Suudelma (lisätty toinen versio 1.12.)

[puuhapete]

Mukava huomata että kuvat herättävät keskustelua.

Itse olen jo aikoja sitten heittänyt sen taakan harteiltani, että sitoisin itseni joihinkin sääntöihin. Mulle tekniikka on sivuseikka, vain lopputulos merkitsee. Se kutsutaanko mun tuotoksia valokuviksi vai ei on ihan sama. Käytän kameraa yhtenä työkaluna prosessissa, siinä missä photariakin. Joskus pääsen omaa mielikuvitusta ja silmää miellyttävään lopputulokseen pelkällä kameran (ja nikonin insinöörin) avulla, mutta yleensä prosessissa on vahvasti lightroom ja photari mukana.

Ymmärrän myös sen puritanistisen näkökulman ja sen että joillekin lopputuloksen kanssa yhtä tärkeää on tarkoin rajattu ja määritelty prosessi. Esim. että lopputulos pitää syntyä ns. suoraan kamerasta.

Omasta mielestäni valokuvauksen määrittely tarkasti on tänäpäivänä hankalaa, koska tekniikka kehittyy. Kuka pystyy sanomaan että tässä menee raja että tämä on valokuvausta ja tuo jotain muuta....ja onko sillä edes loppujenlopuksi mitään merkitystä??

[Maffer]

Niin se on hyvä että kerrot kuvista mitä niihin on laitettu. Niitäkin säätäjiä löytyy mitkä eivät sitä yleensä tee. Pointti tässäkin on väärät mielikuvat kohteista mitä syntyy ihan väkisin - esim. Vaasan Linna ja linnunrata. Joku voi ottaa vähän hernettä nenään jos matkaa sinne kauempaa kuvailemaan ja löytää vaan valosaastetta :D

Valokuvauksessa raja on hyvä vetää siihen että tallentaa kuva-aihion paikan päältä ja työstää sen kuvan omilla elementeillä siihen mihin työstää.

[Jovala]

Valokuvauksessa raja on hyvä vetää siihen että tallentaa kuva-aihion paikan päältä ja työstää sen kuvan omilla elementeillä siihen mihin työstää.

Tässä jää vielä melkoisesti vapausasteita, jos kuvassa on erilaisia pikseleitä riittävästi: Järjestää ne uudelleen.
Jos kuitenkin tarkoitit, ettei pikseleiden paikkaa saa vaihtaa, niin millaisilla algoritmeilla niiden kirkkausarvoja saisi käsitellä ja olisiko algoritmin oltava jotenkin sidoksissa viereisten pikseleiden, tai koko kuvan pikseleiden arvoihin.
Tää taitaa johtaa vain suohon, josta loppua ei tule.

Minusta valokuvan kanssa selkeintä on joko täys puritanistinen vaihtoehto (antaa valtuudet Jaappanin insinöörille), tai sitten muuttaa strategiaa johonkin muuhun suuntaan. Esimerkiksi miettimällä kuvan merkitystä katsojalle ja jättämällä huomiotta sen miten kuva on saatu aikaan.

Mä luulen tulevaisuuden olevan vielä sumeampi kuvantekoakselilla: Kukaan ei enään tiedä kuinka kuvan pikselit on veivattu kuvanottohetkellä, kun tekoäly tunkeutuu kameroihinkin.

[puuhapete]

Niin se on hyvä että kerrot kuvista mitä niihin on laitettu. Niitäkin säätäjiä löytyy mitkä eivät sitä yleensä tee. Pointti tässäkin on väärät mielikuvat kohteista mitä syntyy ihan väkisin - esim. Vaasan Linna ja linnunrata. Joku voi ottaa vähän hernettä nenään jos matkaa sinne kauempaa kuvailemaan ja löytää vaan valosaastetta :D

Valokuvauksessa raja on hyvä vetää siihen että tallentaa kuva-aihion paikan päältä ja työstää sen kuvan omilla elementeillä siihen mihin työstää.

Nojoo...tuskimpa kukaan lähtee ilman etukäteisselvittelyjä kovin kaukaa kuvaamaan yhden kuvan perusteella. Ymmärrän kyllä näkemyksesi mutta en kuitenkaan halua sitoa itteeni minkäänlaisilla säännöillä. Sääli jättää valosaasteen vuoksi käyttämättä hyvää kohdetta vain sen takia että joku on keksinyt säännön ettei se käy.

[moonshine]

Ehkä tässä tullaan valokuvan peruslainalaisuuteen: valon avulla todellisuuden tallentamiseen.

Vaikka se on usein kaikkea muuta kun dokumentaarista, pohjimmiltaan on kyse silti näkökulmasta ja valinnasta tallentaa ja esittää siivu menneisyyttä.

Siinä mielessä komposiitti on kusetus verrattuna valokuvaan. Sitä hetkeä ei koskaan ollut. Siitä on vaikeampi saada kiinni, nähdä merkitystä.

Jos vielä palataan hääkuvaan, mulle se on väline päästä hetken todistajaksi. Tässä tapauksessa hetken "todistajaksi", jota ei koskaan ollut. Fake!

Esim. musiikkikin on kovasti monimuotoistunut sitten Mozartin ja Bachin. Kuitenkin samat peruslainalaisuudet elävät genrestä toiseen. Melodia ja harmonia erottavat musiikin kakofoniasta ja kohinasta.

[Maffer]

Kukaanhan ei kiellä tekemästä yhdistelmiä. FM-foorumilla on esim. niille oma osastonsa ettei tule väärinkäsityksiä.

[puuhapete]

Tämähän alkaa käydä mielenkiintoiseksi :)

Oletetaan että täällä foorumilla olisi sellainen osio, missä esiteltäisiin kuvia jotka eivät ole "valokuvia". Kuka määrittelisi sen rajan mitkä ovat niitä ns. ei-valokuvia? Mihin rajanveto perustuisi? Kysymykset ovat retorisia sillä mielestäni rajaa olisi todella hankalaa vetää. Jonkun mielestä "oikeiden" valokuvien puolelle saisi laittaa vain ja ainoastaan sellaiset kuvat jotka kamera puskee jpg:nä ulos, joku taas sallii jälkirajaukset kontrastin säädöt jne. Entä jos kuvasta poistetaan harmillinen oksa tai muu häiritsevä objekti? Onko se enää valokuva? Jos on niin kuinka monta prosenttia kuva-alasta voidaan poistaa, että kuva pysyy valokuvana? Huomaatte varmaan mitä ajan takaa...

Sitten tuosta "huijaamisesta". Mikä on se huijaus joka tapahtuu jos laitan esille mielestäni visuaalisesti hienon tuotoksen vaikka en yksityiskohtaisesti kertoisikaan prosessia, miten se on syntynyt?
Huijauksen ymmärrän siinä tapauksessa että KÄYTÄN valokuvaa TODISTEENA jollekin tapahtumalle ja sitten muokkailen kuvaa sellaiseksi mitä ei ole tapahtunut. Mutta jos ainut tavoitteeni on on esitellä visuaalista tuotostani, en koe huijaavani ketään. Se että pidän tuotoksia valokuvina ja esittelen niitä valokuvaus(kamera)foorumilla johtuu siitä että pääsääntöisesti kuvan raakadata tulee kamerasta jota olen itse käyttänyt.

[Jovala]

Siinä mielessä komposiitti on kusetus verrattuna valokuvaan. Sitä hetkeä ei koskaan ollut. Siitä on vaikeampi saada kiinni, nähdä merkitystä.

Onko hääkuva uutiskuvan luonteinen toisinto tilanteesta, tai hetkestä, jotta katsoja voi todistaa sen perusteella jotain. Vai voiko hääkuvalla olla muukin tarkoitus? Eikö se paperi jonka virkamies kirjoittaa riitä todisteeksi.

Jos valokuvaa katsoo vain kuin uutiskuvaa, on auttamatta hakoteillä. Tai jos päättää (vain yhden) näkökulman ja tekee johtopäätöksiä sen perusteella, niin kuinka voi ymmärtää valokuvaa.

Oleellisempaa on yrittää ymmärtää mitä valokuvaaja ja kuvan muokkaaja on miettinyt kuvaa tehdessään. Mitä hääpari mahdollisesti miettii kuvan nähdessään. Ja mitä itse näkee kuvassa ... rajautumatta kovin kapealle katsannolle. Täysin epäoleellista on se miten kuva on tehty. Oli se sitten otettu ison formaatin filmikameralla tai oli sen sitten maalannut vaikka Timo Vuorikoski muotokuvamaalari.

Minusta hyvä hääkuva on sellainen, joka herättää ihmisessä ajatuksia (mielellään parisuhteesta) aina sitä katsoessa. Sillä on funktio parin elämässä. Se ainakin yhdistää ja palauttaa olennaisen ääreen.
Ja vielä parempi jos funktio yltää muidenkin parien elämään, pidempään kuin yhden ihmissukupolven ja laajemmalti kuin yhden elinpiirin.

Huono hääkuva ei toimi edes uutiskuvana.

[Kryptos]

Minulle on periaatteessa aivan se ja sama miten kuva on saatu aikaan. Minulle merkityksellistä on kuva an sich ja minkälaisen vaikutuksen se tekee.

Tämän foorumin nimi on "Linkkejä kuviin ja gallerioihin", joten voidaan argumentoida, että kuvan ei tarvitse oletusarvoisesti olla valokuva, eikä komposiittikuvan jakajan tarvitse oletusarvoisesti kertoa miten kuva on tehty.

Toisaalta yhtälailla voidaan argumentoida, että käytännössä foorumille postitettujen kuvien oletettaneen olevan valokuvia siinä merkityksessä, että ne ovat yhdestä kuvasta käsiteltyjä teoksia, joita ei ole yhdistelty useasta eri kuvasta tai merkittävästi digitaalisesti muutettu sisällöltään. Ilmaisu on epätarkka, mutta ajatus lienee selvä.

Tässä mielessä voisi olla sopivaa kertoa, milloin kuva on komposiitti, ellei se ole kuvasta selvästi havaittavissa esimerkiksi aiheensa, tai tyylinsä perusteella. Toisaalta joskus voi olla kiinnostavaa jakaa kuva ilman selitystä ja seurata mahdollista palautetta; huomattiinko komposiitti tai jokin digitaalinen muutos vai pidettiinkö sitä luonnollisena osana kuvaa. Tällainen voi olla opettavaa. Kommenttien jälkeen voisi taas olla huomaavaista kertoa kuvan taustasta enemmän, vaikka velvollisuutta siihen ei olisikaan.

Komposiitit tuntuvat jakavan vahvasti mielipiteitä, mutta niinhän tekevät kaikki ilmaisun muodot. Ns. tavallinenkin valokuva jakaa mielipiteitä joskus jyrkästikin. On hyvä, että kuva herättää keskustelua. Mielipiteiden ilmaisussa joskus toivoisi käytettävän tiettyä hillintää, tosin en viittaa tällä kertaa mihinkään tämän ketjun kommentiin, totean vain yleisesti.

Valokuvan autenttisuus on laajempi pohdinta, josta olen kirjoittanut aiemmin dc.netissä ja myös lyhyesti blogiini.

[moonshine]

Aletaan uida niin syviin vesiin, että tämän foorumi viestintäalustana ei ole enää kovin tarkoituksenmukainen...

Mutta yritetään vielä: edellä oleva, kuten kaikki muukin oli täysin subjektiivista pohdintaa - ei siten oikein eikä väärin. Kunhan ajattelen ääneen. Ja on kiva lukea myös toisten ajatuksia eri näkövinkkelistä.

Kun minä katson "kuvaa" harrastajavalokuvaajana se on mulle feikki edellä moneen kertaan todetuista syistä. Voin kognitiivisesti käsittää, miksi se ei ole feikki jonkun toisen mielestä, mutta se ei silti vaikuta omaan perimmäiseen tulkintaani: feikki mikä feikki ja vieläpä kerronnallisesti klisee. Se on kokemus. Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ja sitä rataa...

Tekijänä oisin kovasti ilahtunut tästä keskustelusta. Teos, joka jakaa mielipiteitä puolesta ja vastaan, on merkityksellinen. Toisin kuin ihan jees kuva 500 tykkäystä ja 100 awardia, joita on kolmetoista tusinassa.

Edit: tietenkin ymmärrän myös kuvan kohderyhmän ja mahdollisen merkityksen. Kirjoitan kuitenkin ajatuksiani yleisemmällä tasolla katsojana.

[puuhapete]

Hyvää jorinaa Jovalalta ja Kryptokselta.

[Maffer]

Minäpä kerron miksi komposiitit aiheuttavat pientä ihmetystä. On tullut kierrettyä sen verran ympäri maita ja mantuja täällä kotimaassamme että samojen paikkojen näkeminen "luonnottomina" versioina on hieman no-no. Jollekin taas komposiitti aiheuttaa visuaalista mielihyvää kun ei ole koskaan paikalla käynytkään. Tällöinkin saattaa tulla pieni ihmetys kun myöhemmin osuukin paikalle.

[Lay]

Kyllähän tämä menee mutu, petu ja vati -osastolle, mutta mielestäni siinä ei ole mitään feikkiä, jos asiayhteydestä käy ilmi, että teos (tekijän itsenäinen ja omaperäinen luomistyön tuote sen tekotavasta ja ilmenemismuodosta riippumatta) on kasattu useasta eri kuvasta.

Vaikka en omana hääkuvana tällaista seinälle laittaisi, niin kuva on erittäin hieno kaikessa taiteellisuudessaan. Kyllä näitä tykkään katsella ja erityisesti kuulla miten tällaiseen lopputulokseen on päädytty.

[puuhapete]

Minäpä kerron miksi komposiitit aiheuttavat pientä ihmetystä. On tullut kierrettyä sen verran ympäri maita ja mantuja täällä kotimaassamme että samojen paikkojen näkeminen "luonnottomina" versioina on hieman no-no. Jollekin taas komposiitti aiheuttaa visuaalista mielihyvää kun ei ole koskaan paikalla käynytkään. Tällöinkin saattaa tulla pieni ihmetys kun myöhemmin osuukin paikalle.

No tämä perustelusihan kertoo juuri sen että sinulle on lopputuloksen lisäksi tärkeää myös "matka" Eli arvostat sellaista kuvaa jonka eteen on nähty mahdollisimman paljon vaivaa. Tämä kyllä näkyy esim. luuriskuvissakin. Itse en anna moiselle arvoa sinänsä. Se ei tarkoita että en voisi nähdäkin vaivaa jonkin kuvan vuoksi, mutta se ei ole itse tarkoitus.

Sen vuoksi ehkä näet kompot ikäänkuin liian helpoksi tavaksi päästä lopputulokseen? Voi olla että olen tulkinnut sua väärin mutta tällaisen kuvan olen saanut sun mielipiteistä.

[Maffer]

Kaksi asiaa komposiiteista yleensä

1) Laitetaan "sialle huulipunaa"
2) Kuvauspaikan näkeminen luonnossa ja myöhemmin osana komposiittia antaa katsojalle ristiriitaisen näkemyksen. Hyvänä esimerkkinä emäsalon hylky mistä on nähty linnunrata sellaisessa suunnassa missä se ei koskaan ole. Fail. Sellainen kuka ei sitä ole nähnyt ikinä ei välitä, mutta se kuka tietää miltä paikka oikeasti näyttää revähtää helposti nauramaan.

[TiRy]

Kaksi asiaa komposiiteista yleensä

1) Laitetaan "sialle huulipunaa"
2) Kuvauspaikan näkeminen luonnossa ja myöhemmin osana komposiittia antaa katsojalle ristiriitaisen näkemyksen. Hyvänä esimerkkinä emäsalon hylky mistä on nähty linnunrata sellaisessa suunnassa missä se ei koskaan ole. Fail. Sellainen kuka ei sitä ole nähnyt ikinä ei välitä, mutta se kuka tietää miltä paikka oikeasti näyttää revähtää helposti nauramaan.

Menee helposti samaan kastiin kuin tähtiviirut, pitkien valotusten pilviviivat, boostatut linnunradat, vihreät revontulitaivaat, peilityynet joet jne, vai? Ei sellasiakaan kyllä paikan päällä näe.. Onko se sitten enemmänkin luonnotonta, visuaalista mielihyvää tuottavaa valokuvataidetta?

[puuhapete]

Kaksi asiaa komposiiteista yleensä

1) Laitetaan "sialle huulipunaa"
2) Kuvauspaikan näkeminen luonnossa ja myöhemmin osana komposiittia antaa katsojalle ristiriitaisen näkemyksen. Hyvänä esimerkkinä emäsalon hylky mistä on nähty linnunrata sellaisessa suunnassa missä se ei koskaan ole. Fail. Sellainen kuka ei sitä ole nähnyt ikinä ei välitä, mutta se kuka tietää miltä paikka oikeasti näyttää revähtää helposti nauramaan.

No nyt kuulostat jo hiukan ylimieliseltä....mutta toisaalta vahvistaa että olen tulkinnut oikein.

Ymmärrän että jokaisella on omat mieltymykset ja tavat tehdä asioita mutta sitä en ymmärrä että se oma tapa nähdään "ainoana oikeana" tapana. (hiukan karrikoiden)

[Kryptos]

Mutta komposiitin ei ole tarkoituskaan olla esitys olemassa olevasta. Voitaisiin sanoa, että lähtökohtaisesti asia on päinvastoin, joten komposiittien vertaaminen johonkin olemassaolevaan, todelliseen paikkaan ei tunnu luontevalta.

Voihan tunnistettavaan paikkaan komposiitissa liitetty elementti, tai elementit saada aikaan jonkinlaista kognitiivista dissonanssia katsojassa, mutta taide saakin puhutella. Sille voi nauraa, tai sitä voi ihastella, se voi ärsyttää tai ihmetyttää, ja herättää keskustelua. Nämä ovat taiteellisen ilmaisun tehtäviä.

Komposiitit ovat digitaalista ilmaisua, jonka elementteinä on valokuvia tai muita digitaalisesti luotuja elementtejä. Ne voivat olla realistisen oloisia, vaikkakin kuviteltuja. Ei komposiitin motivaatio ole huonon parantaminen, laittamalla sialle huulipunaa, vaan jonkin uuden, kiinnostavan ja puhuttelevan luomista. Pitääkö tällaisesta taidemuodosta tai ei on sitten mielipidekysymys, muttei kategorinen imperatiivi.

Elokuvissa komposiitit ovat arkipäivää. Lähes mikään, mitä valkokankaalla nykyään nähdään ei ole ollut olemassa. Näyttelijät vielä jotakuinkin, mutta kaikki on elementeistä luotua, eräänlaisia komposiitteja. Se ei lähtökohtaisesti laske elokuvan tasoa. Tärkeää on, mitä sillä on kerronnallisesti ja ilmaisullisesti saatu aikaan. Kuten elokuvissa, niin valokuvissakin dokumentaarinen ilmaisu on oma alueensa, mutta dokumentaarisesta ilmaisusta poikkeava ei ole huonompaa, vain erilaista ja sitä tulisi arvioida kriittisesti niistä lähtökohdista. Tycker jag.

[puuhapete]

Mutta komposiitin ei ole tarkoituskaan olla esitys olemassa olevasta. Voitaisiin sanoa, että lähtökohtaisesti asia on päinvastoin, joten komposiittien vertaaminen johonkin olemassaolevaan, todelliseen paikkaan ei tunnu luontevalta.

Voihan tunnistettavaan paikkaan komposiitissa liitetty elementti, tai elementit saada aikaan jonkinlaista kognitiivista dissonanssia katsojassa, mutta taide saakin puhutella. Sille voi nauraa, tai sitä voi ihastella, se voi ärsyttää tai ihmetyttää, ja herättää keskustelua. Nämä ovat taiteellisen ilmaisun tehtäviä.

Komposiitit ovat digitaalista ilmaisua, jonka elementteinä on valokuvia tai muita digitaalisesti luotuja elementtejä. Ne voivat olla realistisen oloisia, vaikkakin kuviteltuja. Ei komposiitin motivaatio ole huonon parantaminen, laittamalla sialle huulipunaa, vaan jonkin uuden, kiinnostavan ja puhuttelevan luomista. Pitääkö tällaisesta taidemuodosta tai ei on sitten mielipidekysymys, muttei kategorinen imperatiivi.

Elokuvissa komposiitit ovat arkipäivää. Lähes mikään, mitä valkokankaalla nykyään nähdään ei ole ollut olemassa. Näyttelijät vielä jotakuinkin, mutta kaikki on elementeistä luotua, eräänlaisia komposiitteja. Se ei lähtökohtaisesti laske elokuvan tasoa. Tärkeää on, mitä sillä on kerronnallisesti ja ilmaisullisesti saatu aikaan. Kuten elokuvissa, niin valokuvissakin dokumentaarinen ilmaisu on oma alueensa, mutta dokumentaarisesta ilmaisusta poikkeava ei ole huonompaa, vain erilaista ja sitä tulisi arvioida kriittisesti niistä lähtökohdista. Tycker jag.

Nyt täytyy kyllä sanoa että arvostus Kryptosta kohtaan nousi aivan toiselle tasolle!

Ei siksi että kokisin hänen olevan samaa mieltä asioista vaan siksi että tyyppi osaa pukea sanoiksi sen mitä haluaisin itsekin sanoa ja kaiken lisäksi fiksusti ja perustellusti! *nostaa hattua *

[moonshine]

Mielestäni hääpari ja emäsalon hylky ovat hyvin erilaisia komposiitteja. Hääparille komposiitti on sinänsä harmiton lavaste; hylyn tapauksessa taas linnuradan todellisuuden merkitys kuvalle on huomattavasti suurempi.

Ja ei kai jälkimmäisessäkään sinänsä mitään vikaa ole, ellei sillä johdeta harhaan ja anneta ymmärtää, että teos on 'aito'.