Matin Räpellys ja Testiketju

[javal]

DGO:n (neljän senselin tapauksessa QGO?) toteuttaminen ei ole triviaali operaatio, johan sellaisesta oli puhetta kun ensimmäinen dual pixel sensori tuli.

Eikö se ole yhtä triviaali kapasitanssien suhteen, kuin Sonyn uudemmat sensorit, joissa on käytettävissä ohjelmallisesti asetettava lukuvahvistus. Kun Sony tekee tuon kahdella kapasitanssiarvolla, niin Canon:n lukuvahvistinpiirissä ei valitakaan vain käytettävää kapasitanssia, vaan koko lukuvahvistin ja valodiodi. Kun sonylla on jompi kumpi lukuvahvistus käytössä, niin DGO-sensorissa ne on yht'aikaa.
Olen ymmärtänyt tuon vaativan muutoksia jo ennen piikiekon syövytysvaihetta, ja kapasitanssien arvojen olevan herkkiä (oliko jopa niin että Sonyn kennossa toisen kapasitanssin korvaa johtimista ja komponenteista itsessään syntyvä "kondensaattori"). Ei siis mikään läpihuutojuttu, joka menee parilla editoinnilla, vaihtamalla kapasitanssi-arvo, piirisuunnittelussa.

Jep sitä tarkoitin, että toteutus ei tapahdu sormia napsauttamalla. Nyt mieleeni tuli myös, että Sonylla saattoi tosiaan olla jokin patentti tuohon heidän systeemiinsä liittyen, kun niistä patenteista aiemmin puhuit.

Sellainen tarkennus että Sony on kaiketi vain lisensoinut Dual Gain teknologian Aptina nimiseltä yritykseltä, ei siis kehittänyt sitä ratkaisua itse. Ja taitaa muutama muukin kemerayritys tuota Aptinan kehittämää ratkaisua lisensoida.

[jaava]

PS. Koko näkyvän valon jakaminen pikselikohtaisesti 2nm kaistoihin on nykytekniikalla mahdotonta.
Näkyvän valon kaista on 400um (700-300), josta talteen (400um/2nm) 200 000 laskuriarvoa.
Jos laskurin koko on 32 bittiä ja pikseleitä on 50 megaa, niin päädytään raakakuvakokoon:
200000 * 32 * 50 megabittiä = 40 000 000 megatavua per kuva (40 teratavua per kuva ... kenellä on tallennusvälinettä, johon sopisi yksi kuva).

Lähinnä ajoin takaa sitä "täydellistä" ratkaisua. Olisihan se kiva saada koko spektri talteen. Ei vaan ole tosiaan heti tapahtumassa sekään.

Mun viestin lainaukseen sisältyy laskuvirhe, jonka korjasin alkuperäiseen viestiin (Olin sotkenut um ja nm), joten täydellisen kuvan koko on oikeasti luokkaa 40 gigaa. Onhan se tuokin melkoinen yhdelle raakakuvalle. Eikä meillä ole oikein tekniikka valmis tuohonkaan, eikä käsittelemään pikseleitä, joissa on komponentteja 200 kappaletta.
Olishan tuo 200 värikanavaa kuitenkin tavoittelemisen arvoinen täydellinen värikuva ... ainakin jonkinlaisessa teknisessä kuvauksessa. Mutta kun ajattelee virallisen hääkuvan manuaalista säätöä 200 värikanavaiselle valotukselle, niin pelkästä ajatuksesta saa vilunväristyksiä.

Mutta miten ihmissilmän kanssa, joka perustuu kuitenkin trikromaattiseen "teknologiaan". Oliskohan tavoittelemisen arvoista pyrkiä kennolla samaan päästökaistaan kolmella kanavalla:
Kuva: Normalisoimattomattomat ihmissilmän tappisolujen vasteet. Kuvaajien paksuuksilla on yritetty tuoda esiin vahvoja yksilöllisiä eroja herkkyksissä.
Sinisen kanavan heikko herkkyys on minulle yllätys.

Kennon päästökaistojen muodothan ei ole enää muokattavissa jälkikäsittelyssä, josta seuraa puolestaan hankaluuksia, kun pelkän pinta-alan/korkeuden muokkaaminen ei aina riitä. Kanavien ylikuuluminen on melkoisen vahvaa ihmissilmässä ... mutta onko se hyväksi kameran kennossa, muuta kuin tekemään Bayer-suodattimen raw-muunnoksesta paremman.

Ehkäpä tuohon voisi lisätä vielä ainakin pari värikanavaa heille, jotka eivät kaihda jälkikäsittelyn mutkia ja vauhtia. Saataisiin tasaisempi kokonaiskaista koko näköalueelle ... vaikka ei kait taidekuvaus tällaista vaadi.

[hkoskenv]

Olishan tuo 200 värikanavaa kuitenkin tavoittelemisen arvoinen täydellinen värikuva ... ainakin jonkinlaisessa teksnisessä kuvauksessa. Mutta miten ihmisislmän kanssa, joka perustuu kuitenkin trikromaattiseen teknologiaan. Oliskohan tavoittelemisen arvoista pyrkiä samaan päästökaistaan ihmisislmän kanssa:

Se on ollut trikromaattisen värikuvauksen tavoite aina. Mutta siinä on ongelmansa, eikä pienin se, että ihmisten näköfysiologiassa on melkoisia yksilöllisiä vaihteluita ja psykologia sotkee asiaa lisää. Siksi on niin paljon eriäviä mielipiteitä siitä, mitkä värit ovat niitä "oikeita" tai "parhaita" ja mitkä laitteet tuottavat niitä. Keskiarvokaistat eivät tule miellyttämään kaikkia koskaan.

Käytännössä esitysteknologia tulee rajaamaan värikananvien määrän muutamaan. Näyttö, jossa on miljoonia pikseleitä, joissa jokaisessa 200 kapeakaistaista värikanavaa, ei ole edes mahdollinen. Saati sitten kuluttajan ostettavissa oleva, jos joku kerrostalon kokoinen pienen kaupungin edestä sähköä kuluttava laite voitaisiinkin tehdä. Bulkkiesitykset käyttävät kolmea värikanavaa jatkossakin.

Noista 200 kanavasta olisi hyötyä teknisessä kuvaamisessa, koska spektri antaa informaatiota esim. materiaaleista, ja antamaan hifisteille täydellinen säätömahdollisuus juuri omasta mielestä oikeille väreille. Tuskinpa siitä on massateknologiaksi. Teknologian puolella on jo olemassa kaikenlaisia multispektrikameroita.

[jaava]

Sulta tuli niin äkkinäinen vaste, etten ollut ehtinyt editoida kaikkia ajatuksia mukaan:)

Käytännössä esitysteknologia tulee rajaamaan värikananvien määrän muutamaan.

Trikromaattisella näytöllähän kyetään esittämään kaikki värit komponenttien yhdistelminä.

Värikanavien lisäys hyödyttäisi jälkikäsittelyä, jossa säilyisi mahdollisimman paljon mahdollisuuksia tehdä haluttu kuva, joka muunnetaan sitten esitysmediaa varten halutuksi 3-kanavakuvaksi.
Onko muuten olemassa esitystarpeita, joissa tulisi voida säätää kahtasataa värikanavaa esitystilanteen aikana?

[Pros]

Olishan tuo 200 värikanavaa kuitenkin tavoittelemisen arvoinen täydellinen värikuva ... ainakin jonkinlaisessa teknisessä kuvauksessa. Mutta kun ajattelee virallisen hääkuvan manuaalista säätöä 200 värikanavaiselle valotukselle, niin pelkästä ajatuksesta saa vilunväristyksiä.

Mutta miten ihmissilmän kanssa, joka perustuu kuitenkin trikromaattiseen "teknologiaan". Oliskohan tavoittelemisen arvoista pyrkiä kennolla samaan päästökaistaan kolmella kanavalla:
Kuva: Normalisoimattomattomat ihmissilmän tappisolujen vasteet. Kuvaajien paksuuksilla on yritetty tuoda esiin vahvoja yksilöllisiä eroja herkkyksissä.
Sinisen kanavan heikko herkkyys on minulle yllätys.

Ei lainkaan huono idea, ja tästähän päästään taas siihen, että teknisesti hyvä kuva ei aina tarkoita hyvää kuvaa ja toisin päin. Spektrikuva on joskus kiva, varsinkin jos haluaa hieman leikkiä, mutta luultavasti n. 99% tapauksista turha (lähde: stetson).

[hkoskenv]

Trikromaattisella näytöllähän kyetään esittämään kaikki värit komponenttien yhdistelminä.

Trikromaattisella näytöllä voidaan tuottaa suuri osa mahdollisista väriaistimuksista stimuloimalla kolmea aistinsolutyyppiä. Mutta ei mielivaltaista spektriä. Se johtaa esimerkiksi siihen, että joissain oloissa kaksi väriä näyttää samalta ja joissain toisissa valaitusoloissa ei. Ja hifisteille jää aina mussutettavaa siitä mitkä ovat oikeat tai hyvät värit.

Onko muuten olemassa esitystarpeita, joissa tulisi voida säätää kahtasataa värikanavaa esitystilanteen aikana?

Ei mieleen tule ihmisille esitettäviä asioita, mutta spektroskooppisessa tutkimuksessa tuollaisia tarpeita on. Toisinaan tarvitaan valtavasti enemmänkin spektrikaistoja halutun erottelukyvyn saamiseksi. Spektroskopia on tieteenala, jossa vastaavuus teorian ja mittausten välillä on paras, se voi olla yli 15 merkitsevää numeroa. Näkyvän valon taajuus on luokkaa 1E14 Hz ja parhaimmillaan signaaleja tuotetaan ja mitataan alle yhden hertsin kaistanleveydellä. Siinä on hifistilläkin ihmettelemistä.

[Maffer]

Parempi vaan kuvata luminositeettia ja jättää tusinavärit sikseen. MV-kameralla saa pikkukennollakin Phase One -laatua.

Sigma on jo matkalla Suomessa kohti Poria ja kakkulakin luultavasti lähellä Helsinkiä. Bongasin uuden 17-70C kakkulan 350€ hintaan Saksasta niin ei tule aivan kamalasti takkiin jos saippuakotelo kyntää pahasti. On Sigma SA -kiinnikkeellä olevat obiskat sitten muuten kiven alla. Jos tuo combo antaa kelpo kuvaa niin sitten satsataan 18-35/1.8 obiskaan, 105/1.4 Arttiin ja johonkin laajikseen.

[hkoskenv]

Parempi vaan kuvata luminositeettia ja jättää tusinavärit sikseen. MV-kameralla saa pikkukennollakin Phase One -laatua.

Jos nyt puhutaan silmillä katsottavaksi tarkoitetusta kuvasta, mustavalkoinen ei ole koskaan kuvana miellyttävä ja parhaimmillaan välttävä dokumentti erikoisesta tilanteesta, kun ei jostain teknisestä syystä pystytä tallentamaan väri-informaatiota järkevillä kustannuksilla. Resoluutiolla ei ole mitään merkitystä siinä. On vaivan ja resurssien haaskausta hifistellä mustavalkoisella kuvalla.

[Maffer]

Ei ole. Mustavalkoisen kuvan näkee jokainen ei-sokea ihminen oikein, myös värisokeat. Väreistä ei ole kuin harmia eivätkä ne auta ymmärtämään kohteen muotoa. Lisäksi mustavalkoinen kuva näyttää aina terävämmältä.

Käyttöliittymätkin tulee aina suunnitella siten, että käyttö on mahdollista ilman värikoodausta. Jos jokin ei toimi mustavalkoisena, on siinä pahemman luokan ongelma.

[habannaama]

Kuka mistäkin tykkää...

Mielipiteensä kullakin meistä ja ei ole olemassa yhtä ainutta totuutta.

Harvemmin tullut vastaan mv-maisemakuvaa jossa ei tulisi fiilistä, etteikö informaatio olisi puutteellinen.

Sama toisin päin, tullut vastaan mv-kuvia, joiden kohdalla fiilis että vähemmän on enemmän.

[hkoskenv]

Ei ole. Mustavalkoisen kuvan näkee jokainen ei-sokea ihminen oikein, myös värisokeat. Väreistä ei ole kuin harmia eivätkä ne auta ymmärtämään kohteen muotoa. Lisäksi mustavalkoinen kuva näyttää aina terävämmältä.

Tuollainen "oikea" ei tarkoita yleensä mitään. Minä ainakin näen mustavalkoisen kuvan kohteen täysin eri tavalla kuin sävyt kuvassa, jos kohde on värikäs. Olen varma, että värisokeatkin näkevät. Monokromaattinen näkö on äärimmäisen harvinainen, ja sittenkin näköaistimusta vastaava kuva vaatisi, että kuvan spekrtaalinen vaste on sama kuin ihmisen värisolujen.

Laboratorio-oloissa olisi mahdollista tehdä tapauksia, joissa mustavalkoinen kuva jättää jotain hyvin oleellista pois. Vaikka sinisen tekstin punaisella pohjalla, joka kuvautuu samalle kirkkaudelle.

Käyttöliittymätkin tulee aina suunnitella siten, että käyttö on mahdollista ilman värikoodausta. Jos jokin ei toimi mustavalkoisena, on siinä pahemman luokan ongelma.

Niin, samoin kuin kengät on hyvä suunnitella niin, että jalattomatkin voivat niitä käyttää ja silmälasit ja kamerat niin että sokeatkin pärjäävät siinä missä näkevät. Esim. linssien läpinäkyvyys on ihan turhaa keekoilua, joilla terveet vain vittuilevat sairaille.

[hkoskenv]

Kuka mistäkin tykkää...

Mielipiteensä kullakin meistä ja ei ole olemassa yhtä ainutta totuutta.

Totuus on olemassa, fyysinen maailma, jonka osia olemme, mutta se mikä valokuva on kenenkin mielestä paras ei siihen kuulu. Mielipiteitähän nämä ovat aina. Mutta en minä ole koskaan ymmärtänyt mustavalkoista kuvaa visuaalisena tehokeinona. En ole nähnyt kuvaa, joka olisi mustavalkoisena kiinnostavampi kuin värillisenä. Tiedän kyllä, että mustavalkoisuus voi esim. paljastaa muotoja, mutta sitten mennään jo niin eksoottiseen taidekuvaamiseen, että sekä mustavalkoinen että värillinen menevät yli meikäläisen hilseen yhtä kovaa ja korkealla. Tai sitten tekniseen kuvaukseen, esim. jonkinlaiseen hahmontunnistukseen, joka on kiinnostavaa tekniikkana, mutta ei niiden kuvien katselusta ilmeellisiä elämyksiä saa, tai siirtokaistan rajoittamiseen sovelluksen kannalta epäoleellista väri-informatiota karsimalla.

Sama toisin päin, tullut vastaan mv-kuvia, joiden kohdalla fiilis että vähemmän on enemmän.

Minulle nuo varmaan menevät tuohon jälkimmäiseen ryhmään.

Mustavalkoisuudessa minua häiritsee myös se, että jotenkin aivoni mieltävät kurjat vanhat ajat, erityisesti sota-ajat, mustavalkoisena. Varmaan siksi, että lapsena kaikki vanhat dokumentit olivat mustavalkoisia. Sitä mielikuvaa on vaikea murtaa vaikka tietää että ihmisen värinäkö on joitain satoja miljoonia vuosia vanhempi asia kuin kahdella jalalla kävely.

[Maffer]

Hei setä Hapan. Käyttöliittymien on toimittava lähtökohtaisesti mustavalkoisena. Käyttäjille voidaan aina toki asettaa vaatimuksia johonkin hävittäjäkoneen puikkoihin, mutta ei missään nimessä tavalliseen arkityöhön. Sama periaate on olennainen fyysisissä liittymissä sekä softassa.

Jos kuva ei toimi mustavalkoisena, siitä puuttuu valo. Siitä lähdetään.

[habannaama]

Mustavalkoisuudessa minua häiritsee myös se, että jotenkin aivoni mieltävät kurjat vanhat ajat, erityisesti sota-ajat, mustavalkoisena. Varmaan siksi, että lapsena kaikki vanhat dokumentit olivat mustavalkoisia.

Eli kohdallasi mv-tuo esille psykologisesti ei niin miellyttäviä assosisatioita, kun taas jollekin toiselle se taas saattaa toimia päinvastoin, eli kyseessä ei ole paremmuus-sidonnainen asia versus mv/värikuvaus.

Sota-aikana kuvattu tosiaan mv-kuvia, mutta vaikka en pidä sodasta/väkivallasta, en silti niitä karsasta, päin vastoin siinä suhteessa, että niitä nähnyt dokumentaarisessa mielessä esitettyinä ja tällöin niiden selkeys yksinkertaisuudessaan tuonut sen informaation juurikin sellaisenaaan askeettisesti esille, että homma muuttunut äärettömän karuksi katsojilleen ja se jos jokin toiminut positiivisella tavalla itselleni katsojana.
Näin me olemme yksilöinä erilaisia ja koemme asioita täysin erillä tapaa ja hyvä näin, sillä outoahan tuo olisi jos tunnetasolla olisimme klooneja toisistamme.

[hkoskenv]

Eli kohdallasi mv-tuo esille psykologisesti ei niin miellyttäviä assosisatioita, kun taas jollekin toiselle se taas saattaa toimia päinvastoin, eli kyseessä ei ole paremmuus-sidonnainen asia versus mv/värikuvaus.

Negatiiviset mielleyhtymät voivat olla osasyy, mutta en minä toisaalta ole koskaan nähnyt mitään lisäarvoa mustavalkoisuudessa. Värit ovat hyvin oleellinen osa näköaistimustani ja jos ne jättää pois, niin silloin kuva on jotenkin puutteellinen tai torso. Mutta minä näen kuvat lähtökohtaisesti teknisinä dokumentteina kohteesta enkä taide-elämyksinä (joita en edes koe).

Sota-aikana kuvattu tosiaan mv-kuvia, mutta vaikka en pidä sodasta/väkivallasta, en silti niitä karsasta, päin vastoin siinä suhteessa, että niitä nähnyt dokumentaarisessa mielessä esitettyinä ja tällöin niiden selkeys yksinkertaisuudessaan tuonut sen informaation juurikin sellaisenaaan askeettisesti esille, että homma muuttunut äärettömän karuksi katsojilleen ja se jos jokin toiminut positiivisella tavalla itselleni katsojana.

Kyllä minuakin historia kiinnostaa ja kuvat dokumentteina. Mutta en usko, että sota-aikana kuvattiin mustavalkoisena siksi, että se olisi ollut kuvaajien tai propagandaupseerien taiteellinen valinta, vaan siksi, että värifilmiä ei ollut käytettävissä. Se oli silloin sellainen tekninen pakkotilanne, josta puhuin. Nykyajan sodista kuvataan takuulla 99,9 % dokumenttikuvista värikuvina, koska ne välittävät enemmän informaatiota.

Olen varma, että mustavalkoiset sotakuvat ovat aika pliisuja värillisiin verrattuna, kun veri ja suolenpätkät eivät erotu samalla tavalla ympäristöstä.

[Maffer]

Erottuu ne kun laittaa sinisen filtterin talvella eli veri mustaa hangella tai punaisen filtterin kesällä > veri valkoista maassa.

[jalkkis]

Ei ole. Mustavalkoisen kuvan näkee jokainen ei-sokea ihminen oikein, myös värisokeat.

Hmm, onko näin ihan teknisessä mielessä? Ja mitä on "oikein näkeminen"? Astuuko kuitenkin aina peliin kunkin yksilön oma tulkinta näkemästään?


Minä olen puna-viher -värisokea. Kuvien värien luonteva käsittely ei ole helppoa. Jotkut sanovat, että laita siten, että näyttää omaan silmään hyvältä. Sitkun tekee niin, niin joku pääsee sanomaan, että eihän toi ole ollenkaan ton värinen. Jep.

Mustavalkokuvia ei olekaan tullut kuvattua ja käsiteltyä. Pitäiskös testata...

[jaava]

Kun saat Matti nämä viimeiset hankinnat testattua, niin tässä vois olla seuraava valmiina kaupallisena tuotteena ostettava Micro-MCA12, jossa 12 värikanavaa:
http://www.tetracam.com/Products-Micro_MCA.htm
Noilla on monikanavaisia vempeleitä muitakin. Niissä on monta monokromaattista kameraa vierekkäin ja jokaisella on objektiivin takana oma kaistanpäästäsuodin.

Samalla konseptilla saa rakennettua DIY-henkisesti samanlaisen monesta mustavalkokamerasta, jotka nyt suunnilleen osoittaa samaan suuntaa ja rekisteröinnin suorittaa kuville jälkikäsittelyssä.
Tosin tällaisella kameralla ei lähi- tai makrokuvia oteta, mutta toisaalta ei tarvi peilisysteemiä, eikä tarkkaa kameroiden/sensoreiden asentamista.

[Maffer]

Silmän sauvasoluja on se 120M vs. värejä aistivia tappisoluja 5M. Siitä sitten arvioimaan kannattaako kuvata värejä ensinnäkään jos haluaa tarjota terävää kuvaa ja ylivertaisia sävyliukuja.

Bayer mäkeen ja kolme MV kennoa kiitos.

[hkoskenv]

Bayer mäkeen ja kolme MV kennoa kiitos.

Ole hyvä:
https://www.seesense.eu/three-sensor-cameras/4575986164" onclick="window.open(this.href);return false;

Kolmen kennon kamerat ovat ihan kaupallista hyllykamaa. Tuo on vain yksi monista myyjistä.
Ja kolme kennoa ja värierottelevat peilit on keksitty kauan ennen bayeria ja puolijohdekennoja. Niitä käytettiin elektronisen värikuvaamisen alusta asti kameraputkilla.