temama kirjoitti: ↑Maalis 28, 2022 23 : 33
Vaikka Venäjälä näennäinen suunnaton ylivoima, niin loppujen lopuksi näyttää siltä, ettei se pysty valoittamaan edes Ukrainaa ilman ydinsotaa. Venäjä olisi nyt erittäin helppo kohde 2000-luvun 'liittoutuneiden' hyökkäykselle jolla tämä putin-nat*i-venäjä laitettaisiin aivan uudenlaiseen järjestykseen. Nat*isaksan tyyliin. Ilman ydinasepelotetta tämä olisi jo varmaan aloitettu.
Rauhoituhan nyt rakas temama ja muista, että meillä on edelleen yhteistä rajaa Venäjän kanssa yli 1300 kilometriä, eli kaikesta huolimatta jotenkin pitäisi yrittää tulla toimeen itänaapurin kanssa, mikäli haluamme tuntea olomme tulevaisuudessakin edes jotakuinkin turvalliseksi.
Eihän sota ole koskaan kivaa, varsinkin kun sitä käydään nyt näin lähellä ja se tulee sen takia sekä internetin ja iltapäivälehtien siivittämänä iholle ja sen alle. Kuitenkin niille, jotka ovat perehtyneet vaikkapa toisen maailmansodan historiaan ja tapahtumiin, ei tässä Ukrainan sodassa ole mitään uutta ja ihmeellistä. Aivan samalla tavalla, pahemminkin, siviilit kärsivät toisessa maailmansodassa Euroopan kaupunkien massapommituksissa, joihin syyllistyivät silloin venäläisiä enemmän Saksa, Yhdysvallat ja Iso-Britannia.
Amerikkalaiset ovat vastuussa toisen maailmansodan huipentumasta, Japanin Hiroshiman ja Nagasakin täydellisestä tuhoamisesta ydinaseilla ja myöhemmin silmittömästä siviilien tappamisesta Vietnamin sodassa. Jenkkien tilillä on myös sotarikoksia muun muassa Irakin ja Afganistanin sodista. Kaikesta tästä huolimatta kukaan ei ole tietääkseni koskaan vaatinut sotia johtaneitten Yhdysvaltain silloisten presidenttien ja muitten johtajien päitä pölkyille tai edes talouspakotteiden asettamista Amerikanmaalle, vaikka ryöstivät koko maansa aikoinaan rauhaa rakastavilta intiaaneilta.
Saanen myös huomauttaa, ettei Venäjällä ole ollut Ukrainan sodassa mitään ylivoimaa muussa kuin raskaassa aseistuksessa. Sotilaita Ukrainalla on ollut ja jatkuvasti on enemmän kuin Venäjällä, joka on käynyt moninverroin puolustussotaa kuluttavampaa hyökkäyssotaa pääosin vain suhteellisen pienillä, jatkuvan valmiuden taisteluosastoilla ilman reservien liikekannallepanoa. Ukrainalaisten kova taistelutahto tuli venäläisille yllätyksenä ja länsimaisten ilma- ja panssarintorjuntaohjusten ja muun aseavun määrä ja tehokkuus myös.
Ylipäätään koko Ukrainan valloittaminen alle kahdensadan tuhannen sotilaan joukoilla olisi ollut sellainen ihmesuoritus, että se olisi hakenut vertaistaan maailman sotahistoriassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sota olisi ohi. Venäläiset nuolevat nyt haavojaan, järjestelevät ja täydentävät joukkojaan uusilla miehillä, aseilla ja kalustolla ja muuttavat sodan painopistettä ja strategiaa vähemmän kunnianhimoiseksi keskittyen ilmeisesti lähinnä itäiseen ja eteläiseen Ukrainaan ja pysyvän maayhteyden luomiseen Krimin niemimaalle.
Mitä tulee Venäjän valtaamiseen, sitä on historian saatossa yrittänyt Ruotsin kuningas Kaarle XII 1700-luvulla, Ranskan keisari Napoleon 1800-luvulla ja Saksan johtaja Adolf Hitler 1900-luvulla aikansa suurimmilla ja mahtavimmilla armeijoilla. Kaikki ovat kuitenkin epäonnistuneet siinä surkeasti ja saaneet sodissa pahasti selkäänsä. On hyvin vaikeaa edes kuvitella, miten Venäjää vastaan voitaisiin hyökätä 2000-luvulla, kun maalla on hallussaan jopa enemmän ydinaseita kuin Yhdysvalloilla ja maan sotilasdoktriini sallii niiden käytön välittömästi, mikäli maan olemassaolo voidaan tulkita olevan uhattuna.
Ohessa vielä tämänhetkinen tilannekartta Ukrainan sodasta, mistä ilmenee muun muassa se, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta venäläiset ovat kuitenkin valloittaneet maata Ukrainasta lähes Suomen pinta-alan verran. Kiovan suunnalla on tullut hieman takapakkia, mutta etelässä ja idässä tilanne on venäläisten kannalta melko hyvä sodan jatkoa tai mahdollisia rauhanneuvotteluita ajatellen.
