Filosofiaa:
tuplai kirjoitti:Ymmärrän kyl jaavan tarpeen yrittää lokeroida maailmaa, jotta se muuttuisi itelle ainakin hivenen selkeämmäksi, mut nää jutut jää aika helposti lähtötelineisiin, koska väärä foorumi ja liian erilaiset lähtötiedot.
Jaan nää ajatukset jossain määrin.
Ihmiset jakaa kaikki maailmaa kykyjensä mukaan ja tiedostaen tai ei. Meidän ajattelu perustuu kaksiarvoistamiseen: jos emme kykene erottamaan vaikka tuolia toisesta tuolista tai muusta kalustuksesta, seuraa siitä ongelma kommunikaatiossa. Kaikkien pitäisi pystyä erottamaan tuoli ei_tuolista. Täysin selkeäksi meidän kaksiarvoista maailmaa ei kuitenkaan saa, vaikka keskuskustelulla sitä yritetäänkin saavuttaa - aina löytyy tuolin rajatapauksia, jotka jakaa ihmiset leireihin.
Välillähän keskustelua ei saada edes aikaiseksi, sitten on niitä tyngäksi jääviä ja joskus tulee hyvän keskustelun kokemus. Täyttä selkeyttä ei kuitenkaan saavuteta koskaan ... aina jää leirejä, aina kaivataan lisää ymmärrystä ja siksi koskaan kohteliaisuus ei ole pahasta.
Erilaiset lähtötiedot, erilaiset keskustelijat, erilaiset motiivit, väärä paikka, väärä aika, ne ovat kaikki helposti keskustelua rajoittavia tekijöitä.
Kuvaamisesta:
Mä kuvaan maisemaa aika paljon ja se perustuu pääosin suunnitelman toteuttamiseen. Ainoa satunnainen elementti on valo, jota sitäkin voi hieman hallita.
Mutta ihmisten ja eläinten kanssa mulla tilanne on pääosin hallitsematon - jos taidetta syntyy, se on pääosin sattuman tulosta.
Taiteesta:
Mulle taidetta on ne kuvat, joita pidän taiteena. Tässäkin ollaan aika heikolla pohjalla, koska se määräytyy joka päivälle erilaiseksi. Minulle se on enemmänkin tunneasia.
Yhteisön taiteeksi kokema tai "määrittelemä" on sitten jotain muuta. Minusta siinä on jossain määrin samaa rakenteeltaan kuin muoti nimisessä ilmiössä.
Otsikon aiheeseen
Jos saan otettua kuvan, joka jälkikäsiteltynä on mun taidetta, oli sitten kyseessä sattuma tai tarkka etukäteissuunnitelma, niin kuva on mun ottama ja mun taidetta.
Onko kuva sitten yhteisön taiteeksi kokema, on yhteisön asia päättää. Mikä päätös riippunee vahvasti paikasta ja aikakaudesta.
Onko edes olemassa ajatonta ja paikatonta taidetta?