Järkkärillä kuvaaminen HiFi:stelyä?

[hkoskenv]

Mulle se on just näin. Eli järkkärikuvaus ei ole mulle mitään hifistelyä, vaan "musan kuuntelua" oikeasti paremmilla toistimilla, jotka vain - no toistavat kaikki taajuusalueet paremmin. Tai edes toistavat ihmisen aistein havaittavat alueet. Ei tarvitse astua edes mihinkään propellihattu HIFI nörttien maailmaan.

Tuota täydellisyyden tavoittelua teknisillä välineillä kutsutaan hifistelyksi. Ei siihen minusta liity erityistä pahaa merkitystä, jonka takia pitäisi pyrkiä selittelemään, ettei ole hifisti. Se on varsin harmiton ja paljon sisältöä elämään antava harrastus.

[hkoskenv]

Eli ‘todellisuus’ on itsessään valmis teos, jota voi valikoivasti tallentaa paremmilla tai huonommilla teknisillä välineillä myöhemminkin aistittavaksi.
Miksikäs ei.

Tuo on realistisen filosofian perusajatus. Paitsi että todellisuutta ei varsinaisesti pidetä teoksena, vaan luonnonlakien mukaan toimivana järjestelmänä, joka vain on. Nämä keskustelut menevät usein ohipuhumiseksi jo siitä lähtien, että subjektiivisen filosofian kannattajat ajattelevat esimerkiksi valokuvaa jonkinlaisena teoksena, joka välittää jotain yksilön subjektiivisista mielen liikkeistä, ja jonka hyvyys arvioidaan sen herättämien tunteiden perusteella. Realisteille valokuva on näyte tai mittaustulos fysikaalisesta todellisuudesta ja sen hyvyys määräytyy ensisijaisesti siitä mitä mielenkiintoista objektiivista tietoa se pystyy välittämään kohteestaan, jolla voi rakentaa ymmärrystä siitä todellisuudesta.

Mutta ei tämä "hifistelyä" mitenkään sulje pois, ja hifistelyssä ei kai ole periaatteessa mitään vikaa, varsinkin jos keinosta ei tule liikaa päämäärä itsessään. Eikä välttämättä silloinkaan.

MInusta hifistely on OK harrastus. Silloinkin, kun se lähtee laukalle ja päätyy johtojen asentelyyn bambuikosaedrien päälle ym. selkeään huuhaaseen, se harvoin tuottaa suoranaista vahinkoa. Törkyhintaista luksuskamaa pystyy ostamaan tonnimääräisesti niin vähän, että hifistin ympärstökuormituskin jää helposti pienemmäksi kuin "järkevästi" harrastavan, joka syytää rahansa vaikka matkusteluun, merkkivaatteisiin tai vähän isompaan autoon.

[temama]

Eli ‘todellisuus’ on itsessään valmis teos, jota voi valikoivasti tallentaa paremmilla tai huonommilla teknisillä välineillä myöhemminkin aistittavaksi.
Miksikäs ei.

Tuo on realistisen filosofian perusajatus. Paitsi että todellisuutta ei varsinaisesti pidetä teoksena, vaan luonnonlakien mukaan toimivana järjestelmänä, joka vain on. Nämä keskustelut menevät usein ohipuhumiseksi jo siitä lähtien, että subjektiivisen filosofian kannattajat ajattelevat esimerkiksi valokuvaa jonkinlaisena teoksena, joka välittää jotain yksilön subjektiivisista mielen liikkeistä, ja jonka hyvyys arvioidaan sen herättämien tunteiden perusteella. Realisteille valokuva on näyte tai mittaustulos fysikaalisesta todellisuudesta ja sen hyvyys määräytyy ensisijaisesti siitä mitä mielenkiintoista objektiivista tietoa se pystyy välittämään kohteestaan, jolla voi rakentaa ymmärrystä siitä todellisuudesta.

Kyllä juu. Olen pitkälti samaa mieltä varsinkin alleviivatuista kohdista. Ja mielestäni juuri valokuvassa tuo viimeinen (näyte/mittaustulos fyysisestä todellisuudesta) pitäisi olla tavalla tai toisella se hallitsevin tekijä. Toki ymmärrän, että valokuva on hyvin monipuolinen ilmaisumuoto ja sitä voi tehdä myös hyvin luovasti. Ja tyylisuuntia riittää myös valokuvaustaiteessa.

[rgbmode]

Eli ‘todellisuus’ on itsessään valmis teos, jota voi valikoivasti tallentaa paremmilla tai huonommilla teknisillä välineillä myöhemminkin aistittavaksi.
Miksikäs ei.

Tuo on realistisen filosofian perusajatus. Paitsi että todellisuutta ei varsinaisesti pidetä teoksena, vaan luonnonlakien mukaan toimivana järjestelmänä, joka vain on. Nämä keskustelut menevät usein ohipuhumiseksi jo siitä lähtien, että subjektiivisen filosofian kannattajat ajattelevat esimerkiksi valokuvaa jonkinlaisena teoksena, joka välittää jotain yksilön subjektiivisista mielen liikkeistä, ja jonka hyvyys arvioidaan sen herättämien tunteiden perusteella. Realisteille valokuva on näyte tai mittaustulos fysikaalisesta todellisuudesta ja sen hyvyys määräytyy ensisijaisesti siitä mitä mielenkiintoista objektiivista tietoa se pystyy välittämään kohteestaan, jolla voi rakentaa ymmärrystä siitä todellisuudesta.

. .

Täydentäisin sen verran, että ei välttämättä tarvitse olla subjektiivisen filosofian (käsitettynä realismin vastaiseksi) kannattaja, jos pitää valokuvaa teoksena joka (ainakin voi potentiaalisesti) välittää jotain yksilön subjektiivisista mielenliikkeistä jne.

Mielenkiintoisuus, ymmärrys, tunne. Nämä kaikki termit viittaavat siihen, että havainnoitsijalla tai kuvaajalla on prosessissa aktiivinen rooli. Se perustuu hänen ominaisuuksiinsa elävänä olentona, mukaan lukien hänelle ominaiset aistit sekä mahdollisuudet vaikuttaa reaalimaailmaan. Siksi lopputuloskin on sekä valokuvaajalle että kuvan katsojalle äärimmäisen subjektiivinen, ja sen hyvyyttä arvioidaan tunteiden perusteella.

Silti me realistit voimme lähteä siitä järkevän tuntuisesta lähtöoletuksesta, että on olemassa meidän subjektiivisista havainnoistamme ja datan valinnoistamme riippumaton todellisuus. Kuu on siellä vaikka emme katsoisikaan.

[hkoskenv]

Täydentäisin sen verran, että ei välttämättä tarvitse olla subjektiivisen filosofian (käsitettynä realismin vastaiseksi) kannattaja, jos pitää valokuvaa teoksena joka (ainakin voi potentiaalisesti) välittää jotain yksilön subjektiivisista mielenliikkeistä jne.

No ei välttämättä. Tietysti noissa on käytännössä koko skaala astevaihteluita ja ääripäät ovat harvinaisia.

Mielenkiintoisuus, ymmärrys, tunne. Nämä kaikki termit viittaavat siihen, että havainnoitsijalla tai kuvaajalla on prosessissa aktiivinen rooli. Se perustuu hänen ominaisuuksiinsa elävänä olentona, mukaan lukien hänelle ominaiset aistit sekä mahdollisuudet vaikuttaa reaalimaailmaan. Siksi lopputuloskin on sekä valokuvaajalle että kuvan katsojalle äärimmäisen subjektiivinen, ja sen hyvyyttä arvioidaan tunteiden perusteella.

Viime kädessä kaikki ihmisen toiminta perustuu tunteisiin. Ne ovat kuitenkin mielen ja tietoisuuden kokemuksen toimintamekanismi. Mutta ehkä ero on siinä, että toisille suora vaikuttaminen niihin tunteisiin on tärkein juttu. Toisille se tulee epäsuoremmin, esim. reaalisen maailman ymmärryksen kokemisesta. Tuolla asteikolla kaukana toisistaan olevien on hyvin vaikea ymmärtää toisiaan, vaikka he puhuvat teknisesti samasta asiasta samalla kielellä. Vaikka molemmat käyttävät esim. valokuvaustekniikkaa mielihyvän tunteiden aktivoimiseen, toimintatavat, arvostukset ja kokemukset ovat hyvin erilaisia ja osittain suorastaan ristiriitaisia.

[Matti_JH]

Digijärjestelmäkamera ei ole hifiä, ihmisten laatuvaatimukset ovat vaan tippuneet. Nykyään riittää se, että kuvaa vilkaistaan pari sekuntia viiden tuuman näytöltä, heitetään peukku ja siirrytään seuraavaan kuvaan

[Maffer]

No kyll se on hifiä monella tapaan. Esimerkki hifistä:

-Zeiss Classic objektiivit: tarkennustuntuma
-Hasselblad digi: yleinen laatuvaikutelma ja objektiivit
-16K kinodigi superresoluutiolla: no ne detailit
-Phase One 150MP: no ne detailit

Sitten on ne nintendot:

-SoCaNikon + Sigma/Tamron objektiivit: muovinen (ja pätkivä elektroninen) manuaalitarkennus joka häviää jopa satasen Meikelle missä onkin manuaalinen mekaaninen tarkennus
-Peilittömät alle 16K resoluutiolla: sama kuin luurilla kuvaisi, ei mainittavaa resoluutiohyötyä / liian pieniä ollakseen käytettäviä vakavasti

Jos luurin esimerkiksi laittaa Zeissin Classic -obiskan perään adapterilla, niin se on jo hifin puolella kun tarkentelee menemään.

[Matti_JH]

Tosiaan, kuvanlaadulla ei ole eroa järkkärin ja kännyn välillä, kun kuvia katsotaan suunnilleen 1080p resolla.

Sitten kun aletaan muokkaamaan, säätämään, katsomaan isolla näytöllä ja tulostamaan, kännyt hajoavat kuvanlaadun puolesta käsiin. Tuo ei ole hifiä, vaan sitä, että nykyään kännynruutu on se media, josta kuvia katsellaan. Siihen käyttöön digijärkkä on ns overkill. Mutta kun aletaan tekemään yhtään a3 isompaa kuvaa, jota ehkä joudutaan säätämään, järjestelmäkamera on se ehdoton minimi. Ei missään nimessä hifi.

[aikaarska]

Jos HiFiä termiä haluaa soveltaa kuvatallentamiseen, niin tottakai myös kameralaitteistolta voi hakea tätä mahdollisimman ”korkean todenmukaisuuden” laatua.
Ja mitä paremmin (todenmukaisemmin) kamera tallentaa kuvaa, sitä enemmän HiFiä se silloin olisi.

"HiFi:stely" taas epämääräisempi sana. Urbaani sanakirja sanoo siitä näin:

Kieli muuttuu nopeasti, erityisesti uudet sanat, jotka tulevat suosituiksi, laajentavat merkitystään. Vielä vuonna 2007 Kielitoimisto liitti hifistelyn melko tiukasti musiikkiin, ja sanoi sen tarkoittavan huippusoundien hakemista. Tänä päivänä sanalla on paljon laajempi merkitys, ja se alkaa kohta olla synonyymi sanalle hienostelu.

[Maffer]

Kyll 16K digijärkkä on hifiä detailien osalta. Sen nyt voi todeta vaikka tekemällä 200MP panoraaman JA ottamalla saman kuvan yhdellä ruudulla 24MP kinotuhnulla. Vedostaa molemmat 1m leveäksi. Toista jaksaa katella miltä vaan etäisyydeltä ja haluaa mennä yhä lähemmäs tutkimaan. Se on HiFiä.

Samalla lailla tarkentamisessa kunnon manuaali on aivan eri tasolla kuin muovi-elektroninen SER-obiska.

[aikaarska]

Näin on. Ja mitä enemmän pikseleitä käytössä, sitä enemmän luonnollisesti myös rajausvaraa.

Käyttötarkoitus määrää kaiken minkä voisi tulkita "hienosteluksi". Jos menet puku päällä juomaan teboilille kahvit, niin se on hienostelua, mutta sama puku ei ole lainkaan hienostelua jos menet syömään illallista hyvätasoiseen ravintolaan...

[Maffer]

Joo o. Sonyn R:llä saa tosiaan superresoluutiokuvan missä on paperilla enempi kuin Phase 150MP:n kuvassa. Toinen näistä toimii joka laakilla, toinen vaan harvoin. Vähän sama kuin joku sleeper Fiat Punto - kiihtyy kyllä 0-100 2s mut laukoo kilsan päässä.

[hkoskenv]

"HiFi:stely" taas epämääräisempi sana. Urbaani sanakirja sanoo siitä näin:

Kieli muuttuu nopeasti, erityisesti uudet sanat, jotka tulevat suosituiksi, laajentavat merkitystään. Vielä vuonna 2007 Kielitoimisto liitti hifistelyn melko tiukasti musiikkiin, ja sanoi sen tarkoittavan huippusoundien hakemista. Tänä päivänä sanalla on paljon laajempi merkitys, ja se alkaa kohta olla synonyymi sanalle hienostelu.

Minä rajaisin hifistelyn jollain tavalla tekniseen hienosteluun. Ei se sovi vaikka koreissa vaatteissa tai yläluokkaisilla tavoilla hienosteluun.

Mutta audiohifikin on muuttanut merktystään. Todellisuuden tavoittelu on se alkuperäinen idea, kun hyvän vahvistimen tai kaiuttimien tekeminen oli hyvin vaikeaa ja kallista. Nykyään mikä tahansa matolaatikko täyttää alkuperäiset hifinormit heittämällä ja toiminta on siirtynyt tekniikasta psykologian puolelle. Kuvilla se on tapahtunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Nyt melkein mikä tahansa matolaatikko tuottaa melkein mihin tahansa käyttötarkoitukseen riittävän totuudenmukaisia kuvia ja hifistely siirtyy älyttömyyksiin. Veikkaan, että seuraavaksi kamerahifistelyynkin tuleepsykologiset plasebojutut aina vain vahvemmin, kun tekninen kehitys on loppu.

[Matti_JH]

Yhä olen sitä mieltä, että digijärjestelmä ei ole hifä. Nykyään on vain totuttu huonompaan.

Tulee mieleen eräs kertomus, jonka Oliver Sacks, edesmennyt neurologian professori kertoi.
Suunnilleen vuonna 1917 eurooppalainen unitauti jylläsi. Se oli periaatteessa influenssa, joka saattoi osalla sairastuneista aiheuttaa aivotulehdusta, joka taas aiheutti kyseisen unitaudin. Nämä periaatteessa jähmettyivät aikaan.

Vasta suunnilleen vuonna 1970, Sacks päätti kokeilla potilaille, jotka olivat siis olleet kuutisenkymmentä vuotta ikään kuin unessa, L-dopaa. Potilasita osa reagoi aineeseen ja he heräsivät. Pystyivät liikkumaan, keskustelemaan ja elämään suht normaalisti.

Kuudenkymmenen vuoden aikahyppy kuitenkin näkyi potilaiden puhetavassa, k'äytöstavoissa ja siinä, miten he reagoivat tähän uuteen aikaan. Moni potilasita moitti sanomalehtien painojälkeä, ihmisten epäselvää kirjoitusta, ruokailuvälineiden huonoa laatua... Muovi- ja kertakäyttölautaset sekä -haarukat olivat heille kauhistus.

No, tämä aasinsilta johtaakin sitten nykyhetkeen ja siihen, mitä (kenties) tulevaisuus tuo tullessaan. Nopeampaa, laaduttomampaa, halvempaa. Sitä tarjoavat kännykät jo nyt. Riittävää monelle, riittämätöntä osalle.

Sitä miettiikin, miltä (valokuvaus)maailma näyttäisi viidenkymmenen vuoden päästä. Mihin silloin tyydttäisiin? Olisivatko sen ajan ihmiset tyytyväisiä? Varmasti. Vähän kuin sammakko kattilassa, jota kuumennetaan hiljalleen kiehumispisteeseen. Ei sammakko huomaa sitä, ennen kuin on liian myöhäistä.

[Maffer]

No se on totta et on totuttu huonompaan. Kino on todella keskinkertainen tuhnu verrattuna isompiin järjestelmiin. Ihan sama pikselitason terävyysloikka tapahtuu jo kino -> 44*33mm kun kroppi -> kino.

[Matti_JH]

No se on totta et on totuttu huonompaan. Kino on todella keskinkertainen tuhnu verrattuna isompiin järjestelmiin. Ihan sama pikselitason terävyysloikka tapahtuu jo kino -> 44*33mm kun kroppi -> kino.

Ja kännyn 1/1.7" vs m4/3. Koko ajan mennään pienenpään ja huonompaan. Mutta, koska siirtymä on hidas, siihen tottuu.

[Maffer]

M4/3:n pilaa diffraktio siinä missä luurissakin. Ne on kyll molemmat samaa huttua. Perus f/4 m4/3 zoomi on suoraan paketista romua nykykennoilla.

[elmar]

Ja kännyn 1/1.7" vs m4/3. Koko ajan mennään pienenpään ja huonompaan...

12SU:n pääkameran (1") rawin laatu on selvästi parempi kuin RX10 ja RX100:ssa (1"), molemmista on runsaasti kokemusta. M4/3:sta en tiedä, mutta tuskin jää paljon siitäkään jälkeen. Eli erittäin paljon pienempään mennään, mutta ei välttämättä huonompaan.

[javal]

Minusta kokonaisuudessaan kuvien tekninen laatu on koko ajan mennyt parempaan suuntaan, eikä suinkaan huonompaan suuntaan. Vieläpä oleellisesti parempia ovat nykyään. Nyt siis tarkoitan niitä kuvia jotka on laitettu julkisesti nähtäväksi.

[Maffer]

Tietyllä tavalla on menty syvälle metsään. Sony aloitti RAWin sotkemisen ja se levisi kautta linjan joka merkkiin. Tämä jos halutaan teknisesti hyvä lähtökohta yhdellä valotuksella.