Mokat

Matti_JH · Viesti Kirjoittaja **Matti_JH** » Helmi 23, 2014 3 : 56

http://www.dpreview.com/forums/post/53153833

Dpreviewissä olevan ketjun innoittamana, mitkä ovat sinun parhaat / pahimmat mokasi?

Itsellä ne perus akun tai muistikortin unohtamiset, mutta se tunne, kun nostat repun selkään ja vetoketju on auki...

mremonen · Viesti Kirjoittaja **mremonen** » Helmi 23, 2014 7 : 28

No, siis syksyllähän kokeilin sen 14-24/2.8G:n pudotuskestävyyttä (huono) kun repun vetoketju oli auki.

Normimokia on kuvata asetuksilla, jotka on ihan persiillään. Etenkin NEXeissä, kun asetukset on niiden ties minkä nappien ja pyörien takana, niin ne tuppaa seilaamaan miten sattuu. Ja jos kuva takanäytöltä eikä siinä ole asetuksia näkyvillä, voi lopputulos olla mitä vain. Edelliseltä viikolta esimerkkinä valotuksen korjaus -3:lla... No, noista oppii ja nyt tulee koko ajan katsottua mitkä asetukset on päällä.

Joskus on myös tullut lähdettyä kuvaamaan ilman että katsoo, paljonko akussa on virtaa. Yleensä silloin sitä ei ole.

onninpoika · Viesti Kirjoittaja **onninpoika** » Helmi 23, 2014 8 : 02

Pahin mokani on se klassinen akun unohtaminen laturiin. Oli erittäin tärkeä ottelu ja varmuuden vuoksi latasin aamulla vielä akkua jotta ihan satavarmasti virtaa riittää. Pojalla oli drafting matsi ja hän teki matsissa 4 maalia (jääkiekko). Isillä akku laturissa 70km päässä. Saipahan keskittyä ottelun katsomiseen kuvaamisen sijaan.

Matti_JH · Viesti Kirjoittaja **Matti_JH** » Helmi 23, 2014 8 : 11

Ah, melkein unohdin...
Esikoislapsen ensimmäinen päivä tuli kuvattua n. 6Mp jpg:llä, 12Mp raw olisi pitänyt olla. Lisäksi parhaat kuvat olivat melkoisen keltaisia.
No, hyvät mustavalkokuvat niistä tuli :)

temirhan · Viesti Kirjoittaja **temirhan** » Helmi 23, 2014 8 : 26

... "Siksi minulla on aina reppu joka aukeaa selän puolelta".

kribe · Viesti Kirjoittaja **kribe** » Helmi 23, 2014 8 : 47

Linssinsuojus paikallaan, niitä kun en juuri käytä, niin en muista myöskään ottaa pois jos se onkin paikallaan. Ajastimen unohtaminen päälle, poikkeuksellisten asetusten unohtaminen päälle..

Kerran lähti viikon reissuun jalusta mukaan, mutta pikakiinnityslevyt jäi kotiin.

Bigman laskin kerran huolimattomasti hyllylle niin, että kantohihna roikkui alas hyllyltä. Silloin vajaa 2v poikani päätti käydä hinnasta nykäsemässä ja Bigma tuli alas kivilattialle. Onneksi ei pudonnut poikaa päähän.

Jonnari · Viesti Kirjoittaja **Jonnari** » Helmi 23, 2014 10 : 10

Vastustuksestani huolimatta kaverin vihkitilaisuuteen kuvaamaan, hiukan enimmäisen järkkärin oston jälkeen.

"-Sulla kun on toi hyvä kamera, voisitko/haluisitko hoitaa..."

Muuten meni oikeastaan ihan hyvin, oli vaan jäännyt edelliseltä kokeiluilta manuaalitarkennus päälle.. Per*ele!

Photarilla sai jonninverran pelastettua, eikä onneksi 10x15 kuvissa pahemmin näkynyt.

Edittiä: Kyseessä siis melko pienimuotoinen tilaisuus, ei mitkään Kuninkaallisten häät.

Matti_JH · Viesti Kirjoittaja **Matti_JH** » Helmi 23, 2014 10 : 14

Jonnari kirjoitti:Vastustuksestani huolimatta kaverin vihkitilaisuuteen kuvaamaan, hiukan enimmäisen järkkärin oston jälkeen.

"-Sulla kun on toi hyvä kamera, voisitko/haluisitko hoitaa..."

Muuten meni oikeastaan ihan hyvin, oli vaan jäännyt edelliseltä kokeiluilta manuaalitarkennus päälle.. Per*ele!

Photarilla sai jonninverran pelastettua, eikä onneksi 10x15 kuvissa pahemmin näkynyt.

Tuo vaatii jo taitoa :)

Jonnari · Viesti Kirjoittaja **Jonnari** » Helmi 23, 2014 10 : 49

No senverran oli ilmeisesti tuurillakin sormensa pelissä, ettei nuo kuvat nyt ihan suttua olleet, mutta ei nyt tarkoista kuitenkaan voida puhua.. :)

Jotan terävöitystä yritin vaihtelevalla menestyksellä käyttää fotarissa, tiedä sitten paraniko "laatu" vai päinvastoin. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, väittivät olevansa tyytyväisiä ja edelleen ollaan myös kavereita.

DorianBlue · Viesti Kirjoittaja **DorianBlue** » Helmi 23, 2014 11 : 22

1. Ostaa ensimmäinen järkkärinsä hyvissä ajoin ennen pitkään suunniteltua elämysmatkaa
2. Lukea manuaali kannesta kanteen, harjoitella kuvaamista ja kuvankäsittelyä hyvissä ajoin ennen elämysmatkaa
3. Opetella kaikki muut asetukset kamerastaan, paitsi tarkennuspisteisiin liittyvät pienet yksityiskohdat
4. Ihailla matkan jälkeen teräviä kuvia pensaista ja puista, mukana myös muutama värikäs läiskä, joita kutsutaan reaalimaailmassa leikkisästi "linnuiksi"

chief85 · Viesti Kirjoittaja **chief85** » Helmi 23, 2014 11 : 38

Kyllähän näitä tekevälle sattuu:

- Repun tasku auki ja hups klonks.
- Valotuksen kompensointi jäänyt +/- 3 aukkoa
- Salamat ei laukee ku unohtaa radiolähettimen tai laittaa orjan päälle.
- Akku jäänyt kotiin.
- Pokkarilla tai puhelimella kuvattaessa oma sormi peittää puoli kuvaa.

muikkunen · Viesti Kirjoittaja **muikkunen** » Helmi 23, 2014 12 : 06

Pahin moka joskus parikymmentä vuotta sitten järkkärikuvaamisen alkumetreillä oli kuvaaminen filmille, joka ei ollut lähtenyt pyörimään kamerassa. Siltä reissulta ei sitten kuvia tullut.

Toinen mieleen jäänyt tapaus joitakin vuosia myöhemmin: reissuun lähdettyä pudotin kameran ja ainoan mukana olleen objektiivin kiveen niin että putkesta tuli entinen. Tuli vähän hoppu löytää uusi objektiivi, koska olin parin tunnin päästä jo nousemassa seuraavaan junaan mennäkseni kolmeksi viikoksi paikkaan, josta oli turha kameratarpeita etsiä. Kiireessä ostin sitten jonkun käytetyn laajakulman, ja vasta vähän myöhemmin huomasin että siitä oli himmennin jumissa. No, piti sitten kuvata täydellä aukolla seuraavat pari viikkoa. Ekat kuvat ehtivät ylivalottua.

Joskus on joku filmirulla tippunut mereen (kuvista tuli jänniä) ja kerran jalusta kaatui kalliolla niin että vastavalosuoja räsähti kiveen ja halkesi. Ihme kyllä siinä kiinni ollut zoomi ja zoomissa kiinni ollut D600 näyttävät olevan yhä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa.

mattimi · Viesti Kirjoittaja **mattimi** » Helmi 23, 2014 12 : 06

Hei!

Pahin mokani sattui viime kesänä. Kuvaan harrastuksena siltoja ja lähestyin erästä sellaista aluksi puron vartta, mutta pusikko oli läpipääsemätöntä. Niinpä kiersin sillalle rautatietä pitkin ja menin tieltä pusikkoon, mutta laskeuduin alas liian lähellä siltaa ja putosin noin kaksi kaksi metriä louhikkoon. Kamerasta tippui akku, objektiivi meni poikki ja runkoon tuli kolhuja, mutta ihme kumma se säilyi ehjänä (100-sarjan canon). Sen sijaan ranne murtui ja kämmenestä aukesi nahka 16 tikin verran. Onneksi vaimo oli mukana ja ajoi ensiapuun ja sieltä 400 kilometria kotiin.

Siltakin jäi kuvaamatta. Täytyy tänä vuonna yrittää uudelleen.

Mikko

Matti_JH · Viesti Kirjoittaja **Matti_JH** » Helmi 23, 2014 12 : 13

mattimi kirjoitti:Hei!

Pahin mokani sattui viime kesänä. Kuvaan harrastuksena siltoja ja lähestyin erästä sellaista aluksi puron vartta, mutta pusikko oli läpipääsemätöntä. Niinpä kiersin sillalle rautatietä pitkin ja menin tieltä pusikkoon, mutta laskeuduin alas liian lähellä siltaa ja putosin noin kaksi kaksi metriä louhikkoon. Kamerasta tippui akku, objektiivi meni poikki ja runkoon tuli kolhuja, mutta ihme kumma se säilyi ehjänä (100-sarjan canon). Sen sijaan ranne murtui ja kämmenestä aukesi nahka 16 tikin verran. Onneksi vaimo oli mukana ja ajoi ensiapuun ja sieltä 400 kilometria kotiin.

Siltakin jäi kuvaamatta. Täytyy tänä vuonna yrittää uudelleen.

Mikko

Au...

Ville^K · Viesti Kirjoittaja **Ville^K** » Helmi 23, 2014 12 : 30

Joskus olen vaihtanut objektiivia kiireessä ja siitähän se sitten toinen putki luiskahti tonttiin. Tapauksen jälkeen kuvan toinen laita oli muhjua jos kuvasi suuremmalla aukolla kuin f/5.6. Ulkoisesti objektiivi oli ehjä.

Kerran oli kamera kaulalla tossa etupuolella kun avasin tölkin energiajuomaa. Tölkki oli vissiin hölskynyt ja juoma vaahtosi avatessa ympäriinsä ja sitähän meni sitten objektiivin tarkennusrenkaan väliin. Tuosta tuli vähän ikävästi sellainen vaihteleva kitka tarkennusrenkaan liikkeeseen.

Joskus olen unohtanut säätää takatelkkarin kirkkauden vastaamaan kuvausolosuhteita ja alivalottanut kuvia tämän seurauksena kun en ole tajunnut katsoa histogrammia.

Taannoin testailin mallia kuvatessa syväterävyyksiä. En jaksanut mennä salaman luokse säätämään tehoja, joten nostin herkkyyttä kun pienensin aukkoa. Lopulta päädyin kuvaamaan studio-olosuhteissa iso800 herkkyydellä, mutta eipä tuo hirveästi lopullisessa kuvassa näkynyt :)

Noi pari ekaa on semmosia mitkä syletti vähän enemmän, mutta muuten on onneksi ollut aika pientä :)

Bansku81 · Viesti Kirjoittaja **Bansku81** » Helmi 23, 2014 12 : 59

Näitä muistikortin ja akkujen unohduksia on sattunut. Pari vuotta sitten mökillä makroillessa oli salama pienen jatkovarren päässä ja lukitus ei ollut kunnolla kiinni niin siitä Sonyn salamasta tuli 300€ helistin.

Viime vuoden lopulla harjoiteltiin vähän reilun 2V pojan kanssa salama kuvausta. Laskin kamera+salama paketin pöydälle ja selailin Välähdyksiä kirjaa niin poikapa oli päättänyt ottaa vuorostaan pari kuvaa iskästä sillä seurauksella että kamera pöydältä lattialle. Olin juuri selkä poikaan päin ja voin sanoa ettei ole kiva fiilis kun kuulee räsäyksen ja tajuaa heti että mitä on tapahtunut.

No onneksi kamera tuli sopivassa kulmassa tonttiin ja iskun voima mursi salaman jalan. Kameraan tuli salamakengän juureen naarmu, mutta objektiivi ja runko säilyi muuten vahingoittumattomina. Salamakin pysyi muuten ehjänä ja uusi jalka kustansi n.100€. Ei paha oppiraha, kun olisi voinut olla yli 1000€ vahingotkin.

mremonen · Viesti Kirjoittaja **mremonen** » Helmi 23, 2014 14 : 00

Ja sitten tää mun vakio: jalustalta kuvatessa vähänkään pidemmillä valotusajoilla laitan sen tärähdyksen eston päälle (peili nousee ensin, odottaa muutaman sekunnin ennen kuin suljin aukeaa). Sitten seuraavalla keikalla eka kuva menee taatusti persiilleen, kun painaa laukaisinta: mitään ei tapahdu, ehtii laskea jo kameran ja sitten suljin toimii...

kohan · Viesti Kirjoittaja **kohan** » Helmi 23, 2014 14 : 50

Viirupöllöjen kanssa on ollut pari ongelmaa.
Tiesin pesinnän tapahtuvan aukohakkuun keskelle jätetyssä pesäpuussa. Kiersin aukon reunoilla etsien emon paikallaoloa ja tavanomaista varoittelua, ei ääntäkään. Lähdin sitten pesäkololle tutkimaan lähemmin.
Ennen kuin pääsin perille isku takaraivoon ja ukko polville. Tiesin heti kuka oli asialla. Osaa mokoma lentää äänettömästi ja meikäläisellä reikiä päänahkassa.
Toinen haaveri sattui poikasia maassa kuvatessa. Olin selustani turvatakseni sioittunut selkä puunrunkoa vasten ja kuvasin siitä. Hain hiukan parempaa kuvakulmaa ja siirsin päätäni sen verran että emo pääsi taas takaapäin rei'ittämään.
Sitä ei vissiin opi millään.

tipitii · Viesti Kirjoittaja **tipitii** » Helmi 23, 2014 15 : 15

Pahin moka oli se, kun aikoinaan ostin ensimäisen järkkärin. Siitä se rahan hukkaaminen sitten alkoi :(

No joo, kyllähän sitä kaikenlaista aina sattuu tässä harrastuksessa, milloin on akku tyhjä juuri silloin kun sen pitäisi olla täynnä, eikä ole vara-akkuja mukana jne.jne...

elmar · Viesti Kirjoittaja **elmar** » Helmi 23, 2014 15 : 40

Kuvasin kalastelevia tiiroja koskenpenkalta. Puolentoista metrin päässä rannasta oli iso matala kivi johon voisi panna maaten ja kuvata lähempää vedenpinnan tasolta. Muutaman askeleen vauhti, notkea tiikerinloikka ja ponnistaessa 1D2 + 300/2.8 L IS lipesi hikisestä kädestä koskeen. Tempaisin kameran ylös vv-suojasta joka tietysti irtosi ja kamera vajosi uudestaan koskeen. Kun sain vehkeet kuiville, olin varma että se siitä kamerasta.

Huollossa kerrottiin että yllättäen 300:ssa ei ole vettä ja se selviää putsauksella. Runko oli kuulemma ilman tarkistustakin mennyttä kalua eivätkä ottaneet sitä huollettavaksi. No, en uskonut, kyllähän 1-sarjalaisen uittaminen pitää kestää. Runko kaikki luukut auki suolapedille isoon paistopussiin ja yöksi uuniin +50 asteeseen. Aamulla akku takaisin kameraan ja virrat päälle... se toimi. Vain takaseinän pieni info-näyttö oli mykkä joka ei haitannut kuvaamista mitenkään.

Toinen tapaus oli lähes samanlainen. Veneellä uistinta vedellessä kuikka pomppasi muutaman metrin päässä pintaan, niillä kun on uteliaina tapana tulla tsiigaan mitä jäbä duunaa. Virveli oikeassa kädessä kurkotin vasurilla kameraa, olkahihna nappasi kiinni airon kahvaan ja 7D + 400 DO lipesi matalan laidan yli järveen. Yllättävän nopeasti nuo uppoaa, en ehtinyt kuin vilkaista perään ja sinne katosivat pimeyteen. Paikalla oli sen verran syvää ja vesi kylmää etten edes ajatellut painua perään. Siellä ovat vieläkin pohjassa kuikkien ilona.

Kolmas katastrofi tapahtui huuhkajaa kuvatessa. Puhelimeen vastatessa laskin jalustalla olleen kameran kalliolle, jalat meni rinteessä vähän vinoon mutta kyllä se siinä pysyy ajattelin. Heti kun käänsin selkäni, tuulenpuuska nappasi kiinni ja 7D + 300/2.8 L IS + 2x kaatui kolisten kalliolle. Ensin näytti siltä että kaikki meni p*skaksi kaman irrotessa toisistaan ja levitessä pitkin kalliota. Tarkemmin tutkiessa selvisi että objektiiviin ja runkoon ei tullut kuin muutama naarmu ja vain telejatke meni tuhannenpäreiksi. Pro-kama on ilmeisesti suunniteltu siten että ne hajoavat siitä halvimmasta kohdasta.

Neljäs moka oli kuvatessa myrskyä rannassa. Kamera oli jalustalla vedenpinnan tasolla ja yritin ikuistaa murtuvia aaltoja vastavalossa. Valitsin tutun paikan siten että aalto ei osu kameraan vaan kaatuu komeasti juuri ennen. Innoissani en huomannut tuulen voimistumista ja aaltojen kasvamista isommiksi kuin oli tarkoitus. Se yhdeksäs aalto vyöryi rantaan, kuvaaja säikähti pari askelta taaksepäin ja vetäytyvä maininki veti kameran jalustoineen mennessään mereen. Nykyään mukana on muutaman kympin sukelluspussi.

Viides kämmi ei rikkonut vehkeitä mutta kuvaajan ylpeys sai kolhun. Keväällä lumien jo sulaessa kuvailin pienellä purolla viihtyneitä peukaloisia. Jää kesti sen verran että kevyesti astumalla pääsi puron yli. Vikkeliä lintuja seuraillessa loikka muuttui kuitenkin liian painavaksi. Kuvaaja meni räsähtäen jään läpi ja upposi nivusia myöten haisevaan mutaan. Heitin repun ja kameran vastarannalle ja aloin kiskoa itseäni irti liimamaisesta liejusta. Toivoton tehtävä kun ei voi ottaa mistään kiinni, siinä vierähti useampi tunti ährätessä ja lopulta olin vain vajonnut syvemmälle mutaan.

Ilta alkoi hämärtyä ja lämpötila laskea. Puhkiväsyneenä ja läpimärkänä mietin että taitaa tulla pitkä ja kylmä yö. Vaikka olin vain Helsingin Viikissä, tiesin että talvi-iltaisin noilla tienoilla ei yleensä liiku ketään. Kun totesin että puhelinkin oli kastunut, aloin lämpimikseni huudella niitä näitä ja lopulta karjuin kurkku suorana apua. Onneksi pöllöjen kevätpuputusta kuuntelemaan lähtenyt bongari osui paikalle ja kiskoi kuvaajan liejusta. Kengät ja sukat jäivät sinne.

Edit.