Jannen luontokuvajuttuja

[Maffer]

Laskeutuva sinisorsa on yllättävän toimia kuva yleisestä lajista. Vai lentoonko se siinä hyppää...

[Janne M]

Kiitos kommenteista!

Sinisorsa on laskeutumassa ruokinnan perässä, ja taustalla oleva valkoinen lumikasa antaa pehmeän pelkistetyn, valkoisen taustan.

Ja kyllä tosiaan on tilausta myös elinympäristöä kuvaavissa luontokuvissa, eikä itse kohteenkaan aina tarvi olla isona täyttämässä ruutua. Se on paljon katsojasta kiinni, mistä tykkää ja käyttötarkoituksesta, millaista kuvaa haetaan. Näillä vinkeillä on kuitenkin mahdollista saavuttaa tuollaista tyyliä, jos siitä tykkää. Ja kuvaajan tyyli muutenkin tietysti sanelee millaisia kuvia haluaa ottaa

Joka tapauksessa kuvan taustaa on mielestäni syytä miettiä jo kuvaustilanteessa, että saa sellaisen kuvan kuin haluaa. Tietyllä tavalla sommittelu on helpompaa tällaisissa yksinkertaisissa kuvissa, kuin laajasti elinympäristöä kuvaavissa tilanteissa, joissa linnun/eläimen asennon lisäksi myös ympäristön täytyy olla hyvin sommiteltu ja tukea kuvan rakennetta. Ja totta on, että useinkaan kohteet eivät anna paljoa vapauksia kuvaamisen suhteen vaan lähtevät suorilta karkuun. Lähestyminen on usein vaikeaa ja onkin erityisen tärkeää, ettei kohdetta häiritä kuvan takia (etenkään pesimäaikana pesintäalueilla).

[AnttiHar]

Tosi hyvä kirjoitus ja aivan samasta asiasta puhuin yhdessä näyttelyssä keväällä. Käytin silloin esimerkkinä lintujen piharuokintoja valojen, taustojen ja tietenkin kameran käytön harjoitteluun. Lentokuva treenaamiseen pikkulinnut ovat hieman haastavempia .

Niin ja hienoja kuvia!

[Janne M]

Tosi hyvä kirjoitus ja aivan samasta asiasta puhuin yhdessä näyttelyssä keväällä. Käytin silloin esimerkkinä lintujen piharuokintoja valojen, taustojen ja tietenkin kameran käytön harjoitteluun. Lentokuva treenaamiseen pikkulinnut ovat hieman haastavempia .

Niin ja hienoja kuvia!

Kiitos Antti! Lintujen piharuokinta on kyllä myös erinomainen paikka saada upeita kuvia. Niissä saman teeman saa vietyä vielä pidemmälle, kun on mahdollista itse suunnitella millaiselle oksalle/maastolle linnun haluaa istuvan ja voi hallita valon suunnan ja taustan

[Janne M]

Kuikan poikasia mökkijärvellä kesäkuun lopulla

Tänä kesänä mökkijärvellä kuikalla on ollut kaksi poikasta. Aiempinakin vuosina kuikkia on käynyt parhaimmillaan seitsemää aikuista kerralla, mutta aiemmin en ollut poikasia vielä päässyt näkemään. Järvi on melko pieni, ja mökkiläisten vesiaktiviteetteja riittää, joten kuikkaperhe tuntui olevan melko kesy ja jopa utelias.

Soudimme auringonlaskun aikaan vaimoni kanssa keskelle järveä katsomaan kuikkia lähempää. Vaimoni souti keskipaikalta ja minä istuin kameran kanssa veneen perässä, jolloin keula nousi hiukan ilmaan ja pääsisin kuvaamaan matalammalta tukien putken veneen reunaan.



Jäimme hyvän matkan päähän kuikkaperheestä ja seurailimme tilannetta. Kuikat tuijotuksesta päätellen kyllä varmasti huomasivat meidät, mutta eivät pahemmin välittäneet. Hivuttauduimme hitaasti lähemmäs ja hetken kuluttua ne tulivat jopa tarkastelemaan meitä. Vieläpä nätisti vastavalon puolelta. Toinen aikuisista ui muuta perhettä lähempänä heitellen vettä ilmaan ja päästi ilmeisesti uteliaisuudesta kertovaa röhkivää ääntä.



Lopulta koko perhe ui nätisti ohitsemme melko läheltä. Kuva on yhdistetty kahdesta sarjakuvauksen peräkkäisestä kuvasta, jotta etualan kuikalla hyvä asento on yhdistettynä taustalla kokonaan näkyviin poikasiin. Siinä kuvassa missä poikaset näkyivät kokonaan oli etualan kuikalla pää alaspäin ja vastaavasti hyvän asennon kuvassa taustalla pyrstö aavistuksen leikkautui, enkä valitettavasti saanut yhtä kuvaa, jossa molemmat olisi hyvin yhtä aikaa. Seuraavassa ruudussa perhe jäikin jo etualan kuikan taakse, ja sitten ne kääntyivät uimaan pois päin.



Kaikki kuvat Canon R6 ja EF 500mm f4 + EF 2x III

[Jakenassu]

Ensimmäinen tuijotus-kuva vallan mainio, eikä muutkaan huonompia ole.
Kyllä tuo matala kuvakulma vaan passaa lintukuviin. Itse en vaan opi kuvaamaan takatöllöstä sitten millään, täytyy alkaa opettelemaan...

[Janne M]

Kiitos! Kääntyvä näyttö kyllä helpottaa joissakin hankalissa paikoissa kuvaamista

[Janne M]

Aiemmin ketjussa oli puhetta piharuokinnasta ja sen tuomista kuvausmahdollisuuksista. Tein tänä kesänä helteiden aikaan mökin pihamaalle linnuille kylpy-/heijastusaltaan ja tässä postauksessa on muutamia kuvia altaan ääreltä sekä ajatuksia mitä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa itse viritellä samankaltaista.



Asettelin altaan takareunalle sammalta, ja sen taakse maapähkinämurua sekä kuivattuja jauhomatoja lisähoukuttimeksi. Allas on kooltaan 1,2m x 0,8m ja se tuntuu riittävän isolta kokonaisen heijastuksen saamiseksi. Kokeilin ensin halvempaa neliönmuotoista 0,8m x 0,8m allasta, mutta se ei ollut riittävän iso matalalla kuvakulmalla, jotta lintu mahtuisi kokonaan heijastumaan, vaan tällöin altaan reuna näkyi jo kuvassa. Jos kuvaa yläviistosta, niin pienempikin allas riittänee kokonaiselle heijastukselle, mutta silloin mielestäni kuvakulma lintuun ei ole yhtä hieno. Asettelin altaan noin puolen metrin korkeuteen, jotta maa jäisi mahdollisimman kauas tarjoten pehmeämmän taustan. Kuvasin kuvauskojusta, jotta linnut eivät häiriintyneet läsnäolostani. Se suojasi myös vähän hyttysiltä.



Huomasin myös, että heijastus on hienompi, mikäli altaan pohjalla ei ole hiekkaa, mutta tällöin linnut eivät uskaltautuneet kylpemään vaan kävivät vain reunalta juomassa ja syömässä. Tein sitten vaihtelua, että välillä oli hiekkaa ja välillä ei. Altaan vesi on muutenkin syytä vaihtaa usein, jotta se säilyy puhtaana eikä ala kasvaa levää ja hyttysen toukkia. Jotkin roskat ja siitepölylautat näyttävät kuitenkin kivoilta valopalloilta osuessaan sopivasti linnun ympärille.



Lajeista altaalla kävi ainakin talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen, kirjosieppo, mustarastas, käpytikka, närhi, hippiäinen ja orava. Kuivatut jauhomadot tekivät erityisen hyvin kauppansa, vaikka en niillä hyönteissyöjiä saanutkaan houkuteltua paikalle (kirjosieppoja kävi vain juomassa ja kylvyssä).



Pian lintujen totuttua altaaseen ja ruokintaan, oli mahdollista asettaa likipitäen mitä tahansa oksia altaan reunoille ja linnut käyttävät niitä. Keksin ajatuksen turhan myöhään, kun komeimmat tuomen kukinnat oli jo ohi, mutta ehkä ensi vuonna sitten. Myös sammalta kannattaa vaihtaa usein, jotta se näyttää tuoreelta ja tämän lisäksi linnut tykkäsivät nokkia asetelmat riekaleiksi yön aikana, jolloin sitä täytyi korjailla usein. Parhaiten tuntui kestävän, jos metsästä haki ohuen maassa sammaloituneen puun, jonka asetti altaalle. Sammalen kannattaa kuitenkin olla mahdollisimman ohut, jotta lintu ei istu liian korkealla ja täten vaadi vielä lisää tilaa heijastuksen mahduttamiseksi.



Tämä tikkakuva on yksi suosikeistani. Käpytikalla oli naapuritontilla pesä, ja poikasten kerjätessä emot kävivät vuorotellen hakemassa ruokaa. Tikan poikasia en kuitenkaan valitettavasti päässyt näkemään, sillä ne olivat lähteneet ollessani välillä kaupungissa mökin sijaa.



Olisi hauska kuulla millaisia viritelmiä muut ovat tehneet ja mistä kuvista tykkäsitte eniten ja mitä tekisitte toisin. Ja ymmärrän myös, ettei kaikki tykkää ruokinnalla tai muutoin lavastetuilla ympäristöillä otetuista kuvista, mutta näin tekemällä on kuitenkin merkittävästi helpompaa ottaa näyttäviä kuvia eikä varsinkaan juoma-altaan tarjoamisesta helteellä ole haittaa kohteillekaan vaan suorastaan päinvastoin. Kaikki kuvat Canon R6 ja EF 500mm f4.

Tässä vielä lista mokia, mitkä opin tätä kokeilleissa:
- Liian pienellä altaalla heijastus ei mahdu kokonaan ja se harmittaa jos kuva olisi muuten ollut hyvä.
- Sammalen ja veden väliin ei saa jäädä tyhjää, koska sitten muodostuu musta alue kuvan keskelle.
- Linnut tykkää istua myös muilla reunoilla, kuin sillä minkä somistin sammelella.
- Linnut repii sammaleet riekaleiksi.
- Oravat terrorisoi allasta säikyttämällä linnut pois ja syövät runsaasti ruokaa.
- Altaan tasapainotus on hankalaa, jotta veden saisi mahdollisimman korkealle suhteessa sammaleen.
- Ampiaiset teki pesän kuvauskojuun, kun jätin sen viikoksi tyhjilleen kaupunkiin lähtiessä.

[Janne M]

Onpas edellisestä postauksesta taas vierähtänyt jo tovi. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa karhuista.


Canon R6 + EF 500mm f4 IS

Karhun kuvaaminen oli houkuttanut jo pidempäänkin ja nyt pääsin vihdoin toteuttamaan pitkäaikaista haavetta, kun kävin elokuun alkupuolella viettämässä yön villien karhujen kuvaamiseen vuokratussa kuvauskojussa. Paikaksi valikoitui Kuhmossa Venäjän rajan tuntumassa sijaitseva Bear Center.

Karhu on yleensä hankala kuvattava, sillä se on nykyään kovin harvinainen ja usein väistää ihmistä jo kaukaa ennen kuin sen voisi edes havaita, mutta tähän tarkoitukseen suunnitellusta kojusta tämä on kuitenkin paljon helpommin saavutettavissa. Tätä iltaa aiemmin olin kerran tuijottanut villiä karhua silmästä silmään Pohjois-Ruotsissa noin 50 metrin etäisyydeltä, mutta silloin ikuisuudelta tuntunut silmänräpäys meni ohi ennen kuin sitä kunnolla ehti edes tajuamaan ja karhu lähti onneksi juoksemaan karkuun. Eikä muuten käynyt mielessäkään kameran kaivaminen.

Nyt tilanne olisi kuitenkin toinen, kun on kojun seinät suojana ja karhut ainakin jossain määrin tottuneita kuvaajiin ja kojujen ylläpitäjiin. Eikä muuten mennyt kuin muutama minuutti siitä, kun kojun edustalle oli viety houkuttimeksi ruokaa, että ensimmäinen karhu ilmeistyi jo paikalle! Tämä karhu oli selvästi käynyt alueella aiemminkin ja tiesi tasan tarkkaan mihin ruokaa olisi piilotettuna. Lähimmillään tämä uroskarhu kävi 10 metrin päässä, josta nappasin tämän kasvokuvan.


Canon R6 + EF 500mm f4 IS

Ja samalta kohdalta sitten 200 millisellä putkella myös enemmän suomaisemaa paljastava kuva.


Canon R6 + EF 70-200 f2.8 II IS

Tämän jälkeen karhu vielä kiersi kojun edessä olleen pienen suolammen taakse ennen kuin poistui paikalta, eikä enää palannut kuvattavaksi. Myöhempi keskustelu paikan pitäjän kanssa paljasti karhuilla yksilöiden välisiä eroja: Tämä kuvattu karhu on kuulemma luonteeltaan hyvin röyhkeä, ja saapuu paikalle usein nopeasti ja syö kaikki jätetyt herkut, ettei kukaan muu pääse viemään niitä nenän edestä. Joku toinen karhu olisi saattanut ottaa vain muutamat herkut ja jättää muillekin. Toinen nähty karhu oli selvästi ensimmäistä arempi ja kävi vain nuuhkimassa suon reunalta, eikä saapunut keskemmälle kuvattavaksi.


Canon R6 + EF 500mm f4 IS

Ja sehän tässä on myös hyvä huomioida, että koska kyseessä on villejä eläimiä, niin ei koskaan tiedä mitä kaikkea illan ja yön aikana pääsee näkemään. On mahdollista että ei näe yhtään mitään, tai että karhu saapuu paikalle heti tai että sellainen saapuu paikalle vasta aamulla. Alueella oli kuulemma tämän kauden aikana näkynyt 30 eri karhua, 4 ahmaa ja ajoittain myös susilauma. Monet villieläimet viihtyvät valtioiden välisellä rajavyöhykkeellä, jolla ei yleensä ole juurikaan ihmisiä ja saapuvat sieltä herkkujen perässä kiertämään näitä useiden eri yrittäjien kuvauskojualueita. Me näimme yön aikana yhteensä 5 kertaa karhun, ja ainakin kaksi eri yksilöä. En ennen tätä tiennyt, miten yksilöllisen näköisiä karhut ovat ja niitä jopa pystyi erottamaan selkeästi toisistaan.

Viimeinen karhuhavainto oli noin kello 11 aikaan, jolloin oli jo todella hämärää. Yön saapuessa lammesta alkoi nousta usvaa peittäen suoalueen taianomaiseen pohjoiseen tunnelmaansa. Aamuyön tunteina alueella lenteli myös lehtopöllö, mutta turhan sivussa kuvattavaksi. Usvaisia puita sentään riitti kuvattavaksi.


Canon R6 + EF 500mm f4 IS

Aamu oli suorastaan uskomattoman upea! Kylmä yö sai viereisen lammen nostamaan usvaa ja auringon noustua paljastui suon satumainen tunnelma. Voi minkä kuvan siitä saisikaan, jos karhu, susi tai ahma saapuisi usvan keskelle! Harmillisesti näin ei kuitenkaan tapahtunut. Ehkä osasyynä oli koko yön viereisessä kojussa moottorisahan lailla kuorsanneen brittiläisen herrasmiehen... Mutta sellaista se joskus on. Kokonaisuutena aivan huikea kokemus, jota voin lämpimästi suositella kaikille.


Canon R6 + EF 70-200 f2.8 II IS

Millaisia kokemuksia teillä on karhujen kuvaamisesta? Ja mielelläni kuulisin myös mikä näistä oli sinun suosikkikuvasi

[Janne M]

Erilaisia tiaisia tältä vuodelta


Canon R6 + EF 500mm f4

Talitiaisia ja sinitiaisia tuntuu löytyvän edelleen helposti ja paljon, mutta minusta tuntuu, että muut tiaiset ovat vähentyneet merkittävästi. Tutkijat ovat varoitelleet etenkin hömötiaisten määrän vähenemisestä, mutta myös muiden tiaisten määrästä on syytä olla huolissaan. Etenkin itse pesäkolonsa kaivertavat tiaiset ovat pulassa lahopuun määrän vähetessä.


Canon R6 + EF 500mm f4

Tiaisista oma suosikkini on pyrstötiainen. En ollut moneen vuoteen tätä pitkäpyrstöistä lintua edes nähnyt, mutta tänä vuonna onnistuin vahingossa iltakävelyllä löytämään noin 10 yksilön parven ja minulla sattui olemaan jopa kamerakin mukana. Hiukan oli jo hämärää, eikä kuvausympäristö ollut kovin optimaalinen lähikuviin eikä elinympäristökuviin, mutta tässä yhdessä kuvassa taustan lehdistö muuttui mielenkiintoiseksi pallomereksi.


Canon R6 + EF 500mm f4

Erilaiset oksat tarjoavat myös yleisemmille tiaisille mielenkiintoista vaihtelua. Erilaiset linjat ohjaavat katsetta kuvaa pitkin, ja luovat siihen visuaalisia elementtejä. Usein tärkeää on myös jättää kohteen katseen suuntaan tilaa, jotta rajaus ei tunnu liian ahtaalta.


Canon R6 + EF 500mm f4

Kuusitiainen on myös veikeä kaveri. Osa mökin pihapiirissä asuneista yksilöistä oli todella rohkeita, eivätkä lopulta edes pelänneet minua, kun kävin täydentämässä kuvauspaikalleni lisää ruokaa, vaan olivat parhaimmillaan alle metrin päässä odottamassa.


Canon R6 + EF 500mm f4

Ja lopuksi vielä kovin harvinaistunut hömötiainen suojaisassa paikassa kuusen oksalla. Hömötiaisia näin tänä vuonna vain yhden kerran. Ehkä se kertoo jotain myös minusta, etten kovin helposti löydä lintuja tai aina tunnista niitä vaikka näkisinkin, mutta ehkä se kertoo myös lajin harvinaistumisesta.


Canon R6 + Sigma 150-600mm f5-6.3 C

Tänä vuonna en myöskään onnistunut löytämään yhtään töyhtötiaista, vaikka kiersinkin paikkoja, missä niitä on aiemmin ollut. Viitatiaista en tunnistaisi hömötiaisesta, ja lapintiaista en tänä vuonna päässyt etsimään.

Mikä kuvista oli sinun suosikkisi? Millaisia havaintoja olet tehnyt lintujen määrissä? Ja millaista sisältöä olisi mukava lukea?

[mvert]

Hienoa kerrontaa ja kuvaa. Tällä pädillä nuo elokuun lintukuvat näyttävät hieman vaisuilta kontrastin suhteen. Miten asetit tuon altaan valon suhteen ja mihin aikaan kuvailit?

Mielenkiintoinen kuitenkin tuo kesän kuvausviritys. Itsellä käynyt vähän vastaavan teko mielessä pari kertaa kotipihan lintujen kuvaamiseksi, joten kiitoksia vinkeistä. Mennyt jotenkin kokonaan ohi aiemmin.

Karhukuvaamista ei ole tullut kokeiltua kuin unissaan. Monta kertaa nähnyt unta, jossa karhu on luonnossa tai mökillä hyvällä kuvaushollilla ja kamera sattuu vielä olemaan jossain lähellä. Sitten alkaa se painajainen, kun en löydäkään kameraa tai jostain syystä kameran asetukset ei muutu tai se ei ota kuvaa. Ja sitten kun saan kameran toimimaan, karhu onkin jo mennyt menojaan

Oma suosikki tuosta sarjasta viimeisin maisema. Siinä on mainio tunnelma. Uusimmasta sarjasta voiton vie sympaattinen hömötiainen. Ihan liian harvoin päässyt näkemään niitä viimevuosina.

[JL Anttola]

Upeeta kuvaa, hienoa kerrontaa, niinkuin mvert tuossa jo totesi! Voisit laittaa useamminkin tuotoksia esille!

Edellisen sarjan lopussa olleet maisematkin hienoja kuvia. Tiaissarjan kuvat myös minun näytölläni (ei ole kalibroitu koskaan...) voisivat olla näyttävämpiä kontrastia hieman lisäämällä, mutta oletettavasti ovat juuri tuollaisina lähempänä totuutta.

Omat lintukuvailut, kuten havainnotkin, painottuvat aivan kotipihaan, eli ehkä niillä ei ole yleisluontoista kattavuutta. Karhua en ole nähnyt kuin eläintarhoissa, enkä ole varma, nauttiiko siellä minkään eläimen katselemisesta? Enkä ole ihan varma, haluaisinko karhua nähdäkään kotipihassa, no ehkä ikkunan läpi... Jäniksiä tästä silloin tällöin ohi menee, mutta ei ole ollut kameraa hollilla tai valoa on puuttunut. Ketun olen nähnyt kerran jolkottavan tuota omakotialueen tietä pitkin, ei ollut silloinkaan kamera käden ulottuvilla.

TIaishavainnoista meillä; kyllä viimekin talvena ruokinnoilla tiaisia kävi, eri merkkisten runsaudessa on eroja eri talvien välillä. Varsinaista trendiä ei oikeastaan ole kirjattu. Viime talvena, 11. helmikuuta, seisoin kevättä ennustavassa auringon paisteessa hieman yli puolituntia pihalla autokatokseen nojaten, ja kamera latingissa käsissä. Sen session kuvat ovat olleet ennenkin täällä esillä, mutta laitan linkin likkerin kansioon vielä tähän, kun kuusi tiaista - monessa mielessä - onnistuin kuvaamaan yhdellä seisomalla eli suunnilleen samoilta jalansijoilta: https://flic.kr/s/aHBqjzBYxP

Jannelta lisää kuvia esille toivoen Jaakko

[elmar]

Ja lopuksi vielä kovin harvinaistunut hömötiainen suojaisassa paikassa kuusen oksalla. Hömötiaisia näin tänä vuonna vain yhden kerran. Ehkä se kertoo jotain myös minusta, etten kovin helposti löydä lintuja tai aina tunnista niitä vaikka näkisinkin, mutta ehkä se kertoo myös lajin harvinaistumisesta.

Olen kiertänyt samoja Itä-Helsingin metsiä ja rantoja n. 40 vuotta. Vielä 10 vuotta sitten hömötiainen oli yleisimpiä lintulajeja esim. talviruokinnoilla. Viimeiseen 5 vuoteen ne ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, niitä näkee vain harvakseltaan ja sattumalta. Tänä vuonna ei ole enää tullut vastaan yhtäkään.

Syy on täysin selvä ja yksiselitteinen: vanhojen metsien johdonmukainen hävittäminen. Hömötiainen tekee pesänsä lahopuun pehmeään koloon, eli kun lahopuut poistetaan metsistä "hoidollisista" syistä, pieni lintu ei osaa/pysty tekemään pesää kovaan kasvatuspuuhun.

Tänä vuonna en myöskään onnistunut löytämään yhtään töyhtötiaista, vaikka kiersinkin paikkoja, missä niitä on aiemmin ollut. Viitatiaista en tunnistaisi hömötiaisesta...

Sama homma töyhtötiaisen kanssa: ei lahopuuta = ei töyhtiksiä.

Hömötiaisen erottaa viitatiaisesta hömpän siipisulkien valkoisista reunoista, jotka muodostavat selkään vaalean "peilin". Jos vertaat tätä viitatiaista hömötiaiskuvaasi, ero on aika selvä > https://tinyurl.com/2p8a2zw2 .

Laita vaan kuvaa tulemaan, sulla on homma hanskassa ja noita on mukava katsella.

[pirkkapepe]

Hienoja kuvia, pyrstötiainen on väritykseltään erityisen hieno.

[jka71]

Minulla on ollut metsäruokinta vuodesta 2004. Katsoin ilmoittamiani havaintoja Tiirasta. Hömötiais havainnot pysyneet aika samoissa eli kolmesta viiteen yksilöä yhtä aikaan ruokinnalla. Hömötiaisia tapaa muutenkin lähi metsissä usein. Nyt kun medioissa on puhuttu kadosta niin huomioinut lajia tarkemmin. Mielestäni kanta on paikallisesti aik hyvä.

Toisin on töyhtötiaisen kohdalla. Metsäruokinnalla alkuaikoina oli neljääkin yksilöä. Viime vuosina 1-2 yksilöä ja kahtena edellisenä talvena pari havaintoa koko talvena. Nyt kuitenkin kolmena peräkkäisenä viikonloppuna havainnot ja viime viikonloppuna seurasin kahden yksilön pähkinöiden hamstraamista piiloihin. https://jarkko.1g.fi/uudet/3249_t%C3%B6 ... en_web.jpg

[Kääkkä]

Todella upeita kuvia! Erityisesti ekan sivun pöllö ja myöhemmät kuikkakuvat todella mieleen.

[Janne M]

Hienoa kerrontaa ja kuvaa. Tällä pädillä nuo elokuun lintukuvat näyttävät hieman vaisuilta kontrastin suhteen. Miten asetit tuon altaan valon suhteen ja mihin aikaan kuvailit?

Suuret kiitokset! Täytyypä pitää jatkossa silmällä tarkemmin kontrastia ja korostaa sitä enemmän.

Asetin altaan itä-länsisuuntaan, jotta pystyin aamulla kuvaamaan myötävaloon, keskipäivällä koko allas jäi eteläpuolella olevien puiden varjoon (tasainen valo) ja illalla kevyeeseen vastavaloon. Jokainen ajankohta loi omat tunnelmansa, ja kojussa tuli istuttua tuntikausia eri aikoina päivästä. Mukava kuulla, että kirjoituksesta oli jotain iloa tai inspiraatiota. Pistähän sitten tietoa miten oma projektisi etenee, jos sellaisen päädyt virittämään!

Karhukuvaamista ei ole tullut kokeiltua kuin unissaan. Monta kertaa nähnyt unta, jossa karhu on luonnossa tai mökillä hyvällä kuvaushollilla ja kamera sattuu vielä olemaan jossain lähellä. Sitten alkaa se painajainen, kun en löydäkään kameraa tai jostain syystä kameran asetukset ei muutu tai se ei ota kuvaa. Ja sitten kun saan kameran toimimaan, karhu onkin jo mennyt menojaan

Kunnon painajainen!! Suosittelen lämpimästi kokeilemaan tuollaista karhukuvauskojua, missä itse vietin tuon yhden elokuisen yön. Jospa siellä tärppäisi! Villieläinten kanssa ei kuitenkaan ikinä voi olla varma, mutta todennäköisyydet ainakin kasvaa.

[Janne M]

Upeeta kuvaa, hienoa kerrontaa, niinkuin mvert tuossa jo totesi! Voisit laittaa useamminkin tuotoksia esille!

Edellisen sarjan lopussa olleet maisematkin hienoja kuvia. Tiaissarjan kuvat myös minun näytölläni (ei ole kalibroitu koskaan...) voisivat olla näyttävämpiä kontrastia hieman lisäämällä, mutta oletettavasti ovat juuri tuollaisina lähempänä totuutta.

Isot kiitokset kommenteista Jaakko! Täytyy tosiaan kontrastiin kiinnittää huomiota. Itselläni on kyllä kalibroitu (peli)näyttö, mutta ehkä kalibrointi on vanhentunut tai näytön asetukset muutoin vähän pielessä. Tai sitten vika perinteisesti ruudun ja penkin välissä Mutta hyvä kuitenkin tiedostaa, ja olen sitä joskus itsekin miettinyt että tuleeko kontrastia liian vähän jos availee varjoja ja muuta.

Omat lintukuvailut, kuten havainnotkin, painottuvat aivan kotipihaan, eli ehkä niillä ei ole yleisluontoista kattavuutta. Karhua en ole nähnyt kuin eläintarhoissa, enkä ole varma, nauttiiko siellä minkään eläimen katselemisesta? Enkä ole ihan varma, haluaisinko karhua nähdäkään kotipihassa, no ehkä ikkunan läpi... Jäniksiä tästä silloin tällöin ohi menee, mutta ei ole ollut kameraa hollilla tai valoa on puuttunut. Ketun olen nähnyt kerran jolkottavan tuota omakotialueen tietä pitkin, ei ollut silloinkaan kamera käden ulottuvilla.

Kannattaa pitää mielessä, jos muuten itärajalla liikkuu, että tuollainenkin mahdollisuus huikeaan luontoelämykseen on mahdollinen. En itsekään oikein eläintarhoissa viihdy, joten siinäkin mielessä aitojen villieläinten kuvaaminen on paljon mieluisampaa. Ja samalla reissu oli ainakin itselleni hyvin opettavainen, kun sai seurata upeita eläimiä tekemässä omia juttujaan. Toki niitä on yleensä kuvauspaikoilla jotenkin ruokittu, ja ruuan perässä monet karhut alueelle tulevat, mutta siitä huolimatta niiden elämää oli hieno päästä näkemään. Ja itselleni tuli ihan yllätyksenä miten täysin äänettömästi karhu pystyi siinä suolla kävelemään.

TIaishavainnoista meillä; kyllä viimekin talvena ruokinnoilla tiaisia kävi, eri merkkisten runsaudessa on eroja eri talvien välillä. Varsinaista trendiä ei oikeastaan ole kirjattu. Viime talvena, 11. helmikuuta, seisoin kevättä ennustavassa auringon paisteessa hieman yli puolituntia pihalla autokatokseen nojaten, ja kamera latingissa käsissä. Sen session kuvat ovat olleet ennenkin täällä esillä, mutta laitan linkin likkerin kansioon vielä tähän, kun kuusi tiaista - monessa mielessä - onnistuin kuvaamaan yhdellä seisomalla eli suunnilleen samoilta jalansijoilta: https://flic.kr/s/aHBqjzBYxP

Kiitos kuvista ja tunnelmista! Olipa yllättävän paljon pyrstötiaisia yhdellä talipötköllä kerralla ja muutenkin näytti lintuja riittävän! Jos haluaa vielä ajatusta jatkojalostaa, niin voi miettiä erillisen istumisoksan asettamista ruokinnan viereen, ja koittaa kuvata tiaisia istumassa siinä ennen kuin hyppäävät syömään.

[Janne M]

Olen kiertänyt samoja Itä-Helsingin metsiä ja rantoja n. 40 vuotta. Vielä 10 vuotta sitten hömötiainen oli yleisimpiä lintulajeja esim. talviruokinnoilla. Viimeiseen 5 vuoteen ne ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, niitä näkee vain harvakseltaan ja sattumalta. Tänä vuonna ei ole enää tullut vastaan yhtäkään.

Syy on täysin selvä ja yksiselitteinen: vanhojen metsien johdonmukainen hävittäminen. Hömötiainen tekee pesänsä lahopuun pehmeään koloon, eli kun lahopuut poistetaan metsistä "hoidollisista" syistä, pieni lintu ei osaa/pysty tekemään pesää kovaan kasvatuspuuhun.

Kiitos kommenteista ja omista havainnoistasi! Hyvin samansuuntaiset havainnot ollaan tehty, vaikka itselläni jää murto-osaan aika, mitä olen vielä ehtinyt ympäristöä tarkemmin seuraamaan. Kuvaamista ja lintujen tarkkailua olen vasta vähän reilut kymmen vuotta ehtinyt harrastaa. Vanhojen metsien häviäminen saa aina mieleni surulliseksi, kun tietää kuinka monet upeat lajit ovat täysin riippuvaisia vanhojen metsien olemassaolosta.

Hömötiaisen erottaa viitatiaisesta hömpän siipisulkien valkoisista reunoista, jotka muodostavat selkään vaalean "peilin". Jos vertaat tätä viitatiaista hömötiaiskuvaasi, ero on aika selvä > https://tinyurl.com/2p8a2zw2 .

Niinpä onkin! Kiitos tästä selkeästä esimerkistä. En varmaankaan vieläkään tunnistaisi metsässä vilauksen näkemällä, mutta ehkä jälkikäteen tietokoneella kuvia katsottaessa. Aina oppii jotain uutta, kiitos tästä! Ja linkin takana näyttää olevan todella paljon erittäin laadukkaita ja hienoja lintukuvia, täytyypä selata enemmänkin.

[Janne M]

Hienoja kuvia, pyrstötiainen on väritykseltään erityisen hieno.

Kiitos!