Onko (maisema)valokuvaus nykyään pelkkää peukkumetsästystä?

[olli R]

Ei syytöksenä eikä edes mielipiteenä, vaan vain keskustelun laajentamisena:

Kuinka paljon tässä keskustelussa on kyse siitä, että valokuvaus ei enää ole vain pitkään ja syvästi harrastaneiden laji, ja kuka tahansa pääsee julkaisemaan minkä tahansa kuvansa.

Olisiko maisemakuvauksessakin tapahtumassa se, että kuvaan vaaditaan oikeasti enemmän kuvaajan panosta ja ideaa, jotta se erottuisi massasta. Pelkkä luonnonkauniin maiseman toistaminen ei riitäkään. Ehkä samaa kuin maalaustaiteessa on tapahtunut jo aikaa sitten.

[Matti_JH]

Ehkä. Ja onhan se tavallaan hyväkin asia, saadaan uusia näköaloja.

Itseäni rassaa tässä jutussa lähinnä se, että nähdään hieno kuva, jonka jälkeen mennään juurikin samalle paikalle ja pyritään ottamaan alkuperäisestä kuvasta mahdollisimman samanlainen kopio.

Itse en sitä kiellä, ettenkö olisi itsekin hyödyntänyt toisten ideoita. Mutta olen pyrkinyt kuitenkin siihen, että käytän ideoita omissa jutuissa ja - maisemissa, en edes halua kopioida jo kertaalleen otettua kuvaa.


Ja lisäksi tosiaan se, että mikä on tuollaisen valokopiokuvaajan motiivi? Tietäähän sen. Suosittelisin kaikkia kaivamaan muistoja siitä hetkestä, kun innostui valokuvaamisesta. Mikä se innostuksen syy oli? Tuskin somepeukut?

[jaava]

Olisiko maisemakuvauksessakin tapahtumassa se, että kuvaan vaaditaan oikeasti enemmän kuvaajan panosta ja ideaa, jotta se erottuisi massasta.

Kykeneekö massa erottamaan pitkään ja syvästi harrastaneiden kuvasta idean ... pitäisikö edes? Vai nimenomaan pitäisi.

Millaiset maisemakuvat saa peukutuksia?

[jaava]

Itseäni rassaa tässä jutussa lähinnä se, että nähdään hieno kuva, jonka jälkeen mennään juurikin samalle paikalle ja pyritään ottamaan alkuperäisestä kuvasta mahdollisimman samanlainen kopio.

Mun skenaario suruttomaan kopiointiin:
Minä olen etsiskellyt maisemaa, josta voisin printata melko suuren taulun omalle seinälleni. Sellaisen, jota viitsisi katsella muutaman vuoden.
Taulun pitäisi sisältää paljon kiinnostavia yksityiskohtia läheltä katsottuna, mutta sen tulisi antaa myös kokonaisena kohteena harmooninen ja nautittava esteettinen kokemus. Pikseleitä tarvittaisiin siis paljon ja panoraamakuva olisi ainoa mahdollinen vaihtoehto.

Surutta voisinkin "kopioida" maiseman, jonka joku toinen on julkaissut taidekuvana.

Etsintä jatkuu, ei kuitenkaan erityisesti kopioituihin maisemiin.

[Rockford]

Millaiset maisemakuvat saa peukutuksia?

Nämä. Enkä kyllä ihmettele, mielettömän upeaa jälkeä tuossa genressa.

[Kryptos]

Lajityyppi on tärkeä määrittelijä. Omassa lajityypissään nämä varmasti saavatkin huomiota, mutta maisemakuvina nämä eivät puhutelleet minua lainkaan. Ne olivat jossakin maisemakuvan ja fantasian rajavyöhykkeellä, mutteivät riittävän rohkeasti fantasiaa, eivätkä toisaalta enää luonnollista maisemakuvaa. Minulle ne jäivät täysin keinotekoisiksi ja merkityksettömiksi.

Mutta valokuva on täysin subjektiivinen kokemus. Mielipiteeni on merkityksellinen ainoastaan yhden henkilön mielipiteenä. Se voi rakentaa kollektiivista merkityksellisyyttä osana muita mielipiteitä, mutta se ei määrittele mitään.

Tässäkin on tärkeintä, että kuvaaja on kokenut tämän tyyppisen valokuvan sellaiseksi, joka puhuttelee häntä ja jonka hän haluaa jakaa muiden kanssa. Se on arvostettavaa, riippumatta siitä, mitä mieltä valokuvista itse on.

[zone6]

Millaiset maisemakuvat saa peukutuksia?

Nämä. Enkä kyllä ihmettele, mielettömän upeaa jälkeä tuossa genressa.

Ei kovin vakuuttavaa jälkeä. Sisältö on tyhjää, sävyt tasaharmaita.

Jääkö minulta ymmärtämättä nykyisen maisemagenren kauneus?

[mirrored]

Millaiset maisemakuvat saa peukutuksia?

Nämä. Enkä kyllä ihmettele, mielettömän upeaa jälkeä tuossa genressa.

Ei kovin vakuuttavaa jälkeä. Sisältö on tyhjää, sävyt tasaharmaita.

Jääkö minulta ymmärtämättä nykyisen maisemagenren kauneus?

Ei kosketa nuo minuakaan, mutta toisaalta niin se on pääosassa uutta valokuvaa. Voi ihmetellä luontokokemuksen vieraantumista todellisuudesta. Mielikuvitus on taantunut kiiltokuviksi. Voin myös olla hyvilläni, kun tuollaista kuvaa vasten oma kuvaaminen ei tunnu lainkaan turhalta.

Ettei käsitetä väärin täytynee lisätä, että onnistumisesta siihen mihin pyrkii en lainkaan tässä puhu enkä vertaa. Enemmänkin kuvalllisesta kertomuksesta ja sanomasta sekä motiivien ja pyrkimysten erilaisuudesta, ainakin oletetusta sellaisesta.

................................................................
http://www.kaleva.fi/fingerpori/2017-11-24/" onclick="window.open(this.href);return false;
................................................................

[mremonen]

Ei kosketa nuo minuakaan, mutta toisaalta niin se on pääosassa uutta valokuvaa.

No, nuo nyt eivät taida ainakaan kaikki olla valokuvia ihan siinä perinteisimmässä merkityksessä.

[Maffer]

Täytyypä tehdä joku kilikali-instatili mihin ängen Elder Scrollsista parin filtterin läpi ajettuja screenshotteja. Parit ämpärit mukaan photoshopilla. Katsotaan mitä tulee.

[mirrored]

Ei kosketa nuo minuakaan, mutta toisaalta niin se on pääosassa uutta valokuvaa.

No, nuo nyt eivät taida ainakaan kaikki olla valokuvia ihan siinä perinteisimmässä merkityksessä.

Taitaa olla fotomontaasia paljonkin.

Uudempi kuvankäsittely on mahdollistanut valokuvan lähentymisen piirroksiin. Vertaa kynäruiskutekniikka. https://www.google.fi/search?q=kyn%C3%A ... Gy2YshQDMM" onclick="window.open(this.href);return false;:

[mapii]

Olen löysännyt omaa pipoani ajatuksella, että en ole enkä pyrikään olemaan valokuvaaja, vaan valokuvaharrastajana kuvaan itselleni merkityksellisiä asioita.

Kun katselen vanhoja kuviani, niin kaikkein arvokkaimpia ovat kuvat läheisistä ihmisistä, näkymistä, taloista ja tavaroista. Siis maisemakuvista ne, joilla on minulle erityistä merkitystä, kuten vaikkapa näkymä mökin kuistilta tai ruokatauko Inarinjärven rannalla.

Melkein kaikki ambitiolla ”olen luontokuvaaja”, ”olen maisemakuvaaja”, ”olen näkemyksellinen dokumenttikuvaaja” ovat vuosien päästä katsottuna aika yhdentekeviä. Se ei tarkoita, ettenkö koko ajan pyrkisi parempiin kuviin parantamalla näkemystä, tekniikkaa ja osaamista, mutta tavoitteena ei ole tarjota kuvia myyntiin tai peukutettavaksi maailman toreille.

Ymmärrän hyvin että on ihmisiä, joilla on oikeasti kyky ja palo tehdä taidetta. Minun juttuni taitaa olla sellaiset kuvat joihin minulla on muukin suhde kuin objektiivin läpi nähty.

[mremonen]

Melkein kaikki ambitiolla ”olen luontokuvaaja”, ”olen maisemakuvaaja”, ”olen näkemyksellinen dokumenttikuvaaja” ovat vuosien päästä katsottuna aika yhdentekeviä. Se ei tarkoita, ettenkö koko ajan pyrkisi parempiin kuviin parantamalla näkemystä, tekniikkaa ja osaamista, mutta tavoitteena ei ole tarjota kuvia myyntiin tai peukutettavaksi maailman toreille.

No mutta näinhän se on. Ei johonkin kurppa kaislikossa kupittaalla -kuvaan tule sellaista suhdetta, kuin kuviin joihin liittyy jotain muistoja.

Siksi olenkin ollut aina vähän sitä mieltä, että ei minulle suru kovin tulisi puseroon, vaikka (taide)kuvat katoaisivatkin.

[talonherra]

Täytyypä tehdä joku kilikali-instatili mihin ängen Elder Scrollsista parin filtterin läpi ajettuja screenshotteja. Parit ämpärit mukaan photoshopilla. Katsotaan mitä tulee.

Tykkään tästä kommentista! Peukkuja!

[kapama-7]

Ei kosketa nuo minuakaan, mutta toisaalta niin se on pääosassa uutta valokuvaa.

No, nuo nyt eivät taida ainakaan kaikki olla valokuvia ihan siinä perinteisimmässä merkityksessä.

Taitaa olla fotomontaasia paljonkin.

Uudempi kuvankäsittely on mahdollistanut valokuvan lähentymisen piirroksiin. Vertaa kynäruiskutekniikka. https://www.google.fi/search?q=kyn%C3%A ... Gy2YshQDMM" onclick="window.open(this.href);return false;:

Alkavat lähestyä uhkaavasti jo ns. "toritaidetta". Tuota linnunrataakin tungetaan nykyisin kohta saunan kiukaankin päälle ;) Odottakaapas vaan, niin kohta nähdään sininen Saana ja linnunrata kirkkaana yläpuolella.

Kapa

[mirrored]

Alkavat lähestyä uhkaavasti jo ns. "toritaidetta".

Vai että alkavat lähestyä. ;-) On vielä "tosi pitkä" matka. :-)

Siksi olenkin ollut aina vähän sitä mieltä, että ei minulle suru kovin tulisi puseroon, vaikka (taide)kuvat katoaisivatkin.

Minä kyllä pidän taiteesta ja sen kuvitteellinen häviäminen olisi ihmiskunnan suuri vahinko, ellei loppu. Mutta taisitkin rinnastaa taiteen toritaiteeseen ja kurppakuviin. Taiteen yksi tehtävä on myös pitää yllä moniarvoisuutta eli eräänlaista diversiteettiä.

[mremonen]

Minä kyllä pidän taiteesta ja sen kuvitteellinen häviäminen olisi ihmiskunnan suuri vahinko, ellei loppu. Mutta taisitkin rinnastaa taiteen toritaiteeseen ja kurppakuviin. Taiteen yksi tehtävä on myös pitää yllä moniarvoisuutta eli eräänlaista diversiteettiä.

Viittasin omiin "taidekuviin", eli kuviin joissa ei ole päätä eikä häntää. Tosin taiteen määritelmähän on mielenkiintoinen. Jos olet etabloitunut taiteilija, niin kaikki mitä päästät kädestäsi on taidetta. Myös jos joku mun kurpankuva on Kiasman seinällä, se on taidetta. Jos se on meidän jääkaapin ovessa, se ei ole. Go figure...

[Kryptos]

Taide on sosiaalinen konstruktio.

[kairaba]

Taide on sosiaalinen konstruktio.

Kysyin kerran yhdeltä vanhemmalta suomalaiselta valokuvataiteilijalta, opettajalta ja useiden alan kirjojen kirjoittajalta:" Mikä on taidetta?" Vastaus oli hyvin yksinkertainen:" Taidetta on varmaan kaikki mitä tekijä itse pitää taiteena"
Voiko sen yksinkertaisemmin ilmaista.
Valokuvauksen harrastuksessa taas on hyvä esittää itselle kysymys:"kuvaanko minä itselle, vai kuvaanko minä vain miellyttääkseni muita"? Jos kuvaa vain miellyttääkseen muita, ja alkaa seurata vain peukutuksia netissä ja vertailemaan itseään muihin ja pyrkimällä ottamaan saman tyylisiä kuvia millä peukut mahdollisesti nousevat niin siitä tulee ajan myötä henkinen helvetti ja kiinnostus kuvaamiseen hiipuu pikku hiljaa kun omat todelliset kuvaus mieltymykset jää toteutumatta ja netti onkin pullollaan itseään toistavia valokuvia. Tiedän mistä puhun sillä olen itse käynyt ja kokenut tämän tyylin ja ajattelutavan "helvetin" jo vuosia sitten ja kyllästyin. Kun luovuin tästä ajattelutavasta ja aloin toteuttaa VAIN omia kuvaus mieltymyksiäni ajattelematta tippaakaan sitä mitä muut ajattelevat kuvistani niin löysin itsestäni oman pienen "taiteilijan" ja nautinnon takaisin kuvaamiseen, ja uskonkin että meissä kaikissa harrastajissa asuu tämä "pieni taiteilija" kunhan vain uskallamme rohkeasti toteuttaa itseämme ja rikkoa kuvaamisen rajoja.

[mikko696]

Noi kairaban mietteet on just mitä itekki ajattelen. Vapauttavaa oli some käytön lopettamisen jälkeen huomata, että kuvaamisesta pitää ilman kuvien jakamistakin