Etsin kovalevyltä dokumenttia jossa näkyisi milloin työhuoneeni rappiotila on alkanut. Aika vähän on huonetta tullut näköjään kuvailtua.
Vanhin kuva joka löytyi on 19.5.2001 otettu. Silloin työpiste näytti vielä aika siistiltä.
Seuraavat kuvat onkin sitten 11 vuotta myöhemmin otettuja, 29.3.2012. Kaatopaikkafiilis on jo hyvin aistittavissa.
Vuonna 2014 oltiin jo lähes nykyisessä tilassa. 24.2.2014
Tässä vielä muutama tänään (15.1.2023) otettu kuva kuva yksityisestä valtakunnastani. Ovi huoneeseen menee kiinni kun vieraita tulee ja siivoojalla ei sinne ole pääsyä.
Pitäisi kai ryhdistäytyä ja raivata huone. Vaikka tavaroille on omat paikkansa ja ne yleensä löytyvät sieltä mistä niitä etsii, täytyy tunnustaa että puuhastelu olisi varmaan mukavampaa jos pöydillä ja hyllyillä olisi hieman enemmän tyhjää tilaa.
kaikissa näissä työpisteissä ihmetyttää kahvikuppien, virvoitusjuomapullojen yms puute! arskan ja gamman työpisteet ovat muuten omasta mielestäni kaikkein realistisimmat.
edit... samanlainen näppis käytössä kuin habanaballa, logitech mx keys plus. ensimmäinen valaistu näppis itselläni, pakko koska ikänäkö. ihan perseestä! siis näön heikkeneminen, ei näppis.
Viimeksi muokannut erilainen, Tammi 16, 2023 7 : 31. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
erilainen kirjoitti: ↑Tammi 16, 2023 4 : 18
kaikissa näissä työpisteissä ihmetyttää kahvikuppien, virvoitusjuomapullojen yms puute! arskan ja gamman työpisteet ovat muuten omasta mielestäni kaikkein realistisimmat.
Juon kahvia mukillisen päivässä, aamulla keittiössä, vivoitusjuomia en juurikaan juo, jos juon, teen senkin jossain muualla kuin näppiksen lähellä tuoreessa kuvassani puuttui levällään oleva nega- tai diakansio koska skanneria ei tällä hetkellä ole. Toki yritin laittaa asiat järjestykseen muutenkin, mutta kyllä se melko realistinen otos oli. Mielenkiinnosta tongin eilen vanhoja kuvia työpöydäat ja oli siellä joitain sekaisempiakin setuppeja.
erilainen kirjoitti: ↑Tammi 16, 2023 4 : 18
kaikissa näissä työpisteissä ihmetyttää kahvikuppien, virvoitusjuomapullojen yms puute! arskan ja gamman työpisteet ovat muuten omasta mielestäni kaikkein realistisimmat.
Yleensä otan työpisteelle kahvikupin, mutta kuvan oton hetkellä klo. jo niin paljon, etten enää niin myöhään kahvia juo.
Virvoitusjuomaan liittyen; Oltiin lounaalla eräs päivä ja eräs duunikavereista kysyi, etkö juo koskaan ruoan kanssa mehua tai maitoa?
Vastasin, että maidon lipittämisen lopetin vuoden ikäisenä, kun lopetin rintaruokinnan ja mehujen/virvoitusjuomien lipittämisen lopetin viisitoistavuotiaana, kun siirryin miesten juomaan, eli kahviin
Jäin oikein miettimään tuota kahvikuppi ja virvoitusjuoma -asiaa. En työelämässäkään oikeastaan koskaan kuskannut kahvia omaan työhuoneeseen, olen kai aina halunnut sen kahvitauon nimenomaan taukona; laita ajatukset hetkeksi pois siitä, mitä olet tekemässä. Eli kahville kahvihuoneeseen, jotain hauskaa juttua tai muuta, mikä irrottaa hetkeksi. Se tapa on säilynyt tänne eläkkeellä oloonkin, menen juomaan vettäkin keittiöön, en tuo lasia tänne nurkkahuoneeseen. Jossain vaiheessa uraa oli omassa työhuoneessa erillinen kahvipöytäkin, mutta sitä käytettiin vain kun oli vieraita, yksin menin mieluummin kahvihuoneeseen muitten seuraan hetkeksi.
Kun opiskelujen jälkeen menin ensimmäiseen työpaikkaani, talossa oli tapana, että kaikissa palavereissa ja neuvotteluissa oli aina kahvia tarjolla. No just aloittaneena suunnittelu-ukkona niitä palavereja oli pahimmillaan kuusikin päivässä. Jossain vaiheessa aloin ihan laskea, että kuusi palaveria, jokaisessa kaksi kuppia kahvia, jokaiseen kuppiin kaksi palaa sokeria... ja siirryin malliin yksi kahvihetki aamupäivällä, yksi iltapäivällä, tehkööt muut mitä hyvänsä... sieltäkö lie tämä nykyinenkin puriteetti peräisin? Sivujuonteena on siitä seurannut, että vaikka jonkinlainen "personal computer" on ollut työpöydällä - vähintään rekvisiittana - kohta puoli vuosisataa, ei näppäimistölle ole kertaakaan kaatunut mitään nestettä...
Näin on! Se on huikkasen kuten Einsteinkin tokaisi: ”Jos täynnä oleva pöytä on merkki ajatuksia täynnä olevasta mielestä, mistä tyhjä pöytä silloin kertoo?” . Einsteinin pöytä muistutti kuulemma räjähdystä ;D
Katoaas jos saisin omasta vielä kuvan, se on tosin pieni.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa!Vîta est tempus optimum homini
Tuubivideot missä joku puhuva pää höpisee kamerasta on tuon takia legendaarisia. Jos ympäristö on kovin sliipattu, on sisältö todnäk. maksettua tuubaa.
Maffer kirjoitti: ↑Tammi 16, 2023 14 : 17
Tuubivideot missä joku puhuva pää höpisee kamerasta on tuon takia legendaarisia. Jos ympäristö on kovin sliipattu, on sisältö todnäk. maksettua tuubaa.
Tai sitten joku ei halua elää edes hallitussa kaaoksessa, mua ahdistaa aivan helvetisti sekaisuus ja sotku.
Ahdistuksesta ja helvetillisestä sekaisuudesta ja sotkusta puheenollen.
Maltillinen rajaus ;D Loppuja poikamiesboksistani en halua edes näyttää.
Tommosta pysähtyneisyyttä ysärin loppupuolelle toi huikkasen huokuu.
Ymmärrän oikein hyvin, että joku tahtoo siistiä ympäristöä. Kyllä sellainen olisi meikäläisenkin pyhänä tarkoituksena lähes jatkuvasti. Toteutus vain jää mun tohinan takia usein lepäämään. Löytäähän sitä kamatkin paremmin, kun ei tarvitse etsiä joka tarviketta puolta tuntia!
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa!Vîta est tempus optimum homini
Maffer kirjoitti: ↑Tammi 16, 2023 14 : 53
Meinasin lähinnä kalliiden laitteiden arvosteluja ympäristössä missä kaikki on kuin kulissia. Eli kenttätestiä ei ole tehty lainkaan.
Ei kai niitä yhteenvetoja maastossa tehdä vaan vasta niiden jälkeen, ei se mun silmissä mitenkään uskottavuutta lisää, ettei osaa pitää työympäristöään kunnossa.
Maffer kirjoitti: ↑Tammi 16, 2023 14 : 53
Meinasin lähinnä kalliiden laitteiden arvosteluja ympäristössä missä kaikki on kuin kulissia. Eli kenttätestiä ei ole tehty lainkaan.
Ei kai niitä yhteenvetoja maastossa tehdä vaan vasta niiden jälkeen, ei se mun silmissä mitenkään uskottavuutta lisää, ettei osaa pitää työympäristöään kunnossa.
Eikä toistepäin. Työn laatu puhuu puolestaan.
Se on huikkasen kuten vaikka nää nykyajan somekaunottaret. Moni kakku päältä kaunis ja niin pois päin.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa!Vîta est tempus optimum homini
erilainen kirjoitti: ↑Tammi 16, 2023 15 : 46
alkaa vihdoin näkymään kameroita enemmänkin. olen yllättynyt kuinka vähän niitä on ollut esillä tähän mennessä.
Pikku tarinakin pöydän antimista. Olin juuri ladannut fomapanin 200 filmin Minolta Dynaxiin. Kun taas vanhalla Sonyn digijärkällä kokeilin minkälaista jälkeä 10mp CCD kenno tekee nykymittapuun mukaan. Agfan ISO-RAPID IF kinokamera taas notkuu pöydän kulmalla kuin maskottina menneiltä ajoilta. Tyhjä Jallupullo pöydän toisella puolella taas muistuttaa minua, että turhan nopeeta sekin taas tyhjeni - uutta ei ole luvassa pariin viikkoon - joskus täytyy harrastaa itseruoskintaa! Kuvan otin tietty Sonyn A7ÄrrKakosellani. Tämmöistä tänään.
Elämä on valokuvaajan parasta aikaa!Vîta est tempus optimum homini
erilainen kirjoitti: ↑Tammi 16, 2023 15 : 46
alkaa vihdoin näkymään kameroita enemmänkin. olen yllättynyt kuinka vähän niitä on ollut esillä tähän mennessä.
Mulla ei kamera ole koskaan työpöydällä, otan kameran laukusta, poistan kortin ja laitan takaisin
Ois kameroita voinu rekvisiitaks laittaa pöyvälle, mutta eivät miun pöyvällä kertos totuutta siks, että ei ne koskaan tai ainakaan just koskaan tässä pöyvällä oo. Tään yhistetyn toimisto/vierashuoneen talonpoikaissohvalla ne sen sijaan joskus oleskelee, kunnes miulle kerrotaan, että imuroitas, pitäs sohva tyhjentää... kameroille on kaks muovisalkkuu, olkalaukku ja kaks eri kokosta reppuu; yleisesti majailee niissä erilaisina ja yhestä kahvasta mukaan otettavina kompoina, ja ne laukut ja reput komerossa piilossa. Kuvaussession jälkeen kamera jää sohvalle, muistikortti hyppää tietokoneen reikään. Jos on iso into päällä, on mahollista, että kortti jää koneen kupeeseen tai pöyvälle, ja kamera siihen sohvalle, kun pitää heti päästä kuvia penkaamaan, mutta useimmin meneevät reppuihin tai salkkuihinsa, ja edelleen komeroonsa pois näkyvistä ne. Joku muu keskeneränen askare voi lepäillä pöyvällä hetken... pöytä ei tosin oo yksityiskäytössä, se on myös rouvan työpiste, mikä osittain aiheuttaa joko enemmän epäjärjestystä, tai järjestystä... Hyllyllä olevat sanakirjat esimerkiks liittyy enemmän hänen askareihinsa, miehän en niitä tarvii...
Kuvaukseen liittyviä työpöytiä nään nyt ens kertaa muita kuin omaani. Harrastuspohjaseen moottorivehkeitten remonttiin tehtyjä työpisteitä oon entisessä elämässä katellu paljon. Niissä näkkee samalla tavalla kaaos-kaaosta, hallittua kaaosta, puolittaista järjestystä, tai äärimmäistä pedanttisuutta. Tilastollisesti sanosin, että viimemainitut aika usein edustaa sellasta työpistettä, missä ei mitään työhön viittaavaa oo oikeestaan koskaan tapahtunu, eikä tapahu... ammattipohjasessa toiminnassa, jos asentajan ajasta alkaa puolet kulumaan ettimisseen, en jättäs omia ajoneuvoja sinne korjattavaks kuitenkaan. Väkisin tullee mieleen, että työn tulos on yhtä paljon onnessa kuin työkalujen löytyminen. Mutta jos taas joka ainoan asennusnykäyksen jälkeen pittää kädet pestä, työkalut kiillottaa ja laittaa paikalleen, ennen seuraavan mutterin kimppuun siirtymistä, ei siinäkään mitään tulosta synny. Työstä syntyy työn ääniä ja työn jälkiä.
Akun tyhjentyessä se miulla vaihtuu toiseen, ja kun kaks on tyhjentyny, laitan kolmannen kameraan ja kaks lataukseen, laturiin, mikä lattaa kaks akkua kerrallaan. En koskaan lataa kamerassa. Ja kortti taas lähtee kamerasta tietsikan kylkeen joka ainoan kuvaussession jälkeen, olkoon siinä sitten yks kuva tai kortti lähes täynnä. Tällä mallilla kamerassa on aina akku, minkä lataustilasta ei oo tietoa, mutta repun taskussa on aina täys akku. Ja kamerassa on aina kaks tyhjää muistikorttia. Niiko erilainen kirjotti, kanan voi kyniä monella tappaa.
tuoreessa kuvassani puuttui levällään oleva nega- tai diakansio koska skanneria ei tällä hetkellä ole. Toki yritin laittaa asiat järjestykseen muutenkin, mutta kyllä se melko realistinen otos oli. Mielenkiinnosta tongin eilen vanhoja kuvia työpöydäat ja oli siellä joitain sekaisempiakin setuppeja.