Filmi vs. digi valotusarvot?

[JL Anttola]

No niin, nyt ois yks toimiva filmiajan OM-1 runko tuossa pöydällä. Ja vieressä on ILFORD XP2 super 400 black & white paketti.

Filmikamerassa on patterilla toimiva valotusmittari, mihin on laitettu nykyajan patteri, hieman väärällä jännitteellä. Toimii, mutta tuo jännite-ero vaikuttaa lukemiin.

Kysymys kuuluu, että onko filmin (yleensä, tai tuon kyseisen erityisesti) ihannevalotus sama kuin mitä nykypäivän digikamera antaa lukemiks?

Eli jos laitan OM-1 digikameraan vastaavan objektiivin, ja katon mitä sen mittari antaa ISO400:lla arvoiks, niin mittaamalla filmikameran valotusmittarin antamat ehotukset, saan korjauskertoimen mittarille. Mutta pitääkö tietosesti valottaa, tai siis korjata, hieman johonkin suuntaan, verrattuna digin lukemiin?

Filmikamerassa on 50/1.8 linssi, digiin on 25/1.8 linssi, niillä voin nyt verrata mittarilukemia erilaisilla säädöillä erilaiseen kirkkauteen, saan ainakin jotkut lähtökohat tuon filmikameran valotusmittarin antamille arvoille.

Nimimerkillä kaikkea se teettää...

[Maffer]

Riippuu filmin tyypistä. Värinegatiivia voit valottaa yleensä varjon mukaan eikä silti huippuvalot juuri pala kun herkkyys kuolettuu kirkkaiden sävyjen puolelle mentäessä. Digillä tämä ei onnistu. Jos käytät diafilmiä, on valotus sitten samalla tavalla kuin digillä ja kärtsäämiseen estoon tarttee puoliharmaata useasti.

Mustavalkofilmi kestää vastavaloon melkolailla värinegatiivin tavoin.

Kannattaa hommata joku sopivan uusi pistemittari valottamiseen niin ei tarvitse arpoa mitä vanha rutku näyttää. Ja sitten voikin mustavalkoista filmiä valottaa Zone System -tyyliin. Esimerkiksi näet edessäsi kiven joka näyttää mielestäsi melko tummalta. Tällöin osoitat sitä kiveä pistemittarilla ja kattoot Zone Systemin mukaan et -2EV sopii melko tummalle ja säädät arvot että ne vastaa -2EV valotusta. Muut sävyt menee minne menee ja ne on silti kohtuu mallikkaasti.

[Pan]

Vaikka nykyiset patterit olisivat likimain samaa volttimäärää, niin silti vanhan mittarin arvot voivat heittää runsaastikin.
Mulla on Canon FT, jossa alunperin oli PX625 paristo, jonka korvasin vastaavalla LR9-paristolla.
Kokeilin valotusarvoja sekä FT:llä että EOS 7D2:lla molemmissa 50/1.8 optiikka ja enimmillään ero oli yli kaksi aukkoa ja pienimmillään 0,5 aukkoa. Isoin ongelma syntyy siitä, että erot eivät ole lineaarisia, vaan ero vaihtelee satunnaisesti.

[JL Anttola]

Kiitokset vastanneille, pikku hiljaa valoa näkyvissä...

Palstoilla kerrottiin, että filminherkkyydellä kaks aukkoa narrausta. Eli digillä mittailin ISO 400, ja filmikameraan laitoin ISOn rullan kohtaan 100. Ja jopas vain mittari kesti haarukassa tässä sisällä ja ikkunasta ulos tähdätessä. Äkkiseltään tuntu, että erot johtu enemmän digin ESP-mittauksesta, se kun koko alueen mittauksessa on olevinaan fiksu ja soveltaa omia oletuksiaan. Uskoisin, että kuvata voi ihan tuolla perusasetuksella, eli filmiherkkyyttä kaks aukkoa hitaammalle, kuin mitä filmi on. Mafferin esittämä erillinen mittari olisi varmasti parempi ratkaisu, toisaalta, vois yrittää kehittää nenää haistelemaan omanlaisena ESP:nä, eli ihan arvioida tilannetta, onko varsinainen kohde millä puolella keskiarvomittausta. Aika näyttää, montako rullaa tuohon koskaan tulee filmiä laitetuks...

Tässä Olympuksen OM-1 filmikamerassa ei patteria tarvita mihinkään muuhun, vain mittarille. Kaikki itse kamerassa toimii mekaanisesti. Alkuperäinen patteri on sitä tyyppiä, mikä antaa virtansa hyvin likellä nimellisjännitettään, ja sitten sammuu kerralla. Se nimellisjännite on 1,37V. Tuohon saa nykyajan patteria, minkä nimellisjännite on 1,5V. Sen lisäksi, että mittarin virhe voi olla erilainen eri päässä mittausaluetta, niin nykypatterin virranluovutus vaan jatkuu ja jatkuu, vaikka sen jännite hiipuu; eli tästä tulee vielä patterin kunnon mukainen virhe, mikä siis tässä tapauksessa muuttaa lukemia lähemmäs oikeita. Näitä on korjattu niin, että kameraan on lisätty jännitettä korjaava piiri ja käytetty nykypatteria, tai modattu kuulokojeen patterista, mikä on myös tuollainen jännitteensä säilyttävä ja kerralla sammuva, kameraan käypäinen. Helpoin tapa on se, että joku pulju tekee siihen käypäistä uutta patteria, ne vain olivat just nyt loppu suomalaiselta kauppiaalta. Tosin tuo on jonkin verran kalliimpi ja lyhytikäisempi kuin Motonetista haettu nyky patteri...

Jos tuo osottautuu riittävällä tarkkuudella toimivaksi, eikä sillä kuitenkaan kuvata kuin silloin tällöin, voin ajaa aina tarvittaessa uuden vertailutestin nykykameraan verraten. Todennäköinen käyttö filmikuville on kuitenkin se, että filmit kehittää alan yrittäjä, ja lähettää minulle sähköpostiin osoitteen, mistä voin noutaa filmille otetut ja kehitetyt kuvat digitalisoituina; sitten voin "hienosäätää" valotuksia. Tai paksusäätää ja pilata loputkin, milloin mitenkin. Onko tämä sitten enää filmikuvausta, onkin kokonaan toinen tarina!

Kiitokset vielä aikaansa uhranneille, ja muutenkin kiinnostuneille, laitan jonkun kuvan esille, kun siihen vaiheeseen pääsen. Kokemuksia ja mielipiteitä toki mielelläni edelleen luen.

Jaakko

[SuperDrive]

Toiset käyttävät noissa sinkki-ilma-paristoja. Niitä yleensä käytetään kuulolaitteissa, mutta on erikseen versioita kameroille, koska kuulolaiteparisto kuluu avattuna nopeasti vaikka ei käyttäisi. Ilmeiset jonkinlaisen adapterin tarvitsee myös

[SuperDrive]

Digikameroissa ISO voi olla mitä tahansa. Koska kuva korkealla ISO:lla kohisee voi valmistaja "parantaa" tätä niin, että kun asettaa ISO 1600, onkin se todellisuudessa vaikka ISO 800. Koska koko valotussysteemi tehdään kameralla ei käyttäjä huomaa mitään, ellei vertaa kameraan, jossa se toimii oikein.

[jaeaetee]

Palstoilla kerrottiin, että filminherkkyydellä kaks aukkoa narrausta. Eli digillä mittailin ISO 400, ja filmikameraan laitoin ISOn rullan kohtaan 100

Emmäätiiä kyllä tosta narrauksesta, lähinnä taitaa olla kyse siitä että negatiivifilmillä kestää valottaa varjojen mukaan huippuvalojen menemättä rumasti puhki, jolloin sulla tulee suhteessa enempi valoa vaan filmille - voi hyvin olla että ero on varjojen mukaan valottaen juurikin parin aukon luokkaa (400 vs 100). Niin ja joo, ESP ihan varmasti sotkee tuota vertailua.

Kyllä jonkun perus-digi-SLR:nkin pitäis harmaakorttia spot mittauksella valottaa jotakuinkin samalla lailla kuin filmikamera filmiä. Itse laitan filmikameran ISO rullan ihan siihen mitä filmi on, ja valotan vaan sitten varjoista. Tai no, joskus päätän jo etukäteen prässätä pari aukkoa ja laitan ISO valitsimeen pari pykälää isomman arvon.

[jaeaetee]

Digikameroissa ISO voi olla mitä tahansa. Koska kuva korkealla ISO:lla kohisee voi valmistaja "parantaa" tätä niin, että kun asettaa ISO 1600, onkin se todellisuudessa vaikka ISO 800. Koska koko valotussysteemi tehdään kameralla ei käyttäjä huomaa mitään, ellei vertaa kameraan, jossa se toimii oikein.

Ei kai siinä paljoa huijausta ole, kun standardin mukaan on pari tapaa ilmaista herkkyys? Toinen on se 18% gamma 2.2 jpeg mukaan ja toinen jotenkin kennon saturaatiopisteen kautta.

Tuo että todellisuudessa on vaikka 800 ja asetus on 1600, sehän vain huonontaa kohinan suhteen kuvaa. Olen ymmärtänyt että valmistajat tekee tämän jpeg dynamiikan parantamiseksi, nykyään järjestään kaikki tekee näin? Eli valotetaan kuvat vähän alle, ja jpeg prosessoinnissa vedetään sävyt kirkkaammiksi. Samalla kohina tulee vähän näkyvämmäksi, mutta vastaavasti kirkkaisiin kohtiin saa tehtyä kompressiota eli nätimmin puhki palavat huippuvalot. Huonona puolena on, että kun kuvan vetää kirkkaammaksi, se on sama kuin olisi suurempi ISO arvo joten vaikka kennon minimi olisi ISO 100 niin skaala kameran valikossa lähtee 200:sta.