Masan kesäkuvailut 2018
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Masan kesäkuvailut 2018
Piti alunperin pysyä poissa kesäkuuhun asti, mutta näyttää siltä, että kesä on HIMPUN etuajassa ja kuvaa on syntynyt. Eli aloitetaan taasen perinteikäs reissu.
20.4.2018
Makoilin sängyssä, tarkoituksena nukkua pari tuntia ja sitten lähteä yrittämään revontulia. Puhelimeen saapui viesti harrastajakollegalta Janne Karilta; Ukkostaa. Melkoinen salamakeskittymä oli Turun eteläpuolelle kehittynyt. Lähdin ulos.
Aluksi ei näkynyt mitään, vain utuista taivasta. Käväisin sisällä kunnes salamapaikannin rekisteröi muutaman paukun hyvin lähellä Turun keskustaa! Ryntäsin autoon ja ajoin pellon reunaan.
Hieno setti, salamoita tai välähdyksiä näin lähemmäs parikymmentä. Paikkavalinta jälkikäteen ajateltuna oli hiukan huono, pari kilomeria pohjoisemmas olisi ollut parempi. Vaan mistäpä näitä etukäteen tietää, ukkonen oli tällä kertaa hivenen arvaamaton, levisi yhtäkkiä ylt ympäriinsä.
Tämän vuoden henkilökohtainen salamasaldo on jo nyt korkeampi kuin koko viime kesänä... Pysyisipä trendi samana.
20.4.2018
Makoilin sängyssä, tarkoituksena nukkua pari tuntia ja sitten lähteä yrittämään revontulia. Puhelimeen saapui viesti harrastajakollegalta Janne Karilta; Ukkostaa. Melkoinen salamakeskittymä oli Turun eteläpuolelle kehittynyt. Lähdin ulos.
Aluksi ei näkynyt mitään, vain utuista taivasta. Käväisin sisällä kunnes salamapaikannin rekisteröi muutaman paukun hyvin lähellä Turun keskustaa! Ryntäsin autoon ja ajoin pellon reunaan.
Hieno setti, salamoita tai välähdyksiä näin lähemmäs parikymmentä. Paikkavalinta jälkikäteen ajateltuna oli hiukan huono, pari kilomeria pohjoisemmas olisi ollut parempi. Vaan mistäpä näitä etukäteen tietää, ukkonen oli tällä kertaa hivenen arvaamaton, levisi yhtäkkiä ylt ympäriinsä.
Tämän vuoden henkilökohtainen salamasaldo on jo nyt korkeampi kuin koko viime kesänä... Pysyisipä trendi samana.
Viimeksi muokannut Matti_JH, Touko 21, 2018 10 : 30. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Sinivuokkomatto levittäytyi eteeni. Kauniit nuput nostivat päätään vielä kohmeisesta maasta. Päätin odottaa muutaman päivän.
Kun seuraavan kerran tulin paikalle, huomasin, että kukintahuippu alkoi olla ohi ja terälehdet olivat alkaneet tippua. Eli nyt on viimeinen hetki, seuraavaa kertaa täytyisi odottaa vuosi.
Kun seuraavan kerran tulin paikalle, huomasin, että kukintahuippu alkoi olla ohi ja terälehdet olivat alkaneet tippua. Eli nyt on viimeinen hetki, seuraavaa kertaa täytyisi odottaa vuosi.
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Masan kesäkuvailut 2018
5.5.2018
Auton valot valaisivat tummuvaa kevätyötä. Kuten monesti aiemmin, olin matkalla kohti Isonevaa. Suota, joka kietoutuu monin tavoin elämääni. Suota, joka antoi minulle kipinän kuvata luontoa. Ja jota olen vuosien ajan yrittänyt saada kuviin sellaisena kuin se mielessäni on. Tuloksetta.
Nousin autosta ja hengitin syvään. Kostea, keväinen metsä tuoksui uudelta elämältä. Elämää oli äänissäkin. Laulujoutsenten huudot kaikuivat pimenevässä yössä, kun kuljin kohti päämäärää, suolampia. Usein olen niiden luo yrittänyt päästä mutta yhtä monta kertaa joutunut luovuttamaan; Märkä, upottava suo ei ole se helpoin maasto kulkea. Nyt kuitenkin oli toisin. Ilokseni huomasin, että suo oli vielä hieman kohmeessa. Ennen niin petolliset mättäät jaksoivat kannatella.
Puikkelehdin saramättäältä toiselle välillä karttaa katsoen. Kohta olisin perillä. Siinä. Lampi, jonka reunalle olen usein kaihonnut levittäytyi silmieni eteen. Sen takana olevat lampareet kiiltelivät iltaruskon sävytiiä. Usva leijaili hiljakselleen ympärilläni. Viimeinkin.
Otin muutaman koekuvan. Kesä oli jo läsnä, aurinko valaisi pohjoistaivaan, eikä revontulia näkynyt. Istahdin ikivanhan männyn juurelle ja katselin. Huomasin, että en ajatellut mitään. Kuuntelin, katselin, haistelin. Mieli tyhjänä. Outoa, kuinka lähes tunti voi mennä niin nopeasti.
Taivaalla näkyi jotakin. Revontulia. Ne häälyivät vaalealla taivaalla häviten ja ilmestyen, kuin aaveet. Aloitin kuvaamisen. Vaikka pimeällä taivaalla leiskuvat revontulet ovat upeita, eivät ne vedä vertoja kevätyön sinen lomassa leijaileville valoille.
Kohta tulet alkoivat häviämään. Loikin takaisin polulle. Olin tyytyväinen, erittäin. Olin saanut sen mitä niin monasti olen täältä hakenut; Suon sielun, tai sen maiseman. Olo oli kevyt ja ajatuset alkoivat harhailla lämpimän pedin suuntaan. Suovettä täynnä olevat kengät jouduttivat ajatuksia. Päätin kuitenkin paluumatkalla napata kuvan pohjoistaivaasta. Säde. Eihän siellä mittareiden perusteella pitäisi enää mitään näkyä. Vaan näkyi. Korkeita säteitä nousi vaalenevan koillistaivaan ylle ja revontulivyö lainehti. Töyhtöhyypät, joutsenet ja pöllöt säestivät. Onhan tämä aivan mahtavaa.
Revontulet eivät näyttäneet lannistuvan, toisin kun minä. Väsytti. Jatkoin matkaani, mutta pysähdyin vielä hetkeksi. Kaunis, kipinöivä tulipallo matkasi kohti pohjoista, hiipuen. Oli kuin se olisi herättänyt tulet; Kirkas säde syttyi kaaren länsireunaan ja kaari alkoi loimuta. Uskomattomasti tulet jaksoivat kilpailla sarastavan aamun kanssa.
Lopulta, kellon lähestyessä puoli neljää asetin kameran reppuun, käännyin viimeisen kerran kohti pohjoistaivasta ja toivotin mielessäni revontulille näkemiin. Kiitin myös nevaa, se oli antanut tänään niin paljon.
Auton valot valaisivat tummuvaa kevätyötä. Kuten monesti aiemmin, olin matkalla kohti Isonevaa. Suota, joka kietoutuu monin tavoin elämääni. Suota, joka antoi minulle kipinän kuvata luontoa. Ja jota olen vuosien ajan yrittänyt saada kuviin sellaisena kuin se mielessäni on. Tuloksetta.
Nousin autosta ja hengitin syvään. Kostea, keväinen metsä tuoksui uudelta elämältä. Elämää oli äänissäkin. Laulujoutsenten huudot kaikuivat pimenevässä yössä, kun kuljin kohti päämäärää, suolampia. Usein olen niiden luo yrittänyt päästä mutta yhtä monta kertaa joutunut luovuttamaan; Märkä, upottava suo ei ole se helpoin maasto kulkea. Nyt kuitenkin oli toisin. Ilokseni huomasin, että suo oli vielä hieman kohmeessa. Ennen niin petolliset mättäät jaksoivat kannatella.
Puikkelehdin saramättäältä toiselle välillä karttaa katsoen. Kohta olisin perillä. Siinä. Lampi, jonka reunalle olen usein kaihonnut levittäytyi silmieni eteen. Sen takana olevat lampareet kiiltelivät iltaruskon sävytiiä. Usva leijaili hiljakselleen ympärilläni. Viimeinkin.
Otin muutaman koekuvan. Kesä oli jo läsnä, aurinko valaisi pohjoistaivaan, eikä revontulia näkynyt. Istahdin ikivanhan männyn juurelle ja katselin. Huomasin, että en ajatellut mitään. Kuuntelin, katselin, haistelin. Mieli tyhjänä. Outoa, kuinka lähes tunti voi mennä niin nopeasti.
Taivaalla näkyi jotakin. Revontulia. Ne häälyivät vaalealla taivaalla häviten ja ilmestyen, kuin aaveet. Aloitin kuvaamisen. Vaikka pimeällä taivaalla leiskuvat revontulet ovat upeita, eivät ne vedä vertoja kevätyön sinen lomassa leijaileville valoille.
Kohta tulet alkoivat häviämään. Loikin takaisin polulle. Olin tyytyväinen, erittäin. Olin saanut sen mitä niin monasti olen täältä hakenut; Suon sielun, tai sen maiseman. Olo oli kevyt ja ajatuset alkoivat harhailla lämpimän pedin suuntaan. Suovettä täynnä olevat kengät jouduttivat ajatuksia. Päätin kuitenkin paluumatkalla napata kuvan pohjoistaivaasta. Säde. Eihän siellä mittareiden perusteella pitäisi enää mitään näkyä. Vaan näkyi. Korkeita säteitä nousi vaalenevan koillistaivaan ylle ja revontulivyö lainehti. Töyhtöhyypät, joutsenet ja pöllöt säestivät. Onhan tämä aivan mahtavaa.
Revontulet eivät näyttäneet lannistuvan, toisin kun minä. Väsytti. Jatkoin matkaani, mutta pysähdyin vielä hetkeksi. Kaunis, kipinöivä tulipallo matkasi kohti pohjoista, hiipuen. Oli kuin se olisi herättänyt tulet; Kirkas säde syttyi kaaren länsireunaan ja kaari alkoi loimuta. Uskomattomasti tulet jaksoivat kilpailla sarastavan aamun kanssa.
Lopulta, kellon lähestyessä puoli neljää asetin kameran reppuun, käännyin viimeisen kerran kohti pohjoistaivasta ja toivotin mielessäni revontulille näkemiin. Kiitin myös nevaa, se oli antanut tänään niin paljon.
Viimeksi muokannut Matti_JH, Touko 20, 2018 13 : 16. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Sinivuokkojen jälkeen oli valkovuokon vuoro, Äitienpäivän alla. Tuli saatua sopivasti kortti kuvattua.
Viimeksi muokannut Matti_JH, Touko 21, 2018 10 : 44. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Torstai 17.5. Koko viikon oli ennustettu ukkosta saapuvaksi. Ja niinhän siinä sitten kävikin. Pohjoisesta tullut kylmempi rintama sai aikaan ukkosia kautta koko eteläisen Suomen.
Aluksi näytti, että solut kiertävät Liedon, mutta puoli kahden maissa alkoi jymisemään.
Kävelin pellon reunaan ja aloitin kuvaamisen. Kaiken kaikkiaan kolmeen kuvaan(ainakin) tuli salama. Yhteensä salamoita/välähdyksiä näin ainakin kolmisenkymmentä. Erittäin lupaava ukkoskesä.
Hankalaa hommaa, ilman salamatunnistinta. Ja etulinssiä sai olla pyyhimässä koko ajan. Täytynee keksiä joku konsti, isohko vastavalosuoja tai jotakin.
Ja lightning trigger on viittä vailla tilauksessa...
Aluksi näytti, että solut kiertävät Liedon, mutta puoli kahden maissa alkoi jymisemään.
Kävelin pellon reunaan ja aloitin kuvaamisen. Kaiken kaikkiaan kolmeen kuvaan(ainakin) tuli salama. Yhteensä salamoita/välähdyksiä näin ainakin kolmisenkymmentä. Erittäin lupaava ukkoskesä.
Hankalaa hommaa, ilman salamatunnistinta. Ja etulinssiä sai olla pyyhimässä koko ajan. Täytynee keksiä joku konsti, isohko vastavalosuoja tai jotakin.
Ja lightning trigger on viittä vailla tilauksessa...
-
- Viestit: 6515
- Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Upeita kuvia hienoilla väreillä ja sävyillä!
Yllättävän hyvin on vielä revontulet tulleet esille niinkin valoisaan vuodenaikaan.
Salamakuva muistutti että pitää etsiä Tonskuluksen tekemä triggeri valmiiksi, jos vaikka pääsis sitä testaamaan kesän aikana.
Yllättävän hyvin on vielä revontulet tulleet esille niinkin valoisaan vuodenaikaan.
Salamakuva muistutti että pitää etsiä Tonskuluksen tekemä triggeri valmiiksi, jos vaikka pääsis sitä testaamaan kesän aikana.
-
- Viestit: 1438
- Liittynyt: Huhti 18, 2012 9 : 37
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Hienoja kuvia, erityisesti kukat ja suomaisemat ovat mieleeni.
Missäs päin tuo sinun Isoneva on, ei ihan näytä samalta kuin tuo meidän Pomarkussa oleva suojelualue?
Missäs päin tuo sinun Isoneva on, ei ihan näytä samalta kuin tuo meidän Pomarkussa oleva suojelualue?
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Kiitoksia.©pjm kirjoitti:Upeita kuvia hienoilla väreillä ja sävyillä!
Yllättävän hyvin on vielä revontulet tulleet esille niinkin valoisaan vuodenaikaan.
Salamakuva muistutti että pitää etsiä Tonskuluksen tekemä triggeri valmiiksi, jos vaikka pääsis sitä testaamaan kesän aikana.
Joo, ei ollut helpoin kuvattava. Valotus täytyi tehdä taivaanrannan mukaan ja sitten jälkikäsittelyssä tehdä kaikki temput, jotta tulet sai näkyviin. Tässä muokkaamaton ruutu:
Kiitos! Kyllä se vaan on ;)rolsen kirjoitti:Hienoja kuvia, erityisesti kukat ja suomaisemat ovat mieleeni.
Missäs päin tuo sinun Isoneva on, ei ihan näytä samalta kuin tuo meidän Pomarkussa oleva suojelualue?
Nmimerkki Pomarkussa syntynyt vm -78
-
- Viestit: 1438
- Liittynyt: Huhti 18, 2012 9 : 37
Re: Masan kesäkuvailut 2018
No hitto, täytyy vissin ottaa silmä käteen kun tuolla seuraavan kerran käy - Ruotsin armeijan suksilla tuolla pääsisi nytkin aika hyvin eteenpäin ;DHel_NiS kirjoitti: Kiitos! Kyllä se vaan on ;)
Nmimerkki Pomarkussa syntynyt vm -78
-
- Viestit: 1142
- Liittynyt: Joulu 05, 2012 12 : 45
- Paikkakunta: Lempäälä
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Oho.. onpas komeaa settiä. Erityisesti jälkimmäinen sinivuokkokuva on mieleen mutta myös muut upeita,
http://www.plaitinen.kuvat.fi
Insta: #petteri_laitinen
Insta: #petteri_laitinen
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Taivaan tarkkailuko tylsää. Hah!
Seurailin pitkin päivää saderintamien kulkua. Ukkosia ei näkynyt, mutta ennusteessa iltapäivälle oli niitä veikattu. Ja kuinka ollakaan, kun työpäivä oli pulkassa, näkyivät ensimmäiset salamaniskut Ahvenanmaan tienoolla.
Ajelin kotia kohti ja päätin pysähtyä pellon reunaan katsomaan suunnilleen Paimion suuannalla olevaa ukkossolua.
Nousin autosta ja kävelin pari askelta. Taivas oli melko selkeä, aurinko lämmitti. ...
Välähdys, Kraboomm!! Salama pamahti alle kahdensadan metrin päähän. Komea, monihaarainen isku. Mistä se tuli? Äkkiä autoon... Tämän jälkeen vasen käsi kihelmöi hieman. Tiedä johtuiko sähköpurkauksesta vai oliko vain yhteensattumaa.?
Tekaisin kotona ruoan ja katsoin, että uusi ukkosrintama on tulossa kohti Lietoa. Huristin pellon reunaan ja sieltähän se saapui. Ohut, satava jono
. Outo. Eihän noin ohut nauha mitään saa aikaan... vai?
Näin muutaman välähdyksen, ei muuta. Kun pilvi oli melkein kohdalla, saapui yllättävän vahva syöksyvirtaus. Ajattelin jäädä pellon reunaan, mutta kohta rakeet antoivat vauhtia kohti autoa. Parhaimmillaan rakeet olivat puolentoista sentin luokkaa. Sattuivat.
Istuin autossa ja odottelin sateen laantumista. En ehtinyt, sillä pellon ylle kohosi upea sateenkaari! Juoksin uudelleen pellolle, rakeiden vielä paukuttaessa.
Mahtavan näköinen pilvi! Mammatuksia pullisteli sen takaosassa ja raevanat kiemurtelivat kuin vesiputous pitkin ukkospilven reunaa.
Valitettavasti salamaa en saanut kiinni ja monet kuvista oli tuulenpuuskien ja hätäilyn vuoksi tärähtäneitä. No, ei sovi valittaa vaan ottaa opiksi jatkoa ajatellen. Paras ukkosaika on vasta edessä, joten sitten isketään!
Seurailin pitkin päivää saderintamien kulkua. Ukkosia ei näkynyt, mutta ennusteessa iltapäivälle oli niitä veikattu. Ja kuinka ollakaan, kun työpäivä oli pulkassa, näkyivät ensimmäiset salamaniskut Ahvenanmaan tienoolla.
Ajelin kotia kohti ja päätin pysähtyä pellon reunaan katsomaan suunnilleen Paimion suuannalla olevaa ukkossolua.
Nousin autosta ja kävelin pari askelta. Taivas oli melko selkeä, aurinko lämmitti. ...
Välähdys, Kraboomm!! Salama pamahti alle kahdensadan metrin päähän. Komea, monihaarainen isku. Mistä se tuli? Äkkiä autoon... Tämän jälkeen vasen käsi kihelmöi hieman. Tiedä johtuiko sähköpurkauksesta vai oliko vain yhteensattumaa.?
Tekaisin kotona ruoan ja katsoin, että uusi ukkosrintama on tulossa kohti Lietoa. Huristin pellon reunaan ja sieltähän se saapui. Ohut, satava jono
. Outo. Eihän noin ohut nauha mitään saa aikaan... vai?
Näin muutaman välähdyksen, ei muuta. Kun pilvi oli melkein kohdalla, saapui yllättävän vahva syöksyvirtaus. Ajattelin jäädä pellon reunaan, mutta kohta rakeet antoivat vauhtia kohti autoa. Parhaimmillaan rakeet olivat puolentoista sentin luokkaa. Sattuivat.
Istuin autossa ja odottelin sateen laantumista. En ehtinyt, sillä pellon ylle kohosi upea sateenkaari! Juoksin uudelleen pellolle, rakeiden vielä paukuttaessa.
Mahtavan näköinen pilvi! Mammatuksia pullisteli sen takaosassa ja raevanat kiemurtelivat kuin vesiputous pitkin ukkospilven reunaa.
Valitettavasti salamaa en saanut kiinni ja monet kuvista oli tuulenpuuskien ja hätäilyn vuoksi tärähtäneitä. No, ei sovi valittaa vaan ottaa opiksi jatkoa ajatellen. Paras ukkosaika on vasta edessä, joten sitten isketään!
-
- Viestit: 3591
- Liittynyt: Tammi 27, 2005 8 : 24
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Hienoa luonnonilmiöiden taltiointia. Se vain jäi mietityttämään kun niin selkeästi hyppää silmille, että onko sulla joku syy siihen miksi horisontit on vinossa. Kysymys puhtaasta mielenkiinnosta, koska tiedän että kyseinen asia ei ole sultakaan jäänyt varmasti huomaamatta.
+ laajiksen/perspektiivin aiheuttamat vääristymät...
+ laajiksen/perspektiivin aiheuttamat vääristymät...
-
- Viestit: 1312
- Liittynyt: Heinä 27, 2010 21 : 08
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Kiitokset. Varmaan kello kahden kenotus :D Täytyy oikaista..puuhapete kirjoitti:Hienoa luonnonilmiöiden taltiointia. Se vain jäi mietityttämään kun niin selkeästi hyppää silmille, että onko sulla joku syy siihen miksi horisontit on vinossa. Kysymys puhtaasta mielenkiinnosta, koska tiedän että kyseinen asia ei ole sultakaan jäänyt varmasti huomaamatta.
+ laajiksen/perspektiivin aiheuttamat vääristymät...
Osahan näistä on pelkkiä dokumentteja/tarinaa tukevia, eli en sen paremmin ole hieronut, esimerkkinä kuva 2 josta puuttuu pala..
D600 prisma on ilmeisesti myös vinossa, jos sen kautta sommittelee tulee usein kenoa.
-
- Viestit: 2158
- Liittynyt: Marras 11, 2012 21 : 56
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Kukkakuvissa on mukana myös fiilistä. Hyvä!
-
- Viestit: 6515
- Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Tuo sateenkaarikuva raesateineen on kyl upee ku mikä!
-
- Viestit: 12118
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Heräsin puoli yhden aikoihin ja käväisin takapihalla. Unien jatkuminen sai hetkeksi jäädä, sillä pohjoisesta etelään kaartui selvä yöpilvivyö. Keräilin kamat kasaan ja lähdin pyöräilemään tuuliseen kesäyöhön.
Ajoin niityn laitaan ja lähdin kävelemään. Kilometrin kävelyn jälkeen pysähdyin katsomaan taivasta. Kaunis, lähes koko taivaan laajuinen näytös. Heinäkuu alkoi siis hyvissä merkeissä. Asetin jalustan joen töyräälle ja aloitin kuvaamisen.
Rauhaisa oli yö. Olin jättänyt kännykän kotiin, joten sen piippailukaan ei häirinnyt tunnelmointia. Kunnes yhtäkkiä AooH! ÖÖhh! Öhhhou! Metsäkauris oli hiipinyt vastarannan niitylle ja tiedotti karmivalla äänellään, että se oli huomannut minut. https://www.youtube.com/watch?v=RSMRfE2k_H4" onclick="window.open(this.href);return false;
Kauris pomppasi pellolle, mutta kohta se palasi takaisin. Ja täydelliseen paikkaan. Sen silhuetti oli upeasti auringon kajon edessä, yöpilvien alla. Avasin varoen repun ja nvaihdoin pidempää polttoväliä kiinni.
Kauris ei jostakin syystä enää pelännyt, vaan käyskenteli hiljakseen pitkin niityn laitaa. Kelpasi minulle.
Kohta kauris nousi takaisin pellolle ja minä samoin. Olin tyytyväinen, erittäin. Otin vielä kaverikuvan Kuusta ja Marsista ja lähdin kotiin.
Ajoin niityn laitaan ja lähdin kävelemään. Kilometrin kävelyn jälkeen pysähdyin katsomaan taivasta. Kaunis, lähes koko taivaan laajuinen näytös. Heinäkuu alkoi siis hyvissä merkeissä. Asetin jalustan joen töyräälle ja aloitin kuvaamisen.
Rauhaisa oli yö. Olin jättänyt kännykän kotiin, joten sen piippailukaan ei häirinnyt tunnelmointia. Kunnes yhtäkkiä AooH! ÖÖhh! Öhhhou! Metsäkauris oli hiipinyt vastarannan niitylle ja tiedotti karmivalla äänellään, että se oli huomannut minut. https://www.youtube.com/watch?v=RSMRfE2k_H4" onclick="window.open(this.href);return false;
Kauris pomppasi pellolle, mutta kohta se palasi takaisin. Ja täydelliseen paikkaan. Sen silhuetti oli upeasti auringon kajon edessä, yöpilvien alla. Avasin varoen repun ja nvaihdoin pidempää polttoväliä kiinni.
Kauris ei jostakin syystä enää pelännyt, vaan käyskenteli hiljakseen pitkin niityn laitaa. Kelpasi minulle.
Kohta kauris nousi takaisin pellolle ja minä samoin. Olin tyytyväinen, erittäin. Otin vielä kaverikuvan Kuusta ja Marsista ja lähdin kotiin.
-
- Viestit: 304
- Liittynyt: Tammi 25, 2015 19 : 27
- Viesti:
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Hienot oli ukkos bileet.
-
- Viestit: 22694
- Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
- Viesti:
Re: Masan kesäkuvailut 2018
Oikein hyvä combo tämä yöpilvi ja kaurisbongaus. Yöpilvikuvassa spiraalisommittelu, mikä on haastavin mahdollinen maisemakuvauskeissi.