Tää miun känny on huippumallia, vasta muutamia vuosia markkinoilla ollut Samsung Calaxy A53 5G. Makso reilu vuos sitten mustaperjantaina yli 200, nykysin tosin löytää tarjouksista alle kahteen sattaan. Siinä on monta kameraakin.
Ens ajelin satamaan, ja parkkipaikalta tein lyhyen - noin 100 metriä - kävelyn semmoseen paikkaan, missä sai rautatieaseman ja tuomiokirkon tornin linjaan:
Kuvatessa ehti sormia palentaa, ja autolle kävellessä vastatuuleen - pakkasta ei ollu ko 12, mutta tuuli aika navakasti - oli harmittaminenkin lähellä.
Kun ehin autoon, ja sain kolmepyttysen konneen hyrräämään ja lämppärin puhkumaan haaleeta kapiiniin, helpotti. Ja kaiken kukkuraks tarjoutu tilaisuus kuvata lintu lajilleen luontevassa ympäristössä:
Ymmärsin olla avaamatta sivulasia, ja nyt ei enää palellu näppejä, eikä ees harmittanu! Sitte aloinkii tutustua syvällisemmin tuon luurin saloihin; ajattelin ettiä enemp telemoodia luurin kamerasta, ja näpsästä huiman lähikuvan variksen askareista. Just ko keksin, miten kuvaa saa zuumattua lähemmäks, varis lähti pois... no, seuraavalla kerralla sitten.
Seuraavaks ajelin Kenkäveron parkkipaikalle Pursialan kaupunginosaan. Otin kuvan, missä on Pursialan ydin - voimalaitos!
Parkkipaikan nurkalta tallasin Kenkäveron rantaan, ja kuvasin lahukan toisella puolella olevan Graanin; se on vähän niiko Manhattan tai joku:
Kenkävero on vanha pappila, nykynen kahvila-leipomo-rääsäkauppa, missä rouvashenkilöt etenkin viihtyvät. Ja jotkut miehetkin viihtyvät. Tai sitten itkevät ja viihtyvät! Kun olin iteksein, ei tarvinu mennä rääsäpuotiin, mutta pappilan päärakennuksesta otin kuvan:
Älkää muuten miulta kysykö, mistä se nimi Kenkävero tulee; vasta 10 vuotta ollu mikkeliläinen, ei oo vielä selvinny! Mutta takasin autolle kävellessä - taas vastatuuleen - oli siinä ja siinä, ettei palellu oikeesti! Rannassa ko piti ottaa rukkaset pois, että sai näpelöityä kännyn auki sormenjälkitunnisteella, ja sitte kuvata, oli näpit aika kohmeessa. Ja sitte vielä putos rukkaset kainalosta, ja hitto ko siinä kohtaa oli just maa vajonnu niin alas, ettei niitä meinannu millää saaha sieltä poimituks paksuissa talvikamppeissa...
Vielä ajelin Naisvuorelle, kesäteatterin parkkipaikalle, ja otin kuvan vanhasta työväentalosta, nykysin tunnetaan nimellä Kulttuurikeskus Tempo:
Sitteko siitä ajelin parkkiin Terveystalon oven eteen, kävel vaimo just ovesta ulos, eikä ollu ees pökränny.
Nyt kotona ko koneelta kattoo, ni hyvin nää kännykuvat ainakin itellein tunnelman palauttaa; käsiä paleli ja välillä oli lähellä ettei harmittanukkii!
Jaakko
PS. Kyllä Mikkeliin kannattaa ajella kuvailemaan kaikkina vuodenaikoina kauempaakin!
