Sally

[Araneva]

25.4.1992, Interrailille lähdössä, Silja Serenaden kannelta otettu.

[JL Anttola]

Noihin aikoihin tai vähän aikaisemmin, ylikuumentuneen talouden huippuvuosina, laivayhtiöt kilpaa hankkivat uusia ja entistä prameampia laivoja Tukholman risteilyille. Korruption tai sen yritysten kohteena oleva yritysmaailman joukkio - tai osa siitä - oli kovasti tyrkyllä jonkun muun maksamille risteilyille viimeeks telakalta valmistunneen paatin kyytiin. Ja valtion johdossa vielä siinä vaiheessa laskettiin, kuinka monta sattaa tuhatta ihmistä pittää etelänaapurista saaha työvoimaa meille, että talous pyörii. Siis vielä siinä vaiheessa, kun yritysmaailmassa jo huomattiin käänteen tapahtuneen; muutama kuukausi aikaisemmin oli koko ajan työntekijöistä pula, selvin päin töitä kysymään tulleelta kysyttiin että voitko jäädä nyt heti töihin. Tilanne käänty niin nopeasti toiseksi, että sitä ei kyllä ollut uskonut kukaan; eihän Neuvostoliiton kaupan pitänyt olla kuin viitisen prosenttia, miten se nyt niin vaikutti? Ja sitten oli työvoimaministeriön harmina puol miljoonaa työtöntä sen hetkeä aikasemman pulan tilalla, valtio lähellä kassakriisiä eikä lainaa mistään, ainakaan siedettävillä ehdoilla. Nythän tilanne on toinen, kun laina on sellaista, mikä on ilmaista eikä tarvi maksaa ikinä takasin... ainakin vielä viime vuonna oli?

Aranevan hieno risteilykuva kirvoitti nää oman elämän muistot 30 vuoden takaa vahvasti ylös, kun sekä risteilyt että taloustilanteen nopea muutos kytkeytyvät niissä vahvasti tuohon aikaan.

Jaakko

[erilainen]

samat muistelot anttolan kanssa, oli synkkää aikaa edessä muutama vuosi.

hassuna sattumana... noin 2 vuotta (mikäli muistan ajan oikein) tuosta hetkestä eteenpäin oli vuosaaren telakalla ottamassa tuota sallyä vastaan, kun oli pienen pohjakosketuksen saanut. viimeinen hommani silloisen työantajan palveluksessa, ja hyvä niin. telakoinnin edetessä tulli, poliisi ja verottaja tekivät iskun alueelle. oli jäänyt muutama vero- ja eläkeluonteinen juttu maksamatta, siitä lähti purkautumaan iso kuittikauppa/pimeän työ juttu telakoilta.

oi niitä aikoja.

[javal]

Noihin aikoihin tai vähän aikaisemmin, ylikuumentuneen talouden huippuvuosina, laivayhtiöt kilpaa hankkivat uusia ja entistä prameampia laivoja Tukholman risteilyille. Korruption tai sen yritysten kohteena oleva yritysmaailman joukkio - tai osa siitä - oli kovasti tyrkyllä jonkun muun maksamille risteilyille viimeeks telakalta valmistunneen paatin kyytiin. Ja valtion johdossa vielä siinä vaiheessa laskettiin, kuinka monta sattaa tuhatta ihmistä pittää etelänaapurista saaha työvoimaa meille, että talous pyörii. Siis vielä siinä vaiheessa, kun yritysmaailmassa jo huomattiin käänteen tapahtuneen; muutama kuukausi aikaisemmin oli koko ajan työntekijöistä pula, selvin päin töitä kysymään tulleelta kysyttiin että voitko jäädä nyt heti töihin. Tilanne käänty niin nopeasti toiseksi, että sitä ei kyllä ollut uskonut kukaan; eihän Neuvostoliiton kaupan pitänyt olla kuin viitisen prosenttia, miten se nyt niin vaikutti? Ja sitten oli työvoimaministeriön harmina puol miljoonaa työtöntä sen hetkeä aikasemman pulan tilalla, valtio lähellä kassakriisiä eikä lainaa mistään, ainakaan siedettävillä ehdoilla. Nythän tilanne on toinen, kun laina on sellaista, mikä on ilmaista eikä tarvi maksaa ikinä takasin... ainakin vielä viime vuonna oli?

Aranevan hieno risteilykuva kirvoitti nää oman elämän muistot 30 vuoden takaa vahvasti ylös, kun sekä risteilyt että taloustilanteen nopea muutos kytkeytyvät niissä vahvasti tuohon aikaan.

Jaakko

Kokonaisviennistä Neuvostoliiton/Venäjän osuus vuonna 1980-1990 oli n. 20%, ja vuonna 1990-2000 sen osuus oli n. 5%. Eli pudotus oli peräti 15% Suomen kokonaisviennistä.

[JL Anttola]

Kiitos, Javal, korjauksesta; muistista ei pitäisi numeroita kaivaa... 1989 luvuissa tavaravienti Neuvostoliittoon edusti 15% Suomen viennin arvosta, nyt kaivoin netistä. Mikä on suhteessa aika paljon enemmän kuin kertomani 5%. Tuossa lamassahan oli kuitenkin kovasti kotokutoista ainetta, kauppatase kääntyi jo laman alkaessa nopeasti plussalle, eli tuonti väheni vielä enemmän kuin vienti. Ne askareet, missä itse silloin leipääni tienasin, olivat kovasti kiinni tuossa työvoiman saatavuudessa, ja se muutos oli kyllä todella nopea ja dramaattinen pääkaupunkiseudulla. Erityisalan tukkukaupan logistiikassa toimin, ja esimerkiksi varastomiehille maksettiin reippaasti sopimuksia suurempia palkkoja, vaan ei tekijöitä ollut tarjolla. Ja muutamassa kuukaudessa tilanne ruljahti ympäri. Yhden kollegan puoliso oli silloin virkamiehenä aivan korkeimmissa viroissa, ja silloin muutaman kerran yhteisillä kyydeillä kuljin tuon työkaverini ja hänen kumppaninsa kanssa, ja meillä oli aika erilainen näkemys taloustilanteesta; minä katsoin päivittäisen toiminnan ikkunasta, hän tilastoista. Varastomiehiä alkoi yhtäkkiä kulkea töitä kyselemässä, ja valtion virkamiesjohto mietti, mistä saadaan työvoimaa Suomeen. Tarjolla olevat risteilymatkat aika nopeasti myös katosivat, mutta hetken tuntui siltä, että ollaan kuin Titanicissa, jäävuori näytti eri kokoiselta konehuoneessa kuin komentosillalla.

Vielä tuohon Aranevan kuvaan. Nuo hulppeimmat Ruotsin väliä ajavat laivat - tai lauttojahan ne teknisesti ovat - ovat huiman korkeita. Yläkansilta pääsee tuollaisiin näyttäviin kuvakulmiin juuri tuossa Katajanokan - Kauppatorin kulmalla, osaavissa käsissä syntyy upeita kuvia. Kuvaan tulee jotain sellaista samaa tunnetta tilasta ja avaruudesta kuin tunturin rinteeltä kuvatessa, vaikka ollaan keskellä kaupunkia?

Jaakko

[Araneva]

Olin tuohon aikaan Kaukomarkkinoilla varastossa, kaikkiaan olin siellä 26 vuotta, 80/90-lukujen taitteessa etsittiin varastoon tekijöitä radiomainoksillakin, jos jonkin näköistä kaveria tuli käymään, jotkut ihan perseet, ettei vaan ollut pelkoa palkkaamisesta, jotkut pummas kottia ensimmäisenä päivänä ennen ysiä aamulla, kun ei saanut lähtivät vetään Olisko sitten ollut -92, kun siivottiin kaikki joutavat ulos, sen jälkeen ei ikinä ollut mitään suurempaa pulaa tekijöistä.