Kryptos kirjoitti:Tulevaisuuden kamera voisikin olla lähes pelkkä laatikko, jossa on yksi nappi. Se vangitsee fyysisissä rajoissaan kaiken valoinformaation, minkä voi.
Tuollainen ei ole millään muotoa näköpiirissä. Se vaatii monia teknisiä läpimurtoja. Toistaiseksi tehdyt koeviritykset ovat hyvin rajoittuneita ja kömpelöitä. Tuskin peruskuvaaja palaisi aikaan, jolloin megapikseli oli paljon, vapautuakseen muutamasta napista ja yhden illan perehtymisestä.
Nykyisessä kuvaamisessa kuva projisoidaan tasolle, jossa joka pikseli tallentaa kolme arvoa, jotka ovat tietyillä aallonpituuskaistoilla tulleet pikselille osuneet fotonit. Mutta todellisuudessa jokainen niistä fotoneista osuu pikseliin eri suunnista. Aukolla ja objektiivin rakenteella säädetään sitä, miten eri suunnista tulevat fotonit ohjataan kennolle. Jos haluttaisiin tallentaa koko kuvainformaatio, joka pikselin pitäisi kerätä tieto kaikkien värien fotonien tulosuunnista, joka on kaksiulotteinen taulukko. En osaa arvata perstuntumalta kuina suuri resoluutio sillä pitäisi olla, että lopputulos olisi tyydyttävä, mutta joka tapauksessa kuvatiedoston koko ja tiedonkäsittelyvaatimukset räjähtäisivät äkkiä tasolle, jossa puhutaan supertietokoneista ja serverifarmeista.
Ehkä joskus niinkin tapahtuu, mutta se on teknisesti ja kulttuurisesti toinen maailma. Missään tapauksessa se ei ole 2030-luku enkä usko, että me täällä kirjoittajat sitä näemme. Prosessorien tehokehitys on pitkälti pysähtynyt viime vuosikymmenenä. Pienivirtaiset ja halvat laitteet ovat saavuttaneet parhaimpia, ja se kehitys jatkuu yhä, mutta parhaiden prosessoriydinten suorityskyvyt ovat pysyneet monta sukupolvea jotakuinkin ennallaan, ja merkittävää parannusta ei näy ilman epävarmoja ja tähtitieteellisen kalliita tuotekehityspanoksia.
En väitä lopputulosta yhdenvertaiseksi ns. perinteiseen prosessiin verrattuna, mutta se osoittaa mielestäni kehityksen mahdollisen suunnan.
Kehitys menee jotakuinkin siihen suuntaan, että tavalliset ihmiset, jotka kuvaavat dokumentoidakseen elämäänsä ilman sen kummempia teknisiä tai taiteellisia intohimoja, kuvaavat jo nyt pääsääntöisesti puhelimilla. Halvat ja keskitason kamerat, sekä pokkarit, peilittömät että peililliset, hiipuvat vähitellen. Niiden tuotekehitys on näennäistä, mallit vähenevät ja luulen että yhä useampi valmistaja tulee vetäytymään niiden tuottamisesta.
Toisaalta on toinen ääripää, joka hakee teknistä täydellisyyttä ja on valmis maksamaan siitä viimeisestä prosentista. Kameravalmistajat hivuttautuvat kalliisiin hyvän kappalekohtaisiin katteen antaviin premium-järjestelmiin. Viime aikoina monen paremman pään rungon tai objektiivin uuden mallin suurin muutos on ollut reippaasti isompi hinta. Kerätään maksukykyisiltä harrastajilta se mikä irti lähtee. Noita tullee olemaan pitkään kahta tyyppiä. Isoja ammattijärkkärin kokoisia niille, jotka kokevat sen hyväksi ergonomiaksi tai haluavat sitä teknistä täydellisyyttä, joka vaatii suurta kokoa, ja pienempiä peilittömien tapaisia niille, jotka pitävät koko tärkeänä. Peili lähtee kaikista heti, kun actionkuvaukseen riittävä AF saadaan toimimaan ilman, mutta uskon silti, että kokoformaatit pysyvät pitkään, vaikka niissä olisikin samat sisuskalut. Molemmille on kannattajakuntansa.
Nyt tuntuu siltä, että valokuvaamisesta jäisi paljon pois, jos valinnoillani olisi hyvin vähän, tai ei lainkaan merkitystä kuvaustilanteessa. Olosuhteista riippumatta minun tarvitsisi vain sommitella ja laukaista. Voisin olla varma, että kaikki tallennettavissa oleva informaatio tuli tallennettua. Kaikki sen jälkeen tapahtuisi kotona tietokoneen ääressä.
Minustakin tuo olisi tylsää. Olen sen verran teknisesti orientoitunut kuvaaja, että sen prosessin hallitseminen ja siinä onnistuminen tuottaa harrastuksessani eniten mielihyvää. Ja toisaalta en ole niin taiteellinen, että saisin irti siitä puolesta paljoakaan, en kuvaajana enkä katsojana.
Ehkä tuolloin, vuonna 2030, nykyiseen digitaaliseen valokuvausprosessiin suhtaudutaan hieman samoin, kuin arvelen useimpien suhtautuvan filmille kuvaamiseen ja kuvien kehittämiseen itse tänä päivänä; suhteellisen harvojen harrastus joka vaatii paljon kärsivällisyyttä ja opettelua.
Minä sanoisin, että aliarvioit rajusti ihmisten tottumuksen ja muutosvastarinnan voimaa.