Toi ei ollut ihan se mitä tarkoitin, mut ymmärrän miksi senkin tulkinnan tosta voi vetää.nsamppa kirjoitti:Muuten hyvää saagaa jälleen kerran, mutta tää kohta pistää silmään. Tota täällä vallalla olevaa ajatusta en vaan millään ymmärrä. Vanhat jäärät keskittyy laitteisiin, oikein valotukseen ja valaistukseen. Nuori sukupolvi sen sijaan ei osaa juuri mitään muuta kuin myydä. Kyllä mulle tulee junnuja vastaan mitkä ovat erittäin luovia käyttämään valoa ja kalustoaan. Jotku ovat enemmän kiinnostunut peleistä ja pensseleistä kun taas toiset ei. Ihan samaa kirjoa se niissä on mitä vanhoissakin.ttuplai kirjoitti:Pätee myös itse valokuvaukseen - kuvilla ja välineillä on oikeastaan varsin pieni merkitys kuvaamisessa (kaikki on ihan sitä samaa) - markkinointi (on kyse sitten somepersoonasta, asiakaspalvelusta, ihmisten kanssa olemisesta, tms.) on n. 86,3% koko hommasta ja osuus vain kasvaa. Vanhat jäärät jymähtää laitteisiin, oikeaan valotukseen tai valaistukseen - maailma porskuttaa aivan eri kriteereillä eteenpäin ja tietämättömyys kuvaamisesta tai tekniikasta on yhä vähempi merkityksellinen asia (paitti paikallisen valokuvauskerhon äijäilloissa - keski-ikä 58v ja kasvaa).
Joko ensi vuonna kuopataan tekniikka kokonaan vai vieläkö homeen ja hämähäkiseittien keskeltä lentää paatuneen pikselinnysvääjän katkeransävyinen laitekommentti.
Hyvät joulut ja uudet vuodet
Hyvää joulua tästäkin suunnasta.
Jouluevankeliumi. Varoitus: tarinassa saattaa olla pientä liioittelua.
Matti haluaa kuvaajaksi, mut ensin hän opiskelee "vähän". Aluksi pitää tietenkin tietää valokuvauksen historia, eri mv-menetelmät, litkut ja hopeasuolan salat, Vähän kemiaa, jotta pystyy laskemaaan kuinka ton kiteen käy, kun valokvantti tösähtää siihen. Kvantti - sit pitääkin opetella valon etenemismalli ja laske polkuintegraalina fotonin eri reitit, jonka jälkeen Heisenbergit lentää ilmassa ja täytyy soveltaa tilastomatematiikkaa (tää pitää ensin opiskella). Johonkin väliin pitää mahduttaa silmän ja ihmisen näkemisen toiminta - värifilttereiden päästökäyrä pitäs jokaisen kuvaajan hallita (toi vaatii vähän materiaalifysiikkaa, jotta saa laskettua elektronien sallitut tilat). Nyt päästään digikuvaan - matlabilla bayer:in matriisi simulaattoriin - sensorin kvantti-ilmiöt haltuun. Salama - Maxwell:in yhtälöistä voi kätsysti laskea pistemäisen lähteen säteilyn muuttumisen tutkittavavan pinta-alkion ja etäisyyden funktiona - 1/r^2 tosta tulee. Sit vaan mittanauha käteen ja salamaa asettelemaan paikalleen. Mut toki ton kokoa pitää vähän muuttaa - ei muuta kuin laskemaan varjot - tosta onneksi selviää valon suoralla etenemismallila - linsseistä ei, kun pitäähän toi diffraktiokin tuntea. Ai niin linssit - siis valon eteneminen väliaineessa. Polarisaatiokin pitäs opetella - Rayleigh-hajonta haltuun - ja TEM-malli. Nyt pitäs sit lukea vielä muutama opus ja katsoa pari videoo ihmisen valaisusta - perhosia, looppeja ja toi vanha käpy Rembrandt:in täytyy kaivaa ylös haudasta. Sit laskea Fibonaccin sarjan rajarvo, koska muuten ei tiiä mihin kohtaan silmät laittaa. Matkan varrella pitää opetella tän uuden salatieteen termistö: MFT, mikrokontrasti, antialias, ohjeluku, IGBT. Kolme kamerasukupolvea, pari valotusmittaria ja yli 1300h youtube-videosessiota myöhemmin on aika ottaa eka kuva - kunhan vielä opettelee ton kuvankäsittelyn. Tosin alussa malliksi suunniteltu 18v neito on jo muuttanut Kanadaan, saanut kaksi lasta, eronnut ja unohtanut koko asian.
Vaihtoehto B. Maikki, Kikka ja pikku-Myy ottaa toisistaan kuvia, vaihtaa kameran ja valon paikkaa. Kattelevat toistensa kuvia ja arvioivat lopputulosta. Maikki perustaa instatilin johon postaa kuvat, unohtamatta hassuja videoita joissa lätisee mukavia yleisölleen. Myöhemmin Maikki ostaa paremmat vermeet ja salamat - laittaa noi paikalleen ja jatkaa kuvaamista onnellisen tietämättömänä alla vallitsevasta tekniikasta. Siinä vaiheessa, kun Matti ottaa ekan kuvansa on Maikilla plakkarissa 27 000 kuvaa, joista 500 netissä muiden silmien arvioitavana.
Kaikki tiet voi johtaa Roomaan, mut näin digiaikana ei voi olla vähättelemättä ton b-vaihtoehdon toistojen määrää. Onhan siinä vähän pyörän keksimistä matkalla, mut aivot on hämmästyttävä kone löytämään samat lainalaisuudet tietämättä pätkääkään todellisesta syystä. Lentoradan laskemista ei juuri tarvitse osata osuakseen melkoisella tarkkuudella. Eli noi nuoret kokeilijat ei paljon piittaa säännöistä, valon oikeellisuudesta tai monesta muustakaan aikuisten hömpästä, mut ottavat rohkeasti välineen käteensä ja tuottavat hienoa jälkeä (ainakin muutaman tuhannen epäonnistuneen jälkeen) - kommunikoivat "asiakkaan" kanssa ja huolimatta Matin valituksista hehkuttavat saamiaan tykkäyksiä. Näin puhtaasti pedagogisesti sanoisin, et filkka-ajan rasitteet roikkuu edelleen mukana, mutta uusi sukupolvi on ymmärtänyt digikuvauksen myös siinä. En siis tarkoita myymistä sanan negatiivisessa merkityksessä vaan laajempana kykynä olla esillä ja kommunikoida ihmisten kanssa. Eikä tosta b:stä ees seuraa huonoa kuvaa - ei ehkä ihan täydellistä, mut aivot ei oo täydelliset.
Vuoden paras opetumenetelmä: kokeileminen.
