Mä komppaan hkoskenv:ta asiassa. Kamerat ovat jo aikas pitkään pysyneet junien ja monien muidenkin kohteiden mukana - silmäänkin osuu melkoisella prosentilla jos on riittävän iso suhteessa kuva-alaan ja jos ei ole niin silloin sen niin välii oo osuuko ihan millilleen. Kyse on osittain kuvaajien pakkomielteestä pikseleihin eli 3x3 pikselin silmänkin tulee olla tarkka, vaikka kaikki normaalit kuvaa katsovat ovat kiinnostuneet vasemman pakaran asennosta tai kaksoisleuasta (näkyy meinaan yllättävän helposti - varsinkin jos katsoo itseään). Mikä ei tarkoita etteikö silmätarkennus ihan kiva lisä ole jos toimii (ja toimii luotettavasti) - se mikä eniten rassaa pientä kuvaajaa on epäluottamus kameran tekniikkaan.hkoskenv kirjoitti:Satoja junia kuvanneena, voin vakuuttaa että AF on siltä osin täysin valmis eikä siinä ole mitään parannettavaa. Nyt jos museoreliikiksi jäänyt Canon 5D3 ja EF 70-200/2.8 (se noin 2013 uusin ja hienoin) tarkentaa erehtymättä kaikista paikoista, joissa lakeja rikkomatta ja raideliikennettä häiritsemättä voi junia kuvata. Aina, joka kerta, kaikissa valaistusoloissa, joissa liikkuvan junan kuvaaminen on mielekästä. Ihmettelisin suuresti, jos joku nykyaikainen nelinumeroisen hintalapun omaava moderni runko ei siihen pysty samanhintaisella actionkuvaukseen tarkoitetulla objektiivilla.Maffer kirjoitti:Yhtälailla voisi opettaa kameralle että tällaiset on niitä lintuja mitä haluan seurata tai nämä ovat niitä junia mitä haluan kuvata.
Tuon Mafferin yliluonnollisen AF:n haluisin yhdestä syystä. Se sama algoritmi voisi varmaan tunnistaa kaikki hyönteiset. Ei kai se muuten osaisi tarkentaa oikein, jos sanoisin, että tänään kuvataankin sitten vain sitä tiettyä eikä niitä mikroskoopisilla tuntomerkeillä erotettavia lähilajeja.
Skenaariovalinta voi kuulostaa hienolta, mut käytännössä elämää helpottavat ominaisuudet tuovat vain lisää kompleksisuutta ja vievätkin huomion pois itse kuvaamisesta - uudet lelut on kivoja mainosmatskua tehdessä (mun kamerassa on bassoreflektioledhyaluronihappoturbomonikanavainen tarkennus) ja sellasessa lepposassa kuvaamisessa - sitten kun eurot juoksee ja tilanteet vaihtuu nopeasti, vanha onkin usein parempi kuin pussillinen uusia (varsinkin kun noi aivot kaikista puutteistaan huolimatta ovat kohtuu hyvin opetusdataan reagoiva neuraaliverkko ja lihasmuisti varsin nopea).
Tekoäly tulee - se on varma - useimmiten tekniikan pitkäaikaisvaikutuksia aliarvioidaan ja varsin usein todellinen sovellusalue on hyvin erilaista kuin mihin alussa uskottiin - useimmiten joku hömppä mikä liittyy omaan napaan eli kameran tekoäly kertoo milloin hyvännäköinen nainen katsoo sua kuvaamassa eli vedä maha sisään ja suorista selkä - tai sit se kertoo ruudulla et älä taas tuijota tissejä. Tapahtumakuvaamisessa kamera vois laskea, montako ruutua on otettu per vieras ja ilmottas, et Jaska-serkusta ei oo vielä yhtään hyvää ruutua (sitä silmät puolivaloilla olevaa ei lasketa). Erityisesti hääparin vanhempien uusia kumppaneita ei saa kuvata enempi kuin biologista vanhempaa. Tarkennus on pikselinnysvääjien ongelma - normaali-ihmisillä elämä on sosiaalisia suhteita ja klikkejä.
