Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

Olisi kiinnostavaa kuulla, onko teillä vanhoja Neuvostoliiton aikaisia objektiiveja - ja jos on, millaisia kokemuksia teillä niiden käytöstä on. Itse ostin joulun alla sopuhintaan laukullisen niitä eräältä vanhahkolta mieheltä Virossa. Laukussa oli viisi linssiä: Helios 44M, Industar 61L/3-MC, Mir-1B, Jupiter 37A ja Jupiter 21M. Nämä kaikki sopivat omiin kamerarunkoihini (Sony A77 ja A300) M42-adapterilla. Kuvat seuraavissa osoitteissa.

http://bengt.kuvat.fi/kuvat/Ven%E4l%E4i ... mg1280.jpg

http://bengt.kuvat.fi/kuvat/Ven%E4l%E4i ... mg1280.jpg

En varhemmin tiennyt näistä neuvostoaikaisista linsseistä oikeastaan mitään, mutta perehdyttyäni aiheeseen olen huomannut, että hyvin monet niistä ovat itse asiassa jokseenkin tarkkoja kopioita Carl Zeissin ja muiden itäsaksalaisten valmistajien objektiiveista toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta.

Objektiivit on tehty metallista ja lasista hyvin vankoiksi. Niitä on esimerkiksi Ebayssa runsaasti tarjolla ja enimmäkseen hyvin halvalla. Niiden laatu saattaa kuulemma vaihdella tuotantosarjoittain ja yksilöittäinkin. Niinpä minua vähän jännitti, millainen on ostamieni linssien laatu.

Alustavien testausten perusteella olen iloisen yllättynyt: kaikki ovat ilman muuta laatulaseja, tarkkoja linssejä, jotka tuottavat jokainen omanlaisensa miellyttävän värimaailman.

Esittelen seuraavassa lyhyesti kunkin linssin (tiedot ovat peräisin lukuilta englannin- ja venäjänkielilisiltä sivustoilta). Teknisiin yksityiskohtiin en tässä juuri puutu. Myöhemmin saatan esitellä linssit vähän tarkemmin blogissani.

Helios 44M (58mm F2)
Kopio Biotar 58/2 Carl Zeis Jena -linssistä.
On saatavina monina versioina, joissa tyyppimerkinnän perässä lukuja 2-7.
Yleisesti kittilinssinä käytetty, hyvä optinen laatu, soveltuu henkilö-, maisema- ja makrokuvaukseen.
Pehmeä, miellyttävä bokeh, jossa on täydellä aukolla kuvatessa pyörteitä.
Tuotettu 1950-luvulta 1990-luvulle saakka.

Industar 61L/3-MC (50mm F2.8)
Muistuttaa täsmälleen Carl Zeiss Jena Tessar 50/2.8 –objektiivia.
Erittäin terävä objektiivi, jossa linssi on hyvin syvällä objektiivin sisällä.
Ensimmäinen venäläinen objektiivi, jonka lasissa käytettiin harvinaista, lievästi radioaktiivista lantaania.
Sopii erinomaisesti luonto- ja makrokuvaukseen mutta on ehkä turhankin tarkka muotokuvaukseen.
Objektiivilla on ainutlaatuinen ”star”-bokeh: sen aukko on erityisesti f5.6-arvolla tähden muotoinen. Outo muoto mutta hyvät tulokset.

Mir-1B (37mm F2.8)
Objektiivi on tehty Zeiss Flektogonin pohjalta. Sille annettiin Brysselin näyttelyssä v. 1958 Grand Prix –kunniamaininta.
Tämä linssi jakaa käyttäjien mielipiteet: toiset ylistävät, toiset haukkuvat sitä.
Suurimmalla aukolla terävyys on kohtalaisen hyvä, mutta 5.6:sta eteenpäin veitsenterävä.
Tuottaa hyvin pirteitä värisävyjä, vahvan kontrastin ja hieman karhean bokehin, jossa on kirkkaita kohtia.
Ideaali linssi arkkitehtuurin kuvaamiseen ja makrokuvaukseen
Mir-1B on ns. preset-linssi. Siinä on kaksi rengasta aukonvalintaa varten: toisella valitaan minimiaukko ja toisella, portaattomasti kierrettävällä, hienosäädetään lopullinen aukkoarvo. Esimerkiksi videokuvauksessa hyödyllinen toiminto.

Jupiter 37A (135mm F3.5)
Kopio Carl Zeiss Sonnar 135/3.5-linssistä.
Pidetään hyvin yleisesti yhtenä parhaimmista muotokuvaobjektiiveista polttovälillä 85-135. Sopii mainiosti myös maisemakuvaukseen.
Erittäin terävä jo täydellä aukolla.
Kauniit, miellyttävät värisävyt ja kermaisen pehmeä bokeh.
Tällä linssillä on myös preset-toiminto, johon kuitenkin käytetään vain yhtä rengasta. Se vedetään ensin taakse ja asetetaan halutun minimiaukon kohdalle. Sen jälkeen rengas on vapaasti kierrettävissä lopullisesti valittavan aukkoarvon kohdalle.

Jupiter 21M (200mm F4)
Monet sanovat tämän olevan hyvä vaihtoehto Carl Zeiss Sonnar 180/2.8 tai 200/2.8 -objektiiville. Sen sanotaan voittavan tarkkuudessa ja kuvanlaadussa Minolta Beercanin. Se ei käsittääkseni ole kuitenkaan minkään objektiivin tarkka kopio.
Ei kovin nopea linssi mutta tuottaa tarkkoja, värikylläisiä kuvia täydestä aukosta lähtien, hieno pehmeä bokeh.
Erittäin jämerää mutta kauniisti muotoiltua tekoa, painaa miltei kilon.

Kuten todettua ensi vaikutelmat ovat hyvin myönteiset. Jos minun pitäisi nimetä linsseistä suosikkini, niin se olisi Jupiter 37A. Ostamani yksilöt on tehty 1980-luvun alussa (tosin Helioksen valmistusvuosi ei minulle selvinnyt). Kaikki olivat oikein hyvässä kunnossa ja puhtaita, mutta Jupiter21M:n etulinssin sisäpuolella on jonkin verran ikään kuin sumua; kuvanlaatuun sillä ei näytä olevan mitään vaikutusta. Sain kaupan myötä myös täysin toimivan Zenit TTL –kameran sekä loittorenkaat. Seuraavaksi haaveilen hankkivani vielä ainakin Jupiter 9 (85mm F2) -linssin, jolla on myös erinomainen maine muotokuvalinssinä.

Olisi mukava kuulla mielipiteitänne vanhoista venäläisistä linsseistä. Voitte myös kaikin mokomin oikaista minua, jos olen käsittänyt jotkin asiat väärin.

Pidä se sumuinen linssi erillään muista, siellä kasvaa sieni. En ole ekspertti mutta ymmärtääkseni se voi tarttua. Ja tämä ei ole vitsi.

Itse omistan muutaman retrolasin, Pentacon 6 kiinnityksellä CZJ:aa, ja sitten M42 CZJ 50mm Tessarin ja Helios 44-2:n. Kassissa on Nikon ja noi P6 lasit kiinnittyy tiltti adapterilla. M42 kakkulat ei tarkenna äärettömään, ja kuvailen niillä sen mukaan.

Omasta mielestäni tuo Helios on joukon paras siksi että siinä on omanlaistaan luonnetta. Mikään yleislasi se ei kuitenkaan ole :) enemmän vaan pitäisi olla aikaa näillä pelaamiseen.

Mukavaa analyysia olit jaksanut kirjoitella näistä venäläisistä "klassikoista". Monet niistä ovat minullekin tuttuja - vähintään kokeilussa ovat olleet.

Oletko testaillut niitä muuten croppikennoisessa vai kinojärkkärissä?

Bengt kirjoitti:Olisi kiinnostavaa kuulla, onko teillä vanhoja Neuvostoliiton aikaisia objektiiveja - ja jos on, millaisia kokemuksia teillä niiden käytöstä on. Itse ostin joulun alla sopuhintaan laukullisen niitä eräältä vanhahkolta mieheltä Virossa. Laukussa oli viisi linssiä: Helios 44M, Industar 61L/3-MC, Mir-1B, Jupiter 37A ja Jupiter 21M. Nämä kaikki sopivat omiin kamerarunkoihini (Sony A77 ja A300) M42-adapterilla. ...
....Olisi mukava kuulla mielipiteitänne vanhoista venäläisistä linsseistä. Voitte myös kaikin mokomin oikaista minua, jos olen käsittänyt jotkin asiat väärin.

Voin enimmäkseen allekirjoittaa väitteesi, että nämä venäläiset lait ovat vähintäänkin hyviä optisesti, ja muutenkin...Tosin laadun heittelyä on tosiaan ollut havaittavissa. Joitakin malleja olen kokeillut useita löytääkseni sen "parhaimman" yksilön. Näin esim. Helios 44M (58mm F2) ja Jupiter-9 (85mm, f/2) kohdalla.

Jupiter-9 (85mm, f/2) on muuten oma henk.koht. suosikkini!
Se lienee kopio Zeiss Sonnar 85mm f/2 objektiivista. Sillä on erityisen miellyttävä bokeh, ja kun löytää hyvän yksilön niin jopa täydellä f/2 aukolla kehtaa kuvata.

Tässä muutamia mietteitäni muista:

- Industar 61L/3-MC (50mm F2.8), Yllättävän terävä niin pieneksi objektiiviksi! Persoonallinen bokeh, ja himmentimen iris. Ei kuitenkaan terävyystesteissäni osoittautunut mitenkään superlasiksi.

- Mir-1B (37mm F2.8), cropilla OK, mutta kinossa osoittautui pieneksi pettymykseksi. Kinossa reunat/kulmat on hieman suttua, ja joutuu himmentämään reippaasti, että saa ne kohtuu hyviksi.

- Jupiter 37A (135mm F3.5). Tämä myös OK prime, mutta testailuvertailuni ihan vain Sigman 70-300 APO DG zuumiin 135mm polttovälillä, näytti, ettei se niin kummoinen loppujen lopuksi ollut...

Vaikka vähän kriittiseen sävyyn analysoinkin, niin samaan hengenvetoon voin kyllä todeta, että kyllähän näissä hinta/laatusuhde on vähintäänkin kohdallaan!
Samalla saa todennäköisesti myös vähän persoonallisempaa piirtoa kuin uusilla moderneilla objektiiveilla. Tukevaa metallista rakennetta ja manuaalivalokuvauksen iloa ei voi myöskään väheksyä ;)

Kiitoksia kommenteista Jiihaa ja Aikaarska!

Pidä se sumuinen linssi erillään muista, siellä kasvaa sieni. En ole ekspertti mutta ymmärtääkseni se voi tarttua. Ja tämä ei ole vitsi.

Kiitos varoituksesta! Samaa olen lukenut jostakin muualtakin. Ajattelin ensin, että linssin sisäpuolella on vain kosteutta ja yritin poistaa sitä hiustenkuivaajalla. Sumuinen alue kyllä pieneni, mutta en jaksanut puhaltaa niin kauan, että olisin nähnyt, poistuuko se kokonaan. Yhden yön pidin sitä suljetussa riisiastiassakin, mutta ei siitä juuri apua ollut. Kuinkahan se voisi levitä muihin objektiiveihin; onhan se linssin sisäpuolella ikään kuin suojassa? Ja vielä tärkeämpi kysymys, voisiko se tarttua kameran kennolle?

Minun Helios 44M:n juuressa on A/M-kytkin, jonka funktiota en ole ymmäränyt. Onko se preset-toiminnon mahdollistava ja kuinka sitä käytetään? Tekisi mieli ostaa vielä jokin muukin 44-malli, sillä ne eivät täällä Virossa maksa juuri mitään. Olen arvosteluja lukiessani ymmärtänyt, että mitä suurempi numero, sitä tarkempi linssi, eli Helios 44-7 olisi kaikkein tarkin. Toisaalta sanotaan, että mitä suurempi numero on, sitä pehmeämpi ja kermaisempi on bokeh; 44-2:ssa bokeh kuulemma on pyörteinen, pallomainen (swirly). Suuremmalla numerolla varustetut ovat uudempia versioita, ja niissä on monta päällystekerrosta (multicoated); tämä vähentänee flarea.

M42 kakkulat ei tarkenna äärettömään, ja kuvailen niillä sen mukaan.

Kaikki minun hankkimani M42-linssit tarkentavat äärettömään.

Jupiter-9 (85mm, f/2) on muuten oma henk.koht. suosikkini!

Tätä objektiivia etsin seuraavaksi. Tietysti vielä parempi olisi Helios 40-2 85mm F/1.5 MC, mutta sen hinta on moninkertainen Jupiteriin verrattuna.

- Jupiter 37A (135mm F3.5). Tämä myös OK prime, mutta testailuvertailuni ihan vain Sigman 70-300 APO DG zuumiin 135mm polttovälillä, näytti, ettei se niin kummoinen loppujen lopuksi ollut...

Olisiko sinulle sattunut huono kopio. Arvostelut tästä linssistä ovat kauttaaltaan hyviä, ja minun kopioni vaikuttaa myös oikein hyvältä.

Oletko testaillut niitä muuten croppikennoisessa vai kinojärkkärissä?

Olen testannut linssejä vain omissa Sony A77 ja Sony A300 kameroissani eli croppikennoisissa.

Juu pieni lisäys, siis tarkoitin että Nikonilla M42 lasit ei tarkenna äärettömään ilman linssillistä adapteria, runkopaksuuden takia.

Bengt kirjoitti:

- Jupiter 37A (135mm F3.5). Tämä myös OK prime, mutta testailuvertailuni ihan vain Sigman 70-300 APO DG zuumiin 135mm polttovälillä, näytti, ettei se niin kummoinen loppujen lopuksi ollut...

Olisiko sinulle sattunut huono kopio. Arvostelut tästä linssistä ovat kauttaaltaan hyviä, ja minun kopioni vaikuttaa myös oikein hyvältä..

Ei se Jupiter 37A mulla niin huono ollut. Tuo Sigma oli vain pirun hyvä jo täydellä aukolla (n. f/4 tai f/4.5) 135mm polttovälillä, eikä taustan blurrauksessakaan ollut älyttömiä eroja, niin en vain jaksanut kiinnostua kauheasti... F/3.5 on suht. hidas max. aukko 135mm primeksi.
Mutta siis - varsin mainio pienikokoinen 135mm tuo Jupiter silti on!
Ei vain jaksa kanniskella kaikkea lasitavaraa mukana alvariinsa, niin jää väkisinkin vähemmälle käytölle.

Löysin vanhan testin missä olin vertaillut Jupiter 37A (135mm F3.5) objektiivia Sigman 70-300/4-5.6 APO DG zuumiin (135mm, f/4):

Jupiter 135mm, f/3.5:



Sigma 70-300 APO, 135mm, f/4:



cropit:

Jupiter:

http://www.elisanet.fi/aikaarska/dprevi ... 35crop.jpg

Sigma:

http://www.elisanet.fi/aikaarska/dprevi ... 00crop.jpg

Jupiter näyttää ehkä miellyttävämmältä tässä, väritkin ovat jostakin syystä osuneet kohdilleen paremmin (käytössä oli AWB), terävyydessä ei juuri eroja.

Kiitos kuvista, Aikaarska! Joo, kyllä kuvien värimaailma ja tarkkuus ovat aika lähellä toisiaan.

Minulla on toistaiseksi vasta yksinkertainen M42-adapteri (ei confirm-toimintoa), joten tarkennusta on vähän vaikeaa saada ihan kohdalleen. Ja kovin on hämärääkin. Silti olen Jupiter 3.5/135-koeotoksiini varsin tyytyväinen.

Bengt kirjoitti:Kiitos kuvista, Aikaarska! Joo, kyllä kuvien värimaailma ja tarkkuus ovat aika lähellä toisiaan.

Minulla on toistaiseksi vasta yksinkertainen M42-adapteri (ei confirm-toimintoa), joten tarkennusta on vähän vaikeaa saada ihan kohdalleen. Ja kovin on hämärääkin. Silti olen Jupiter 3.5/135-koeotoksiini varsin tyytyväinen.

Ihan milenkiinnosta - kuinka paljon suunnilleen jouduit pulittamaan tuosta setistä Viron puolella?
Olisi kiva tietää josko optiikkaa olisi mahdollisuus hankkia sieltä selkeästi edukkaammin...
Erikseen ostettuna Suomessa joku Helios 58/2 saattaisi maksaa 20-40€, Jupiter 135/3.5 20-50€, Jupiter 85/2 40-80€, Mir 37/2.8 30-60€....

Maksoin koko setistä (viisi linssiä, kamera, loittorenkaat ja nahkainen kameralaukku) 120 euroa. Minusta se ei ollut paljon.

Bengt kirjoitti:Maksoin koko setistä (viisi linssiä, kamera, loittorenkaat ja nahkainen kameralaukku) 120 euroa. Minusta se ei ollut paljon.

Ei ollut kyllä. Oikein hyvä hinta ;) Onko siellä joku käytettyjen kameratarvikkeiden liike, vai mistä bongasit noin mainion löydön?

Kannattaa selata esimerkiksi seuraavia foorumeita:

http://www.kuldnebors.ee

http://www.osta.ee

http://www.eestifoto.ee/kuulutused/?cat=OM

Kun käyt Tallinnassa, pistäydy Jaama turulla (Asematorilla, rautatieaseman vieressä). Siellä myydään myös vanhaa optiikkaa.

Bengt kirjoitti: Kiitos varoituksesta! Samaa olen lukenut jostakin muualtakin. Ajattelin ensin, että linssin sisäpuolella on vain kosteutta ja yritin poistaa sitä hiustenkuivaajalla. Sumuinen alue kyllä pieneni, mutta en jaksanut puhaltaa niin kauan, että olisin nähnyt, poistuuko se kokonaan. Yhden yön pidin sitä suljetussa riisiastiassakin, mutta ei siitä juuri apua ollut. Kuinkahan se voisi levitä muihin objektiiveihin; onhan se linssin sisäpuolella ikään kuin suojassa? Ja vielä tärkeämpi kysymys, voisiko se tarttua kameran kennolle?

Jollakin MF-sivustolla muistan nähneeni ohjeita tuon sienen poistamiseen. Ongelmana saattaa olla pinnoitteet, jotka häipyvät samalla kun tuota hinkkaa. Ja tuskinpa tuo sensorille tarttuu, paitsi jollet käytä kameraasi :) Pikaisella haulla löytyi mm. tämmönen: http://lenses.zeiss.com/camera-lenses/e ... enses.html

Bengt kirjoitti:Minun Helios 44M:n juuressa on A/M-kytkin, jonka funktiota en ole ymmäränyt. Onko se preset-toiminnon mahdollistava ja kuinka sitä käytetään? Tekisi mieli ostaa vielä jokin muukin 44-malli, sillä ne eivät täällä Virossa maksa juuri mitään. Olen arvosteluja lukiessani ymmärtänyt, että mitä suurempi numero, sitä tarkempi linssi, eli Helios 44-7 olisi kaikkein tarkin. Toisaalta sanotaan, että mitä suurempi numero on, sitä pehmeämpi ja kermaisempi on bokeh; 44-2:ssa bokeh kuulemma on pyörteinen, pallomainen (swirly). Suuremmalla numerolla varustetut ovat uudempia versioita, ja niissä on monta päällystekerrosta (multicoated); tämä vähentänee flarea.

Hommasin tuon 2-version juuri swirlin takia. Taustan pitää kuitenkin olla juuri oikeanlainen jotta efekti näkyy kunnolla - useimiten ei näy. Vissiin kaikki nuo versiot jollain tasolla tekee tuota, mutta 44-2 eniten.

Oma 44-2:ni on ilmeisesti modattu niin, että aukon valinta toimii täysin portaattomasti ja se toimii väärään suuntaan (aukkonumerot menee väärin perin, eli suurin aukko on pienimmällä numerolla). Siinä ei tuollaista kytkintä ole. Bokeh on kuitenkin varsin mukava, tuon Nikon rungon aiheuttama lievä "makrorengastus" tietty pehmentää sitä edelleen.

Bengt kirjoitti:Minun Helios 44M:n juuressa on A/M-kytkin, jonka funktiota en ole ymmäränyt. Onko se preset-toiminnon mahdollistava ja kuinka sitä käytetään?

Kytkimellä valitaan kiinnityksessä olevan aukon kokoon vaikuttavan työntötangon toimintamuoto.

Auto-asennossa m42-kiinnitteisen kameran mekaaninen liikkuva rengas työntää tuota tankoa ja sulkee aukon esiasetettuun kokoon.

Manual-asennossa m42-kiinnitteisen kameran liikkuva rengas työntää tuota tankoa, mutta ei vaikuta aukon kokoon vaan aukko säätyy suoraan aukonsäätörenkaasta.

Eli ennen vanhoilla filmikameroilla auto-asennossa objektiivin aukko oli tarkennuksessa iso ja kun pianoi laukaisinta aukko sulkeutui esiasetettuun kokoon.

Tuota omimaisuutta voit hyödyntää hankkimalla sovitteen, jossa ei ole kaulusta joka työntään tuon objektiivissa olevan tapin pohjaan kun sovite kierretään kiinni objektiiviin. (= m42 adapter without flange) Voit tarkentaa isolla aukolla ja tuota A/M-kytkintä kääntämällä saada aukon säätymään esiasetettuun kokoon. En muista oliko tuossa Helios 44:ssa ns. focus shift:ä joka aiheuttaisi sen että tarkennus ei olisi ihan täysin kohdallaan ainakaan lähellä oleville kohteille.

Esim. tuolta löytyy Helios 44:sen eri versioista lisää tietoja:

http://forum.mflenses.com/complete-heli ... 11435.html

Onkos se Helios 44:n kakkosversio 8-lehtisellä himmentimellä? Mulla on 44M-7, siinä on himmentimessä kuusi lehteä, eikä voimakasta swirliä tahdo tulla juuri koskaan. Ei sillä että kaipaisinkaan - bokeh on mukava näinkin.

jiihaa2 kirjoitti:

Bengt kirjoitti: Kiitos varoituksesta! Samaa olen lukenut jostakin muualtakin. Ajattelin ensin, että linssin sisäpuolella on vain kosteutta ja yritin poistaa sitä hiustenkuivaajalla. Sumuinen alue kyllä pieneni, mutta en jaksanut puhaltaa niin kauan, että olisin nähnyt, poistuuko se kokonaan. Yhden yön pidin sitä suljetussa riisiastiassakin, mutta ei siitä juuri apua ollut. Kuinkahan se voisi levitä muihin objektiiveihin; onhan se linssin sisäpuolella ikään kuin suojassa? Ja vielä tärkeämpi kysymys, voisiko se tarttua kameran kennolle?

Jollakin MF-sivustolla muistan nähneeni ohjeita tuon sienen poistamiseen. Ongelmana saattaa olla pinnoitteet, jotka häipyvät samalla kun tuota hinkkaa. Ja tuskinpa tuo sensorille tarttuu, paitsi jollet käytä kameraasi :) Pikaisella haulla löytyi mm. tämmönen: http://lenses.zeiss.com/camera-lenses/e ... enses.html

Parista vanhemmasta objektiivista sain sienet pois avaamalla objektiivin ja puhdistamalla kasvit pois normilinssin puhdistusaineella. Etulinssin takapuoli on helppo puhdistaa, Esim. yuotube:sta löytyy videoita aiheesta.

Paljon kiitoksia, Jappee, seikkaperäisestä selvityksestä! Jos ymmärsin oikein, minulla ei siis ole nykyisellään tuosta ominaisuudesta hyötyä, sillä minulla on toistaiseksi vain tavallinen mekaaninen adapteri.

Tuota linssin puhdistusta en taida uskaltaa yrittää. Vaatinee jonkinlaisia optikon taitoja purkaa tuollainen objektiivi ja vielä enemmän taitoa kasata se takaisin toimintakuntoon. Ja hyviä työkaluja, arvelen.

jiihaa2 kirjoitti: Oma 44-2:ni on ilmeisesti modattu niin, että aukon valinta toimii täysin portaattomasti ja se toimii väärään suuntaan (aukkonumerot menee väärin perin, eli suurin aukko on pienimmällä numerolla).

Aukkorenkaan pykälät on toteutettu pienellä metallikuulalla, joka helposti pomppaa pois paikoiltaan (ja jää kiinni rasvaan jota tehtaalla ei olla säästelty)