Objektiivin ja kameran yhteinen piirtokyky

[olli R]

Minusta noista kuvista näkyy, että suurin heikkous on kameran pikselien koko, ei niinkään objektiivin huono piirto.

Mutta tuotahan et voi tietää, koska testaat kokonaisuutta.
Lisäksi tietty koska katsot JPEG-kuvaa, vaikuttaa myös värienmuodostusalgoritmi ja kuvan terävöinti tuohon.

Nyt kun olet jo löytänyt tuon pääongelman katseenvaraisissa testissä, niin nyt olisi varmaan hyvä hetki tutustua Imatest-ohjelmistoon. Se poistaa tuon ongelman ja osaa käyttää mitä tahansa testikuvaa, jossa on vinossa oleva kontrastiraja. Käyttäessään Raw-kuvaa, eivät kameran asetukset ja värikonversio vaikuta. Kertoo myös monenlaista muuta asiaa kuvasta. Imatest-Studio -lisenssi ei maksa edes kunnon objektiivin hintaa. Ja sitä voi kokeilla 30 päivää ilmaiseksi.

Sitten kun alat saada kunnon lukuja, voikin alkaa keskittymään testijärjestelyn tekoon kunnolla. Kunnon testipenkkiä ei voita mikään ja hitsaustaito on muutenkin hyvä olemassa. Tämän jälkeen muutkin voisivat tuoda objektiivit testattavaksi ja saataisiin oikeasti vertailukelpoisia lukuja.

[Jovala]

Minusta noista kuvista näkyy, että suurin heikkous on kameran pikselien koko, ei niinkään objektiivin huono piirto.

Mutta tuotahan et voi tietää, koska testaat kokonaisuutta.
Lisäksi tietty koska katsot JPEG-kuvaa, vaikuttaa myös värienmuodostusalgoritmi ja kuvan terävöinti tuohon.

Kun katsoo noita kuvia, niin minusta noi pikselit siinä näkyy. Siis kameran pikselit.
Kyllä mä arvioin kuvia Lightroom:ssa ja raw-muodossa. Tänne kun laitan noita 100% kroppeja jpg-formaatissa, niin säilyy toi ulkonäkö jotakuinkin samanlaisena. Ei kun siis korjaan: Olen ottanut Lightroom:n näytöltä kuvankaappauksia. Näytöllä on lisäksi ollut suurennetu kuva alueesta. Joten jpg-pakkauksella ei ole juurikaan vaikutusta.

Nyt kun olet jo löytänyt tuon pääongelman katseenvaraisissa testissä, niin nyt olisi varmaan hyvä hetki tutustua Imatest-ohjelmistoon. Se poistaa tuon ongelman ja osaa käyttää mitä tahansa testikuvaa, jossa on vinossa oleva kontrastiraja. Käyttäessään Raw-kuvaa, eivät kameran asetukset ja värikonversio vaikuta. Kertoo myös monenlaista muuta asiaa kuvasta. Imatest-Studio -lisenssi ei maksa edes kunnon objektiivin hintaa. Ja sitä voi kokeilla 30 päivää ilmaiseksi.

Sitten kun alat saada kunnon lukuja, voikin alkaa keskittymään testijärjestelyn tekoon kunnolla. Kunnon testipenkkiä ei voita mikään ja hitsaustaito on muutenkin hyvä olemassa. Tämän jälkeen muutkin voisivat tuoda objektiivit testattavaksi ja saataisiin oikeasti vertailukelpoisia lukuja.

Käyttäköön kaupallisia testejä, jotka tosissaan tekee testejä ja vielä julkaistavaksi. Mua kiinnostaa se, mitä saan irti tällaisella yksinkertaistetulla mallilla. Kuinka toistettava siitä tulee, kuinka samanlaisiin tuloksiin visuaalinen arvio johtaa. Ja kuinka lähelle sillä päästään kaupallisten testien tuloksia. Muutamalla eurolla, tai mitä noi printit nyt maksaa itse kullekin.
Saatan mina tosin lopulta intoutua tekemään ihan täysverisen testiohjelmankin - ihan vaan verytelläkseni sormia:). Mutta eläkeläisenä en sitoudu mihinkään.

Otin muutaman makrokuvan aikaisemmassa viestissä testikuvatuista resokuva-printeistä, ja kyllähän niissä eroja on (klikkaa kuvaa jos haluat täyskokoisen):

Kuva: Samsung ML-1640 printti melko huonolaatuiselle paperille.

Kuva: Painotalon printti, sanoivat käyttäneensä painokonetta jossa 1200dpi. Paperi puolimatta ja hyvännäköistä laatua.

Makrokuvat on otettu kaikkein tiheimmästä päästä käyrästöjä (4000 LW/PH). Vierekkäisten (musta ja valkoinen) viivojen väli on printillä (valkoisen keskiviivasta mustan keskiviivaan) noin 0,24mm (kuvien korkeus on siten luokkaa 0,8 mm printillä).
Kuriositeettina: Käytin paljetta ja Nikonin mikroskooppiobjektiivia. Syväterävyys on melkoisen kapea, enkä jaksanut kauheasti hakea parasta etäisyyttä saati pinota laajempaa terävyysaluetta.

Painokoneen mustat viivat on levinneet (valkoisen ja mustan pitäisi olla samanlevyiset), mutta sen voisi korjata; Mun ohjelmaan voi antaa viivojen leveyssuhteen koetulosteessa (kohdassa 4000LW/PH), jolloin se kaventaa svg-tiedoston mustaa viivaa tarvittavan määrän. Mä mittasin näytöltä valkoisen leveyden olevan 3cm ja mustan 5,5cm (suhde 1:1,83).
Todettakoon, ettei tuo tekijä juurikaan vaikuta noilla alueilla, mihin mun kamera pystyy. Oli objektiivi mikä vaan.

[olli R]

Kun katsoo noita kuvia, niin minusta noi pikselit siinä näkyy. Siis kameran pikselit. Kyllä mä arvioin kuvia Lightroom:ssa ja raw-muodossa.

Ajattelepas asia uudestaan. Minkälaista on Raw-muotoinen kuva? Minkälaisena kuva tallettuu kennolla? Miten tuossa on tehty värit? Mitkä ovat Lightroomin terävöitysasetukset?

Kun näet pikselit kuvassa, niin minkä muotoisia ovat pikselit, pyöreitä, neliönmuotoisia vai mitä? Ja miksi ne olisivat sen muotoisia? Miten objektiivista tuleva valo asettuu kennon antureille? Voiko pikselin reuna olla pehmeä?

Käyttäköön kaupallisia testejä, jotka tosissaan tekee testejä ja vielä julkaistavaksi. Mua kiinnostaa se, mitä saan irti tällaisella yksinkertaistetulla mallilla. Kuinka toistettava siitä tulee, kuinka samanlaisiin tuloksiin visuaalinen arvio johtaa. Ja kuinka lähelle sillä päästään kaupallisten testien tuloksia.

Eli et tee tätä tosissaan etkä julkaise tuloksia esimerkiksi webissä?

Miten arvioit toistettavuutta visuaalisista tuloksista (jotka ovat siis juuri sinun arvioitaisi, entäs jos joku toinen katsoo)? Miten kaupalliset testit on tehty? Muistanet varmaan arvioida myös virhemarginaalit?


En nyt yritä lannistaa ja onhan se kiva kokeilla. Mutta kun tällaisia kuvioita julkaisee kilokaupalla, niin pitäisi pystyä myös arvioimaan, mitä näistä todella on hyötyä muille.

Itse olen tehnyt näitä myös, kun päätoimittaja käskee. Ja myös juuri tuolla Imatestilla. Mutta päätoimittaja ei antanut rahaa kunnon testipenkin rakentamiseen. Ja tästä seuraa se, että juuri ja juuri voi verrata kameroita, joita on mitattu sillä kertaa rakennetulla testipenkillä, melko raskain jalustoin ja järjestelyin, vakaana pysyvillä valoilla. Mutta eri päivinä testattuja lukuja ei voinut verrata mitenkään toisiinsa. Tulokset heilahtelivat niin paljon, että kameroiden keskinäinen järjestyskin vaihteli.

Ja oikeasti olisi pitänyt tehdä nuo testit vaikkapa kymmeneen kertaan, joka kerta kamera irrottaen, kiinnittäen ja tarkentaen, jotta olisi voinut oikeasti vähentää virheiden mahdollisuuksia edes jotenkin. Käytännössä oli turvallisempaa katsoa todellisia kuvia ja katsoa niiden jälkeä.

Nuo "Lens Rentalsin" testijutut ovat olleet siinä mielessä lohdullisia, että niissä on nähnyt samoja ongelmia, vaikka rahaa on ollut rakentaa kunnon järjestelyt.

[Jovala]

En nyt yritä lannistaa ja onhan se kiva kokeilla.

Miten arvioisit sun viestin sisällön:))

Kun luin tuota, niin mulle tuli huoli kameratestauksen tasosta Suomessa ja myös maailmalla. Vai onko tässä tarkoitus suojella jotain?

Jos tää "tuotekehitysprojekti", jonka voin ottaa löysin rantein, ei tuota tulosta, niin mitä sitten. Mulla on ollut hauskaa ja mahdollisesti joku on seurannut kiinnostuneena tai saanut kiksejä jollain muulla tavoin.

[olli R]

Kun luin tuota, niin mulle tuli huoli kameratestauksen tasosta Suomessa ja myös maailmalla.

Et ole ainoa. Suomessa ei ole laboratoriotasoista kameratestausta (tai ehkä jossain kamerahuollossa on, toivottavasti). Jos et usko, niin pyydä päästä Kameralehden tai Tekniikan maailman kameratestauslabraan.

Ei maailmallakaan ole kovin paljon. Lähimmät tiedossani olleet ovat Saksassa. Ruotsin Foto-lehdellä oli hyvä laser-laite optiikan testaukseen, mutta Fotoa ei enää ole.

Toisaalta taas kameroita voi testata ilman tuota resoluutiotestausta. Tärkeämpiä asioita ovat käytettävyys, etsimet, näytöt, valikot. kesto ja tarkennuksen nopeus (jota tosin on vaikea mitata, mutta kameroita voi testata rinnakkain). Ja koska kameroita on eri käyttötarkoituksiin, kannattaa erityisesti kokeilla niitä siinä tarkoituksessa. Resoluution näkee spekseistä. Optiikasta voi yleensä päätellä tarpeeksi ottamalla testikuvia. Ja jos optiikkaa todella testataan, tarvitaan optiikan testipenkki.

Kuvan terävyys on harvoin oikeasti merkittävää, jollei kyseessä ole jokin todella erikoinen tarkoitus.


Omassakin projektissa kannattaa miettiä oikeasti, miten saisi jotain järkevää tulosta. Jos vaikkapa kameran pelin aiheuttama tärähdys vie jo puolet siitä tarkkuudesta, ei testaamisessa ole mitään järkeä. Tai jos bayer-muunnos syö tarkkuuden kolmasosaan ja terävöitys lisää sitä keinotekoisesti puolet, niin mitä jää enää laitteiden varaan.

[Matti_JH]

Olli kirjoittaa asiaa. Kamerat ovat tarkoitettu pääsääntöisesti välineiksi jotka mahdollistavat kuvaajan visioiden saattamisen kuvamuotoon. Mutta toisaalta, jos kerran tykkää touhuta resoluutiotestien sun muiden kanssa niin mikäs siinä :)

[Jovala]

Omassakin projektissa kannattaa miettiä oikeasti, miten saisi jotain järkevää tulosta. Jos vaikkapa kameran pelin aiheuttama tärähdys vie jo puolet siitä tarkkuudesta, ei testaamisessa ole mitään järkeä. Tai jos bayer-muunnos syö tarkkuuden kolmasosaan ja terävöitys lisää sitä keinotekoisesti puolet, niin mitä jää enää laitteiden varaan.

Kun prosessia ei tunne yksityiskohtaisesti, niin aina on mahdollista päätyä tulokseen, jossa mittauksen toistettavuus on heikko. Mitataan liikaa jotain muuta kuin haluttua suuretta. Prosessissa voi olla myös kaaostyyppisiä piirteitä. Eihän tuota säätäkään pystytä vielä kovin hyvin ennustamaan, vaikka sekä mittaukset että algoritmit on kehittyneet, puhumattakaan tiedonkäsittelykapasiteetista.

Kyllä tuo sinun viestisi pisti huolestumaan, jottako tässä aivan turhaan pidän hauskaa; kuinka paljon saan tuloksiin korrelaatiota vempaimen tarkkuuden kanssa. Onko käytettävä tilastollista menetelmää ja otettava pari sataa tai miljoonaa kuvaa, jotta tulos olisi luotettava. Niin kuin Sveitsissä tekevät sillä ympyräradalla.

Mitä olen tähän mennessä ottanut testikuvia, niin ei toi mitenkään pahalta näytä. Kuvat ovat olleet hyvin yhdenmukaisia kerrasta toiseen.
Tosin numeerisen tuloksen päättäminen ei ole kovin eksakti prosessi, varsinkin jos tulos halutaan ilmaista yhdellä luvulla. Sitä pitää yrittää miettiä.
Helpommaksi tulisi, jos tekisi analysointiin ohjelman, mutta silloin pitäisi kehittää ihmisen silmän ja aivojen tilalle algoritmi. Hyvän sellaisen kehittäminen, ihmiselle pärjäävän, ei ole välttämättä helppoa. Tosin nykyajan tietokoneet rouskuttaa dataa mielellään ja paljon ... katsoo nyt jos innostuu tästäkin vielä.

Kun kerroit nykymittausten epävarmuudesta, niin jään vaan miettimään mikä niissä menetelmissä on se heikkous. Mikä tekijä on se, joka aiheuttaa Intiassa hirmumyrskyn?

Algoritmien kehittämisen vaikeudesta: Jos tiputtaa kovan ja täydellisen pallon terävään piikkiin, ja piikki osuu täydellisen keskelle pallopintaan (keskipisteen kautta kulkevan painovoimavektorin ja pinnan leikkauspisteeseen), niin ei voida sanoa mille puolelle piikkia pallo kimpoaa. Tiedetään vain ettei se jää piikin päälle makaamaan.

PS. Kun puhut kameran sisäisistä Bayer-matriiseista, ohjelmallisista kuvankäsittelytempuista yms. niin eikö ne ole laskettava tuohon pakettiin kuuluvaksi, siis siihen jota mitataan. Vaikkakin mitattaviksi olenkin maininnut vain optiikan ja kennon, niin ei tuota kameran sisäistä prosessia voi irroittaa. Ei ainakaan kovin halvoin menetelmin.

[Rockford]

Suomessa ei ole laboratoriotasoista kameratestausta (tai ehkä jossain kamerahuollossa on, toivottavasti). Jos et usko, niin pyydä päästä Kameralehden tai Tekniikan maailman kameratestauslabraan.

Ei ole julkista testausta, eikä ehkä varsinaisia objektiivien piirtomittauksia niinkään, mutta Microsoftilla tehdään kai edelleen puhelimien kamerakehitystä Suomessa ja jonkinlaista labraakin edelleen löytynee sen perusteella mitä Mikko Vaahteranoksa julkisessa LinkedIn-profiilissaan kertoilee.

[Jovala]

Kamerat ovat tarkoitettu pääsääntöisesti välineiksi jotka mahdollistavat kuvaajan visioiden saattamisen kuvamuotoon.

Moni asia voidaan karsinoida näin. Ja tehdäänkin. Pääasia, ettei mennä kuitenkaan aivan äärilaidalle.

[OlyT 75]

Huolestun asiasta siinä vaiheessa kun tekniikka alkaa rajoittamaan omaa ilmaisua. Vielä ei olla siellä päinkään, tuskin tulen koskaan olemaankaan (nykyisellä loivahkolla kehityskäyrällä). Toisaalta kuvaaja / harrastaja joka on ylittänyt riman jo aikoja sitten, voi olla todellisissa ongelmissa kaluston rajoitusten kanssa. Siinä tapauksessa raha ratkaisee, eikä elämä ole enää reilua.

[olli R]

Tosin numeerisen tuloksen päättäminen ei ole kovin eksakti prosessi, varsinkin jos tulos halutaan ilmaista yhdellä luvulla. Sitä pitää yrittää miettiä.

Helpommaksi tulisi, jos tekisi analysointiin ohjelman, mutta silloin pitäisi kehittää ihmisen silmän ja aivojen tilalle algoritmi.

Jään vaan miettimään mikä niissä menetelmissä on se heikkous. Mikä tekijä on se, joka aiheuttaa Intiassa hirmumyrskyn?

Ongelma ei tässä tapauksessa ole kaaos. Optiikka toimii hyvin johdonmukaisesti. Ongelma on mitattavan asian pienuus. Valolla on hyvin pieni "paksuus", ja sen käyttäytyminen on pienistä asioista kiinni. Jos kamera on todella pienen määrän kallellaan testitauluun nähden, alkaa reunapiirto heiketä. Ja koska taas olet mittaamassa myös sen optiikan tarkennustason kaareutumista, niin näitä kahta on vaikea erottaa toisistaan.

Olisi hyvä tuntea kaikki mahdollisesti ongelmia aiheuttavat tekijät ja pyrkiä vaikka tekemään erilaisia testejä, jolla nämä pystyisi erottamaan toisistaan. Ja tietenkin tekemään ne testitkin niin hyvillä tavoilla, että joistakin ongelmista pääsisi eroon. Esimerkkinä vaikka tuo jo tutkimasi testitaulun oma tarkkuus.


Olen myös sitä mieltä, että yhdellä numerolla ei voida asioita verrata. Vaikkapa optiikat ovat useimmiten kompromisseja. Ne toimivat yhdellä tarkennusetäisyydellä eri tavoin kuin toisella. Niissä voi olla korostettu vaikkapa eri värien tarkentumista samaan pisteeseen, mutta tehty tämä muun tarkkuuden kustannuksella. Tai lisätty tarkkuutta suurilla taajuuksilla (terävyys), mutta pienet taajuudet toistavat huonommin (kontrasti).


Jos haluat analysointiin ohjelman, niin tuo Imatestin tapa on aika hyvä. Se ei katso tuollaisia viivakuvioita, vaan ihan vaan yhtä kontrastirajaa: miten systeemi toistaa terävän mustan ja valkoisen muutoksen. Kun tuo näkymä kulkee optikan ja kameran läpi, se ei enää olekaan yhtäkkinen muutos vaan eräänlainen toistokäyrä. Käyrää ei mitata vain yhdestä pisteestä, vaan keskiarvoistetaan pitemmältä matkalta suuremmasta pikselijoukosta. Näin päästään tuosta "pikselöitymisestä" eroon, mitä jo manailit.



Toistokäyrästä voidaan sitten laskea eri MTF-lukuja. Ja mittaamalla viivaa eri asennoissa eri kohdista optiikan näkemää saadaan kokonaiskuvaa optiikasta. Tämä voidaan lisäksi tutkia Raw:n eri värikanavilta, jolloin nähdään tuota cromaattista aberraatiota.

Tarkentamalla optiikka monta kertaan voidaan hajonnasta päätellä jotain terävyysalueen kaarevuudesta. Mutta työtähän tämä vaatii ja edelleen se kameran asettelu targettiin nähdn ja muiden häiriötekijöiden poisto on hyvin merkityksellistä.


Imatest ei siis toki ole ainoa tähän tehty softa, jopa ilmaisia löytyy: http://www2.mitre.org/tech/mtf/


Tuo "OlyT 75":n kommentti on hyvä. Ongelmaa ei todellakaan ole, jos tekniikka ei rajoita omaa ilmaisua ja kuvaamista. Siinä vaiheessa kun alkaa katsoa sen kuvan sisältöä itsearvioivasti, ei kohinat tai pehmeydet enää paljon merkitse.

[Jovala]

Siihen tämä nyt meni, että oli kirjoitettava ohjelmanpätkä, jolla pääsee käsittelemään kuvatiedoston raw-dataa suoraan. Kun jäi kaikumaan korviin tuo raw-konverttereiden tekemä demosaic ja värikanavien kaivaminen esiin, ottamalla mukaan läheisten solujen valotuksia. Tästähän seuraa myös epäterävöitymistä.

Tein ohjelman, joka säilyttää kuvat 16-bitin muodossa (mun kamerasta irtoaa 12-bittiä per solu), mutta ei tee värisävyjä. Se itse asiassa muuttaa kaikista R, G ja B-tyypin soluista tulevan tavaran saman arvoiseksi harmaasävyksi (kuvasta osoitetaan musta ja vaalea referenssi). Lisäksi se tekee gammakorjauksen, jotta kuvaa olisi miellyttävämpi katsella.

Tässä 16-bittinen harmaasävy tiff kuva Irfanview:llä kropattuna ja talletettuna jpg:nä:


Muuten ihan hyvä. mutta Irfanview näyttää pikselit aika ihmeellisesti, kun kuvaa suurentaa. En löytänyt mitään kampea, millä tuon pikselien esittämisen saisi haluamakseen.

Yritän pysyä tässä visuaaliseen tarkasteluun pohjaavassa lähestymistavassa kuitenkin vielä. Onko tiedossa grafiikka-editoria tai katseluohjelmaa, joka käsittelisi pikseleitä hyvin vähän - näyttäisi vain neliönä tms. juuri sillä värillä/harmaasävyllä, joka tiedostossa lukee. Niin ja osaisi lukea myös joko 16-bittistä (65535 harmaasävyä) tiff tiedostoa tai pgm tiedostoa. Tai raw-tiedostoa, mutta ei tekisi noita värien vaatimia korjauksia yms. muokkauksia.

PS. Tässähän ollaan nyt hyvin lähellä sitä, että teen ohjelman, joka laskee noita OlliR:n esittämiä neliöiden reunoja:)

[Rockford]

Onko tiedossa grafiikka-editoria tai katseluohjelmaa, joka käsittelisi pikseleitä hyvin vähän - näyttäisi vain neliönä tms. juuri sillä värillä/harmaasävyllä, joka tiedostossa lukee.

Tän mukaan onnistuu sillä IrfanView:llä:
http://superuser.com/questions/303908/i ... ge-blurred

So from "View" menu, select "Display options" and turn off "Use resample".

[JPQ]

Olli kirjoittaa asiaa. Kamerat ovat tarkoitettu pääsääntöisesti välineiksi jotka mahdollistavat kuvaajan visioiden saattamisen kuvamuotoon. Mutta toisaalta, jos kerran tykkää touhuta resoluutiotestien sun muiden kanssa niin mikäs siinä :)

Joskus hupputerävyys kuuluu visiioon varsinkin jos asiaks jolle kuva menee.ps. itse arvostan tunnelmaa kyllä eniten tosin vielä en ole kuvia ostanut ja se mihin enintään kuvia ostaisin katsoo enempi sisältöä tai se juttu joka pitää olla kunnossa ehdottomasti.
i

[olli R]

Se itse asiassa muuttaa kaikista R, G ja B-tyypin soluista tulevan tavaran saman arvoiseksi harmaasävyksi (kuvasta osoitetaan musta ja vaalea referenssi).

Tuo sitten sokeutuu optiikan värivirheistä ja koska kanavat eivät todellisuudessa ole tasa-arvoisia, aiheuttaa tämäkin epätasaista sumentumista.

Itse lukisin todelliseen tarkkuuteen esimerkiksi vain vihreää kanavaa.
Tuo yhden kontrastirajan lukeminen ei välitä siitä, että joka toinen pikseli puuttuu, koska kyseessä on itse asiassa vain statistiikkaa.

Onko tiedossa grafiikka-editoria tai katseluohjelmaa, joka käsittelisi pikseleitä hyvin vähän - näyttäisi vain neliönä tms. juuri sillä värillä/harmaasävyllä, joka tiedostossa lukee.

Jos ajattelet todellisen maailman mahdollisimman terävää kuvapistettä - miksi se kuvautuisi neliönä?

[Jovala]

Onko tiedossa grafiikka-editoria tai katseluohjelmaa, joka käsittelisi pikseleitä hyvin vähän - näyttäisi vain neliönä tms. juuri sillä värillä/harmaasävyllä, joka tiedostossa lukee.

Tän mukaan onnistuu sillä IrfanView:llä:
http://superuser.com/questions/303908/i ... ge-blurred

So from "View" menu, select "Display options" and turn off "Use resample".

Kiitos - löytyihän se sieltä.

Tuo sitten sokeutuu optiikan värivirheistä ja koska kanavat eivät todellisuudessa ole tasa-arvoisia, aiheuttaa tämäkin epätasaista sumentumista.

No kyllä siitä jotain sumentumista tulee, mutta jos ne haluaa pitää mukana, niin pakkohan niitä on skaalata. Varsinkin sinisillä noi portaat kasvaa skaalatessa korkeutta melkoisesti. Vihreällä yhteen sinisen askelmaan sisältyy useampi porras.
Tein skaalauksen niin että ohjelmalle kerrotaan tumma ja vaalea kuva-alue, joista lasketaan keskiarvot kullekin solutyypille. Sitten vaaditaan R, G ja B solujen tuottavan saman arvon sekä vaalealle, että tummalle referenssialueelle. Josta puolestaan saadaan parametrit, joilla korjataan kaikki R ja B solujen arvot (ne ovat vähiten herkkiä). Skaalaus on lineaarinen.

Jos ajattelet todellisen maailman mahdollisimman terävää kuvapistettä - miksi se kuvautuisi neliönä?

Neliö on näytöllä helpoin toteuttaa - sikäli kun näytön kuvapisteetkään on neliöitä. Ei mulla siihen muotoon mitään sen suurempaa ajatusta sisälly.

Onhan myös näyttölaiteiden heikko dynamiikka ongelma, kun kameran piirron tarkkuutta yrittää visuaalisesti arvioida (näyttölaitteesta). Kamerat tallentaa 12-14 bittiä per solu (tosin siniset, eikä punasetkaan anna näin paljoa), mutta näyttölaitteista irtoaa vain 8 bittiä per väri.

Ilman muuta ohjelma, joka laskee tarkkuden suoraan tiedoston kuva-data:sta, pääsee tarkempiin tuloksiin.

Mutta tällainen visuaalinen arviointi on nopea ja halpa tehdä, eikä vaadi syvällistä ja laajaa osaamista: Nappaat kuvan printistä ja katsot missä alkaa sumentua. Ja onhan sen tuloksetkin täsmällisempiä kuin tiiliseinäkuvista saa aikaan. Hmm - onkohan tää liian kova väite:)

[Jovala]

Suurennos testikuvasta, joka on muunettu ensin 16-bittiseksi harmaakuvaksi. Muunnosohjelma on merkannut käytetyt vaalean ja tumman referenssialueen kuvaan valkoisella yhden pikselin levyisellä neliöllä (Rajaviivat ei ole yksivärinen vaaleita, koska ne on piirretty ennen R ja B kanavien skaalausta).

Kuva ladattu IrfanView:llä pgm-tiedostosta (16-bittinen harmaasävykuva), suurennettu ja josta kaapattu alue.
Nyt kun tuli selväksi, kuinka IrfanView:llä saa näkymään pikselit ilman resämpläyksiä sun muita kommervenkkejä, näyttää kuva hyvältä. Mustien viivojen reunat ovat juuri kuten niiden kuvittelisi olevankin.

PS. Ton muunnosohjelman vois pistää lisäämään kuvan laitaan palkin/palkit, joissa olis 65536 (16 bittiä) harmaasävyä (gammakorjattuna ei taida mahtua näin montaa erilaista). Näkis sitten katseluohjelmassa, mitä monitori ja itse ohjelma toistaa.

[Jovala]

Vertailun vuoksi suurennos harmaasävykuvasta ja suoraan raw-kuvasta.
Kummatkin kuvat ladattu IrfanView:llä, sitten suurennettu, ja lopuksi tehty kuvankaappaus.



Harmaasävykuvassa (ylemmässä) näkyy viivojen reunat sahalaitamaisina. Johtuneeko se:
a) mun printterin tavasta piirtää mustaa reunaa (aikaisemmin olleissa makrokuvissa näkyy sahalaita tai aaltomainen muoto), vai
b) onko kamerassa jokin kuvaa vatkaava ominaisuus. Niin, vai
c) syntyykö se R ja B kanavien skaalauksesta.
d) Tai R ja B kanavien mukanaolosta.
e) Vai onko se jotain ihan muuta.

Minusta vaikuttaa kuitenkin, ettei tosta alkuperäisestä värikuvasta (alemmasta) voi kovin hyvin päätellä piirtotarkkuutta, oli sen suurennoskoko mikä tahansa. Tai ainakaan niin hyvin kuin harmaasävykuvasta. Tuosta sahalaitaisestakaan.

[Jovala]

Onkohan tama se suurennoskoko, josta piirtotarkkuuden arviointi olisi helpointa:

Noi viuhkassa näkyvät kuviot on jo itse Resokuvan printissä.

Vaiko tämä:


Toi sahalaita häiritsee! Pitää tutkia sen syytä.

[Maffer]

Mitä noista 1000% cropeista pitäisi nyt nähdä? Totta hitossa tulee sahalaitaa kun mennään yli 1:1 pikselikoon ja kunnon laitteilla sahalaitaa pukkaa jo ennen sitä johtuen optiikan viiltävästä suorituskyvystä.