Ajattelet asiaa virallisen museotoiminnan kautta, jossa säilytetään kuvia organisoidusti ammattitutkijoiden käyttötarpeisiin. Siinä tuo sanomasi pätee jossain määrin. Mutta keskivertoharrastajan kuvilla on huomattavasti enemmän arvoa pienessä porukassa, lähinnä parin kolmen seuraavan sukulaissukupolven silmissä, ja siinä käytössä ullakkosäilytys on usein käytännön pakko. Harrastaja viitsii ehkä säilyttää kuviaan aktiivisesti, mutta hänen lapsensa tuskin.SuperDrive kirjoitti:Koko kysymyksenasettelu on väärä. Säilytys on aktiivinen prosessi. Se ullakolle unohtaminen kannattaa kerta kaikkiaan jättää prosessista pois. Kun digikuva on muutettu analogiseen muotoon, on se käytännössä tuhottu säilytyksen kannalta. Jotta sitä voisi käyttää, pitäisi se skannata uudestaan.
Ja pitää myöntää sellainenkin rötös, että on sitä tullut katseltua vanhoja albumeita ilman, että olen skannannut kuvat ja tunkenut muistitikun korvaan. Ihmisellä on vakiovarusteena mielenkiintoinen optinen skannausjärjestelmä, jota lääketieteellisissä piireissä kutsutaan näköaistiksi.