Marsalkka Spegen suuri valokuvaketju

[temama]

Itse asiassa Nikon Df on monin tavoin lähellä peilittömien Sony-kameroiden filosofiaa, liekö mokomat kehitetty juuri tämän jo vuonna 2013 markkinoille tulleen jalon Nikon DSLR-kameran pohjalta.

Taitaa olla päinvastoin. Ensimmäinen Sony A7 kinopeilitön julkaistiin kuukautta ennen Df kameratusta. Oliskohan Naikonilla ollut vihiä Sonyn tulevasta uudesta vallankumouksellisesta peilittömästä kinojärjestelmäkamerasta, ja siellä pikku hädässä päätettiin suunnitella jotain kompaktia vastinetta. Unohtamatta retrovivahdetta mitä myös Sonyn A7 kamerassa on.

Mutta Sony aloitti peilittömien kinojärjerjestelmien vallankumouksen josta ei enää ollut paluuta!! Vasta viisi vuotta myöhemmin v. 2018 Canon ja Naikon saivat puristettua ulos jotain vastaavaa.

[habannaama]

Oli miten oli, mutta on tuo Nikon Df kieltämättä pornon näköinen kampe.

Sääli vaan, kun on musta, se vaalea versio olisi ollut retroa.

Hieman sama kun taannoin ostin uuden vahvistimen, joka ikävä kyllä musta, mutta valmistaja ei tee siitä vaaleaa versiota, onneksi äänenlaatu paikkaa tuon ominaisuuden.
Samaan aikaan olisi ollut saatavilla käytettynä, erään toisen valmistajan erittäin laadukas Italialainen putkihybridi, jollainen uutena oli kerran koekuuntelussa, mutta sen verran arvokas, etten sillä kertaa tarttunut tilaisuuteen. Nyt olisi ollut mahdollisuus, mutten tarttunut tilaisuuteen, sillä se oli musta, kun se vaaleana versiona olisi ollut todella tyylikkään näköinen.

Jahka tämä Sony a7R III jumalheterokamera joskus tulee tiensä päähän, ostan a7C:n pelkästään sen vuoksi, kun on tyylikkään näköinen.

[Maffer]

Ei jummi. Osta Pentax. K-1:n hopeinen versio on hieno ja kamerana se on kinojen top3:ssa mitä kuvanlaatuun tulee.

A7C:n ostaminen on sama kuin jonki Fujin X-A3:n ostaminen vaaleilla muoveilla.

[habannaama]

Ei jummi. Osta Pentax. K-1:n hopeinen versio on hieno ja kamerana se on kinojen top3:ssa mitä kuvanlaatuun tulee.

A7C:n ostaminen on sama kuin jonki Fujin X-A3:n ostaminen vaaleilla muoveilla.

[Maffer]

Ongelma Sonilla on se et sillä ei ole mitään perinnearvoa. Minoltastakaan ei ole mitään jälkeä, ne meni A900:n mukana rippeetkin. Ehkä A99 oli sellainen kaukainen haiku enää.

[habannaama]

Ongelma Sonilla on se et sillä ei ole mitään perinnearvoa. Minoltastakaan ei ole mitään jälkeä, ne meni A900:n mukana rippeetkin. Ehkä A99 oli sellainen kaukainen haiku enää.

Perinnearvoa?

Itselläni kamera edustaa välinettä, millä otan valokuvia, thats´it.

Miksi sillä pitäisi olla joku perinnearvo?

[Maffer]

No juuri siitä syystä miksi tuokin Df on olemassa. Nikonin F-systeemin juuret. Sonyn peilitön on kuin pleikkarin ostaisi kaupasta.

[habannaama]

No juuri siitä syystä miksi tuokin Df on olemassa. Nikonin F-systeemin juuret. Sonyn peilitön on kuin pleikkarin ostaisi kaupasta.

Mikäs vika pleikkarissa?

[T71]

No juuri siitä syystä miksi tuokin Df on olemassa. Nikonin F-systeemin juuret. Sonyn peilitön on kuin pleikkarin ostaisi kaupasta.

Mikäs vika pleikkarissa?

Munat on ainoa asia, jota sekä miehet, että teinit tykkää räplätä.

[temama]

No juuri siitä syystä miksi tuokin Df on olemassa. Nikonin F-systeemin juuret. Sonyn peilitön on kuin pleikkarin ostaisi kaupasta.

höpöhöpö.

Sony on tehnyt digikameroita ihan alusta saakka. Järjestelmäkamera-bisnekseen Sony tuli ostamalla Minoltan ja Konica-Minoltan kamera - ja objektiiviosaamisen. Tällä kaupalla se peri minoltan hienon historian ja ryhtyi jatkamaan minoltan A-mount kameroiden kehittämistä. Sony julkaisi lähes 30 eri A-mountin kameraa vuosien 2006-2016 aikana, lisäksi Sonyn peilittömään E-mounttiin Sony on julkaissut 5 erillaista AF adapteria, joilla A-mountia lasien käyttö on turvattu myös uusissa E-mountin rungoissa.
Eli Sony on tosiaankin tehnyt kaiken mahdollisen kunnioittaakseen minoltan perintöä.

Sitäpaitsi esimerkiksi ensimmäisen Sony A7 mallin muotokieli kunnioittaa aika paljonkin minolta perinteitä, kuten vanhoja legendaarisia minoltan kinofilmirunkoja. Nehän eivät suinkaan olleet mitään suuren suuria kahvamonstereita!

[Maffer]

A900:n myötä kuoli viimeinenkin järki muotoilussa. Aivan turhaan sillä se oli todella hyvä ergonomian osalta.

[T71]

A900:n myötä kuoli viimeinenkin järki muotoilussa. Aivan turhaan sillä se oli todella hyvä ergonomian osalta.

A7 evoluutiohan kulkee kohti A900 runkoa koko ajan. Vähän vielä tuntemattomia ruokasieniä ja sakea pöytään, niin ne on melkein yksi ja sama.

[habannaama]

No juuri siitä syystä miksi tuokin Df on olemassa. Nikonin F-systeemin juuret. Sonyn peilitön on kuin pleikkarin ostaisi kaupasta.

Mikäs vika pleikkarissa?

Munat on ainoa asia, jota sekä miehet, että teinit tykkää räplätä.

Ei tuo silti liity siihen, että mitä vikaa Mafferin mainitsemassa pleikkarissa (en omista moista) on?

Tiedän muutamia, jotka moisen omistavat ja ovat sellaiseen täysin tyytyväisiä, siksi tuo assosiaatio siitä tässä asiayhteydessä on lähinnä sellainen, että koska hyvä tuote, myös Sonyn kamerat ovat hyviä tuotteita

Taitaa Mafferilla tehdä mieli pleikk.., eikun munien räplääm.., eikun Sonyn järkkäriä

P.s. Olen mies, enkä silti räplää muniani, sen vaiheen ohitin jo joskus teininä, kun aloin harrastamaan "kontaktilajia" vastakkaisen sukupuolen kanssa ja siitä lähtien mun räpläämisen focus on täysin vastakkaissa sukupuolessa

#miehillämistenleikitjateineilläteinien

[habannaama]

A900:n myötä kuoli viimeinenkin järki muotoilussa. Aivan turhaan sillä se oli todella hyvä ergonomian osalta.

Muistan kun näin tuollaisen ensimmäisen kerran livenä ja otin käteeni, ajattelin jo silloin, että maailmankaikkeuden järkyttävimmän näköinen kamerarunko.

Onneksi niistä ajoista Sonylla on menty eteenpäin...

[T71]

Taitaa Mafferilla tehdä mieli pleikk.., eikun munien räplääm.., eikun Sonyn järkkäriä

P.s. Olen mies, enkä silti räplää muniani, sen vaiheen ohitin jo joskus teininä, kun aloin harrastamaan "kontaktilajia" vastakkaisen sukupuolen kanssa ja siitä lähtien mun räpläämisen focus on täysin vastakkaissa sukupuolessa

Toi kontaktilaji lasketaan siihen munien räpläämiseen. Mut nyt tää meni kyllä tosi kauas ketjun aiheesta. Ei niinkään munien räplääminen, joka on usein näiden Spegeketjujen pääaihe, mutta se vastakkainen sukupuoli on niin kaukana Marsalkan ketjusta, kuin voi olla.

Itteasiassa munien räpläämisestä tuli mieleen, että nyt on viimein kehitetty Nikonisteille laite, jonka avulla pystyy kumartumaan kohti jalustalla olevaa kameraa ja samalla pitämään yli-innokkaan toisen nikonistin hieman etäämmällä.
Tässä linkki "nikonistin lisäturva"- laitteeseen:

https://youtu.be/YQbnFptbv4s?t=218

Tästä on myös olemassa turkulainen hardcore wanna spin gays out of my hips versio, jossa paino on korvattu elävällä viirupöllöllä.

[habannaama]

[spege]

Sonyn peilitön on kuin pleikkarin ostaisi kaupasta.

Voiko tätä Sony-asiaa enää selvemmin sanoa!

Toveri Maffer tiivisti tässä kyllä muutaman sanan lauseeseen, omaan rautaiseen kokemukseensa perustuen loistavasti koko Sony-kamerahypetyksen karun todellisuuden kameraliikkeiden lasivitriinien spottivaloissa kylpevien peilittömien kameroiden hankkimisen jälkeen syntyvästä tunteesta, kun kameran on kotona avannut paketista ja todellisuus, yhdessä ostokrapulan kanssa alkaa pikku hiljaa kameran toimintoja tutkiessa hiipiä tajuntaan.

Palatkaamme kuitenkin takaisin tämän suuren valokuvaketjuni pääaiheeseen, eli marsalkka spegen valokuvaustyöskentelyyn. Tämä vuosi tulee olemaan minulle hyvin merkittävä, koska tänä vuonna minulla tulee täyteen tasan kymmenen vuotta onnellisena nikonistina. Vaikka aloin epäilemään canonismin mielekkyyttä salaa jo aiemmin, vuoden 2013 elokuussa uskalsin lopultakin tulla kaapista ulos ja soittaa ehkä elämäni tärkeimmän puhelun Rahalan sedälle.

Tämän äärimmäisen tärkeän puhelun seurauksena kaameat Canonin kamerat ja L-objektiivit vaihtuivat välittömästi kestävän, vuosi vuodelta lisääntyvän valtavan onnen tunteen tuoneeseen jaloon Nikonin valokuvauskalustoon. Samalla valokuvieni visuaalisteknillinen laatutaso alkoi nopeasti nousta kansainvälisestikin katsottuna aivan uudelle tasolle, minkä pohjalle tämäkin mittava ja valtavasti positiivista palautetta DC.netin kansalta ja upseereilta kerännyt suuri valokuvaketjuni on pitkälti perustunut.

Tämä vuosi on minulle näin ollen suuri juhlavuosi ja sen takia julkaisen nyt yhden juhlakuvan nykyisestä, äärimmäisen korkeaa laatua huokuvasta Nikonin kuvauskalustostani, johon kokosin kaikki nykyiset digitaaliset ja analogiset kamerarunkoni D500:aa lukuun ottamatta, koska tarvitsin kyseistä kameraa tämän juhlakuvan ikuistamiseen.

Kameroitten nokalla kiiltelevät objektiivit ovat kaikki hiljattain käytettynä hankkimiani, vanhan hyvän ajan pienikokoisia, edullisia, mutta sitäkin korkealaatuisempia kiinteäpolttovälisiä Made in Japan Nikkoreita.



Toisena kuvana julkaisen elokuussa 2013 ikuistamani, yhden elämäni ensimmäisistä Nikon-valokuvista remasteroituna versiona. Kuvassa näkyy surullisesti se, millaista jälkeä metsäluonnossa pahanlaatuinen kanonisimi ja nykyisin varmasti myös sonismi saa aikaiseksi, ilman että saa kalliilla kameroilla aikaiseksi juuri yhtään kelvollista valokuvaa. Kuvauskalustona tässä kuvassa oli D800-runko ja 24-120/4G VR 3D-Nikkor.

[habannaama]

Tuohon ensimmäiseen kuvaan viitaten, pätee vanha viisaus; määrä ei korvaa laatua

Kaiken lisäksi jos mietitään "pintaa syvemmältä", mitkähän ovat luontoa kuormittavat määrät tuossa kohtaa, kun verrataan viittä Nikonia ja yhtä Sonya

T: Yhden Sonyn onnellinen omistaja

[spege]

Tuohon ensimmäiseen kuvaan viitaten, pätee vanha viisaus; määrä ei korvaa laatua

Kaiken lisäksi jos mietitään "pintaa syvemmältä", mitkähän ovat luontoa kuormittavat määrät tuossa kohtaa, kun verrataan viittä Nikonia ja yhtä Sonya

T: Yhden Sonyn onnellinen omistaja

Kuten kenraalimajuri Maffer tuossa jo aiemmin antoi ymmärtää, Sonyn kameroissa on vain se perustavaa laatua oleva ongelma, ettei niissä ole lainkaan sellaista sielukkuutta, kuten Nikonin SLR- ja DSLR-kameroissa on. Puhumattakaan sielusta, joka Leican kameroilla väitetään olevan ja jota en voi suinkaan kiistää, olenhan omistanut aikoinaan Leican legendaarisen M6 filmikameran ja useita ajattoman upeita Leica M-sarjan objektiiveja.

Toveri temama vetosi kiihkeänä Sony-miehenä siihen oljenkorteen, että Sonyissa virtaa vanhojen hyvien aikojen Minolta-kameroiden ja -objektiivien veri, koska Sony osti jo kauan sitten sekä Minoltan, että Konican, vanhojen hyvien aikojen kameramerkit ja niiden osaamisen omistukseensa. Kuitenkin, joka tuntee hiemankaan kameramerkkien historiaa, kumpikaan noista merkeistä ei kuulunut filmiaikana koskaan kameramaailman terävimpään kärkeen.

Tästä raa´asta tosiasiasta kertoo paljon se, että itsensä vakavasti ottavat ammattivalokuvaajat eivät juuri koskaan valinneet työkaluikseen Minoltan, saatikka Konican kamerajärjestelmiä, vaan käyttivät Canonin, Nikonin tai Leican järjestelmiä. Minoltaa on kyllä kiittäminen monista kameratekniikan teknisistä innovaatioista, mutta vakavahenkiseen valokuvaustyöskentelyyn Minoltan järjestelmää ei juuri kukaan valokuvaaja koskaan valinnut.

Mitä tulee taas kameroiden ympäristövaikutuksiin, en tarkoittanut niinkään nykyisen Nikon-kalustoni aiheuttamaa hiilijalanjälkeä, vaan sitä luontotuhoa, minkä canonismini aiheutti vuoteen 2013 saakka. Vanhemmat foorumin valokuvaajat varmasti muistavat sen tuhon, minkä canonismini aiheutti omistamissani metsissä, kun tarvitsin nopeasti rahaa uusimpiin ja kalleimpiin Canonin kamerarunkoihin ja L-sarjan objektiiveihin.

Jo hankkiessani ensimmäisen Canon-digitaalikamerasettini, johon kuuluivat EOS-10D kameran lisäksi muun muassa EF 16-35/2.8L, 70-200/2.8L IS ja 300/2.8L IS objektiivit, näytti osa omistamastani, aiemmin tuuheasta metsästä tällaiselta, kaluston hankkimiseen tarvittavien rahojen hankkimiseksi teettämäni avohakkuun jälkeen.

Kuva toukokuulta 2004, kamera EOS-10D ja objektiivi Tamron 28-75/2,8.

[Maffer]

Konicalla on Zeissin Biogonien tapainen ultraterävä rangefinder -sarja laseja. Ne adaptoituu peilittömiin kyllä jahka kennon päällyslasi vaihdetaan sopivan matalaan. Lisäksi ne ovat infrapunakuviin 10/10 soveltuvia lähes kaikki ja oikeastaan poikkeuksena myös telepää.