jani321 kirjoitti:- - 12a§ asettaa tuotteelle tietyn vähimmäisvaatimuksen. Kuten jutaoja kirjoitti saattaa 12§:n viimeinen momentti yltää välillisesti koskemaan myös 12a§:ää mutta itseasiassa sillä ei ole merkitystä, koska A) 2§:n mukaisesti tästä ei voi sopia toisin kuluttajan vahingoksi ja b) jos voisi, olisi se kuluttajan kannalta kohtuutonta - -
Siis alkuperäisessä sopimuksessa oleva ehto saksankielisestä manuaalista on mitätön ja sen vuoksi voin ihan hyvin vedota tuotteessa olevaan virheeseen.
Tuotteessa oleva virhe ei ole itseasiassa ominaisuus vaan sopimusteitse aiheutettu asiantila. Kuluttajan vahingoksi ei voi sopia kuin rajoitetuista seikoista.
Mielestäni tämän jo sanoin mutta kerran vielä: Kuluttaja ei voi vedota mihinkään ennen sopimuksen solmimista tiedossaan olleeseen seikkaan (virheeseen) jos hän tuosta seikasta tietoisena kaikesta huolimatta on halunnut sopimuksen solmia. Siis vaikka sopimus manuaalien puuttumisesta olisi pätemätön tai kohtuuton tai ihan mitä muuta vain, olet aivan varmasti tuota sopimusta tehdessäsi kuitenkin tullut tietoiseksi siitä asiantilasta, ettei noita suomenkielisiä ohjekirjoja tuotteen mukana tule eikä ole tarkoituskaan tulla.
Oikeusjärjestelmää ja lakeja tulkitaan aina osana kokonaisuutta, jossa lakien tarkoituksella on suurempi merkitys kuin juristerialla (lakimiestemppuilulla, lainopillisella saivartelulla). Kuluttajansuojalain tarkoitus on suojata yleensä heikompia kuluttajia elinkeinonharjoittajia vastaan, mutta lain tarkoitus ei ole mahdollistaa ihan mitä tahansa kuluttajan oikkuilua, takinkääntöä tai kiusantekoa - sopimusrikkomuksista puhumattakaan. Kyllä lainsäätäjä on huolehtinut myös elinkeinonharjoittajien oikeusturvasta - muun muassa tuolla 5 luvun 12 §:n 4 momentilla. Olisi nimittäin elinkeinonharjoittajien kannalta kohtuutonta, että kuluttaja voisi niin halutessaan yksipuolisesti muuttaa tehtyä sopimusta vaikka hänellä sopimusta solmiessaan on ollut käytettävissään kaikki tiedot ja tavara on juuri sellainen kuin on sovittu.
Kuluttaja voi siis ihan laillisesti sitoutua ostamaan viallisia, virheellisiä, rikkinäisiä, puutteellisia tai ihan minkälaisia tuotteita tahansa, jos hän on ollut tietoinen tuotteen kunnosta, tilasta, varusteista ym. ennen sopimuksen solmimista.
Santtu kirjoitti:Oma oikeudentajuni sotii sitä vastaan, että jos tilaa tuotteen niin, että selvästi sanotaan, että suomenkielistä manuaalia ei saa, niin jälkikäteen sen voisi vaatia.
Tässäpä asian ydin. Verkkokaupan sivuilla kun ei missään nimenomaisesti saatika selvästi sanota, että tuotteen mukana ei tule suomenkielistä manuaalia. Tällaisia kiistoja ei voiteta lainopillisella saivartelulla vaan todistelulla. Kuluttajan pitää siis heittäytyä tyhmäksi ja väittää kirkkain silmin, että todella luuli tuotteen mukana tulevan suomenkielisen ohjekirjan. Ihan perustellusti, sillä asioihan hän suomalaisessa liikkeessä selvällä suomenkielellä. Verkkakauppa on heikoilla, koska missään ei nimenomaisesti mainita, ettei suomenkielistä ohjekirjaa tule mukana. Tällöin kuluttajansuojalain olettama on, että tuote on varustettu suomenkielisellä ohjekirjalla. Epäselvää ja epätäydellistä markkinainformaatiota tulkitaan aina sen laatineen elinkeinonharjoittajan vahingoksi. Sama koskee epäselvien ja epätäydellisten sopimusehtojenkin tulkintaa. Mitäs eivät ole asiaa nimenomaan verkkosivuillaan maininneet.
Alkuperäisessä sopimuksessa oleva ehto (siis maininta Verkkokaupan sivuilla) saksan- tai englanninkielisestä manuaalista ei suinkaan ole mitätön vaan mitä suurimmassa määrin Verkkokauppaa sitova ehto: Kuluttaja voi sen perusteella olettaa, että tuotteen mukana todella tulee joko saksan- tai englanninkielinen ohjekirja - siis sen suomenkielisen ohjekirjan lisäksi, jonka puuttumisesta ainakaan minä en nähnyt nimenomaista mainintaa. Saksan- tai englanninkielisen ohjekirjan puute on siis tavaran virhe siinä missä suomenkielisenkin ohjekirjan.
Voin siis ihan vilpittömästi olla jani321:n kanssa samaa mieltä siitä, että Verkkokaupan toimittama A70 ehkä todellakin on virheellinen. Mutta argumentoinnista ja laintulkinnasta olen kovasti eri mieltä. On siis valittu mielestäni aivan väärät strategiat, keinot ja välineet.
Itse olisin vedonnut 14 §:n 2. kohtaan:
14 §
Sellaisena kuin se on -ehto
Jos tavara on myyty ''sellaisena kuin se on'' tai samankaltaista yleistä varaumaa käyttäen, siinä katsotaan kuitenkin olevan virhe, jos:
2) myyjä on ennen kaupantekoa laiminlyönyt antaa ostajalle tiedon sellaisesta tavaran ominaisuuksia tai käyttöä koskevasta olennaisesta seikasta, josta hänen täytyy olettaa tienneen ja josta ostaja perustellusti saattoi olettaa saavansa tiedon, ja laiminlyönnin voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan;
Suomenkielisen käyttöohjeen puute on mielestäni sen verran olennainen seikka, että siitä tulisi nimenomaisesti ilmoittaa mahdolliselle ostajalle. Lisäksi tulee vielä huomata 18 §:n virheen oikaisua koskevat säännökset: Suomenkielisen käyttöohjeen puute saattaa olla tavaran virhe, mutta ei silti vielä automaattisesti johda siihen, että ostaja todella saa myyjältä fyysisen (saatika "virallisen") ohjekirjan. Voi siis jäädä ohje saamatta vaikka periaatteessa olisikin oikeassa.
