Canon EF85mm f1,4 IS

[T71]

Vähemmän mikrokontrastia tuottaa lähes poikkeuksetta paremman näköistä muotokuvaa, joten noita muotokuvausominaisuuksia ei nyt ihan suoraviivaisesti voi päätellä mistään mtf-taulukosta.

Nyt putosin kärryiltä... eli kertoisitko miten mikrokontrastin väheneminen parantaa (muoto)kuvan laatua?
Jossain laseissa on kerta kaikkiaan liikaa terävyyttä ja sitä voi laskea potrettikuvauksissa hyvin softarilla menettämättä itse objektiivin kontrastintoistoa DoF:n ja bokehin välillä. Tämä kun mielestäni on myös monissa potrettikuvissa juuri se mielenkiintoinen juttu, että kohde herää kuvissa eloon johtuen hyvästä (=suuresta) mikrokontrastista.

[niffe]

Vähemmän mikrokontrastia tuottaa lähes poikkeuksetta paremman näköistä muotokuvaa, joten noita muotokuvausominaisuuksia ei nyt ihan suoraviivaisesti voi päätellä mistään mtf-taulukosta.

Nyt putosin kärryiltä... eli kertoisitko miten mikrokontrastin väheneminen parantaa (muoto)kuvan laatua?
Jossain laseissa on kerta kaikkiaan liikaa terävyyttä ja sitä voi laskea potrettikuvauksissa hyvin softarilla menettämättä itse objektiivin kontrastintoistoa DoF:n ja bokehin välillä. Tämä kun mielestäni on myös monissa potrettikuvissa juuri se mielenkiintoinen juttu, että kohde herää kuvissa eloon johtuen hyvästä (=suuresta) mikrokontrastista.

En tiedä miten dof ja bokeh tähän liittyvät. Puhuin vain objektiivin kontrastintoistossa piilevistä sudenkuopista muotokuvauksessa. Esimerkiksi vanhassa EF 85mm f1.8:ssa on napsua ihan tarpeeksi, että jokainen näppy näkyy ja silmäripset voi laskea. Poskipäitä pitää siten lyysata ihan limitille ja vääntää vielä lightroomissa clarity miinukselle, että selviäisi minuuttiin. Ei ne kuvat ole kivannäköisiä, jos voi laskea huokoset ja mustapäät sekä ihonvärien laikullisuus tulee esiin. Softarilla saa silmät ja silmäripset helposti epäteräviksi, mikä sitten taas vaikuttaa yleisesti kuvan terävyysvaikutelmaan kokonaisuutena.

[T71]

Vähemmän mikrokontrastia tuottaa lähes poikkeuksetta paremman näköistä muotokuvaa, joten noita muotokuvausominaisuuksia ei nyt ihan suoraviivaisesti voi päätellä mistään mtf-taulukosta.

Nyt putosin kärryiltä... eli kertoisitko miten mikrokontrastin väheneminen parantaa (muoto)kuvan laatua?
Jossain laseissa on kerta kaikkiaan liikaa terävyyttä ja sitä voi laskea potrettikuvauksissa hyvin softarilla menettämättä itse objektiivin kontrastintoistoa DoF:n ja bokehin välillä. Tämä kun mielestäni on myös monissa potrettikuvissa juuri se mielenkiintoinen juttu, että kohde herää kuvissa eloon johtuen hyvästä (=suuresta) mikrokontrastista.

En tiedä miten dof ja bokeh tähän liittyvät. Puhuin vain objektiivin kontrastintoistossa piilevistä sudenkuopista muotokuvauksessa. Esimerkiksi vanhassa EF 85mm f1.8:ssa on napsua ihan tarpeeksi, että jokainen näppy näkyy ja silmäripset voi laskea. Poskipäitä pitää siten lyysata ihan limitille ja vääntää vielä lightroomissa clarity miinukselle, että selviäisi minuuttiin. Ei ne kuvat ole kivannäköisiä, jos voi laskea huokoset ja mustapäät sekä ihonvärien laikullisuus tulee esiin. Softarilla saa silmät ja silmäripset helposti epäteräviksi, mikä sitten taas vaikuttaa yleisesti kuvan terävyysvaikutelmaan kokonaisuutena.

Canoneissa on muutenkin ollut huonot ihon sävyt ja korostettu punainen, jotta näppylät nousee varmasti esiin. Yksi tietynlainen ongelma on myös Canonin huono mikrokontrasti, jonka syynä lienee huonon linssipinnoitteen kyky estää hajavalon aiheuttamaa huntua. Nykylaseissa (mm Tamron ja Sigma) alkaa olla hyvät pinnoitteet ja ne yhdistettynä uusiin lasi/muovilaatuihin ja optiseen rakenteeseen johtavat monesti lopputulokseen, jossa objektiivin makrokontrasti on liian kova, eli juurikin karkean tekstuurin vaaleiden ja tummien kohtien ero on suuri ja tästä nousee tietynlainen terävyysvaikutelma, mutta itse hienojen nyanssien, kuten vaikkapa tietyissä tilanteissa hiusten erottelukyky on huonompi. Suurella mikrokontrastilla taas saadaan kuvasta esiin juuri pieniä eroja, eli esim monien kankaiden pintarakenne näkyy kuvassa elävänä, kun taas esim 85mm 1.2L kanssa mallin pusero on lähinnä tasavärinen tai vain kudonnan isoimmat yksityiskohdat erottuvat.

Mitä tulee Dof:n ja Bokehin kontrastieroon, niin monissa uusissa laseissa terävyyttä (kontrastin kautta) on lisätty pinnoittein ja rakentein siten, että myös kuvan tausta on todella jyrkkä. Kannattaa katsella vaikkapa Nikonin potrettilasien tekemää kuvaa ja verrata uusiin ns piraattiobjektiiveihin, niin huomaa mitä tarkoitan. Se on ehkä vaikea pukea sanoiksi, mutta kokonaisuus on usein enemmän kuin mitkään testit ja käppyrät osaavat kertoa ja harrastajat aivan liikaa tuijottavat dxomarkin tai muiden mielipidettä siitä miten terävä mikäkin objektiivi on.

[niffe]

Jälkimmäisestä aivan samaa mieltä, mutta runkojen väriherkkyydestä aivan eri kokemus tai sitten emme tarkoita samaa asiaa. Canon on ollut kaikkein helpoin runko säädellä ainakin Lightroomin ajureilla. Jos on herkkä punaiselle, niin sehän tarkoittaa punaisen saavan enemmän valoa, joka taas johtaa punaisen ohenemiseen lievän ylivalotuksen vuoksi. En yhtään ihmettele, miksi rippi- ja koulukuvauksessa ei paljon muita romppeita näy.

[Maffer]

Mitä ihmettä? Canonin pinnoitteet on olleet noista "uusista" TS-E laajiksista alkaen ihan alansa kärkeä eikä mikrokontrastissa ole mitään vikaa. Kannattaa siirtää ajatukset pois sieltä 17-40L ajoista.

[T71]

Mitä ihmettä? Canonin pinnoitteet on olleet noista "uusista" TS-E laajiksista alkaen ihan alansa kärkeä eikä mikrokontrastissa ole mitään vikaa. Kannattaa siirtää ajatukset pois sieltä 17-40L ajoista.

Niffen mainitsema 85mm 1.8 kuuluu vanhaan sarjaan, jossa on liikaa huntua ja ylikorostunut punainen. Se punainen on siis lasien toistoa, ei itse runkojen ongelma. Hyvillä laseillahan Canonit tekee monasti aivan priimaa jälkeä ja säätää ei juurikaan tarvitse. TS-E ja uudemmat lasit ei ole käyneet testipenkissä, kun siellä on tosi vähän ollut sellaista uutta ja kivaa, joka olisi sopinut omaan laukkuun mukaan. TS lasien hinta ei houkuta ja samaan hintaan saa Schneiderin Super-Angulon, niin miksi ostaa joku liian laaja Canon?

[Konditiona]

Ei ne kuvat ole kivannäköisiä, jos voi laskea huokoset ja mustapäät sekä ihonvärien laikullisuus tulee esiin.

Makuasia. Riippuu siitä tavoitellaanko kasvokuvalla/potretilla yli-idealisoitua vaikutelmaa vai sitä, että jokin tai useampi piirre henkilössä näkyy mahdollisimman todenmukaisena ja sitä kautta merkittävänä. Eli kyse on siitä kuinka kapeasti tai laajasti näkee potrettigenren.

Otan esimerkin:

Arska kuvaa potretteja koulukuvaajana + valokuvaamon potrettimaakarina esim. yo- ja rippikuva- sekä hääkuvaruuhkissa. Suurin osa asiakkaista haluaa yli-idealisoituja kuvia. Arska haluaa että työmäärä per liukuhihnalla oleva potretti on minimaalinen. Tällöin olet oikeassa.

Mutta muistutan että jos Arska käyttää mikrokontrastiltaan huikeaa lasia, niin hän voi tyrkätä sen keulalle halpis-uv-suotimen, minimaalisen denierimäärän sukkahousut tms. ja mikrokontrastihan putoaa heti. Suodinvalinnalla voi valita mikrokontrastin pudotusta, muttei sen paranemista.

Reiska kuvaa omia lapsiaan, vaimoaan, sukulaisiaan jne. Kotona, miljöössä, harrastaessa... Hän hakee kuviin elämänmakuisuutta ja särmää yhdistettynä omaan taiteellisuuteensa. Tällöin pehmeä mikrokontrasti yksinkertaisesti tuhoaa kuvien parhaan terän. Vähän kuin hankkisi keittiöön huikean hyvät veitset, käyttäisi niitä muovisilla alustoilla, pesisi tiskikoneessa ja terottaisi vähän sinnepäin.

Potrettigenre ei ole kapea yhtä tiettyä asiakastyön peruslinjaa tuottava polku. Se on valtavan laaja. Jo pelkästään journalistisen potrettikuvaamisen sisällä on kymmeniä eri osa-alueita, joista yksikään ei vastaa tuota kuvaamaasi lähtökohtaa että heikompi mikrokontrasti tuottaisi helpomman säätämisen/käsittelyn ja paremman lopputuloksen.

Ajankohtainen esimerkki voisi olla vaikka tiukkaan paikkaan joutunut hikoileva ja punertava ministeri selittämässä miten kaikki muut valehtelevat tai erehtyvät paitsi hän. Kuvan journalistinen ja esteettinen terä tylsyisi heti kaikesta mikä heikentää mikro- tai makrokontrastia.

[niffe]

Arska kuvaa potretteja koulukuvaajana + valokuvaamon potrettimaakarina esim. yo- ja rippikuva- sekä hääkuvaruuhkissa. Suurin osa asiakkaista haluaa yli-idealisoituja kuvia. Arska haluaa että työmäärä per liukuhihnalla oleva potretti on minimaalinen. Tällöin olet oikeassa.

Mutta muistutan että jos Arska käyttää mikrokontrastiltaan huikeaa lasia, niin hän voi tyrkätä sen keulalle halpis-uv-suotimen, minimaalisen denierimäärän sukkahousut tms. ja mikrokontrastihan putoaa heti. Suodinvalinnalla voi valita mikrokontrastin pudotusta, muttei sen paranemista.

Reiska kuvaa omia lapsiaan, vaimoaan, sukulaisiaan jne. Kotona, miljöössä, harrastaessa... Hän hakee kuviin elämänmakuisuutta ja särmää yhdistettynä omaan taiteellisuuteensa. Tällöin pehmeä mikrokontrasti yksinkertaisesti tuhoaa kuvien parhaan terän. Vähän kuin hankkisi keittiöön huikean hyvät veitset, käyttäisi niitä muovisilla alustoilla, pesisi tiskikoneessa ja terottaisi vähän sinnepäin.

Potrettigenre ei ole kapea yhtä tiettyä asiakastyön peruslinjaa tuottava polku. Se on valtavan laaja. Jo pelkästään journalistisen potrettikuvaamisen sisällä on kymmeniä eri osa-alueita, joista yksikään ei vastaa tuota kuvaamaasi lähtökohtaa että heikompi mikrokontrasti tuottaisi helpomman säätämisen/käsittelyn ja paremman lopputuloksen.

Ajankohtainen esimerkki voisi olla vaikka tiukkaan paikkaan joutunut hikoileva ja punertava ministeri selittämässä miten kaikki muut valehtelevat tai erehtyvät paitsi hän. Kuvan journalistinen ja esteettinen terä tylsyisi heti kaikesta mikä heikentää mikro- tai makrokontrastia.

Riippuu vähän keneltä sitä mikrokontrastia tiedustellaan. Voi hyvinkin olla, että Reiskan vaimo hehkuttaisi nettifoorumilla eri lasia kuin Reiska ja Arskan koulukuvissa lienee tärkeää nopeus ja helppous työstövaiheessa, joten niissä linssin suoraan paketista tuottama "fiilis" on se juttu. Rapsakat silmäripset ja loiva kaunis iho toimivat noissa laseissa.