(2013 - 2017 ) Sony A7, A7r, A7II, A7s, A7rII ja A7sII

[mremonen]

Mielenkiintoista turinaa. Eli urbaani legenda ”sonyyn sonya” on totta. Ainakin suurimmaksi osaksi. Sony style :)

Niin, kaipa se perimmäinen syy on tuo tarkennus. Yhdistettynä sitten vielä suureen kuvausnopeuteen, jolloin homman pitäisi tapahtua heti eikä vasta huomenna.

Mutta alleviivaa sitä, ettei noilla adaptoiduilla laseilla tee oikein mitään action-kuvauksessa. Jos haluaa Sonysta kaiken irti, pitää käyttää omia laseja, vaikka tämä saattaa sitten jollekin tehdä kipeää.

[tn1krr]

Mielenkiintoista turinaa. Eli urbaani legenda ”sonyyn sonya” on totta. Ainakin suurimmaksi osaksi. Sony style :)

Niin, kaipa se perimmäinen syy on tuo tarkennus. Yhdistettynä sitten vielä suureen kuvausnopeuteen, jolloin homman pitäisi tapahtua heti eikä vasta huomenna.

Mutta alleviivaa sitä, ettei noilla adaptoiduilla laseilla tee oikein mitään action-kuvauksessa. Jos haluaa Sonysta kaiken irti, pitää käyttää omia laseja, vaikka tämä saattaa sitten jollekin tehdä kipeää.

Olen kuvannut A7RII:lla ja LA-EA3 adapterilla (kamera/adapteri PDAF-only tilassa) + 70-400 SSM2:lla lenskareita keskipäivän sinisellä taivaalla ja jotakuinkin kaikki kuvat olivat fokuksessa vaikka tulivat välillä täysillä kohti.

Eli adaptoidut voivat toimia joissain tilanteissa ihan ok, jopa jonkinlaiseen actioniin ja Eye AF voi toimia poseerattuihin kuviin, mutta lähellekään yhtä yleiskäyttöisiä ne eivät ole kuin natiivilasit (joissa tahtoo olla 1 askelmoottori aina vaikka AF-moottoreita olisi 2) joilta ei pääse itku ja rutina vaikka pitää ottaa CDAF:ia apuun valon vähentyessä, maksimaalisen kontrastin iteroimiseksi, focus shiftin eliminoimiseksi...

[Shuko]

Mutta alleviivaa sitä, ettei noilla adaptoiduilla laseilla tee oikein mitään action-kuvauksessa. Jos haluaa Sonysta kaiken irti, pitää käyttää omia laseja, vaikka tämä saattaa sitten jollekin tehdä kipeää.

Hyvinhän nuo ammattihenkilöt tuntuvat kuvaavan urheilua (oletan, että tätä tarkoitit ainakin osittain "actionilla") A9:lla ja EF 600/4 & Metabonesilla.

[tn1krr]

Mutta alleviivaa sitä, ettei noilla adaptoiduilla laseilla tee oikein mitään action-kuvauksessa. Jos haluaa Sonysta kaiken irti, pitää käyttää omia laseja, vaikka tämä saattaa sitten jollekin tehdä kipeää.

Hyvinhän nuo ammattihenkilöt tuntuvat kuvaavan urheilua (oletan, että tätä tarkoitit ainakin osittain "actionilla") A9:lla ja EF 600/4 & Metabonesilla.

Joo, hyvin kyllä kun toi on melkoinen sarjatulivehje vaikka puolet fps:stäkin tippuu pois, mutta onhan tuossa edelleen aikamoiset rajoitukset eli keskipisteellä tarkennellaan jne.

Ao videolla aika hyvin alussa kerrottu miten futaa, ja videon lopussa kuvaaja kommentoi "Shooting the A9/MBIV/600L was fun... but NOTHING like shooting the A9 with FE glass"
https://www.youtube.com/watch?v=aaBhBhSQBVI" onclick="window.open(this.href);return false;

[burmanm]

Mistä se PDAF-etäisyysmittari tietää mikä on silmä ja mitä tehdään jossei silmä osu PDAF-pisteen kohdalle? En väitä etteikö A9 joillain AF-C asetuksilla voisi käyttää pelkkää PDAF:ia, mutta tuosta on valovuoden verran matkaa siihen ettei askelmoottoreita tarvitsisi ollenkaan.

Mistä se CDAF:llä sen tietäisi? Mistä Nikonin vehkeet tietävät missä on pää ja käyttävät 3D-trackingia? Sen takiahan sillä on se sensori (RGB-sensori Nikonin tapaukesssa), josta se pystyy tutkimaan millaista tavaraa se näkisi. Sen jälkeen se tutkii sen lähimmän AF-pisteen phase-erot ja tekee tarvittavan korjauksen.

Ei siinä ole mitään tarvetta liikuttaa linssiä edes takaisin saadakseen kontrastieroa tutkittua. Toki Sonyn kanssa mikä tahansa on mahdollista, mutta mitään tarvetta tuohon ei ole kyseisen ominaisuuden tuottamiseen - enkä näe että siitä mitään hyötyäkään olisi.

Sen lisäksi on ihan turha puhua DSLR:n PDAF:stä ja sensori-PDAF:sta ja niiden tarkkuudesta. Kaksi täysin eri asiaa, DSLR:ssä kuitenkin se tarkennus tehdään toista sensoria vasten kuin se varsinainen kuvan otto ja siitä ne virheet tulevat. A7 taas tekee tuon samaa sensoria kohden.

Sitten täysin toiseen asiaan, tapoin aikaa verkkokauppa.comissa kun odottelin että keräävät koiran puruluuni varastolta. Onko A7 II:n EVF todella niin paljon huonompi kuin A7R II / A7S II:n? En muista että saisin edes rilleistäni niin sumeat kuin se A7 II:n EVF oli, joutu tihrustamaan et näki edes aukkolukeman. Vai oliko se kappale vain saanut vähän osumaa?

[Maffer]

Onhan siinä diopterin säätö? Jos se on metsässä niin eihän siitä kukaan ota selvää.

[kohan]

Onko A7 II:n EVF todella niin paljon huonompi kuin A7R II / A7S II:n? En muista että saisin edes rilleistäni niin sumeat kuin se A7 II:n EVF oli, joutu tihrustamaan et näki edes aukkolukeman. Vai oliko se kappale vain saanut vähän osumaa?

Diopterisäätö?

[burmanm]

Onhan siinä diopterin säätö? Jos se on metsässä niin eihän siitä kukaan ota selvää.

Voipi siinä olla, enpä tullut kyllä ajatelleeksi siinä tilanteessa.

[tn1krr]

Mistä se PDAF-etäisyysmittari tietää mikä on silmä ja mitä tehdään jossei silmä osu PDAF-pisteen kohdalle? En väitä etteikö A9 joillain AF-C asetuksilla voisi käyttää pelkkää PDAF:ia, mutta tuosta on valovuoden verran matkaa siihen ettei askelmoottoreita tarvitsisi ollenkaan.

Mistä se CDAF:llä sen tietäisi? Mistä Nikonin vehkeet tietävät missä on pää ja käyttävät 3D-trackingia? Sen takiahan sillä on se sensori (RGB-sensori Nikonin tapaukesssa), josta se pystyy tutkimaan millaista tavaraa se näkisi. Sen jälkeen se tutkii sen lähimmän AF-pisteen phase-erot ja tekee tarvittavan korjauksen.

CDAF tietää sen kuvan/hahmontunnistuksesta kun sitä sensoria kuitenkin luetaan (A9:ssä jopa hemmetin usein). Kontrastiahan ei samalla kannata tutkia, koska suomalaisen foorumin nero kertoo että jonkin lähellä sijaitsevan äärimmäisen pienikokoisen yksittäisen PDAF-pisteen mittaustarkkuus riittää.

Ei siinä ole mitään tarvetta liikuttaa linssiä edes takaisin saadakseen kontrastieroa tutkittua. Toki Sonyn kanssa mikä tahansa on mahdollista, mutta mitään tarvetta tuohon ei ole kyseisen ominaisuuden tuottamiseen - enkä näe että siitä mitään hyötyäkään olisi.

Sonyn Imaging yksikön erittäin teknisorientoitunut johtaja on eri mieltä. Tuo urpo on sitä mieltä ettei sensori-PDAF:n tarkkuus ja hämäräominaisuudet yksin riitä.

DE=Dave Etchells, Imaging Resource
KM=Senior General Manager, Digital Imaging Business Group, Sony Corporation.

DE: What about the low-light limit when you have phase-detect pixels? It seems to me that the separate phase-detect sensors like in an SLR, they can have big pixels, but on the sensor chip, we have, I mean they're limited to the size of the actual pixels.

KM: That's a good question. So, when we use... in terms of autofocus, we are using a hybrid focus, so first we use the phase-detection focus to get close to the object. Then near the object, we start to use contrast AF to get a clear peak. Then we adjust the focus. Then in order to make very precise focus (because 42-megapixel means very very small pixels), and also the focusing point could be a very small one, therefore we phase-detection together with contrast AF, contrast focus.

DE: Right, right. And does that help you deal with lower light levels, as well?

KM: Yes, yes.
[Ed. Note: Again, there was some back and forth here that was pretty fragmented, so I didn't include it. The central point seemed to be that, especially in low-light situations, the phase-detect AF wouldn't be accurate enough by itself, so they use a hybrid of phase-detect AF, to get into the right ballpark, then contrast-detect AF, to find where the actual point of best focus is.

This answered a question I'd always had about on-chip phase-detect focusing, in that the image sensor pixels are quite small, and have to be read out quickly (meaning must have a short exposure time), to have a responsive AF system. The phase-detect pixels are also shaded, to "see" only light rays coming from one side or the other, so they're only getting half as much light as normal image-forming ones. Under low-light conditions, both factors result in a small focus signal with lots of noise on it. Contrast-detect AF is more capable under those conditions, because it's looking across a larger number of pixels to develop it's goodness-of-focus signal.]

Koko haastis tuolta
http://www.imaging-resource.com/news/20 ... the-future" onclick="window.open(this.href);return false;

Sen lisäksi on ihan turha puhua DSLR:n PDAF:stä ja sensori-PDAF:sta ja niiden tarkkuudesta. Kaksi täysin eri asiaa, DSLR:ssä kuitenkin se tarkennus tehdään toista sensoria vasten kuin se varsinainen kuvan otto ja siitä ne virheet tulevat. A7 taas tekee tuon samaa sensoria kohden.

Niin lärppä-PDAF:in epäsynkkä sensorin selittää systemaattisen virheen front/back joita microfokussäädöillä korjataan. Ei selitä sitä, miksi keskiarvoisesti osuttaessa täsmälleen kohdalleen PDAF:in hajonta on paljon suurempi.

Mutta joo, ei tunnu mikään purevan kun burbmann on jotain päähänsä saanut vaikka mitään todisteita omalle idealle ei ole esittää.

[burmanm]

CDAF tietää sen kuvan/hahmontunnistuksesta kun sitä sensoria kuitenkin luetaan (A9:ssä jopa hemmetin usein). Kontrastiahan ei samalla kannata tutkia, koska suomalaisen foorumin nero kertoo että jonkin lähellä sijaitsevan äärimmäisen pienikokoisen yksittäisen PDAF-pisteen mittaustarkkuus riittää.

Koska et ymmärrä mistä puhut, niin kannattaako tätä edes sitten jatkaa? Kun puhutaan kuvantunnistuksesta, niin siinä ei todellakaan tarvitse liikutella sensoria edes takaisin. Luulitko kun koneellesi kuvan laitat niin se alkaa liikuttelemaan sitä näyttöäsi edes takaisin?

Sonyn Imaging yksikön erittäin teknisorientoitunut johtaja on eri mieltä. Tuo urpo on sitä mieltä ettei sensori-PDAF:n tarkkuus ja hämäräominaisuudet yksin riitä.

Sonyn imaging yksikön heppu on sitä mieltä ettei heidän tekniikkansa siihen riitä. Eli hän vahvistaa vain sitä, ettei sensoripohjainen PDAF ole yhtä hyvä kuin mihin DSLR:t pystyvät. Tämähän on ollut tiedossa jo pitkään.

Se taas ei tarkoita alkuunkaan että siihen eye-AF:ään tarvittaisiin PDAF:ää. Se vain tarkoittaa ettei Sony ole onnistunut kehittämään esim. Canonin tyyppistä dual-pixel-AF:aa, jossa olisi tarpeeksi niitä tarkennuspisteitä.

Itse haastatteluhan ei sanonut mitään eye-AF seurannasta ja CDAF:sta, vaikka niin kovasti väität. Luitko edes mitä pasteat, vai etkö ymmärrä lukemaasi? Koko haastattelussa ei ole edes kirjainyhdistelmää "eye". Eikä varsinkaan että kuvantunnistukseen tarvitaan yhtäkkiä contrast-detectionia.

Tuossa puhutaan vain ja ainoastaan siitä ettei Sonyn PDAF tarkkuus riitä, koska heidän sensorinsa PDAF:t ovat surkeita, joten he käyttävät CDAF:aa tarkentaakseen lisää silloin tällöin. Varsinkin heikommassa valossa: "The central point seemed to be that, especially in low-light situations, the phase-detect AF wouldn't be accurate enough by itself"

Hyvässä valossa tuohon ei toki ole tarvetta, koska jopa heidän sensorinsa saa tarpeeksi valoa (sehän tässä on ongelma, kuten se yrittää selittää, mutta osa haastattelusta puuttuu tuosta).

Mitään tekemistä sillä ei ole eye-AF:n kanssa edellenkään, se ei perustu contrastiin. Eikä tuossa missään väitetä niin. Etkä edes lähtisi väittämään niin jos viitsisit vaikka ottaa ihan perusteet käteesi miten sitä silmää pystyy sieltä tunnistamaan.

Siihen nimittäin riittää ihan yksi kuva. Mutta onneksi olet Sony-hömppä, ei tarvitse ymmärtää kunhan voi pasteta pari haastattelua for dummies.

"MEIL ON HYBRID-AF!". Kuulostat jo temamalta.

[nsamppa]

Ensinnäkin nimimerkki tn1krr on mun mielestä ollu aika asiallinen kirjoittelija täällä ja varsin hyvää ja mielenkintoista juttua pukannut. Toisekseen en ainakaan minä saanut sitä käsitystä että sensoria liikuteltais mihinkään. Päinvastoin selvensi aika tavalla hybridi-AF:n toimintaa. PDAF:llä ajetaan niille nurkille, CDAF:llä lähemmäs ja hienosäätö taas PDAF:llä. Hemmetin mielenkiintoista.

Ja jos nyt suoraan sanon niin mieluummin allekirjoittanut uskoo kaveria jolta tullu hyvää saagaa kerta toisensa perään, kuin kaveria joka vaivautuu haukkumaan EVF:n vaivautumatta etsimään siitä diopterin säätöä.

Ehkä skidiä jäätä taas hattuun, koska ilman nälvimistä noi jutut on pirun kiinnostavaa luettavaa. Ainakin tämmöselle suht yksinkertaiselle ja laiskalle räpsijälle.

[Kryptos]

Jep. Keskustelun taso on kuin katuganstereiden ja mukakovisten "alatsä mulle" nokittelua. Reviirikukkojen pullistelua. Kommentit pyritään tulkitsemaan loukkauksina tai väärälle puolella katua kulkemisena, johon on tietenkin puututtava ja suuret vääryydet on korjattava.

Jotakuinkin näin:

[Maffer]

Koukuttava animaatio. Tämäkin ongelma ratkeaisi sillä, ettei autofokusta ole ollenkaan. Parempi ratkaisu olisi silmäilmplantti joka tallentaa mitä katsoo. Jos joku liikkuu, se ei halua olla paikallaan - tarviiko sellaista objektia häiritä?

Kuvitellaan nyt vaikka joku urheilija. Kiinnostaako sitä se että joku räiskii hänen (ahteristaan) kuvia ja laittaa seiskaan jakoon vai se suoritus mistä saa gloriaa ja mammonaa? No ei taida kiinnostaa jos ei kyseessä ole joku tyrkyttämällä tienaava "urheilija". Mikä itseisarvo sillä on, että kaikkea liikkuvaa pitää kuvata? Jos katsojaa kiinnostaa urheilu, hän menee itse paikalle seuraamaan tapahtumaa. Tai avaa töllön.

[tn1krr]

Koska et ymmärrä mistä puhut, niin kannattaako tätä edes sitten jatkaa? Kun puhutaan kuvantunnistuksesta, niin siinä ei todellakaan tarvitse liikutella sensoria edes takaisin. Luulitko kun koneellesi kuvan laitat niin se alkaa liikuttelemaan sitä näyttöäsi edes takaisin?

Mistähän tämä olkiukko löytyi? Olet varmaan tässä monisatasivuisessa ketjussa ensimmäinen joka puhuu sensorin siirrosta yhtään mitään.

Sonyn imaging yksikön heppu on sitä mieltä ettei heidän tekniikkansa siihen riitä. Eli hän vahvistaa vain sitä, ettei sensoripohjainen PDAF ole yhtä hyvä kuin mihin DSLR:t pystyvät. Tämähän on ollut tiedossa jo pitkään.

Tässä meillä on ilmiö nimeltään "moving goalposts". Kirjoitit pari sivua sitten allaolevan

Miksi ne tarvitsisivat askelmoottorin? Eihän A9 AF:ään contrast-detectionia käytä.

Se taas ei tarkoita alkuunkaan että siihen eye-AF:ään tarvittaisiin PDAF:ää. Se vain tarkoittaa ettei Sony ole onnistunut kehittämään esim. Canonin tyyppistä dual-pixel-AF:aa, jossa olisi tarpeeksi niitä tarkennuspisteitä.

Moving goalposts jatkuu, tässä puhuttiin miten Sonyn implmentaatio toimii. Jokatapauksessa Canonin dual pixel AF on ihan mielenkiintoinen ja innovatiivinen konsepti, ainut vaan että toimiakseen edes kohtuullisesti se vaatii STM-lasin, eli ne mielestäsi tarpeettomat askelmoottorit.

Itse haastatteluhan ei sanonut mitään eye-AF seurannasta ja CDAF:sta, vaikka niin kovasti väität. Luitko edes mitä pasteat, vai etkö ymmärrä lukemaasi? Koko haastattelussa ei ole edes kirjainyhdistelmää "eye". Eikä varsinkaan että kuvantunnistukseen tarvitaan yhtäkkiä contrast-detectionia.

Hmm, eli jostain syystä siis Sonyn AF:n yleiset periaatteet eivät päde tässä casessa vaikka testatessa ne askelmoottorittomat optiikat huutaa tuskaansa loputtomissä pienissä CDAF-siirroissa. Myös silloin kun liiketellaan silmää sivusuunnassa vakioetäisyydellä kamerasta erittäin hyvässä valaistuksessa; testasin tätä eilen ja Sigma ART:in fokusmoottori huusi kuin geigermittari Tsernobilissä. PDAF-toteutus lienee pitäisi AF-moottorin idlenä ja focusryhmän paikoillaan?

Sigman ART 35/1.4 MC-11 adapterin perässä näkyy rungolle natiivilasina ja sillä on hyvä seurailla AF toimii kun moottoria voi kuunnella ja huomata kuin CDAF tulee enempi peliin valo vähenee. Mulla on myös LA-EA3 adapteri ja lasi jolla voi pakottaa pelkän CDAF ja PDAF tarkennuksen. Ensinmainittu on aina se geigermittarilta kuulostava.

Tuossa puhutaan vain ja ainoastaan siitä ettei Sonyn PDAF tarkkuus riitä, koska heidän sensorinsa PDAF:t ovat surkeita, joten he käyttävät CDAF:aa tarkentaakseen lisää silloin tällöin. Varsinkin heikommassa valossa: "The central point seemed to be that, especially in low-light situations, the phase-detect AF wouldn't be accurate enough by itself"

Niin täällä Sony-ketjussa puhutaan tämänhetkisistä Sonyn kameroista (puhuit vielä pari sivua sitten itsekkin) ei jostain kuvitteellisista laitteista..

Hyvässä valossa tuohon ei toki ole tarvetta, koska jopa heidän sensorinsa saa tarpeeksi valoa (sehän tässä on ongelma, kuten se yrittää selittää, mutta osa haastattelusta puuttuu tuosta).

Niin, jos eletään sen lähimmäksi osuneen PDAF-pisteen mukaan hyvässäkin valossa jaa ainoastaan muutama juttu arvattaviksi. Esim.
- kuinka kaukana syvyyssunnassa silmän iris on siitä pienen PDAF-pisteen arpomasta etäisyydestä? Kohteen ikä, pään muoto jne. vaikuttanevat tähän aika merkittävästi
- onko se PDAF piste osunut tekoripsen päähän, silmäluomeen, silmälasien kehykseen jne. Lähemmäs senttitason epävarmuuksia AF-ongelmassa jota optimoidaan muutaman millimetrin tarkkuudella

A9:n sensorilta saa AF-päivityksiä 60 krt/sek ja prosessorissa riittää vääntöä, mutta juuri tässä kohtaa jätetään askelmoottorit ja CDAF hyödyntämättä vaikka nuo kaikki epävarmuustekijät saisi eliminoitua sillä? Ja vaikka äänekkäät optiikat meluavat EYe AF:ssä juuri kuten CDAF:ssa?

Ne meistä, jotka ovat Sonyn Eye AF:ää ja näitä kameroita diopterisäätöä pidemmälle käyttäneet, tietävät että sen kanssa ei juuri epätarkkuusarpajaisia ole vaan voi vaikka analysoida minkä värikanavan kontrasti sinne irikseen on optimoitu.

Ehkä skidiä jäätä taas hattuun, koska ilman nälvimistä noi jutut on pirun kiinnostavaa luettavaa. Ainakin tämmöselle suht yksinkertaiselle ja laiskalle räpsijälle.

Viisas mies sanoi kerran että "civility is overrated". Niin kauan kun ei ämpäreistä puhuta kaikki on ihan fair game.

Kunnioitetulle kanssadebatoijalleni burmann:lle voisi loppuun esittää kysymyksen: onko olemassa mitään todistetta jolla uskoisit Sonyn Eye AF:n hyödyntävän CDAF:ia hyvinkin paljon? Vai oletko jo siirtynyt puhumaan asiasta yleisellä tasolla kuinka "asia tehtäisiin oikein" eli siten kuten Canikon homman epäilemättä hoitaa kun niiden FF-peilitön tulee puolen vuoden päästä? Niinkuin se on pian 5 vuotta tullut.

On muuten jännää olla ultimate Sony fanboi kertomalla mihin niiden PDAF ei pysty. Mutta olenhan mä ollut dpreview:lläkin joskun Nikonin palkkaama trolli kun en suostunut vähättelemään pakatun RAW:in artefakteja mobin mukana.

[Rockford]

Sori 100% OT:

Kuvitellaan nyt vaikka joku urheilija. Kiinnostaako sitä se että joku räiskii hänen (ahteristaan) kuvia ja laittaa seiskaan jakoon vai se suoritus mistä saa gloriaa ja mammonaa?

Pakko vastata kun tuli taas sunnuntaina enemänkin räiskittyä urheilijoita. Ilmeisesti ainakin tätä lajia harrastavia kuvat kiinnostaa kun heitä itseään suoraan edustavat tapahtumajärjestäjät mut sinne kuvaamaan halus. Mammonaa ei kyllä ollut tuolla jaossa kenellekään. Ei kai sillä mitään itseisarvoa ole, mutta AF:n osalta välillä aika hankalaa kuvattavaa oli. Toisaalta ne onnistuneet kuvat palkitsee myös kuvaajan enkä ois tuolla kuvaamassa jos en luulisi voivani saada sellaisia kuvia mistä myös itse pidän.

[burmanm]

Eli et vieläkään ymmärrä miten kuvantunnistus toimii, tai miten se silmä löytyy. OpenCV:llä voit vaikka alkaa harjoittelemaan (Matlabilla ja vastaavilla tuo on mielestäni huomattavasti kivuliaampaa aloitella), oli melkein mielenkiintoinen dokumentti.

https://www.learnopencv.com/training-be ... or-opencv/

Sen jälkeen mitä tulee tarkkuuteen, otetaan phase detection:

http://www.metrology.pg.gda.pl/full/200 ... 05_427.pdf

Sieltä voit lukea muutaman erilaisen algoritmitoteutuksen. Niissä ei ole tarvetta CDAF:lle saadakseen tarkkaa tavaraa, tosin voihan olla että Sony ei osannut tätäkään koodata.

PDAF:lla ei ole mitään algoritmista heikkoutta tässä. Eikä CDAF tunnista sen paremmin osuiko se silmäripseen vai ei, koska se silmäripsi olisi silloin aivan yhtä tarkasti se oikea kontrastikohde.

Se silmäripsen ja silmän tunnistus ei riipu tippaakaan siitä tarkennusalgoritmista. CDAF mittaa vain sille varatun pisteen tarkkuutta, ei suinkaan mitä sen alla olevassa objektissa on ja onko se silmä. Yhtälailla PDAF on täysin sokea tälle.

Ero on siinä, että PDAF:lla voidaan suoraan laskea tekemättä mitään se oikea etäisyys siihen laskettuun silmään (joka taas tunnistetaan itse kuvasta - ei suinkaan tarkennuspisteestä). Sitä pistettä missä silmä on voidaan aina siirtää sen mukaan kun kuvan laskeminen tarkentuu - ja sen jälkeen laskea se phase-detectionilla.

Ei silmän tunnistus eroa esim. normaalista tarkennuspisteen seurannasta, kummassakin yritetään tunnistaa jokin objekti ja juuri sen pisteen kohdalla laskea oikea terävyys. Sillä ei ole mitään merkitystä onko PDAF / CDAF tai muu tarkennusalgoritmi, koska sitä ei käytetä sen silmän, silmäripsen tai korvan tunnistamiseen (mitä ikinä haluatkaan seurata). Sonyn eye-AF perustuu aivan samaan ajatukseen kuin esim. Nikonin/Canonin trackingit, tässä tapauksessa vain käytettävää informaatiota on hieman enemmän laskemiseen.

Mutta unohdetaan koko asia, jos et tahdo ymmärtää miten silmän tunnistus tapahtuu. Sovitaan että siihen tarvitaan Sony-logon.

[Maffer]

Mitään hahmontunnistusta ei tarvittaisi jos olisi oikea Eye-AF eli kuvaajan silmä kohdistaa alueen mikä halutaan tarkaksi.

Muutaman kerran tullut jutusteltua tn1krr nimimerkin kanssa näin elävässä elämässä. Uskokaa pois, kyllä se tietää aika tasan miten tuo teknisesti toimii kun työkin liippaa jokseenkin läheltä...

[burmanm]

Muutaman kerran tullut jutusteltua tn1krr nimimerkin kanssa näin elävässä elämässä. Uskokaa pois, kyllä se tietää aika tasan miten tuo teknisesti toimii kun työkin liippaa jokseenkin läheltä...

Siinä tapauksessa tällaista keskustelua ei tarvitsisi edes käydä, koska silmän tunnistus (ja sitä kautta eye-AF) ei vaadi yhtään liikkuvaa kuvaa. Se ei vaadi edes hirveän focuksessa olevaa kuvaa jotta se voidaan löytää sieltä (luonnollisesti huonommalla tarkkuudella).

Kuvaajan silmän kohdistaminen ei mielestäni taas ole oikea prosessi edelleenkään, sillä varmasti moni meistä haluaa katsoa myös sinne mitä ei tarkoittanut tarkennettavaksi - mitä sinne kuvan reunoille jäi. Jos tarkennus tapahtuisi automaattisesti sen perusteella minne katsot, niin hahmottaminen muuttuisi jatkuvasti muuttuvan focuksen takia hyvinkin ikäväksi.

Toivon ja oletan että tn1krr puhuu vain ja ainoastaan sitten Sonyn toteutuksesta, eikä varsinaisesti siitä mitä tarvitaan teknisesti asian suhteen.

Koska nythän Sony mainostaa "hybrid-AF" ja lopulta mainostavat "olemme keksineet PDAF:n" kun saavat sen toimimaan paremmin.

[tn1krr]

Eli et vieläkään ymmärrä miten kuvantunnistus toimii, tai miten se silmä löytyy. OpenCV:llä voit vaikka alkaa harjoittelemaan (Matlabilla ja vastaavilla tuo on mielestäni huomattavasti kivuliaampaa aloitella), oli melkein mielenkiintoinen dokumentti.

https://www.learnopencv.com/training-be ... or-opencv/

Sen jälkeen mitä tulee tarkkuuteen, otetaan phase detection:

http://www.metrology.pg.gda.pl/full/200 ... 05_427.pdf

Sieltä voit lukea muutaman erilaisen algoritmitoteutuksen. Niissä ei ole tarvetta CDAF:lle saadakseen tarkkaa tavaraa, tosin voihan olla että Sony ei osannut tätäkään koodata.

Eli selität nyt jostain yleisestä kuvantunnistuksesta etkä vastaa ainoaankaan kysymykseen? Sovitaan vaikka että voitit konenäkö pissing-contestin, silmän paikan tunnistaminen ei ole oleellista vaan miten se saadaan maksimaaliseen fokukseen kun se on löydetty. En muuten väittänyt, että CDAF sen kertoisi, ainoastaan että hahmontunnistuksen ohessa voisi mittailla kontrastia kun kuvasensoria kuitenkin luetaan. Edelleen lähti väitteestäsi ettei Sony (jonka inssit ei osaa koodata) A9 käytä contrast detectiä.

PDAF:lla ei ole mitään algoritmista heikkoutta tässä. Eikä CDAF tunnista sen paremmin osuiko se silmäripseen vai ei, koska se silmäripsi olisi silloin aivan yhtä tarkasti se oikea kontrastikohde.

Sonyn impletaatiossa josta puhuttiin PDAF:lla on tekniikkana on 2 merkittävää heikkoutta.
1. helvetin pienet PDAF-senselit, jotka tulevat vain pienemmiksi muuttumaan kun sensorien pikselit pienenee.
2. Esim Sony A9:ssä on noin 160-170 ei-PDAF pikseliä jokaisen PDAF-pisteen välillä niin vaakaan kuin pystyyn. Jolloin noilla hajasijoitetuilla PDAF-pisteillä mittaaminen pakottaa arvailemaan, että missä sen fokusryhmän pitäisi olla, jotta iris olisi tarkka, kun lähin PDAF-piste arpoo etäisyydeksi X tai useampi antaa etäisyydet x, Y ja Z.

Olisipa joku tapa jolla ei tarvitsisi arvailla mitään. Ai niin, meillähän on, tapa joka toimii vieläpä huonossa valossakin. Ikävästi vielä silmän ympärillä usein huonompi kontrasti ja enemmän varjostumaa kuin silmässä itsessään, huonoa mittauspintaa siis.

Se silmäripsen ja silmän tunnistus ei riipu tippaakaan siitä tarkennusalgoritmista. CDAF mittaa vain sille varatun pisteen tarkkuutta, ei suinkaan mitä sen alla olevassa objektissa on ja onko se silmä. Yhtälailla PDAF on täysin sokea tälle.

CDAF:lla optimoidaan kontrastia jollain alueella jonka kokoa toisinaan manuaalisestikin säädellään.Hahmon/kuvantunnistuksella silmän paikka/kokoa/muoto/asento ja siitä valitulle alueelle CDAF:lla paras kontrasti. Jää kaikki toistuvasti sivuuttamasi PDAF-seurantaan (reaalimaailman toteutuksissa siis) liittyvät arpajaiset väliin, antaa parhaan mahdollisen tuloksen huonossakin valossa jne.

Ero on siinä, että PDAF:lla voidaan suoraan laskea tekemättä mitään se oikea etäisyys siihen laskettuun silmään (joka taas tunnistetaan itse kuvasta - ei suinkaan tarkennuspisteestä). Sitä pistettä missä silmä on voidaan aina siirtää sen mukaan kun kuvan laskeminen tarkentuu - ja sen jälkeen laskea se phase-detectionilla.

Miksei jossain utopiassa tai maagisessa tulevassa Canonin Dual-Pixel AF virityksessä, jossa senselin koolla ei ole mitään vaikutusta mittatarkkuuteen eikä niiden välissä ole esim. 160 pisteen aukkoja etäisyysmittauspisteillä kuten Sonyn peilittömissä on.

Ei silmän tunnistus eroa esim. normaalista tarkennuspisteen seurannasta, kummassakin yritetään tunnistaa jokin objekti ja juuri sen pisteen kohdalla laskea oikea terävyys. Sillä ei ole mitään merkitystä onko PDAF / CDAF tai muu tarkennusalgoritmi, koska sitä ei käytetä sen silmän, silmäripsen tai korvan tunnistamiseen (mitä ikinä haluatkaan seurata). Sonyn eye-AF perustuu aivan samaan ajatukseen kuin esim. Nikonin/Canonin trackingit, tässä tapauksessa vain käytettävää informaatiota on hieman enemmän laskemiseen.

Periaatteellisella tasolla ei eroakaan, mutta tarkkuusvaatimukset on hiukan eri tasoa ja kohde tahtoo olla ikävän pieni ja voi osua PDAF-pisteiden väliin, PDAF-piste voi osua hankalasti mitattavaan kohtaan jne..

Toivon ja oletan että tn1krr puhuu vain ja ainoastaan sitten Sonyn toteutuksesta, eikä varsinaisesti siitä mitä tarvitaan teknisesti asian suhteen.

Kyllä puhuu Mr Moving Goalposts, lukutaitoinen tietää sen esim. siitä että olen niin koko ajan explisiittisesti korostanut. Joku höpötteli täällä omiaan Sonyn toteutuksesta, kuinka askelmoottorit on turhia jne. jne.

[niffe]

Utopia ja tuleva DPAF? Canonhan mittaili jo EOS 650:llä kennolta peili ylhäällä vuonna 2012 ja 50-megaisissa oli se toinen mokoma vielä lisää mittaavia pikseleitä tuplapikseleiden vuoksi, joten utopiaa ja utopiaa. Milloin itse asiassa ensimmäinen Sonyn kennolta mittaava järkkäri julkaistiinkaan? Ettei vaan Canonin peilillisten kennolta mittaavien jälkeen?