RF 100mm F2.8 L MACRO IS USM

[mvert]

Mie olen kyl käyttäny R5:lla ihan samoja aukkoja kuin ennenkin (tai samoja kuin R6:lla) - toki jonkun rajan jälkeen kennosta saa ehkä vähempi irti, mut onneksi mun kuvat harvemmin esintyy kansainvälisten näyttelyjen pikselinnysvääjien arvosteltavana eli tolla ei juuri ole väliä. Toki mulla ihan käytännön syistä suuri osa kuvista tulee 2.8 - 4 välille. Enempi näillä resoilla ongelmia tuottavat kaikki muu - ilman värinä, tuuli, käsien tärinä, hengitys, etc. - toki on tilanteita missä on kiva yrittää ottaa kaikki irti mikä lähtee, mut se on enempi harrastuksen iloja kuin niinkään erityinen tarve - kukaan muu moisia huomaa.

Harrastushan se tässä tämän nysväämisen mahdollistaa, kun ei ole mitään paineita saada aikaiseksi onnistunutta kuvaa asiakkaille. Jostain syystä terävät yksityiskohdat alkanut tuomaan enemmän sitä iloa, kuin muutoin hyvä, mutta kauttaaltaan suttuinen kuva. Olkoot suttuihin syynä sitten kuvaajan vapina ja tärinä, tuuli, focus shift, vakaajan venkoilu, huono tai viallinen objektiivi, ilman väreily, hengitys tai laukaisunapin huono painallus. Ainakin nuo syyt olen huomannut aiheuttavan kuvan suttuuntumista :)

[ttuplai]

Mie olen kyl käyttäny R5:lla ihan samoja aukkoja kuin ennenkin (tai samoja kuin R6:lla) - toki jonkun rajan jälkeen kennosta saa ehkä vähempi irti, mut onneksi mun kuvat harvemmin esintyy kansainvälisten näyttelyjen pikselinnysvääjien arvosteltavana eli tolla ei juuri ole väliä. Toki mulla ihan käytännön syistä suuri osa kuvista tulee 2.8 - 4 välille. Enempi näillä resoilla ongelmia tuottavat kaikki muu - ilman värinä, tuuli, käsien tärinä, hengitys, etc. - toki on tilanteita missä on kiva yrittää ottaa kaikki irti mikä lähtee, mut se on enempi harrastuksen iloja kuin niinkään erityinen tarve - kukaan muu moisia huomaa.

Harrastushan se tässä tämän nysväämisen mahdollistaa, kun ei ole mitään paineita saada aikaiseksi onnistunutta kuvaa asiakkaille. Jostain syystä terävät yksityiskohdat alkanut tuomaan enemmän sitä iloa, kuin muutoin hyvä, mutta kauttaaltaan suttuinen kuva. Olkoot suttuihin syynä sitten kuvaajan vapina ja tärinä, tuuli, focus shift, vakaajan venkoilu, huono tai viallinen objektiivi, ilman väreily, hengitys tai laukaisunapin huono painallus. Ainakin nuo syyt olen huomannut aiheuttavan kuvan suttuuntumista :)

Jokainen varmaan käy kuvauspolulla jossakin vaiheessa tuon nyväämisvaiheen läpi. Se vain ei ainakaan itelle tuota kovin pitkäaikaista iloa, koska lopulta siinä ei ole juuri mitään omaa tekemistä - kunhan tekee niin kuin sanotaan - siis suorittaa. Toki siihen saa jäädä koukkuun ihan yhtä lailla kuin voi juosta samaa lenkkipolkua vuodesta toiseen - toisessa hio kierrosaikaa ja toisessa pikseleitä. Mulle toi on kaiken tekemisen kauhuskenaario eli liukuhihnatyötä - jopa rahasta kuvaamisessa täytyy motivaatio hakea vähän muualta. Siksi mun on vähän vaikea ymmärtää, et jotkut harrastaa tuota, koska harrastuksen pitäs tuottaa iloa - vähän niinku roolipeleissä osa jää kiinni levelien kasvattamiseen ja hakkaa puuta yksinkertasella liikkeellä, koska numeerinen palkinto siis helposti mitattava suure addiktoi.

[mvert]

Mie olen kyl käyttäny R5:lla ihan samoja aukkoja kuin ennenkin (tai samoja kuin R6:lla) - toki jonkun rajan jälkeen kennosta saa ehkä vähempi irti, mut onneksi mun kuvat harvemmin esintyy kansainvälisten näyttelyjen pikselinnysvääjien arvosteltavana eli tolla ei juuri ole väliä. Toki mulla ihan käytännön syistä suuri osa kuvista tulee 2.8 - 4 välille. Enempi näillä resoilla ongelmia tuottavat kaikki muu - ilman värinä, tuuli, käsien tärinä, hengitys, etc. - toki on tilanteita missä on kiva yrittää ottaa kaikki irti mikä lähtee, mut se on enempi harrastuksen iloja kuin niinkään erityinen tarve - kukaan muu moisia huomaa.

Harrastushan se tässä tämän nysväämisen mahdollistaa, kun ei ole mitään paineita saada aikaiseksi onnistunutta kuvaa asiakkaille. Jostain syystä terävät yksityiskohdat alkanut tuomaan enemmän sitä iloa, kuin muutoin hyvä, mutta kauttaaltaan suttuinen kuva. Olkoot suttuihin syynä sitten kuvaajan vapina ja tärinä, tuuli, focus shift, vakaajan venkoilu, huono tai viallinen objektiivi, ilman väreily, hengitys tai laukaisunapin huono painallus. Ainakin nuo syyt olen huomannut aiheuttavan kuvan suttuuntumista :)

Jokainen varmaan käy kuvauspolulla jossakin vaiheessa tuon nyväämisvaiheen läpi. Se vain ei ainakaan itelle tuota kovin pitkäaikaista iloa, koska lopulta siinä ei ole juuri mitään omaa tekemistä - kunhan tekee niin kuin sanotaan - siis suorittaa. Toki siihen saa jäädä koukkuun ihan yhtä lailla kuin voi juosta samaa lenkkipolkua vuodesta toiseen - toisessa hio kierrosaikaa ja toisessa pikseleitä. Mulle toi on kaiken tekemisen kauhuskenaario eli liukuhihnatyötä - jopa rahasta kuvaamisessa täytyy motivaatio hakea vähän muualta. Siksi mun on vähän vaikea ymmärtää, et jotkut harrastaa tuota, koska harrastuksen pitäs tuottaa iloa - vähän niinku roolipeleissä osa jää kiinni levelien kasvattamiseen ja hakkaa puuta yksinkertasella liikkeellä, koska numeerinen palkinto siis helposti mitattava suure addiktoi.

Mulla on ilmeisesti tää nysväysvaihe nyt päällä ja toivottavasti se menee joskus ohi :D

[mvert]

Helle on pehmentänyt minulla aivoja sen verran, että tajusin vasta viikko sitten miten tällä makrolla ja R5:llä saa tarkennuksen käsivaralta varmemmin haluttuun kohtaan ötökkää. Ottaa vaan kameran tarkennushaarukoinnin käytöön esim 5-6 kuvalla, vaikkei olisi tarkoitus pinoa kuvata. Näin lähes jokaisesta laukaisusta tulee ainakin yksi kuva, jossa tarkennus on lähempänä sitä kohtaa missä piti. Kuvia tulee tietenkin paljon ylimääräistä ja niitä joutuu poistamaan, mutta samalla lisääntyy ne tarkennuksen suhteen onnistuneet kuvat.

[tonskulus]

Hirveää muhjuahan noi raa'at 100% cropit (ts. pikselitason terävyys) on ollu kameroissa jo pitkälle toistakymmentä vuotta, kun pikseleitä alettiin änkeä kennolle aina vaan enemmän ja enemmän. Mitään tekemistähän noiden kroppien syynäilyllä ei sinänsä ole valokuvauksen kanssa, täytyisi mieluummin tarkastella loppujulkaisua/tuotetta, valmista valokuvaa julkaistussa koossa - siis mikäli harrastaa muutakin kuin kuvaamista siksi että pääsee nysväämään pikseleitä tai kuvien yletöntä kroppailua. Tuollaisen rungon + objektiivin yhdistelmä kykenee kuitenkin tuottamaan sellaista laatua, joka riittää helposti esim. suurikokoisiin printteihin.
Lisäksi tuollaisten pikselimäärien hyödyntäminen johonkin erikoiseen tarkoitukseen edellyttäisi jokatapauksessa erinomaisen optimaalisia kuvausolosuhteita ja kohtalaisen suuren aukon käyttöä diffraktion minimoimiseksi.. no itse pääsin nysväilystä eroon jo 10 vuotta sitten, jonka jälkeen en ole kalustoa edes päivittänyt enää koska en ole kokenut tarpeelliseksi.

No se siitä, hienoa tekniikkaa Canon näkyy edelleen syytävän markkinoille ja nämä RF sarjan objektiivit vaikuttaisi olevan korkealaatuisia. Joka tavarasta varmaan joku löytää jotain nillittämistä :)

[talonherra]

👍👍👍

[Maffer]

No Bayer on se mikä sen muhjun tekee. Ei pikselimäärä. Superresoluutiokuvia voi käyttää aivan hyvin 100% kroppeina ilman että kukaan tajuaa välttämättä mitään. Digitaalinen zoomi siis toimii nykyään tietyin edellytyksin.

[mvert]

Noissa minun kuvissa osa muhjua johtuu varmasti myös kuvaajasta ja kuvien käsittelystä. Jonkinlainen AA suodinkin R5:ssä on, joten kai sekin tuota pikselitasolla tarkastelua pehmentää bayerin ja kuvaajan lisäksi. Melko hyvin R5:n ja RF optiikoiden kuvat kuitenkin kestävät terävöitystä ja paljonkin kovemmalle voisi sillä puolella ruuveja vääntää ilman mitään haloja tai isompia häiriöitä kuvassa.

Olen ehkä tottunut liian pehmeään ja "filmimäiseen" kuvaan ja hieman karsastan sellaista liian digitaalista ja terävää pikseliä. Lisäksi kuvat mitkä pienennän tuohon 4k resoluutioon on käsitelty vähän sinne päin ja saattavat olla jopa pehmeämpiä kuin oikein käsitely 100% kroppi. Pitäisi panostaa enemmän käsittelyyn, mutta ei jaksa. Kuvaaminen on kuitenkin koneella istumista hauskempaa.

Riittävän hyviä nämä kaikki hankkimani RF-lasit on ja vaikea kuvitella, että näistä voisi jatkossa vielä paremmaksi laittaa. Mielenkiintoista kuitenkin nähdä kuinka hyvin näissä piirto riittää huhutuille 100 megapikseliä lähestyville kennoille.

[Maffer]

No silloin ratkaisu on kuvata filmille. Digitaalinen kuva on 1 tai 0. Terävä tai suttu. 1 tai dev/null.

[mvert]

Ei litkut kiinnosta, joten digillä mennään. Minulle digitaalinen kuva on jotain muuta kuin pelkkä 1 tai 0, niiden väliin mahtuu monta desimaalia.

Riittävä kuvan terävyys | Riittämätön kuvan terävyys
1----------------------------|----------------------------------------------------------0

Ja leikkauskohta vaihtelee kuvittain.

[hkoskenv]

No silloin ratkaisu on kuvata filmille. Digitaalinen kuva on 1 tai 0. Terävä tai suttu. 1 tai dev/null.

Mitä sillä voittaa verrattuna siihen, että hyväksyy digitaalisen sutun? Filmikuvaus on hirvittävän epäkäytännöllistä joka suhteessa eikä anna mitään, jos ei koe filmiprosessia jotenkin mielenkiintoisena. Olisihan se varmaan ensimmäisen tiiliseinäkuvan kehittämiseen asti, mutta sen jälkeen vaan turhaa odottelua, kemikaaleilla läträämistä ja kuvien altistamista muiden virheille. Ainakin minä tuhoan kuvia ihan tarpeeksi omilla virheillä, ei siihen tarvita yhtään kehittäjän virhettä lisäksi.

Tuo pikselien ihailu vaikuttaa kovin keinotekoiselta rajoitukselta. Niin kauan kuin minä muistan, 80-luvulta asti, on käytetty kikkoja millä matalaresoluutioisen kuvan pikselisyys häivytetään ja saadaan ne näyttämään paremmilta. Ei se pikseli ole mikään taiteellinen innovaatio, jonka tarkoitus on tuoda kuvaan sisältöä, vaan pelkkä käytännöllinen tekninen tapa digitaalisen kuvan esittämiseen. Nyt kun joka matolaatikossa on paljon enemmän pikseleitä kuin millään järjellisellä perusteella voi keksiä tarvitsevansa minkään mielekkään informaation esittämiseen, kannattaa vähän antialiasoida ja hävittää siten aistihavainto kuvan pikselisestä luonteesta.

[Maffer]

No digitaalinen suttu on aivan kaameaa. Sutun sisällä on kuitenkin yksittäisiä pikseleitä. Analogisessa kuvassa suttualueet ei ota silmiin valopöydällä kattellessa tai vedoksessa mikä on suurennoskoneella tehty. Parempi siis ottaa se digi kiltisti jalustalle ja joka ruudusta niin hyvä kuin ikinä vaan voi.

[hkoskenv]

No digitaalinen suttu on aivan kaameaa. Sutun sisällä on kuitenkin yksittäisiä pikseleitä. Analogisessa kuvassa suttualueet ei ota silmiin valopöydällä kattellessa tai vedoksessa mikä on suurennoskoneella tehty. Parempi siis ottaa se digi kiltisti jalustalle ja joka ruudusta niin hyvä kuin ikinä vaan voi.

No osta se pieni 4k näyttö niin pikselit lakkaavat näkymästä ja suttu on yhtä suttua (tai vielä sutumpaa) kuin filmillä. Tai katso edes siltä etäisyydeltä kun kuuluu.

[jka71]

Minä peruin ennakkotilauksen. Niin kauan kuin M6II on käytössä niin pidän EF100/2.8L makron. On kätevämpi kun sopii R5 ja M6II sama makro.

[Sakke_K]

No silloin ratkaisu on kuvata filmille. Digitaalinen kuva on 1 tai 0. Terävä tai suttu. 1 tai dev/null.

Digitaalinen kuva on 1 tai O? No mitäs nyt taas. Jokainen pikseli on aina yhtä terävä ;-) Eri asia sitten mitä siinä yksittäisessä pikselissä mahtaa kulloinkin olla.

Mun kokemuksen mukaan hokema, että filmiajan epäterävyys olisi jotenkin kauniimpaa, ei ole enää pitkään aikaan pitänyt paikkansa. Joskus piti, sekä siitä syystä että pikseleitä oli niin vähän sekä siitä, että digitaalista informaatiota tulkitsevat ohjelmat olivat epätarkkoja nekin.

Mitä vertaan noita reposteltuja kuvia esim. Z6 tai Z7 + Tamronin 90-millisillä otettuihin kuviin (uusin Canonin makro taatusti hieman parempi ainakin aukko levällään), niin epäterävyys tulee muista parametreistä kuin kennosta tai objektiivista.

[Maffer]

No sitä ny taas et puupöntön negat on valopöydällä vaan kauniita katsella loopilla vs. Fujin 50 tai 100MP aihiot tai jopa 400MP superresoluutiokuvat mitkä o vähän menny ohi.

[ttuplai]

No sitä ny taas et puupöntön negat on valopöydällä vaan kauniita katsella loopilla vs. Fujin 50 tai 100MP aihiot tai jopa 400MP superresoluutiokuvat mitkä o vähän menny ohi.

Ongelma on siinä, et sie sekoitat aistinvaraisen kokemuksen siihen miten asia on tunnettu jo ikuisuuden. Kyse on vaan siitä, et miltä etäisyydeltä asiaa pitäs tarkastella - voithan sä kahtella sitä negaakin mikroskoopilla ja se näyttää ihan hiveältä (tai tosi nätiltä - riippuen miten maailman kokee). Toki ymmärrän jos omat aivot ei kestä sitä tietoa, et riittävän likeltä katsottuna alkaa näkymään pikseleitä, molekyylejä, rakeita, etc. ja edelleen oikealta katseluetäisyydeltäkin toi painaa alitajuntaa niin kandee pitäytyä analogisessa kuvantamisessa - ja toki kuunnella musakin livenä. Joillakin tieto lisää tuskaa enempi kuin jaksavat kestää ja siksi tää aihe pitää käydä joka viikko uudestaan ja uudestaan läpi, koska yksi sankari ei saa mielenrauhaa ja Atlantiksen terapeutit on liian ylityöllistettyjä - itse asia on yhtä vanha kuin digitaalinen kuvantaminen tai mikä hyvänsä analogisen asian esitäminen digimuodossa. Se on varsin koluttu aihepiiri ja loopit eivät tuo tuohon mitään uutta. Ite taasen tykkään katsella pikseleitä - katson leffatkin nenä kiinni tv:n lasissa, koska siten pääsee paremmin sisään juoneen - kirjoissa tarkastelen vaan mustepisaroiden kokoa.

[Maffer]

Ehhhh...filmikuva ei mistään absoluuttisen terävä. Digin saat aliasoimaan hyvin helposti ja kun kiskaset tarkennuksen vähänkin ohi on homma siinä. Modernit huippuunsa viritetyt obiskat kyllä takaavat että kaikki mokat napsahtaa armotta.

[hkoskenv]

Ehhhh...filmikuva ei mistään absoluuttisen terävä.

Mikään kuva ei ole absoluuttisen terävä. Sähkömagneettinen säteily ei edes voi muodostaa absoluuttisen terävää kuvaa.

Digin saat aliasoimaan hyvin helposti ja kun kiskaset tarkennuksen vähänkin ohi on homma siinä. Modernit huippuunsa viritetyt obiskat kyllä takaavat että kaikki mokat napsahtaa armotta.

No sitten napsuu. Siitä voi välittää tai olla välittämättä. Onneksi minun aivoni taipuvat olemaan välittämättä.

[Maffer]

Digin rajallinen resoluutio aliasoi kuvan siellä missä tarkennus on jos kohdassa on tarpeeksi säännöllistä detailia, kyllä sinä sen tiedät.

Siihe sit vaikka tällä focus-shiftillä pilatulla kakkulalla vähän hutia ni kuvan voikin poistaa. Ei auta hienot tarkennusmetodit tai 9000€ peilittömät. Vaikutelma on erityisen upea kun huolimattomasti viedään kuva lopuksi vedostukseen ja pistetään se 1.5m leveäksi.