Samuel Glassar / ranDom photo | E: Tanssiryhmä

[Sambu]

Postailen tähän ketjuun tulevia potrettejakin. :)

Ihmisten kuvaus on älyttömän siistii! :D Ja haastavaa!
Kritiikkiä tms anyone? Ihan millaista tahansa palautetta on mukava saada. :)

Lisää täällä: LINKKI

[Ville^K]

Ensimmäinen kritiikki: Jotain rotia tohon vesileiman kokoon. Nyt se paukahtaa esille mallin kasvojen kokoisena. Ei hyvä.

Pienennä kuvat omalla tietokoneella ja lataa ne omalle palvelimelle. Itse olen läiskinyt kuvat Facebookkiin sellaisena että mahtuvat 1280x1024 sisään ja sellaisen luulisi olevan ihan ok tässä foorumillakin.

Muoks. kuvista on siis hankala sanoa mitään kun ne ei mahdu kunnolla omalle ruudulle.

[Sambu]

Ensimmäinen kritiikki: Jotain rotia tohon vesileiman kokoon. Nyt se paukahtaa esille mallin kasvojen kokoisena. Ei hyvä.

Pienennä kuvat omalla tietokoneella ja lataa ne omalle palvelimelle. Itse olen läiskinyt kuvat Facebookkiin sellaisena että mahtuvat 1280x1024 sisään ja sellaisen luulisi olevan ihan ok tässä foorumillakin.

Muoks. kuvista on siis hankala sanoa mitään kun ne ei mahdu kunnolla omalle ruudulle.

Kiitti!

En ota vesileimaa niin tosissaan. :D Mut on se pienempi nykysissä kuvissa.
Latasin flickkerin kautta, tänks. Pakko jatkossakin tehä niin..

Pystyiskö nyt sanoo jottai? :)

E: näyttääpä terävältä tossa koossa, pitää varmaan upppaa FBhenki jatkossa pienempänä! (nykyään 2048px)

[nomad]

Ensimmäinen kritiikki: Jotain rotia tohon vesileiman kokoon. Nyt se paukahtaa esille mallin kasvojen kokoisena. Ei hyvä.

Vesileima on näissä kuvissa selkeä sommittelun elementti. Pitääkö siis arvioida kuvaa sellaisiena kuin se nähdään nyt vaiko kuviteltuna ilman vesileimaa? Ja hymiö :-)

Lukuunottamatta (ehkäpä tympääntynyttä?) tiiliseinämiestä hyvää kuvissa on "hetki", ja naismallin osalta myös kontakti. Siinä mielessä oikeastaan epäoleellista olisiko nämä voinut ottaa jollain tapaa inahduksen verran paremmin tai viimeistellymmin, katselen mielelläni. Vettä vasten oleva mies on tosin ehkäpä 1/4 aukkoa alivalotettu ainakin tässä läppärin näytöllä.

[Ville^K]

Noniin. Nyt on parempi :)

Muutamia huomioita:

- Oon nomadin kanssa samoilla linjoilla, että muuten on ilmeet kohtuu hyvin kohdillaan mutta tiiliseinä mies on tympääntyneen oloinen. Ehkä ei se kaikkein paras ilme lakkiaiskuvaan. Entä miksi halusit hänen katsovan pois valosta?

- Tykkäisin toisesta kuvasta enempi jos se olisi kuvattu alempaa eikä äijä katsoisi kuvan reunojen alapuolelle vaan mieluummin sivuun.

- Molempien ukkojen poseeraus toimii hyvin mulle ja on luonnollisen näköinen.

- Nainen on selvästi eniten kotonaan kameran edessä ilmeensä puolesta. Kurkkasin sun linkin taakse ja nämä valinnat on parhaat tästä mallista.

- Naisen paita on monessa kuvassa mun mielestä melko epäedullisen näköisesti ja saa keskikropan näyttämään tarpeettoman suurelta säkiltä. Tämä ongelma vaivaa erityisesti toista kuvaa. En oikein tiedä mitä tolle pitäis tehdä. Mulla on joskus ollu mallilla saman tyylistä vaatetta ja ei sitä oikein saanu mitenkään asettumaan :/

- Valo on hyvä. Tykkään näistä kohtuu yksinkertasista jutuista :)

- Käsittely toimii mulle oikein kivasti. Tykkään siitä että musta on mustaa. Tuossa viimisessä kuvassa voisi ehkä yrittää puskea yksityiskohtia housuihin. Nyt jalat eivät oikein erotu toisistaan.

Varsin hyvä meno!

[Stickl]

Hyvää settiä, tykkään.

[Rockford]

- Nainen on selvästi eniten kotonaan kameran edessä ilmeensä puolesta.

Kyllä, ja näissä kuvissa myös valo sekä väri/sävymaailma on erittäin onnistuneesti kohdallaan. Ykkönenhän näyttää ihan lehden kannelta tuon vesileiman kanssa. Ja siis hyvältä sellaiselta.

Eikä minua tuo lakkiaiskuvan vakavuus häiritse jos tuollaista on haettukin.

[loratsu]

Hyviä kuvia.

[Sambu]

Kiitos paljon kommenteista!
Tosi hyvii pointteja.

*Siinä mielessä oikeastaan epäoleellista olisiko nämä voinut ottaa jollain tapaa inahduksen verran paremmin tai viimeistellymmin, katselen mielelläni.*
En tiiä, mutta kaikki mun kuvat on otettu D90 -kameralla tähän settiin asti, ja nyt kun hommasin sen D610, niin kuvien laatu on mielestäni huimasti parempi. (Julkasen kuvia myöhemmin) Ei johtuen plekästään teknisestä laadusta vaan myös siitä, että pystyn nykyään toimivan tarkennuksen vuoksi vaihtamaan kuvakulmia huonoista parempiin todella paljon nopeammin kuin ennen.

*Entä miksi halusit hänen katsovan pois valosta?*
Koitin hakee ylimielistä asennetta, välinpitämätöntä ja sellasta. :)


Ja kiitti kehuista! :)

[moonshine]

Teknisessä mielessä kaikki oleellinen lienee jo sanottu. Myös käsittely miellyttää.

Näissä näkyy kuitenkin selvästi, että kamera on ollut kuvaajan ja kuvattavan dialogin esteenä. Mikä ei tietenkään ole välttämättä huono juttu, jos on haettu mainoslarpin tyylistä jälkeä. Erityisesti leidi sopii tuohon muottiin oikein hyvin.

Mutta vuorovaikutuksen puolesta näistä ei vielä ikivihreiksi henkilökuviksi ole. (Jotka ainakin mielestäni ovat sitä ihmiskuvauksen himalajan vuorisuolaa.)

[Sambu]

Teknisessä mielessä kaikki oleellinen lienee jo sanottu. Myös käsittely miellyttää.

Näissä näkyy kuitenkin selvästi, että kamera on ollut kuvaajan ja kuvattavan dialogin esteenä. Mikä ei tietenkään ole välttämättä huono juttu, jos on haettu mainoslarpin tyylistä jälkeä. Erityisesti leidi sopii tuohon muottiin oikein hyvin.

Mutta vuorovaikutuksen puolesta näistä ei vielä ikivihreiksi henkilökuviksi ole. (Jotka ainakin mielestäni ovat sitä ihmiskuvauksen himalajan vuorisuolaa.)

Kiitos!
En sanoisi että ollut esteenä, mutta oon samaa mieltä! Esim. tähän kuvaan verrattuna, niissä on paljon vähemmän fiilistä.


Tän kuvan ottoon meni alle 5min, mutta koska kyseessä on enoni jonka tunnen hyvin ja hän on itelleen tutussa ympäristössä, kuvasta välittyy enemmän fiilistä.

Mä oon suhteellisen vähän kuvannut potretteja. Laskin oikeen nyt, että yhteensä alle 30 kertaa viimesen 3 vuoden aikana oon käynyt kuvaamassa potretteja. (joista yli 10 viimesen 3kk sisällä) Ja sanoisin, että niistä alle viidestä kuvasta välittyy tuo fiilis. Tää on siis pienoinen ongelma itellä.
Miten pystyis saamaan enemmän vuorovaikutusta kuvattaessa?
Kyseisen 'leidin' kanssa sanoisin että pääsin lähimmäksi tota vuorovaikutusta, tai ainakin ylivoimaisesti parhaiten 'flow' tilaan kuvatessa.
Itseasiassa tää oli ensimmäinen kerta kun pääsin 'flow' -tilaan henkilökuvauksessa. Maisemakuvauksessa pystyn siihen aina, mutta henkilökuvauksessa tökkii vielä. Kai tajuatte mistä puhun, kun puhun flowtilasta? :D

[moonshine]

Sanoisin, että dialogia pitää pitää primäärisenä tavoitteena, ei valokuvausta. Kuva tallentaa lopuksi tarinan.

Eli tarvitaan herkkyyttä ja erittäin hyviä vuoropuhelutaitoja (ja aikaa). Ja tietenkin molemminpuolista tahtoa ja sopiva tilanne. Monella ihmisellä on niin vahva suojamuuri persoonansa suojana, että sen läpi kaivautuminen ei ole välttämättä kovin helppo juttu.

Lisävalojen käyttö on yksi vempele lisää ihmisten väliin, ja jos ei tee tilanteesta mahdotonta niin ainakin erittäin haastavaa.

Kantsii tsekata Meeri Koutaniemestä kertova dokkari areenasta: http://areena.yle.fi/tv/2180619

Muistaakseni Meeri teki niin, että vietti pari päivää kiinnittyen kuvattavaan ja vasta aivan lopuksi otti kuvat.

[Sambu]

Sanoisin, että dialogia pitää pitää primäärisenä tavoitteena, ei valokuvausta. Kuva tallentaa lopuksi tarinan.

Eli tarvitaan herkkyyttä ja erittäin hyviä vuoropuhelutaitoja (ja aikaa). Ja tietenkin molemminpuolista tahtoa ja sopiva tilanne. Monella ihmisellä on niin vahva suojamuuri persoonansa suojana, että sen läpi kaivautuminen ei ole välttämättä kovin helppo juttu.

Lisävalojen käyttö on yksi vempele lisää ihmisten väliin, ja jos ei tee tilanteesta mahdotonta niin ainakin erittäin haastavaa.

Kantsii tsekata Meeri Koutaniemestä kertova dokkari areenasta: http://areena.yle.fi/tv/2180619

Muistaakseni Meeri teki niin, että vietti pari päivää kiinnittyen kuvattavaan ja vasta aivan lopuksi otti kuvat.

Jep näinhän se on. Mulla on suurin osa kuvauksista ollut juuri semmoisia, että oon halunnut harjotella henkilökuvausta, eikä malleja ole kiinnostanut mallina oleminen erityisemmin. Ei heillä ole ollut mitään erityistä tarvetta kuvilleni. Tekee asioista vaikeampaa.
Ja sitten on ollut mallikansiokuvauksia ja vastaavia. Niissä taas tavoitteena on lähinnä näyttää hyvältä feisbuukissa ja tietty niissä mallikansiossa, eikä tunteet ole tärkeitä niissä. Vaan ennemminkin mainitsemasi suojamuurin vahvistaminen, illuusion luominen jne. oman egon pönkittäminen.
Tässä on kyseessä ehkä kaksi eri kuvauskategoriaa.
Nykyään pitäisi varmaan jakaa potretit kahteen eri luokkaan, tyyliin fiilispotretit ja tyylipotretit.
Nämä mun kuvat on kai sitten niitä jälkimmäisiä. :)

Nyt kun rupesin asiaa pohtimaan, niin mulla on tosi objektiivinen kuvaustapa henkilökuvauksessa. En ole edes yrittänyt saada tunteita esiin henkilöistä joita oon kuvannut. Vaikka mielessä on kyllä käynyt kysymykset kuten: 'Miten voisin dokumentoida tämän henkilön persoonan parhaiten?'. Mutta olen miettinyt asiaa lähinnä visuaaliselta kannalta.
Olen lähestynyt ihmisiä samalla tavalla kuin maisemia. Etsinyt visuaalisesti näyttäviä kuvakulmia ja asentoja. Pyrin olemaan todella tehokas kuvattaessani, vaihtamaan tomimattomia asentoja ja lokaatioita usein ja nopeasti. Mokaamaan paljon ja sen myötä parantamaan kuvia koko ajan. Johtuen ehkä pelosta (siis se, etten ole keskittynyt itse ihmiseen ja hänen luonteeseen, vaan visuaalisuuteen). Mutta toisaalta myös siksi, etten ole vielä saanut kuvata henkilöä ajalla ja todellisella tarkoituksella. Totta puhuen, kuinka moni niin enää nykyään tekee? Kaikki pitää saada heti ja nyt.

[moonshine]

Nämä tyylipotretit menevät kastiin ihan kiva, joita on maailma pullollaan. Sen sijaan hyvät henkilökuvat ovat erittäin harvassa. Jos semmoista on mahdollisuus yrittää, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kyllä se taatusti näkyy, jos ihmisestä pystyy tallentamaan muutakin kuin kuoren. Erityisesti läheisissä ihmissuhteissa nämä sessiot voivat olla erittäin antoisia.

Kuten olet itsekin huomannut (flow), maailmassa on muutakin kuin subjekteja ja objekteja. Jos tekeminen on suorituskeskeistä, on myös laatu sen mukaista. Kaikki hyvä syntyy aina hetkestä (hengestä).

Ei kuvataiteilijakaan varmaan suhtaudu taulun tekemiseen, että vetästäänpä tämä pois alta, niin päästään pakenemaan nykyhetkeä jonnekin muualle.

[Sambu]

Nämä tyylipotretit menevät kastiin ihan kiva, joita on maailma pullollaan. Sen sijaan hyvät henkilökuvat ovat erittäin harvassa. Jos semmoista on mahdollisuus yrittää, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kyllä se taatusti näkyy, jos ihmisestä pystyy tallentamaan muutakin kuin kuoren. Erityisesti läheisissä ihmissuhteissa nämä sessiot voivat olla erittäin antoisia.

Kuten olet itsekin huomannut (flow), maailmassa on muutakin kuin subjekteja ja objekteja. Jos tekeminen on suorituskeskeistä, on myös laatu sen mukaista. Kaikki hyvä syntyy aina hetkestä (hengestä).

Ei kuvataiteilijakaan varmaan suhtaudu taulun tekemiseen, että vetästäänpä tämä pois alta, niin päästään pakenemaan nykyhetkeä jonnekin muualle.

Ymmärsit ehkä vähän väärin mitä tarkotin.
Itse nautin siitä, että pystyn tuottamaan omasta mielestäni hienoja kuvia. Ei väliä sinänsä onko 'aitoja' tunteella kuvattuja vai ei, tosin kuvaan kyllä aina tunteella. Tykkään luovasta prosessista enkä jaksa funtsia kuvan 'taiteellista arvoa'. Sama kun vertaisi elektronista musiikkia ja 'aitoa musiikkia'. Kuuntelen mieluummin aitoa musiikkia, vaikka Mumford and Sons:ia kuin Calvin Harrista. Mutta kuuntelen myös Calvin Harrista, koska se toimii ja siitä tulee hyvä fiilis.
Kaikki mun julkaisemat kuvat on syntynyt hetkessä. Joka ikinen, kaikki mun ottamat kuvat mitkä ei oo syntynyt hektessä on mulla vielä koneella. En ole julkassut niitä, ne on huonoja. Niitä ei ole montaa, koska syy miksi kuvaan on päästä elämään hetkessä, flowssa (plus monta muuta syytä). Kuvaaminen on omanlainen meditaationsa. Ne jotka kuvaavat muista syistä, eivät yleensä tuota hyviä kuvia.
Se että kuvaan objektiivisesti ei tarkoita ettenkö kuvaisi tunteella ja pyrkisi saamaan kuvista välittymään tunteita. Mutta se mikä on ongelmana on se, että henkilökuvauksessa ilmeisesti ei riitä että kuvaa tunteella, vaan myös objektin pitää olla tunteellinen. Maisema on aina tunteellinen, se on vakio. Ihminen ei.
Vaikea selittää mitä ajattelen, mutta älyttömän hyvää keskustelua! Toivottavasti pointtini välittyy edes jotenkin.

[Sambu]

Vähä kevennystä aiheeseen, eli hääpotretteja! :D

Lisää: LINKKI

[moonshine]

Foorumin kuvaketju on tosiaan vähän huono paikka ruotia näitä asioita.

Mutta ihan nopea kommentti vielä: kannattaa unohtaa kohteen ajattelu objektina. Jotta voi koskettaa pitää olla myös itse olla altis kosketukselle.

Silloin kun oma ymmärrys on kasvanut ja fiilis on korkealla, kannattaa ottaa kamera esille (ja yrittää olla tuhoamatta hetkeä).

[Stickl]

Mun mielestä joku hääkuvaaja (hän on myös koulukuvaaja) sano joskus osuvasti, että tällä alalla ei missään nimessä riitä, että osaat ottaa hyviä kuvia - pitää osata myös kaivaa ihmisistä heidän persoonansa esille, poistaa se "suojamuuri" jne. Ja se ei ookkaan niin yksinkertasta.

Jos oikein ymmärsin, niin Sambulla näiden potrettikuvien ottaminen on vähän samantyylistä kuin itellä oli - koitin saada valokuvauksellisesti eli visuaalisesti tyylikkäitä otoksia, en niinkään välttämättä kuvissa olevien ihmisten persoonaa tms erityisesti esille. Esimerkkinä vaikkapa se, että en osannu ohjata asiakkaitani hääpotreteissa niin, että olisin saanu heidän tunteet (toisiaan kohtaan) esille, kuvasin vaan lähes samoja ilmeitä ja asentoja mutta eri sommitteluilla jne.

[Sambu]

Mutta ihan nopea kommentti vielä: kannattaa unohtaa kohteen ajattelu objektina. Jotta voi koskettaa pitää olla myös itse olla altis kosketukselle.

Kiitos, totta. Pitää harjotella tuota jälkimmäistä.

Silloin kun oma ymmärrys on kasvanut ja fiilis on korkealla, kannattaa ottaa kamera esille (ja yrittää olla tuhoamatta hetkeä).

*(mitä tarkoitat: 'Silloin kun oma ymmärrys on kasvanut'?)*

Niin.. Itse oon ottanut sen asenteen, että sillon kun fiilis on korkealla ja elää hetkessä jne, niin jättää kameran sinne laukkuun. Mulle on tärkeempää elää ne hetket täysillä, oli kuinka kuvallisia tahansa. Tämä ehkä pätee tilanne- ja maisemakuvaukseen ennemmin kuin potrettikuvaukseen.
Mutta jos tuon ajatuksen saisi jotenkin yhdistettyä tarkotuksenomaisesti henkilökuvaukseen, niin tulos olisi varmasti hienoa.

Esimerkkinä vaikkapa se, että en osannu ohjata asiakkaitani hääpotreteissa niin, että olisin saanu heidän tunteet (toisiaan kohtaan) esille, kuvasin vaan lähes samoja ilmeitä ja asentoja mutta eri sommitteluilla jne.

Joo ja tää mietityttää. Onko mahdollista luoda ko. yhteys puolituntemattomaan hääpariin alle tunnissa?
Mun mielestä ei. Sanoisin, että asiakaskuvaukset on pakko laittaa eri kategoriaan kuin omat taiteellisuudet. Niitä tuotetaan toisille. Ei itselle. (Tottakai myös itelle, mutta tajuatte pointin)
Siksi on pakko olla mielestäni etukäteen suunniteltuja asentoja ja ajatuksia asiakkaalle kuvatessa. Tietty pitää seurata miten tilanne etenee, miten pari alkaa käyttäytymään jne. Esim. junaraidekuva, taitaa olla tosi yleinen tapa, että keinutellaan raiteilla, mutta tää mun kuva tuli intuition kautta ja mun mielestä se myös näkyy. (Siis parien ilmeissä & eleissä)
Tuo MV kuva tuli myös intuition kautta, mutta asento on ennalta suunniteltu. Lopputulos: kuvana toimiva mutta en tiedä välittyykö parin välinen tunnelma?
Tärkeintä asiakaskuvauksissa on aina se että hääpari tykkää kuvista. Ja musta tuntuu, että siinä onnistuu aina, kun tuottaa suunnitelmallista kuvaa.

(Huhhuh tätähän vois jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Miksi sitten kuvaan? Rahan vai itseni vuoksi? Molempien. Ja vielä se, kun nautin suunnitelmallisesta kuvaamisesta. Tykkään kuvista, mistä ei välity fiilis aitona, mutta ovat muuten hienoja. Tykkään myös kuvata sillä periaatteella. Tykkään kuvata siksi, että asiakas tykkää lopputuloksesta.
Mutta nyt kun tämä nostettiin esille, haluaisin myös kuvata sellasia kuvia mistä välittyy fiilis.)

On muuten pikkasen vaikee aihe.
Miten kuvata maksavalle asiakkaalle tunteita välittäviä kuvia? Miten tällasta voi oppia?

[Ville^K]

Esim. tähän kuvaan verrattuna, niissä on paljon vähemmän fiilistä.

https://farm6.staticflickr.com/5510/104 ... 1485_c.jpg
Tän kuvan ottoon meni alle 5min, mutta koska kyseessä on enoni jonka tunnen hyvin ja hän on itelleen tutussa ympäristössä, kuvasta välittyy enemmän fiilistä.

Tykkään kuvasta. Mukavasti valoa ja varjoa kasvoilla ja ilme on ystävällinen. Osaatko kertoa tarkemmin miksi tämä kuva on mielestäsi parempi kuin edelliset? Mitä on fiilis josta puhut?

Miten pystyis saamaan enemmän vuorovaikutusta kuvattaessa?
Kyseisen 'leidin' kanssa sanoisin että pääsin lähimmäksi tota vuorovaikutusta, tai ainakin ylivoimaisesti parhaiten 'flow' tilaan kuvatessa.
Itseasiassa tää oli ensimmäinen kerta kun pääsin 'flow' -tilaan henkilökuvauksessa. Maisemakuvauksessa pystyn siihen aina, mutta henkilökuvauksessa tökkii vielä. Kai tajuatte mistä puhun, kun puhun flowtilasta? :D

Mitä on flow? :) Mallien kanssa käy joskus niin, että jossain kohtaa malli jotenkin syttyy ja tarjoilee enemmän intensiivisyyttä katseessa, selkeästi keskivertoa enemmän läsnäoloa ja liikkuu luontevammin kameran edessä. Itse käsitän flow-tilan sellaisena jossa kuvaajan ohjeistus ja mallin toiminta synkkaa huomattavasti ns. normaalia paremmin yhteen. Tältä pohjalta mun mielestä ei voi puhua ns. flow-tilasta maisemakuvauksessa koska se on kommunikaatioon liittyvä asia.