mremonen kirjoitti:Voisko joku nyt kertoa, miten tuo Canonin akkukahvakonstruktio eroaa Nikonista? Niin että siinä voi myös sen kamerassa olevan akun vaihtaa ilman että kahvan irrottaa? Onko siinä kaksi akkua kelkassa vai miten. Jos katson vaikka tätä kuvaa:
https://goo.gl/images/YDpL5J" onclick="window.open(this.href);return false; , niin tuleeko tuohon pystyhärpäkkeeseen myös akku? Miten se vaihdetaan, ilman että kahva irroitetaan? Ja jos akut on vain kahvassa, niin mitäs kun sen kahvan irrottaa?
Nikonin kahvoissa olen pitänyt siitä, kun niissä ei tuota "komentotornia" ole, vaan kahva on sellainen suora puikula, joka on helppo kuljettaa vaikka taskussa jos sitä ei tarvita. Mutta ei se nyt siitä välttämättä parempaa tee. Ja tosiaan tuo akun vaihtaminen ei ole kyllä koskaan ollut varsinainen ongelma. Jos kahvassa on EN-EL18 -akku, niin saa kyllä aika vapaasti paukuttaa ennen kuin akku on tyhjä. Ja silti rungossa on sitten toinen akku reservinä. Ja ainaa mulla on akun purkamisjärjestys mennyt sen mukaan mitä menuista olen sen laittanut. Ainoa mikä tilannetta voi sekottaa on, jos ei ole käynyt noita järjestyksiä asettamassa jokaiseen muistipaikkaan.
Joka onkin sitten se Nikonin huonoin puoli. Tuo softa ja menurakenne. Ei nyt ihan niin toivoton kuin Sonyllä, mutta ei kyllä kovin hyväkään. Paras ominaisuus siinä on se oma menu, mihin voi kerätä ne säädöt mitä itse käyttää.
En minä nyt sitä tarkoita, että Nikon olisi huono, mutta kyllä noistakin näyttää vielä löytyvän tekemistä kamerasuunnittelijoille ja jossain muussa sirvilässä tuo asia näyttää olevan ratkaistu se pitää vain kestää, vai mitä? Hitto, kameroitahan nämä vain ovat... Mulla on aina akkuperä pystykuvauspainikkeen, virran riittävyyden ja ergonomian vuoksi kiinni sekä sitten pidän vielä suuren osan ajasta L-kiskoa pivotin säilyttämiseen kiinnityksessä. Akut ladataan täyteen ennen kuvaamaan lähtöä. Silloin kun tuo rauta on kiinni, v-käyrä käy tapissa, koska homma menee näpertelyksi ja veikkaan, ettei se liitin rungon ja akkuperän välillä kestä kovin pitkään tuota ruuvailua. On sen verran heppoisen näköinen tekele, eikä liitin asetu suoraan ruuvatessa perää kiinni. Eikä se akun priorisointi toimi oikein kovin häävisti. Viimeistään joka toisen käyttökerran jälkeen pitää ladata lyhyemmälläkin käyttökerroilla.
Formatointi Canonissa vasemmalla peukulla menu, oikealla etusormella rullaa oikealle ekalle keltaiselle otsikolle ja peukalorullalla joko vasemmalle tai oikealle oikean rivin kohdalle, 2 x set. Kortti on formatoitu. Ihan sama mistä kohtaa lähdetään liikkeelle, valmista tulee 1-3 sekunnissa tottuneelle käyttäjälle, jos se nopeus on joku pointti tässä. Omasta puolestani se ei kuitenkaan ole, vaan yleinen selkeys ja toiminnallisuus. Nikonin lähestymistapa on muutenkin kahden peukalon taktiikka (D810), kun Canonia käytetään nappuloiden ryhmittelystä päätellen yhdellä peukulla (EOS6).
Hyvää molemmissa on responsiivisuus ja softan nopeus. Sonyssahan menee esimerkiksi pelkkään buuttaamiseen 10 sekuntia, jos riittääkään. Nämä sammuvat ja käynnistyvät on/off-kytkimestä.
Isot erot ovat myös automatiikkojen toiminnassa, mikä on opiskeltava etukäteen. Sitten kun katsoo esimerkiksi sekavalossa kuvattuja sisäkuvia bumssi kerrallaan Lightroomissa, saattaa seurata yllätys joka ei heijastele näitä tarinoita ja testejä netissä. Syynä saattavat olla softat, väriprofiilit tai ajurit, en tiedä, enkä jaksa tahkota sitä loputonta suota täällä netissä.
