nomad kirjoitti:Tämä keskustelumme olisi kaljakuppilan pöytään sopivaa jutustelua ellei sillä olisi niin selkeä yhteys tämän foorumin haudanvakavaan keskusteluun digikuvauksen tekniikasta. Dc.net puristien mukaan jopa raw:n, vaikka se pelkkiä bittejä onkin, tulee olla "aito". Ei saa ohjelmallisesti korjata ca:ta, ei saa korjata vinjetointia, ei saa korjata vääristymiä. Ylipäätää pitää palata menneeseen aikaan jossa asiat olivat kauniin purppurareunaisia. Tämä digikuvaajien alalahko haluaisi kuvata kameralla joka ei oikeasti ole uusi, vaan ainoastaan parempi versio menneisyyden kamerasta :-)
Noissa kaikissa korjauksissa on se ongelma, että ne yrittävät jotenkin arvata mikä näyttää ihmisen mielestä paremmalta ja muuntaa kuvadataa siihen suuntaan. Siinä käy väkisin niin, että ne ovat jonkinlaisia keskiarvoja, jotka toivivat yleensä normaaleissa oloissa normaaleilla ihmisillä, mutta sitten on aina niitä, joiden kuvauksessa ne eivät toimi kunnolla tai joiden mieltymyksiin ne eivät sovi. Minä en käsitä mikä siinä on niin vaikeaa vaatia, että kaikki korjaukset ovat käyttäjän valittavissa. Sellainen valinta ei vie montaa riviä koodia tai kestä kauaa ohjelmoida. Se on minusta typerää ylimielistä tasapäistämistä, jolle ei ole ainoatakaan kestävää perustetta. Haluan tallentaa maksimaalisen määrän dataa kuvaustilanteesta ja sitten itse päättää mitä minä sillä teen. Koska minulle kyse on viihteellisestä harrastustoiminnasta, minua ei vähääkään kiinnosta työnkulun nopeus tai se, että 99,9 % kuvista on ehkä jossain yleisessä mielessä parempia.
En ainakaan minä sano etteikö tuollaisia voisi olla, koska ylivoimainen valtaosa kuvaustilanteita on niitä tavallisia asioita tavallisissa oloissa tavallisille ihmisille ja siinä suodattimet jouduttavat työnkulkua. Mutta se pakkotuputus on ärsyttävää, vaikka se osuisikin omalle kohdalle vain jossain satunnaisessa teknisessä testissä. Mutta minulle tekniikka on kuvaamisen hienoin puoli ja tekniset testit ja datankäsittely, jossa tiedän täsmälleen mitä väriarvoille tapahtuu, voittavat aina kauniit taiteelliset hörhöilyt.
Sanoiko joku, että LP-levy? Seuraavaksi foorumimme DSLR-romantikot kultaavat objektiivin ja kameran väliset kontaktipinnat koska se selvästi parantaa 3D:tä :-)
Kyllä nuo suodattimet ovat niitä LP-levyn reunojen kultauksia. Myydään hienoa uutta tekniikkaa, joka sössii kuvaa jotenkin mukaesteettisesti ja määitään laumassa, kuinka hienoa se nyt on. Mutta oikeasti vain vääristetään ja hukataan kalliilla elektroniikalla tallennettua kuvainformaatiota.
Eikä siinä ole kyse vanhaan palaamisesta, vaan teknisesti mahdollisimman autenttisen infromaation tallentamisesta, josta voi sitten alkaa jälkikäsittelyssä rakentamaan omasta mielestä hyvää kuvaa. Vanhat laitteet olivat siinä suhteessa paljon huonompia kuin nykyiset. Ei siinä tarvita kummallistakaan muovirimpularunkoa ja -objektiivia, että kuva on teknisesti laadukkaampi kuin monella vanhalla huippulaitteella. Ja aina mitä enemmän informaatiota saa talteen, sitä parempi. Resoluutiota, dynamiikkaa, erottelukykyä, herkkyyttä jne. ei voi olla koskaan liikaa. Ylimääräisen informaation voi aina karsia viimeistelyvaiheessa, jos se ei ole välttämätöntä kuvassa, mutta puuttuvaa tai "parannus"algoritmin hukkaamaa informaatiota ei saa koskaan takasin.
Kai minun pitää pian noudattaa itse jollekin antamaani ohjetta ja hankkia seuraavaksi tekninen kamera, jossa ei ole minkäänlaisia suodatuksia ja kuvansössimisalgoritmeja.
