Lintukuvausriippuvuus

[Gamma]

Onko lintukuvausriippuvaiselle jotai AA-kerhoa vastaavaa yhteisöä?
Oma lintukuvausharrastus on taas saanut riippuvuuteen viittaavia piirteitä. Kuvaamaan pitää lähteä vaikka jo lähtiessä, tai viimeistään kuvauspaikalle saapuessa, tietää että kuvat tulee olemaan pelkkää p*skaa. Kovalevyt on täynnä samanlaisia tusinapönöjä mutta lisää pitää kuvata. Olen aina kuvannut "kato lintu RÄPS" menetelmällä ja ennen olin tyytyväinen jos tuli tarkka, tärähtämätön pönötyskuva.

Vaikka itse kuvaaminen ei juurikaan rahallisia kustannuksia tuo niin levytila ja kaluston päivitykset kyllä. Kunpa pystyisi kuvaamaan kalustolla joka on jo tullut hankittua, vaan ei. Mielessä pyörii taas rungon päivittäminen uuteen, vaikka hyvin on tiedossa etteivät kuvat siitä parane. Ja vaikka ne minimaalisesti paranisivatkin, niin ketä kiinnostaa? Nettigalleriassani vierailee viikottain keskimäärin yksi vieras ja sekin lienee lapissa asuva siskoni joka tsekkaa miten vuodenajat täällä etelässä etenee.

Jos kamera ei olisi ainoa keino saada mies ulos liikkumaan lopettaisin lintukuvauksen heti, laittaisin kamerat myyntiin ostaisin rahoilla kaljaa ja hautautuisin sohvalle makoilemaan. Sen jälkeen sinne AA-kerhoon.

Vaikka täälläkin galleriassa on muutaman kuvaajan hienoja kuvia linnuista on suurin osa lintukuvauksesta aika turhanpäiväistä.

[Maffer]

Mulla oli luuriksen osalta samaa ongelmaa. Lähdin ihan umpipaskassa kelissäkin fotailemaan kun piti saada taas joku pöljä idea toteutettua.

Kohta on viikko jo ollut kuivilla. Kyllä se siitä kait. Ajattelin ostaa uudet lenkkarit ja muuttaa Hervantaan kun siellä tulisi todennäköisesti vain käytyä joka ilta lenkillä tai kuntosalilla kun ei muutakaan ole.

[Gamma]

Luuriskuvat on ihan eri sarjaa, niissä on nimenomaan sitä ideaa. Lintukuvauksessa mennään jonnekin jorpakon rannalle katsomaan jos siellä joku hiton sorsa sattuu uimaan.

[PeCa]

Tämän kaltaisissa tilanteissa en ollenkaan väheksyisi avioeron voimaa.

[xorsa]

Ota homma liikunnan kannalta, eli kamerakävelylle. Kuvia tulee jos on tullakseen. No, jos olet ollut lintumies joskus, siitä on suuresti apua lintukuvaamisessa.

[emerik]

Näissä kuvien esittelyissä ja keskusteluissa saisi olla tiiviimpi yhteisö. Aika turhauttavaksi kuvaaminen muuttuu jos niiden kuvien esittämisessä ja siihen liittyvässä keskustelussa lähennellään enemmän tyhjää huonetta.

Jos tietää linnuista jotain ja niitä osaa kuvata, niin onhan se hyvä lähtökohta kuitenkin harrastukselle.

Itsellä motivaatio kuvaamiseen on aika pitkälti romahtanut, koska ei ole sellaista juttua mitä haluaisin kuvata. Kun vielä lähiympäristö on aika hyvin koluttu, niin sellaista uutuuden viehätystä ei tätäkään kautta ole. Kieltämättä se on aika turhauttavaa jos lähtee kuvaamaan ja ne otokset ei sitten miellytä kaiken vaivan jälkeen.

[mremonen]

Näissä kuvien esittelyissä ja keskusteluissa saisi olla tiiviimpi yhteisö. Aika turhauttavaksi kuvaaminen muuttuu jos niiden kuvien esittämisessä ja siihen liittyvässä keskustelussa lähennellään enemmän tyhjää huonetta.

Tässä kohtaa kannattaa miettiä, että kuvaako itselleen vai toisille. Miksi kuvista pitäisi tulla jotain keskustelua? Varsinkin, kuten Gammakin toteaa, suurin osa kuvista on sitä yhtä ja samaa. Lintu on lintu on lintu.

Tosin näillä keleillä kannattaa mennä rannalle kuvaamaan muita tipuja...

[Gamma]

Ota homma liikunnan kannalta, eli kamerakävelylle. Kuvia tulee jos on tullakseen. No, jos olet ollut lintumies joskus, siitä on suuresti apua lintukuvaamisessa.

Kamerakävelylle nimenomaan lähdenkin. Ongelmana on se, että tulee kuvattua niitä samanlaisia kuvia kerrasta toiseen.
Lintumies en ole koskaan ollut eikä minusta sellaista tule.

Näissä kuvien esittelyissä ja keskusteluissa saisi olla tiiviimpi yhteisö. Aika turhauttavaksi kuvaaminen muuttuu jos niiden kuvien esittämisessä ja siihen liittyvässä keskustelussa lähennellään enemmän tyhjää huonetta.

Tässä kohtaa kannattaa miettiä, että kuvaako itselleen vai toisille. Miksi kuvista pitäisi tulla jotain keskustelua? Varsinkin, kuten Gammakin toteaa, suurin osa kuvista on sitä yhtä ja samaa. Lintu on lintu on lintu.

Tosin näillä keleillä kannattaa mennä rannalle kuvaamaan muita tipuja...

Itselleni minä kuvaan mutta toisinaan olisi mukava jos joku muukin kuvia katsoisi, ei tuntuisi niin turhalta touhulta. Lintukuvista tuskin mitään syvällisiä keskusteluja syntyy. Toisaalta ymmärrän etteivät tylsät lintukuvat lintukuvaajapiirien ulkopuolella juurikaan ketään kiinnosta. Kaveripiirissä ei ole luontokuvaajia.

Ei täällä ole rantoja missä niitä muita tipuja voisi kuvailla. Ja jos olisi, saisi tällainen vanha ukko pian perverssin maineen jos siellä lintukameran kanssa heiluisi.

[emerik]

Näissä kuvien esittelyissä ja keskusteluissa saisi olla tiiviimpi yhteisö. Aika turhauttavaksi kuvaaminen muuttuu jos niiden kuvien esittämisessä ja siihen liittyvässä keskustelussa lähennellään enemmän tyhjää huonetta.

Tässä kohtaa kannattaa miettiä, että kuvaako itselleen vai toisille. Miksi kuvista pitäisi tulla jotain keskustelua? Varsinkin, kuten Gammakin toteaa, suurin osa kuvista on sitä yhtä ja samaa. Lintu on lintu on lintu.

Tosin näillä keleillä kannattaa mennä rannalle kuvaamaan muita tipuja...

Ehkä olen haaveilija, mutta mielestäni sellainen puuttuu kun puhutaan kuvien jakamisesta ja niihin liittyvistä keskusteluista. Vuorovaikutus on kuitenkin tärkeä juttu. Vaikka kuvaaminen on yksinäisen miehen juttua, niin pitääkö se olla myös netissä? Tältä osin esimerkiksi foorumit ei ole koskaan toiminut eli niistä puuttuu sellainen keskustelu. Tällä hetkellä ainut juttu tuntuu olevan, että löytää jotain ainutlaatuista kuvaushetkellä ja siitä saa kuvaamisen fiiliksen. Kun se alkaa tökkimään, niin aika köyhäksi koko kuvaaminen muodostuu. Jälkilöylyissä enintään teknistä jutustelua foorumilla?

[carrier]

En ole koskaan oikein ymmärtänyt kuvien tallettamista johonkin verkon tallenuspalveluun. Jos haluaa, että muutkin näkevät kuvia, kannattaa käyttää sosiaalista mediaa kuten Instagram. Niistä kuvista, jotka itseä miellyttää, kannattaa tulostaa vaikka olohuoneen taulu. My two cents.

[aikaarska]

Tuttu tunne.

Muutama vuosi sitten huomasin, etten saanut enää oikein kiksejä lintujen tihrustamisesta.
Tuntui, että kuvailin niitä lopulta lähinnä teleobjektiivien testauksen takia, ja siihenkin hankin sitten lopulta täytetyn närhen ;-)
Nyt en ole vuoteen oikeastaan ottanut linnuista yhtään kunnon kuvaa. Muutaman kerran olen yrittänyt, mutta kyllästyin kun en puoleen tuntiin nähnyt muuta kun sorsia...
Tänä keväänä pieni kipinä on kuitenkin taas herännyt!
Luulen, että pieni (tai vähän pidempikin) tauko tekee hyvää. Väkisin ei kannata.
Samalla kannattaa miettiä miten saisi lintupönöihin jotakin uutta taiteellista näkökulmaa. Siinä sitä onkin haastetta vaikka mihin!

[Rockford]

Lintukuvista tuskin mitään syvällisiä keskusteluja syntyy. Toisaalta ymmärrän etteivät tylsät lintukuvat lintukuvaajapiirien ulkopuolella juurikaan ketään kiinnosta. Kaveripiirissä ei ole luontokuvaajia.

Ehkä puhun nyt vähän eri asiastakin, mutta eipä äkkiseltään tule mieleen mistä muistakaan kuvista, kuin lintukuvista, syntyisi ainakaan säännöllisesti syvällisiä keskusteluja (ehkä hiukan kärjistetystä sanoen) kameraharrastajien foorumilla kuten tämä. Luontokuvaus on kuitenkin käsittääkseni Suomessa melko suosittu harrastus ja olettaisin aiheelle löytyvän läjän parempiakin foorumeita, mutta en tietenkään tiedä mistä siellä keskustellaan kun en ole noita koskaan etsinyt tai seurannut.

Vuorovaikutus on kuitenkin tärkeä juttu. Vaikka kuvaaminen on yksinäisen miehen juttua, niin pitääkö se olla myös netissä? Tältä osin esimerkiksi foorumit ei ole koskaan toiminut eli niistä puuttuu sellainen keskustelu.

Näkökulmia tähän on varmasti erilaisia, mutta minusta taas foorumit on toimineet ihmeenkin hyvin ja monia keskuteluita on ollut mukava lukea. Tottakai paljon enemmän keskustellaan tekniikasta kuin kuvista, mutta olettaisin että siitä useimmille täällä on paljon helpompi keskustella. Täällä on silti ollut monia mielenkiintoisia keskusteluja kuvistakin tässä vuosien varrella.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt kuvien tallettamista johonkin verkon tallenuspalveluun. Jos haluaa, että muutkin näkevät kuvia, kannattaa käyttää sosiaalista mediaa kuten Instagram.

Eikös esimerkiksi Flickr, joka lienee yksi suosituimmista palveluista täällä liikkuvien kuvaajien keskuudessa, ole kuitenkin sosiaalinen media melkein siinä missä Instagram:kin? Mutta se on totta, että jos kuvilleen haluaa yleisöä niin oikean jakelukanavan valinta on tärkeää.

[mattimi]

Hei!

Kyllä näitä valokuvaukseen liittyviä yhteisöjä löytyy. Itse menin kansalaisopiston keskustelukerhoon, jossa ruodittiin jäsenten ottamia kuvia positiivisessä hengessä. Kun siellä on toistakymmentä ihmistä ja vetäjänä ammattilainen, saa omaan kuvaamiseen aivan uusia näkökulmia. Ko kurssilla annettiin myös tehtäviä tietystä aiheesta. Niissä joutui helposti omalle epämukavuusaluelle, mistä saa paljon potkua.

Mafferin luuris-projekti oli ainutlaatuinen ja toi kyllä suurelle joukolle ilonaiheita muutaman kerran viikossa. Hulluus ja fanaattisuus siitä tietenkin paistoi läpi aina välillä, mutta sitä tarvitaan harrastuksessa tiettyyn rajaan saakka.

Ehkä tällä foorumilla ollaan jo turhankin varovaisia omien mielipiteiden ilmaisemisessa. Parempi kuitenkin niin kuin alkuaikojen toisten asiaton nälviminen.

Mikko

[jmjlaine]

Itsellä ollut välillä sama olo kuin keskustelun aloittajalla. Onneksi vielä sen verran noviisi kuvaaja olen, että voin perustella lintujen väkisin kuvaamista opetteluksi eri kuvaustilanteissa. Sade,räntä, usva, hämärä, auringonpaiste. Ainut tarve melkein on saada terävä kuva omilla välineillä, eli niiden käyttöä opetellaan. Jos ei onnistu niin vika on yleensä kalustossa ei kuvaajassa...varasuunitelma minulla on kun rahaa ei ole kaluston päivittämiseen semmoinen, että ajattelin vaan alkaa pitämään vaikka lintupäiväkirjaa mitä tirppoja missäkin kuussa on näkynyt. Sillä saa taas perusteltua miksi niitä kuvaa. Tätä kun on tehnyt seuraavat 20 vuotta niin voi alkaa ihmettelemmään aluellisten lajikantojen muutosta suhteessa ilmastonlämpenemiseen.

[Kryptos]

Näissä kuvien esittelyissä ja keskusteluissa saisi olla tiiviimpi yhteisö. Aika turhauttavaksi kuvaaminen muuttuu jos niiden kuvien esittämisessä ja siihen liittyvässä keskustelussa lähennellään enemmän tyhjää huonetta.

Tässä kohtaa kannattaa miettiä, että kuvaako itselleen vai toisille. Miksi kuvista pitäisi tulla jotain keskustelua? Varsinkin, kuten Gammakin toteaa, suurin osa kuvista on sitä yhtä ja samaa. Lintu on lintu on lintu.

Tämänkään ei tarvitse olla joko-tai asetelma. Kuvaan ensisijaisesti itselleni, jonkinlaisen vaikeasti määriteltävän itseilmaisun ja introspektion muotona, mutta myös muille. Ilman yleisöä itseilmaisu on introspektion muoto. Yleisö laajentaa interaktion ja introspektio täydentyy ekstrospektiolla. Tällöin ilmaantuu se, mitä voidaan kutsua taiteeksi.

Pohdintaa voi laajentaa kvaliteetteihin ja metafysiikan vanhaan kysymykseen siitä, voiko jotakin olla olemassa ilman havainnointia. Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole paikalla kuulemassa sitä, lähteekö siitä ääni? Introspektinen itseilmaisu on tietyllä tavalla indeterministinen.

John Locke jakoi kvaliteetit kahteen, primäärisiin ja sekundaarisiin. Primääriset ovat materiaalisia, sekundaariset eivät. Valokuvasta voidaan ajatella, että sen primääriset kvaliteetit ovat ne, jotka määrittelevät itse entiteetin eli valokuvan. Ne ovat sen fyysiset ominaisuudet. Sekundaariset kvaliteetit ovat niitä, jotka tuottavat katsojille tuntemuksia ja ovat luonteeltaan subjektiivisia. Ehkä valokuvan olemus saa täydellisemmän muotonsa, kun se on myös havainnonnin objektina ja interaktion katalyyttinä.

[Mystiki]

Hieman vaikea on neuvoa antaa, jos lintumiestä ei saa, mutta kuvata lintuja tarvii.
Itselläni luonto ja linnut tuntuvat kiinnostavan vuodesta toiseen ja uusia soita ja metsiä vielä paljon koluamatta. Lintujen käytöksen oppimisen myötä kuvaamiseen saanut uusia mahdollisuuksia ja samalla eri biotyypeissä kuvattava vaihtuu jatkuvasti. Ehkä siksi kartan lintutorneja kun kuvat on samaa sorsaa samasta kuvakulmasta.

[Gamma]

Hyviä vastauksia on tullut. Kryptoksen viestissä oli niin paljon sivistyssanoja etten ymmärtänyt mitään ;)

Mutta pääpointtini oli lähinnä siinä pakonomaisessa kuvien räpsimisessä, ei niinkään kuvien kommentoinnin määrässä tai laadussa. Tietysti ylistävät kommentit kuvista ovat mukavia mutta kuvaukseen uhraamani vaiva, tai pikemminkin sen puute, ei edes oikeuta sellaisten saamiseen.

Kameran kanssa kulkiessa on vastaan tulevasta linnusta räpsäistävä kuva vaikka tilanne ei mitenkään kuvauksellinen olekaan.
Ja tämä "lintukuvaus" aikaansaa sen harhan, että kalustoa pitää vähän väliä päivittää teknisesti parempien kuvien saamiseksi. Hitonko väliä silläkin on näkyykö jonkin telkkäpönön pyrstösulassa joku yksityiskohta vähän selvemmin?


ps. nyt olen ollut kaksi päivää kuvaamatta yhtäkään lintua.

[Mystiki]

Hyviä vastauksia on tullut. Kryptoksen viestissä oli niin paljon sivistyssanoja etten ymmärtänyt mitään ;)

Itse jätin puuttumatta asiaan kun meni yhtä paljon yli kuin sony viestiketjut täällä.
Oma räpsiminen vähentynyt kun jätän kuvaamatta, jos lajista on mielestäni paremmat kuvat jo kovalevyllä vastaavilla taustoilla.

[tippiwatti]

Itse olen käynyt opettelemassa lentoon kuvausta lokeilla.
Niitä kun kumminkin riittää ja niiden kuvaaminen ei vaadi mitään tuntikausien kyttäämistä klo 03.30 maastovaatteet päällä suojakojussa.
Noin niinkun sellaisen "tositilanteen" varalta,että tuolla salolla ollessa sattuisi joskus kohdalle sellainen ainutkertainen tilanne,että siinä ei ole enää mahdollista alkaa opettelemaan asiaa.

Olihan siitä se hyöty jo nyt,että sain ikkunan läpi kuvattuna kohti laukkaavasta oravasta ihan hauskan kuvan.
Siinä ei ollut sekuntiakaan ylimääräistä aikaa miettiä mitään.
Itseasiassa kuvausajoista selvisi,että seuraava ja saman sekunnin sisällä otettu kuva oli jo sellainen,et oravasta ei näkynyt kuin häntä ja loput oli räystään/lipan varjossa.

Olin laittamassa tuuletusluukkua kiinni ja näin oravan pihalla.
Tiesin,et nyt on kiire,et se ei pysy kauaa siinä ja tällä vasta leikatulla jalalla ei oikein oteta mitään juoksuaskelia...
Kamera pöydältä,siinä ikkunalle mennessä kamera päälle,linssinsuojus pois,zoomausta,napsautus S-automatiikkaan (ja harras toivomus,et siellä on lintukuvauksen jäljiltä edes suunnilleen oikeat kuvausasetukset) tähtäystä oikeaan suuntaan,sarjatulta ja hermoja raastava sekunnin-parin odotus et kamera ehtii tarkentaa ja sinne etsimeen ilmestyy kohti laukkaava orava.

AF-C,eikä muutkaan asetukset lentävien lintujen kuvauksen jäljiltä eivät tietenkään olleet enää kohdallaan,kun olin ilmeisesti ehtinyt kuvaamaan muutakin kuin lentäviä lokkeja...
Mitään kuvanrajauksia tms. ei ollut mitään mahdollisuutta miettiä.

Lennossa se on tuo oravakin,et kyllä se lokeilla harjoittelu vaan auttaa : )

https://goo.gl/photos/N1xChPv89m29pHJV7

[tippiwatti]

Juu,kyllä siihen lokkien kuvaamiseenkin tulee joku riippuvuus,jos mieleen ei tule mitään muuta syytä kuvaamiseen,niin kelpaa se sekin.

Eksyy niihin kuviin sitten muitakin lintuja variksista silkkiuikkuihin,mutta niillä kuvillahan ei varsinaisesti tee yhtään mitään : )
Tai ainakaan vielä ei ole tullut yhtään niin onnistunutta lintukuvaa,että sen kehtaisi kehystää ja laittaa seinälle...
Katson ne pikaisesti läpi ihan opettelun/testaamisen vuoksi ja poistan samantien.

Tuossa joella pesii ja kalastaa pikkulokki. Ajattelin,et tänään vois mennä yrittämään sitä,et sais siitä sen kalastamisesta edes yhden esittelykelpoisen/säilyttämisen arvoisen kuvan.
Viimeksi samaa yrittäessä olisi ollut mahdollisuus ihan hienoihin kuviin,mutta kun...