Nyt oli sellainen päivä, että oksat pois ja pätkä latvaa.
Loppuviikosta oli ennusteessa, että Turun seutu, muiden muassa, saisi lauantaina tuta ukkostelua. Ja näin kävikin. Kahden jälkeen näin ensimmäiset salamat, mutta niitä en ehtinyt kuvaamaan, koska osa kameratavaroista oli hukassa ja kun kaikki tavarat löytyivät, oli solu hiljennyt...
Tämä harmitus jäi onneksi lyhytaikaiseksi. Vain reilun tunnin päästä alkoi näyttää siltä, että ulos täytyy taas mennä. Ukkosrintaman häntä oli pyyhkäisemässä Turun yli. Lähdin, tällä kertaa kaikki kuvausvermeet mukana, kohti ukkospilveä.
Ja sehän oli mahtava. Koko ajan jymisevä, synkeän pimeä seinä. Vyöry oli mahtavan kerrostunut ja pursui yksityiskohtia.
Salamat välkkyivät ja jyminä oli messevä. Parhaat välkyt tulivat Turun suunnassa olleesta möykystä.
Taisi ruisrockissa olla jännät paikat...
Kuvasin lähestyvää vyöryn komistusta noin puoli tuntia, kunnes alkoi satamaan. Lähdin nopsaan sateen alta autolle ja ajoin kohti Liedon keskustaa. Pysähdyin välille napsimaan kuvia auton suojista.
Upeaa välkettä näkyi etenkin pilvissä.
Päästyäni lähelle keskustaa, ajoin läheiselle niitylle, josta sainkin ihailla kaikkoavan rintaman perässä näkyviä pilvisalamoita. Jyminä oli lähes taukoamatonta. Tärisin jännityksestä, ilosta ja kylmästä.
Vaihdoin 14mm optiikan, salamointi oli lähes koko taivaan laajuista.
Kohta parituntinen koitos vesisateessa alkoi vaikuttamaan. Lopulta sateenkaari teki pikavisiitin ja homma alkoi olla ohi. Lähdin kotiin.
Saunomisen jälkeen menin vilvoittelemaan ja pihalla olikin taas kuvattavaa. Järisyttävän upeat mammatukset. Kamera kouraan ja pellon reunaan.
Nyt on olo uupunut, paikat kolottavat ja vilu tärisyttää kroppaa. Ennen kaikkea olo on kuitenkin mahtavan hyvä! Tuli nähtyä sellainen ukkonen, jollaisia ei joka vuosi vastaan tule. Taitaa itse asiassa yhtä kauniista vyörystä olla aikaa kohta kymmenen vuotta.
Uskomaton päivä. Täytyy ajan kanssa katsoa kuvat ja juttu. Myös videoita on kansallinen.
