Kuvajournalismin taso laskenut vai aina ollut yhtä huonoa?

[kuvankka]

Entinen lehtikuvaaja Jore Puusa on YouTube-videoissaan ja blogeissaan kritisoinut nykyajan kuvajournalismia.

Tässä YouTube videossa Puusa kritisoi Helsingin Sanomia "laajennettujen passikuvien" julkaisemisesta lehdissä: https://www.youtube.com/watch?v=syBokMK3Ng4
Tapauksessa 1 on julkaistu kuva pääministeri Marinista seisoskelemassa talvisessa puistossa, kuvassa ei oikeastaan ole mitään järkeä, miksi kuvata pääministeri lumisessa puistossa kun luminen puisto ei juttuun liity.
Tapauksessa 2 Hesari on lähettänyt toimittajat Afganistaniin tekemään jutun Afghanistanissa asuvasta aktivistista. Jutussa olevassa kuvassa näkyy olevan mummeli seisomassa jonkun puun edessä. Ehkä ihan hyvä kuva mummelista, mutta olisi kuvassa voinut jotakin muutakin juttuun liittyvää näkyä kuin mummeli. Videolla Puusa ihmettelee mitä järkeä edes lähettää kuvaaja Afghanistaniin ottamaan tuollainen kuva.
Tapauksessa 6 on aukeamalla isolla kuva jossa Naton pääsihteeri on Suomessa vierailulla Niinistön luona. Kuvassa näkyy Niinistön selkä ja ihmisiä huitomassa sinne tänne.

Yhdessä blogikirjoituksessaan Puusa kritisoi kuinka presidentin tiedotustilaisuudessa http://jpuusa.blogspot.com/2018/01/lyijytaskut.html kaikki kuvaajat istuvat samassa rivissä ja ottavat samanlaista naamakuvaa presidentistä.

Mitä olen itse alkanut myös kiinnittämään huomiota lehdissä julkaistaviin valokuviin niin surkeita kuviahan lehdissä julkaistaan. Vastuuttominta kuvajournalismia on julkaista vanhoja valokuvia "uusina" eli käyttää arkistokuvia mainitsematta siitä. Etenkin urheilu-uutisissa näkee paljon käytettävän arkistokuvia (tarkkasilmäisenä huomaa säästä tai areenasta että kuva on eri tapahtumasta).

[aikaarska]

Entinen lehtikuvaaja Jore Puusa on YouTube-videoissaan ja blogeissaan kritisoinut nykyajan kuvajournalismia.

Tässä YouTube videossa Puusa kritisoi Helsingin Sanomia "laajennettujen passikuvien" julkaisemisesta lehdissä: https://www.youtube.com/watch?v=syBokMK3Ng4
Tapauksessa 1 on julkaistu kuva pääministeri Marinista seisoskelemassa talvisessa puistossa, kuvassa ei oikeastaan ole mitään järkeä, miksi kuvata pääministeri lumisessa puistossa kun luminen puisto ei juttuun liity.
Tapauksessa 2 Hesari on lähettänyt toimittajat Afganistaniin tekemään jutun Afghanistanissa asuvasta aktivistista. Jutussa olevassa kuvassa näkyy olevan mummeli seisomassa jonkun puun edessä. Ehkä ihan hyvä kuva mummelista, mutta olisi kuvassa voinut jotakin muutakin juttuun liittyvää näkyä kuin mummeli. Videolla Puusa ihmettelee mitä järkeä edes lähettää kuvaaja Afghanistaniin ottamaan tuollainen kuva.
Tapauksessa 6 on aukeamalla isolla kuva jossa Naton pääsihteeri on Suomessa vierailulla Niinistön luona. Kuvassa näkyy Niinistön selkä ja ihmisiä huitomassa sinne tänne.

Joo, kyllähän Jore Puusa puhuu asiaa videossaan. Kiitos kun jaoit linkin.

[Hannu KH]

Kyllä asiaa puhuu, Puusa.

Liian vähän tilaajia äijän kanavalla.

[elmar]

Eikä vain kuvien taso ole romahtanut, vaan myös tekstien sisältö on nykyään usein pelkkää twitteriä ja instagramia. Niin sanottuun tutkivaan journalismiin, eli kriittiseen asioista perillä olevaan kirjoittamiseen ja sitä tukevaan oivaltavaan kuvamateriaaliiin, ei törmää enää juuri koskaan.

[Olaus]

Tutkivalla journalismilla ja hyvillä valokuvilla on hintansa. Kun nykyään kaikki on saatava ilmaiseksi, mitä voimme odottaa saavamme? Esimerkiksi maksullisessa Helsingin Sanomissa on jo tutkivaa journalismiakin. Joskus myös hyviä valokuvia.

Yhtälönä aika mielenkiintoinen: lukija / tilaaja - lehti - kustantaja - toimittaja - valokuvaaja. Tässä kustantaja määrittelee mitä tilaaja maksaa ja mitä kustantaja suostuu maksamaan sisällön eteen tehdystä työstä. Suomen pienissä ympyröissä ei tilaajalla ole paljoa suomenkielisiä vaihtoehtoja.

PS Odotan vain tännekin foorunille ensimmäistä kysymystä: Mistä paras ilmainen kamera? Vai joko se on kysytty ja mennyt minulta ohi.

[aikaarska]

Kun ajattelee nykyajan huipputeknologista ympäristöä, niin painetun median tulisi panostaa entistä enemmän journalistisesti huippuvalokuviin. Se on itse tekstin lisäksi ainoa asia jolla saadaan lukijan mielenkiinto ja arvostus (ja lehdelle maksavia lukijoita?). Nyt homma valitettavasti näyttää menevän toiseen suuntaan - ainakin kuvista tingitään. Journalistisesti hyvä valokuva ei ole esimerkiksi laadukas potretti ihmisestä. Vaan kuvassa täytyy olla muutakin sisältöä.

[Hannu KH]

Passikuvia…..mitkä ei kelpaa passikuviksi…

[habannaama]

Pakko kompata edellisiä, laadukas journalismi on lähes tyystiin kadonnut sukupuuttoon, ehkä sellaista saattaa esiintyä jossain, mutta harvinaista sellaiseen on törmätä.

Mikä sen sitten on tappanut, siihen asiasta tietämättömänä mennään mututuntumalta, eli onko syy somen, jossa nykyihmisten elämä 99%:sti pyörii vai missä?

Mitä ihmisiä kuuntelee, usein uutisoinnin tiimoilta kuulee sanat Iltalehti tai Iltasanomat ja jos tosiaan omalla suppealla otannalla ne karrikoidusti rajoittuvat jengillä noihin, niin ei ihme että laatujournalismi kuollut, kun ei kerran sille ole tilausta.

Lopetin vuosikausia takaperin Turun Sanomien tilauksen, syystä että sekin julkaisu täynnä TPS:ää, eli laatua ei saanut edes painetussa lehdessä.

Tuntuu että laatujournalismi on marginaalihommaa, jota somekulttuurissa elävä hetiäkkiäkaikkipaljonmullenyt ihminen ei edes osaa kaivata, joten kun sitä ei juuri kukaan kaipaa, miksi sitä edes tuottettaisiin massoille?
#rappiokulttuurineräsilmentymä
#meollaanniinhävittytääpeli

[kuvankka]

Puusalla kolme muutakin hyvää kuvajournalismin kritiikkiä sisältävää videota:
https://www.youtube.com/watch?v=dU5yD72See8
https://www.youtube.com/watch?v=kP-XpTE46aE
https://www.youtube.com/watch?v=sVDIy7Ar-i8

[kuvankka]

Ennen vanhaa filmiaikaan valokuvia ottivat yleensä vain ne jotka myös osasivat paremmin kuvata, nykyään kuvia ottaa enimmäkseen sellaiset ihmiset jotka eivät osaa valokuvata jonka seurauksena olemme myös tottuneet huonompiin valokuviin. Aika on ajanut valitettavasti lehtikuvaajan ammatista ohi.
Miksi toisaalta kaupallisen median kannattaisi palkata edes erikseen hyvää kuvaajaa kun suurimmalle osalle lukijoista (eli maksavista asiakkaista) riittää huonommatkin kuvat?

Journalistilehdessä oli 5 vuotta sitten hyvä juttu urheilukuvaajasta jonka mukaan kuvatoimistojen hintojen polkemisen seurauksena kuvaaminen ei enää kannata: https://journalisti.fi/artikkelit/2017/09/hintarysys/

[habannaama]

Niin kuin elmar tuossa aiemmin totesi, myös tekstin taso, ihan jo siitä äidinkielen alkeista lähtien, on sekin melko huonoilla kantimilla.
Ymmärrän somessa tapahtuvan kirjoittelun, siellä (täällä) ei muutamat kielioppivirheet niin haittaa, mutta ammatikseen kun tuotetaan tekstin sisältöä, siinä ei kielioppivirheille pitäisi enää olla sijaa. Ja myös se alkaa olemaan ikävä kyllä katoavaa kansanperinnettä.

[T71]

Journalismin taso on laskenut yhtä lailla niin tekstin, kun kuvien osalta. Kiire, kiire, kiire. Sellaista pikaruokauutista tulee joka tuutista, mutta vanhan ajan kunnon reportaaseja ei näy kovin usein. Osa lehdistä vielä tekee asiallista kamaa, mutta joskus on virkistävää lukea ullakkolöytöjä, 30-40v vanhoja Suomen Kuvalehtiä ja muita. Tuntuu, että jopa 80-luvun miestenlehdissä oli nykyjulkaisuihin verrattuna enemmän asiaa ja kuvat liittyi aiheeseen. Nykyäänhän monesti erikseen jopa mainitaan, että ne ei liity.

[Maffer]

Vaikka niitä hyviä kuvia otettsisiin, se ei enää auta. Kypsyvien junnujen keskittymiskyky on keskimäärin nolla ja jos ei joku vilkkuva HDR video onnistu kaappaamaan huomiota, mennään haakkaamaan kadulle porukalla mummo tai polttamaan pari roskakatosta.

Yksi pahin uutistyyppi on joku itsestään selvä asia mikä on tullut yllätyksenä jollekin harkkarille ja siihen on kaivettu joku Stock-kuva. Eniten nähdään vaivaa muistuttaa että kuva ei liity itse tapaukseen.

[mattimi]

Journalismin pahin ongelma ei ole kuvien eikä tekstin laatu, vaan sopulismi, mikä on vaivannut tiedotusvälineitä lähes aina. Juttuihin mahtuu vain yksi asia kerrallaan. Tänään se on Ukraina/Venäjä, eilen se oli Taleban/Afganistan. Sitä ennen Syyria. Kaksi viimeistä eivät enää kiinnosta toimittajia. Ja he ajattelevat, että ei myös lukijoita. Ja niin niistä vaietaan.

Pahinta journalismia on Yleisradion harrastama, jossa toimittaja kutsuu "asiantuntijoiksi" muita toimittajia, joita sitten haastatellaan asiasta.

[T71]

Pahinta journalismia on Yleisradion harrastama, jossa toimittaja kutsuu "asiantuntijoiksi" muita toimittajia, joita sitten haastatellaan asiasta.

YLE:ssä on yhtenä ongelmana se, että porukka, joka aiemmin teki vaikka vain radiouutisia, joutuu nyt tekemään niiden lisäksi paikallisuutisia televisioon ja samoin sähkeitä nettiin jatkuvalla syötöllä. On helppo ymmärtää, että laatu ei voi silloin olla ihan priimaa. Toimittajista revitään kaikki irti ja siellä on lähinnä kolmi-nelikymppisiä punaviherkuplaansa eristyneitä loppuunpalaneita suorittajia, joiden poliittinen agenda paistaa läpi koko YLEn tuotannon ja haastateltavat valitaan samasta kaveripiiristä, ettei vaan mitään soraääniä pääse lähetykseen. Objektiivisuus on aikaa sitten kadonnut.

[temama]

Yksi pahin uutistyyppi on joku itsestään selvä asia mikä on tullut yllätyksenä jollekin harkkarille ja siihen on kaivettu joku Stock-kuva. Eniten nähdään vaivaa muistuttaa että kuva ei liity itse tapaukseen.

No se on juurikin tämä!

Varsinkin iltapäivälehdissä vaikka juuri niissä olisi mahdollisuus tuoda ihmisille jokapäivä tuoretta hyvälaatuista valokuvaa. Ei ihme, että myynti tippuu kuin lehmän häntä! Vaikka ihmiset ovat tyhmiä, niin ei ne pitkässä juoksussa sentään niin tyhmiä ole - päivittäiset suurimmat uutiset ovat jotain terveysvinkkejä tyyliin, näin estät diabeteksen, näin muistisairauden puhkeamista voi pitkittää jnejne. Ja kuvat tietty stock-kuvia.

Mutta se on totta, etteivät ihmiset välttämättä osaa arvostaa hyviä journalistisia valokuvia. Mutta eivät he niitä opi arvostamaan jos sellaisia ei edes ole tarjolla!

Sitten just, kuten Jore Puusakin yrittää valistaa, niin jos valtakunnan ykköslehti (HS) ei osaa enää panostaa kuin korkeintaan ulkokohtaisesti näyttäviin valokuviin, niin homma on menossa täysillä metsään.

[JL Anttola]

Kun sanomalehdet vielä edes yritettiin tehdä hyvin, ainakin itse luin lehden niin, että katsoin otsikot, luin aika monesta uutisesta tai artikkelista tummemmalla painetun, lyhyen ingressin, mihin oli koottu pääkohdat, ja sitten itseäni kiinnostavista aiheista luin koko artikkelin. Kuvia ohi mennen katsoin varmaan lähes kaikkia, ja tarkemmin niitä, mitkä kiinnostivat. Huonoja kuvia sen ajan sanomalehdissä, ei kuvajournalistisesti huonoja, mutta teknisesti pehmeälle sanomalehtipaperille painettuja, eli siihen levinneitä, mustavalkeita kuvia. Ja aika hankala on iso sanomalehti fyysisesti käsitellä, ja silti sisällön kokonaisuus on varsin rajallinen.

Nyt meillä olisi tarjolla media, joka on joka hetki kaikkien ulottuvilla, johon uutisia voi ladata koko ajan, ja joka tarjoaisi juuri loistavat puitteet kuvaamalleni lukijalle; katso otsikot, likkaa otsikkoa ja lue lyhyt yhteenveto, likkaa uudelleen jos haluat lukea asiantuntevasti laaditun, syvemmän artikkelin aiheesta, ja sen lopussa vielä linkkejä, mistä löytää lisätietoja, jopa maininnoilla siitä, että näkökanta on kokonaan toinen. Kuvat samalla tavalla, kakkostasolla uutiskuvia, kolmostasolla syventäviä kuvia, eikä yhdessäkään lukisi "kuvituskuva". Ja kuvat entisaikoihin verrattuna uskomattomalla teknisellä tasolla.

Miksi näin ei ole? Onko kyse enemmän tarjonnasta vai kysynnästä? Pitäisikö riittävän suuren joukon olla valmis myös maksamaan tällaisesta, ja olisiko riittävän suuri joukko valmis maksamaan, jos sellaista olisi tarjolla? Jos lukijoiden pitäisi maksaa kokonaisuus tilaushinnassa, eli ilman välillistä - mainostajien kautta maksettavaa - osuutta, sellaisen kokonaisuuden tuottaminen ei ole halpaa.

Kyllä minun mielestäni jonkun mainitsema Suomen Kuivalehti - vai mikä se nyt oli - on edelleen kohtuullisen luettava ja hyvin toimitettu paperilehtenä, sensijaan heidänkin nettiversionsa on minun makuuni osaksi pelkkää nostalgiaa, osaksi peukun kalastelua. Ensimmäisenä itse kaipaisin jo otsikolta asiaa, en sensaatiohakua, ja vielä enemmän yhteenvedolta asialinjalla pysymistä - en yhtään kysymysmerkkiä enkä huutomerkkiä, näkyvää tai piilotettua...

The Guardianin nettilehteä jotkut arvostavat, itse mainostaa puolueettomuuttaan, en aina pysty siihen samaistumaan. Voi olla syynä oma maailmankuva?

- pohdiskeli uutisointia jaakko -

[JL Anttola]

Journalismista puhe: Kuka katsoi äsken Ylen pääuutislähetyksen tv:stä? Pysyikö silmänurkat kuivina, mitä mieltä uutisten "kuvista"?

[AnHa]

Eikä vain kuvien taso ole romahtanut, vaan myös tekstien sisältö on nykyään usein pelkkää twitteriä ja instagramia. Niin sanottuun tutkivaan journalismiin, eli kriittiseen asioista perillä olevaan kirjoittamiseen ja sitä tukevaan oivaltavaan kuvamateriaaliiin, ei törmää enää juuri koskaan.

Olaus, Elmar ja myöhemmin Maffer ovat ihan oikeassa. Sekä kyky tuottaa mutta myös kyky kuluttaa valokuvia ovat ongelman takana.

Hyvä kuvajournalismi aivan kuin kaikki muukin laadukas vaatii aikaa ja tilaa tehdä. Ne taas vaativat rahaa. Jos puhutaan lehtitalojen ulkopuolella tapahtuvasta kuvajournalismista, niin mielenkiintoisimmat työt syntyvät silloin, kun joku kuvaaja pääsee perehtymään aiheeseen pitkään ja rauhassa. Löytyy kuvakulmia, jotka ovat yllättäviä ja myös aiheita, jotka ovat hyvin pohdittuja.

Tällä hetkellä valokuva on hurjasta kysynnästään huolimatta aivan liian aliarvostettua. On kuin valokuvalta olisi puristettu ilma pois eikä sen annettaisi hengittää ja tuottaa uusia näkemyksiä – ne näkemykset on valmiiksi muotoiltu uutisdeskillä ja sitten vain hankitaan valokuva, joka mahtuu tuohon muottiin.

Suuri ongelma on myös se, että valtaosalla lukijoista puuttuu kyky katsoa kuvia – kyky lukea valokuvajournalismia. Se korostuu vaikkapa ympäristöaiheissa, missä ei olla edes laajennetun passikuvauksen tasolla. Tarkoitan tällä sitä, että esim. metsienhakkuujournalismissa ei ole tainnut tulla esiin vielä yhtäkään kuvaa esim. muokatussa metsässä rämpivästä ihmisestä. Se ehkä johtuu siitä, että se luontokoskeketus on tosiaan kadonnut sekä journalismin tuottajilta ja lukijoilta: ei osata tuottaa sellaisia kuvia, mutta ei ole myöskään kysyntää niille.

[kuvankka]

Kuvituskuvien käytön kanssa sekoillaan paljon. Kuvatoimistoltakin törkeää tarjota myyntiin tälläisiä kuvia: Iltalehti 9.12.2020 (WA) kuvassa Puolan armeijan maastopuku johon kuvankäsittelyohjelmalla vaihdettu Ruotsin lippu. Ihmeellistä että maamme toiseksi suurin uutiskuvatoimisto All Over Press myy kuvakaupassaan tuommoista roskaa. Myöhemmin Iltalehti vaihtoi kuvan koska siitä joku huomautti Twitterissä.

Paikallislehtien puolella pohjanoteerauksien joukkoon lienee tämä: https://www.pyhajokiseutu.fi/katso-list ... it/3022044 siinä paikallislehti ei ole viitsinyt vaivautua käydä ottamassa uutta kuvaa kuntakeskuksessa olevasta jäähallista vaan on laittanut kuvituskuvaksi vanhan kuvan jäähallista jossa vielä joku ylimääräinen henkilö huitoo kuvassa "kuvan henkilö ei liity uutiseen".
Muun muassa tässä tutkimuksessa (sivu 39) kerrotaan ettei lukijat tykkää samojen kuvien kierrättämisestä.

Tässä sitten huonoa kuvajournalismia kun urheilumedia käyttää jostain Singaporesta otettua parkettilattialla pelattavasta sählypelistä otettua kuvaa kuvituskuvana kun se uutisoi Suomen Salibandyliigasta: https://sportti.com/uutinen.asp?CAT=4-5&ID=357669