sen voi tulkita) vaan se, mikä on oikein. Musiikkia tai keikkaa ei voi kuvalla kopioida tai tehdä toisinnettavaksi! Minä siis voin ottaa huoletta kuvia musiikista ja myydä ne. Haasta oikeuteen niin saadaan se ennakkotapaus: joko oikeusmurha ja hyvät naurut tai pelkästään hyvät naurut.

Suomi on niin hieno maa, että täällä on useampia kuin yksi laki. Tekijänoikeuslaki ei siis ole ainoa, jolla suojataan kaupallisten artistien oikeuksia heistä hyötymään pyrkiviä henkilöitä vastaan. On siksi hyvin luultavaa, että oikeudenkäynnin tuloksena ei ole oikeusmurha tai naurut, vaan esimerkiksi muusikko-kuvien myyjälle uusi oppimiskokemus liike-elämän laeiksi kirjoitetuista pelisäännöistä ja moraalista.

Kaiken keskustelun takana tässäkin on laki/lait. Jos sinulla hyvä näkemys lakikokonaisuuden tulkinnasta tai vinkkejä mitä muita lakeja kuin tekijänoikeuslaki tulisi tämän keskustelun tapauksissa kyseeseen niin kerro ihmeessä. Itseäni ainakin kiinnostaa tietää ja uskon että en ole täällä ainoa.

Miten "liike-elämän laeiksi kirjoitetut pelisäännöt ja moraali" tähän liittyvät?

Erityisesti tuo moraali on aika hyvä nostaa esille, menköönkin kuinka ohi aiheesta tahansa. Lain taustalla on aina (tai pitäisi olla) kulttuuriin kuuluva "moraaliperintö" eli yhteiset arvot. Lain ei koskaan pitäisi olla yksilön moraalin vastainen (oletetaan että yksilön moraali noudattelee pääpiirteittäin yhteisön moraalia) ja valtion perusajatuksen mukaan laki joka on yhteisön etiikan tai moraalin vastainen ei ole lainvoimainen.
Sitten mennään mutun puolella, mutta uskallan väittää että yli puolet suomalaisesta allekirjoittaa väitteen "valokuvalla ei voi tallentaa musiikki esitystä siten että esitys voidaan toisintaa". Jos yli puolet tämän allekirjoittaa voidaan todeta että tekijänoikeuslain 45§ ei kiellä kuvaamista konserteissa eikä kuvien myymistä. Julkisuuden henkilöinä muusikoiden yksityisyydestäkään ei julkisella paikalla tarvitse välittää. Tämä siis ilmaiskonserteissa.

Lippuun liittyvä sopimus on sitten eri asia. Syrjintää saa harjoittaa niin kauan kun se ei liity sukupuoleen, rotuun, uskontoon, jne.
Voiko lipulla rajata pois ihmisen perusoikeuksia? Täällä ei sitten puhuta tai lennätte pellolle =)

[adapteri]

Totta, sopimuksen rikkominen taas onkin laitonta.
Tosin lainvastainen kielto ei päde edes sovittuna, kirjallinen palkkamurhasopimus ei siis velvoita allekirjoittajaa.

Juu mutta mitäs kun sopimus on kuitenkin ylimalkainen eli esim.

"Yhtyeiden ja musiikkiesitysten kuvaaminen kielletty"

otankin kuvan lavalla olevasta spiikaajasta joka ei kuulu mihinkään
yhtyeeseen?

Jos järjestysmies heittää minut ulos tapahtumasta (kameraa en pois anna) jolloin minusta järjestäjä on tehnyt sopimus rikkomuksen.

--

Tuollaisessa tapauksessa näyttäisi ilman muuta siltä, että järjestäjä on rikkonut sopimuksen. Silloin pitäisi tietysti saada lipun hinta takaisin. Sopimusrikkomuksen todistaminen voi olla sen verran hankalaa, että lipun hinta on mitätön sen rinnalla. Sama on tietysti toisinpäin: jos sopimuksesta huolimatta kuvaa ja julkaisee kuvia, miten paljon järjestäjä voi vaatia korvausta sopimusrikkomuksesta? Kuinka kalliiksi prosessi tulee kummalekin osapuolelle? Uskaaltaako tuollaista edes yrittää?

[OskuK]

Kuinka kalliiksi prosessi tulee kummallekin osapuolelle? Uskaaltaako tuollaista edes yrittää?

Mutukäsityksiäni tarjolla taas:
Rosikseen menossa kannattaa käyttää nyrkkisääntöä että häviämään ei kannata lähteä -voittaessa se taas on ilmaista.
Yritykset usein eivät halua edes lähteä voittamaan, koska se voi silti käydä kokonaisuutena rahalllisesti liian kalliiksi. Valtio ja kunnat käyvät taas mielellään oikeustaisteluja, periaatteesta ;-)

[Tipe]

Kuinka kalliiksi prosessi tulee kummallekin osapuolelle? Uskaaltaako tuollaista edes yrittää?

Mutukäsityksiäni tarjolla taas:
Rosikseen menossa kannattaa käyttää nyrkkisääntöä että häviämään ei kannata lähteä -voittaessa se taas on ilmaista.
Yritykset usein eivät halua edes lähteä voittamaan, koska se voi silti käydä kokonaisuutena rahalllisesti liian kalliiksi. Valtio ja kunnat käyvät taas mielellään oikeustaisteluja, periaatteesta ;-)

Joo ja kannattaa katsastaa, kattaako kotivakuutuksen oikeusturvaosuus käräjöinnin, niin ei tarvi itse maksaa jos tarvii maksaa, sillä monessa vakuutuksessa sen max. korvaus on 500 000 mk, eli lähemmäs 90 000 euroa.

Kysehän ei ole rikoksesta, vaan rikkomuksesta tai tulkintaerimielisyydestä, joten kotivakuutuksen pitäisi kattaa jotain, koska se on juuri siihen tehty ko. tilanteita varten.
Kannattaa kuitenkin tarkistaa...

[raminm]

Lipun myynti on tavallaan sopimus. Myyjä myy lipun sisällyttäen sopimukseen lupauksen jostain (esim musiikkiesityksestä) ja antaen tietyt ehdot ja rajat. Ostaja hyväksyy ehdot ostaessaan lipun. Tämä tietysti edellyttää, että ostajalla on mahdollisuus tutustua ehtoihin ennen lipun ostoa. Jos ostaja ei noudata lipun ehtoja, myyjä voi kieltää ostajaa (musiikkiesitystapauksessa) seuraamasta esitystä (eli ajaa ulos). Samalla lailla ostaja hyväksyy muut rajoitukset, jossain konserteissa on sateenvarjokieltoja, lasipullokieltoja jne. Ei se lasipullokieltokaan perustu muuhun kuin tuohon sopimiseen. Jos tilaisuudessa valokuvaa, kyse ei siis ole varsinaisesti lain tms rikkomuksesta vaan sopimusrikkomuksesta.

Mutta voiko sopimuksella mitenkään rajoittaa kuvaamista joka tapahtuu omaan käyttöön. Tiedotusvälineiden harjoittamaa kuvaamista ei ainakaan voi rajoittaa jos tulkitsen oikeusasiamiehen lausuntoa oikein:

Tiedotusvälineen suorittama kuvaaminen kuuluu perustuslaissa taatun
sananvapauden piiriin. Sananvapauden käytön ja siten myös kuvaamisen
rajoitusten on perustuttava lakiin. Kuvaamiseen liittyvä sananvapauden ja
yksityisyyden suojan välinen rajanveto on tehty salakatselua koskevassa
rikoslain 24 luvun 6 §:ssä.

Ainoa kysymysmerkki tuossa asiassa omaan käyttöön tarkoitetussa kuvaamisessa on se, että kuuluuko sekin sananvapauden piiriin. Jotenkin minusta tuntuu, että yksityishenkilön harjoittama kuvaus kuuluu sananvapauden piiriin eikä sitä voida rajoittaa muuten kuin lailla. Sopimuksella sitä ei voida rajata.

[adapteri]

Mutta voiko sopimuksella mitenkään rajoittaa kuvaamista joka tapahtuu omaan käyttöön. Tiedotusvälineiden harjoittamaa kuvaamista ei ainakaan voi rajoittaa jos tulkitsen oikeusasiamiehen lausuntoa oikein:

Tiedotusvälineen suorittama kuvaaminen kuuluu perustuslaissa taatun
sananvapauden piiriin. Sananvapauden käytön ja siten myös kuvaamisen
rajoitusten on perustuttava lakiin. Kuvaamiseen liittyvä sananvapauden ja
yksityisyyden suojan välinen rajanveto on tehty salakatselua koskevassa
rikoslain 24 luvun 6 §:ssä.

Ainoa kysymysmerkki tuossa asiassa omaan käyttöön tarkoitetussa kuvaamisessa on se, että kuuluuko sekin sananvapauden piiriin. Jotenkin minusta tuntuu, että yksityishenkilön harjoittama kuvaus kuuluu sananvapauden piiriin eikä sitä voida rajoittaa muuten kuin lailla. Sopimuksella sitä ei voida rajata.

Minusta yksityishenkilön kuvaaminen ja kuvien julkaisumahdollisuus kuuluvat myös sananvapauden piiriin. Saahan yksilökin julkaista mielipiteensä vaikka pitämällä puheen Vanhan portailla.

Jos tuolla oikeusasiamiehen lausunnolla tarkoitit sitä lentoaseman ja rautatieaseman kuvauslupa-asiaa, se koskee julkisia paikkoja. Lehtikuvaajaakaan tai toimittajaa ei ole pakko päästää musiikkiesitykseen, jos hän ei lupaa noudattaa sopimusta. Monasti lehtikuvaajille on tarkat säännöt kuvaamista varten, esim vain kolmen ensimmäisen biisin aikana. Lehtikuvaajat noudattavat noita sopimuksia ja kuvausmahdollisuus säilyy. Jos jonkun lehden kuvaaja tai toimittaja pari kolme kertaa rikkoo sopimusta, ko lehden on turha pyytää lupaa kuvaamiseen sen jälkeen.

[Tipe]

Jotenkin minusta tuntuu, että yksityishenkilön harjoittama kuvaus kuuluu sananvapauden piiriin eikä sitä voida rajoittaa muuten kuin lailla. Sopimuksella sitä ei voida rajata.

Joo samaahan voi ajatella kaupunkien järjestyssäännöistä.
Esimerkiksi monessa paikassa alkoholin julkinen nauttiminen on kielletty nimenomaan järjestyssäännöllä, vaikkei laki sitä kiellä.Sakot tulee kuitenkin, järjestyssäännön perusteella ja järjestyssäännön on laatinut kaupunginhallitus ja valtuusto hyväksynyt.

Niin ne mutut vaihtelee ja sopimus on aina sopimus, jollei laissa erikseen sopimasta kielletä. Jos erikseen sopimasta nimenomaan kielletään, tai muulla sanamuodolla on pykälä tehty ehdottomaksi lakipykäläksi. Sanamuodot vaihtelevat, kuten "on noudatettava", mutta kuitenkin painoarvoa monessa pykälässä lisätty maintsemalla erikseen, että "jos muutoin on sovittu on sopimus mitätön"

Näitä jokaista työssäkäyvää ihmistä koskevia pykäliä kannattaa vaikka hivenen tutkailla Työsopimuslaista tms. ja katsoa, mitkä ovat tahdonvaraisia ja mitkä pakottavia pykäliä. Vielä ko. alalla tulee erikseen kyseeseen määräytymisjärjestys, jossa aina viimeinen tulkinta tehdään laista. Eli jos jossain ketjun määräytymisjärjestyksessä painavemmassa kohdassa tehdään mahdottomaksi sopimasta erikseen, niin se on voimassa järjestyksen 'keveämmissä painoksissakin'.