jaava kirjoitti:ttuplai kirjoitti:Suurin tai ainakin merkittävin osa ihmisen tekemisestä on kuitenkin itselleen valehtelemista ja maailman selittämisestä itselleen sopivaksi.
Heh - onhan tässä vinha perä.
Vaikka ihmiset ei ole aivan samalla viivalla näissä, niin kaikissa se kuitenkin esiintyy. On melkoista salapoliisityötä yrittää selvittää missä on tullut valehdeltua itselle.
Niimpä. Totuus tai aitous ei ole mitenkään aivojen kannalta olennainen asia, mut nähtävästi aivoille on tärkeää noin mielenterveyden kannalta selittää asiat kohilleen - siis luoda itselle totuus, joka täsmää jollakin tavalla sensorien dataan ja samalla aivoihin jo tallennettuun tietoon. Välillä tosta seuraa varsin ikäviä konflikteja - kuten jos laittaa juutalaisia uuniin ja omasta mielestään on kuitenkin reilu jätkä, pitää noi jotenkin sovittaa toisiinsa esim. tekemällä tosta uuniporukasta syyllisiä maailman asioihin tai vähintäänkin omaan pahaan oloon - tai sit vaan pomo käski.
Mut jos palataan oppimiseen, niin siinä vallitsee yksi erittäin hankala ilmiö, jonka poisoppiminen on varsin vaikeaa - kutsutaan sitä vaikka nimellä "syön härän niin saan härän voimat"-ilmiöksi. Eli oppiakseen y:tä täytyy tehdä y:tä eli luovuutta oppii opiskelemalla luovuutta ja tietotekniikkaa opiskelemalla tietotekniikkaa (siis digiloikka). Tästä seuraa kaikenlaista kivaa kuten firmojen luovuuspäivät etc. Väite on yleensä väärä - aivot on kuitenkin lopulta vain yksinkertainen algoritmikone ja sen stimulointi voidaan tehdä monella tavalla ja päätyä samaan lopputulokseen - vapaata tahtoa ei ole tieteessä olemassakaan (siitä ei ole kovin vakuuttavaa/mitään näyttöä). Tarkoittaa, et tod. näk. tekoäly pesee monessa asiassa ihmisen hyvin pian ja joissakin jo nyt - mitä enempi tiede edistyy sitä kapeampi on ihmisen erinomaisuus (varsinkin yksilötasolla). Mut missä vaiheessa kopiointi muuttuu luovuudeksi vai muuttuuko koskaan eli onko luovuus lopulta vain selitysmalli - siis hyvä tarina, jolla pidämme itsemme tyytyväisinä. Pienen lapsen kävelyyn opettelun seuraaminen on mielenkiintoista, koska siinä pystyy aika lyhyessä ajassa seuraamaan kuinka aivot oppii ratkaisemaan pystyssä pysymisen problematiikan - kuvaaminen ei juuri tuosta eroa mitenkään (no käveleminen on ehkä vähän vaikeampaa) - tosin tykkäämiset saattaa ohjata tota prosessia pahasti - varsinkin jos sattuu omaamaan luonteenlaadun, joka on perso moiselle. Tästä vois kehittää sellasen kameran, joka tsekkaa heti kuvattaessa onks se liian samankaltainen kuin tietokannassa ja antaa käyttäjälleen sähköiskuja - ehkä sit tulis enempi toisistaan poikkeavia ruutuja, mut onko silloin ihminen vai toi algoritmi luova? Joka tod. näk. johtais siihen, et kuvaajat pyrkis jotenkin kiertämään ton sähköiskun ja keskittäs luovuutensa siihen tai netissä moisista kameroista jupisemiseen - tai brassailuun siitä, et kuka on kestäny kovimmat iskut - osa syyttäs asiasta muslimien salaliittoa ja yrittäs porukalla löytää algoritmista valkoista miestä syrjivää asennetta - oppiminen on hienoa asia, mut aina oppi ei mee ihan toivottuun suuntaan.
