Sony 200-600/5.6-6.3 G

[vertanen]

Itse olen käyttänyt tuota putkea paljon 2x entederin kanssa A9:ssä. Kun tarkennus nappaa kiinni kohteeseen, niin kuvaaminen on jopa epäreilun helppoa verrattuna vaikka Canon 1D MKIV, Nikon D500 ja Oly OMD 1MKII, jotka ovat olleet nopeimmat rungot tarkentamaan. Aukkohan pamahtaa jo tuonne lukemaan F13, mutta eipä se tunnu tuota tarkennusta juuri hidastavan. Toki tuossa sitten tarvitsee jo valoa tai alkaa mennä herkkyydet turhan korkeiksi.

Olisi kyllä mukava päästä kokeilemaan noita Sonyn kiinteitä tötteröitä.

[Lihapiikki]

Minä tarkistin myös oman tötterön. Ei olleet ruuvit löysällä. Mutta totta on, että vähän hirvittää silti noinkin kookas putki ja painoa kuitenkin pari kiloa noiden neljän varsin pienen ruuvin varassa. Pitää ottaa kiinni tuo objektiivi myös noista valussa olevista kahvoista. Itsellä on jalustassa vielä aina kiikun pikakiinnityslevy kiinni. Kun tuosta tulee se muutama sentti vielä lisää momentin vartta kannettaessa jalustasta alaspäin roikottaen, voi nuo ruuvit oikeasti olla kovilla.

Jos oikein ymmärsin, että mistä tuo esimerkin oma on porsinut, niin ei tuossa kierrelukite mitään auta, jos ruuvin kannat korkkaa. Ennemmin pitäisi jotenkin objektiivin runko-osan (mikä siis kiinnitetään noilla neljällä ruuvilla) kiinnitystä tukevoittaa, mutta ei heti tule mieleen mitään, jonka saisi vielä järkevästi irti tarvittaessa.

[T71]

Jos oikein ymmärsin, että mistä tuo esimerkin oma on porsinut, niin ei tuossa kierrelukite mitään auta, jos ruuvin kannat korkkaa.

Ei auta. Lisäksi kierrelukite antaa Sonyn ruotsalaiselle "huippuluokan" huollolle yhden syyn lisää olla korvaamatta korjausta takuuseen... ;)

[AnHa]

Alkoi ahdistaa tarkennuksen hienosäädön kanssa pelleily peilikamerassa.
One day you are in the next day you are out, kuten Heidi Klum asian laittoi.

Jos vaihtais Nikon D500 + 200-400/4 2:n päittäin tähän ja johonkin Sonyn A7R-malliin, mitä
menettäisi?

Ps: kannan kameraa RRS:n jalasta, vastavalosuojasta olkapäällä ja repussa rujosti.

Ps2: niin ja haluan sen hiljaisen kameran nyt. Siinä suurempi syy tälle pohdinnalle.

[nsamppa]

Alkoi ahdistaa tarkennuksen hienosäädön kanssa pelleily peilikamerassa.
One day you are in the next day you are out, kuten Heidi Klum asian laittoi.

Jos vaihtais Nikon D500 + 200-400/4 2:n päittäin tähän ja johonkin Sonyn A7R-malliin, mitä
menettäisi?

Ps: kannan kameraa RRS:n jalasta, vastavalosuojasta olkapäällä ja repussa rujosti.

Ps2: niin ja haluan sen hiljaisen kameran nyt. Siinä suurempi syy tälle pohdinnalle.

Ainakin OVF:n, tilaa taskuista akulle tai akuille ja aikaa opetellessa uutta järjestelmää. Sonyt on vaan semmosia että jotta ne saa toimimaan, pitää siihen paneutua ja konffata omaan makuun. Toisaalta hyvä juttu että ne saa aika hyvin konffattua makunsa mukaan. A7R mallin myötä menetät myös vauhdissa ellet nyt ihan vimosinta IV mallia hanki. Siinä myös se hiljainen suljin on vähän heikko kun sensori ei oo niin nopsa. Eikö teikäläinen tirppoja ja sen sellaisia kuvaa? Siihen hommaan se A9 on vain paljon parempi valinta.

Melkein ehkä suosittelisin vuokraamaan ton setin (ehkä pikemminkin sen A9:n kanssa) toviksi tai vaihtoehtoisesti jomman kumman Z:n ja testaat. Voi olla että sen jälkeen taas veivataan tarkennuksen kanssa hammasta kiristäen mutta tyytyväisenä kompromissiin. Jotku kun ei vaan EVF:stä pidä. Varsinkin silloin jos siitä tiiraillaan pitkään, voi se olla vähän rasittava. Samoin ne peilittömät ei vaan niin responsiivisia ole kuin peilijärkkärit. Jos ne menee virransäästöön, menee siihen käynnistymiseen tovi verrattuna peilijärkkäriin. Ei siinä nyt kahveja ehdi keittää, mutta kuten varmasti tiedät niin jos ollaan silmänräpäys perässä, ollaan vaan auttamatta myöhässä.

[elmar]

Jos vaihtais Nikon D500 + 200-400/4 2:n päittäin tähän ja johonkin Sonyn A7R-malliin, mitä menettäisi?

Ps: kannan kameraa RRS:n jalasta, vastavalosuojasta olkapäällä ja repussa rujosti.

Ps2: niin ja haluan sen hiljaisen kameran nyt. Siinä suurempi syy tälle pohdinnalle.

Terve Antti. Nyky-Nikoneista en tiedä, mutta vaihdoin vuonna 2017 Canon 5D3 + 100-400 L II > A7R3 + 100-400 GM lähinnä siksi, että silloin uudesta 5D4:sta puuttui kääntyvä näyttö ja sen kautta hyvin toimiva AF-C. Se oli järkevä siirto joka sopi omaan tekemiseen paremmin kuin hyvin. Paitsi kuvanlaatu parani selvästi, myös liikkuvien kohteiden osumisprosentti nousi uudelle tasolle. Nykyään jo lähes antiikkisen A7R3:n AF on etenkin viimeisen Real-Time Tracking päivityksen jälkeen ollut omasta mielestä suorastaan erinomainen. Jos 5D:llä lentävä lintu oli oikeasta kohtaa terävä n. 2/10 tapauksista, A7R3:lla saldo on n. 8/10. Tuolla muutama A7R3-lentokuva : https://tinyurl.com/ydb4dpeg" onclick="window.open(this.href);return false; .

3 vuotta käytössä ollut A7R3 on riittänyt ja tulee jatkossakin riittämään "kaikkeen". Siinä on ikäänkuin kolme kameraa yhdessä kompaktissa paketissa: AA-filsuton 42 Mp:n FF-maisemakamera 15 Ev:n sävydynamiikalla, AF-C:ltään varma ja nopea 10 fps FF-action-kamera kohinattomilla korkeilla-ISO:illa sekä 18 Mp:n 1.5x-croppirunko. Kaikki tämä sopii omaan puuhasteluun täydellisesti, sillä kahden rungon (5D3 + 80D) raahaamisen loputtua kuvauslaukkukin keveni selvästi. A9 olisi toki kahden prossun AF-C:llä ja 20 fps:llä action-hommiin se paras valinta, mutta kaikkea muutakin kuvaavalle 24 Mp on liian vähän.

Kokeilin viime talvena pari viikkoa A7R4:ää ja totesin ettei se tuonut mitään lisää tekemiseeni. Vaikka sen AF on lähes A9-tasoa, liian iso tiedostokoko tekee siitä hitaan ja vaikeuttaa asioita. Paljon käyttämieni zoomien (24-105 G, 100-400 GM ja 200-600 G) piirto ei tunnu riittävän 61 Mp:lle, jolloin suurin osa resoluutiosta menee hukkaan ja vain hidastaa työnkulkua. Totesin testaillessa että A7R3:n skarppi 42 Mp interpoloituna 61 Mp:ksi näyttää lähes samalta kuin diffraktion pehmentämä A7R4-file, eli päivittäminen ei maksanut vaivaa.

Täydellä aukolla liikkumatonta kohdetta kuvatessa A7R4 toki vie voiton, mutta himmentäessä f/11-16-maisema-aukoille A7R3 on skarpimpi. Lisäksi nopeaa liikettä kuvatessa A7R4 tarvitsee resoluution takia n. 1.5-2 stoppia nopeammat suljinajat, joka taas on myrkkyä pienipikselisen kennon kohinoillle = yksityiskohdille. Myös Lightroom käy varsin tahmeaksi jo parilla 128 GB:n kortillisella pakkaamattomia A7R4-RAW:eja, kun taas A7R3-fileillä ei ole ilmennyt vastaavia hitausongelmia edes läppärillä.

200-600 G:stä sen verran, että kun kokeilin sitä A7R4:n kera lumettomana ja pimeänä viime talvena, mielikuva setistä oli melko vaatimaton. En saanut yhdistelmällä käsistä kuvaten terävää kuvaa kuin vaivalla aikaiseksi, kun taas A7R3 + 100-400 GM:n samoilla asetuksilla se oli kuin lasten leikkiä. Kun kevät eteni ja valo lisääntyi, pieniaukkoinen 200-600 G alkoi pelittää paremmin. Suurin hämmästyksen aihe on ollut se, että 1.4x:llä kuvanlaatu ei huonone lainkaan ja hyvässä valossa jälki on jopa 2x:llä täysin käyttökelpoista. Tämä on yllättävää, koska peili-Canoneilla f/5.6-6.3 zoomien kanssa ei kannattanut käyttää lainkaan jatkeita, tulos oli poikkeuksetta delete-tason muhjua. Esimerkkinä reippaasti cropattu Viikin arotasku A7R3 + 200-600 G + 2x = 1200 mm f/13 kääntyvällä näytöllä aivan maanrajasta kuvattuna : https://tinyurl.com/yddgwhar" onclick="window.open(this.href);return false; .

Edit. Typoja

[elmar]

Ainakin OVF:n, tilaa taskuista akulle tai akuille ja aikaa opetellessa uutta järjestelmää...

Nämä uudempien Sonyjen virtaongelmat on vähän väkisin väännettyjä. Akkujen huono kestävyys oli arkea A7R1-2:lla, kun taas A7R3:n kanssa ei ole ollut ongelmia edes pakkasissa. 5D-aikoina mulla oli yleensä 2-3 akkua messissä ja sama määrä on A7R3:llakin, eli mikään ei ole muuttunut.

Jos ne menee virransäästöön, menee siihen käynnistymiseen tovi verrattuna peilijärkkäriin. Ei siinä nyt kahveja ehdi keittää, mutta kuten varmasti tiedät niin jos ollaan silmänräpäys perässä, ollaan vaan auttamatta myöhässä.

Vanhankin peilittömän kanssa pärjää kun ei kuvatessa sammuta sitä tai päästä edes virransäästötilaan. Paljon nopeamman AF:n takia A7R3 ottaa ON-tilassa kuvan itseasiassa nopeammin kuin 5D3. Vaikka mulla on A7R3:n virta aina päällä, en ole koskaan saanut kahta akkua päivässä loppuun.

[AnHa]

A7R mallin myötä menetät myös vauhdissa ellet nyt ihan vimosinta IV mallia hanki. Siinä myös se hiljainen suljin on vähän heikko kun sensori ei oo niin nopsa. Eikö teikäläinen tirppoja ja sen sellaisia kuvaa? Siihen hommaan se A9 on vain paljon parempi valinta.

Aika vähän nykyään vauhdikasta touhua. A9 on varmasti päheä, mutta 42 vs 24 mpix ero on käytännössä hyvin merkittävä. A9 ei varmasti olisi huono, mutta punnitsen kennon aavistuksen nopeuden edelle.

Melkein ehkä suosittelisin vuokraamaan ton setin (ehkä pikemminkin sen A9:n kanssa) toviksi tai vaihtoehtoisesti jomman kumman Z:n ja testaat. Voi olla että sen jälkeen taas veivataan tarkennuksen kanssa hammasta kiristäen mutta tyytyväisenä kompromissiin. Jotku kun ei vaan EVF:stä pidä. Varsinkin silloin jos siitä tiiraillaan pitkään, voi se olla vähän rasittava. Samoin ne peilittömät ei vaan niin responsiivisia ole kuin peilijärkkärit. Jos ne menee virransäästöön, menee siihen käynnistymiseen tovi verrattuna peilijärkkäriin. Ei siinä nyt kahveja ehdi keittää, mutta kuten varmasti tiedät niin jos ollaan silmänräpäys perässä, ollaan vaan auttamatta myöhässä.

Hyvä vinkki. Tarkennus on kuitenkin viimeinen silaus vaihtoajatukselle, enkä halua ehdoin tahdoin ottaa takapakkia sovitteen kanssa.

[AnHa]

Terve Antti. Nyky-Nikoneista en tiedä, mutta vaihdoin vuonna 2017 Canon 5D3 + 100-400 L II > A7R3 + 100-400 GM lähinnä siksi, että silloin uudesta 5D4:sta puuttui kääntyvä näyttö ja sen kautta hyvin toimiva AF-C. Se oli järkevä siirto joka sopi omaan tekemiseen paremmin kuin hyvin. Paitsi kuvanlaatu parani selvästi, myös liikkuvien kohteiden osumisprosentti nousi uudelle tasolle. Nykyään jo lähes antiikkisen A7R3:n AF on etenkin viimeisen Real-Time Tracking päivityksen jälkeen ollut omasta mielestä suorastaan erinomainen. Jos 5D:llä lentävä lintu oli oikeasta kohtaa terävä n. 2/10 tapauksista, A7R3:lla saldo on n. 8/10. Tuolla muutama A7R3-lentokuva : https://tinyurl.com/ydb4dpeg" onclick="window.open(this.href);return false; .

3 vuotta käytössä ollut A7R3 on riittänyt ja tulee jatkossakin riittämään "kaikkeen". Siinä on ikäänkuin kolme kameraa yhdessä kompaktissa paketissa: AA-filsuton 42 Mp:n FF-maisemakamera 15 Ev:n sävydynamiikalla, AF-C:ltään varma ja nopea 10 fps FF-action-kamera kohinattomilla korkeilla-ISO:illa sekä 18 Mp:n 1.5x-croppirunko. Kaikki tämä sopii omaan puuhasteluun täydellisesti, sillä kahden rungon (5D3 + 80D) raahaamisen loputtua kuvauslaukkukin keveni selvästi. A9 olisi toki kahden prossun AF-C:llä ja 20 fps:llä action-hommiin se paras valinta, mutta kaikkea muutakin kuvaavalle 24 Mp on liian vähän.

Kokeilin viime talvena pari viikkoa A7R4:ää ja totesin ettei se tuonut mitään lisää tekemiseeni. Vaikka sen AF on lähes A9-tasoa, liian iso tiedostokoko tekee siitä hitaan ja vaikeuttaa asioita. Paljon käyttämieni zoomien (24-105 G, 100-400 GM ja 200-600 G) piirto ei tunnu riittävän 61 Mp:lle, jolloin suurin osa resoluutiosta menee hukkaan ja vain hidastaa työnkulkua. Totesin testaillessa että A7R3:n skarppi 42 Mp interpoloituna 61 Mp:ksi näyttää lähes samalta kuin diffraktion pehmentämä A7R4-file, eli päivittäminen ei maksanut vaivaa.

Täydellä aukolla liikkumatonta kohdetta kuvatessa A7R4 toki vie voiton, mutta himmentäessä f/11-16-maisema-aukoille A7R3 on skarpimpi. Lisäksi nopeaa liikettä kuvatessa A7R4 tarvitsee resoluution takia n. 1.5-2 stoppia nopeammat suljinajat, joka taas on myrkkyä pienipikselisen kennon kohinoillle = yksityiskohdille. Myös Lightroom käy varsin tahmeaksi jo parilla 128 GB:n kortillisella pakkaamattomia A7R4-RAW:eja, kun taas A7R3-fileillä ei ole ilmennyt vastaavia hitausongelmia edes läppärillä.

200-600 G:stä sen verran, että kun kokeilin sitä A7R4:n kera lumettomana ja pimeänä viime talvena, mielikuva setistä oli melko vaatimaton. En saanut yhdistelmällä käsistä kuvaten terävää kuvaa kuin vaivalla aikaiseksi, kun taas A7R3 + 100-400 GM:n samoilla asetuksilla se oli kuin lasten leikkiä. Kun kevät eteni ja valo lisääntyi, pieniaukkoinen 200-600 G alkoi pelittää paremmin. Suurin hämmästyksen aihe on ollut se, että 1.4x:llä kuvanlaatu ei huonone lainkaan ja hyvässä valossa jälki on jopa 2x:llä täysin käyttökelpoista. Tämä on yllättävää, koska peili-Canoneilla f/5.6-6.3 zoomien kanssa ei kannattanut käyttää lainkaan jatkeita, tulos oli poikkeuksetta delete-tason muhjua. Esimerkkinä reippaasti cropattu Viikin arotasku A7R3 + 200-600 G + 2x = 1200 mm f/13 kääntyvällä näytöllä aivan maanrajasta kuvattuna : https://tinyurl.com/yddgwhar" onclick="window.open(this.href);return false; .

Edit. Typoja

Kiitos hyvistä ja arvokkaista kokemuksista. Mulla on edelleen "vanhat" D800E ja 24–70/2.8. Ne pysyvät naitettuina ja käytössä, kunnes hajoavat. Käyttöarvo tuolla 36 Mpix kennolla ja opiskalla ylittää reippaasti markkina-arvon. Tämä toinen kokonaisuus korvaisi siis vain D500 + 200–400/4 -kombon.

Tärkein seikka, mitä telessä arvostan, on sen suljettu rakenne. Ihan siitä syystä, että "hengittävät" rakenteet eivät toimisi omassa käytössä. Sonyn 200–600 vaikuttaa siltä osin riittävältä. Olen samaa mieltä kanssasi A7R 3:n yleiskäytettävyydestä kennon osalta. Akateemisesti pohdittuna Sonyn kombo ylittää tuon Nikonin kombon toistokyvyn (resolving power, mitä lie suomeksi).

Tietty Sony on pimeä, mutta käytännössä sen kanssa tulee toimeen, kun/jos opiska on 6.3:sta asti terävä. Se, että siihen voi lisätä jatkeen perään huoletta, on saavutus.

Kiitos näistä tiedoista!

[Maffer]

Kannattaa ainakin varoa täyskenno Z-malleja. Sulle napsahtaa kuitenkin johonkin parempaan ruutuun huonolla tuurilla bändingi. Kroppi-Z:ssa ongelmaa ei ole kun PDAF:aa ei kenno tarjoa.

[spege]

Alkoi ahdistaa tarkennuksen hienosäädön kanssa pelleily peilikamerassa.
One day you are in the next day you are out, kuten Heidi Klum asian laittoi.

Jos vaihtais Nikon D500 + 200-400/4 2:n päittäin tähän ja johonkin Sonyn A7R-malliin, mitä
menettäisi?

Ps: kannan kameraa RRS:n jalasta, vastavalosuojasta olkapäällä ja repussa rujosti.

Ps2: niin ja haluan sen hiljaisen kameran nyt. Siinä suurempi syy tälle pohdinnalle.

Menetät D500:n loistavan käyttöergonomian ja erinomaisen akunkeston. Nikon 200-400/4 on vankkarakenteinen PRO-objektiivi, kun taas tuo Sonyn tötterö on edullinen ja pimeä harrastelijazuumi, josta kuulemma kiinnitysruuvitkin irtoilevat kevyessäkin (kohan-papan) käytössä.

Nikon 200-400/4 VR II on mainio objektiivi, mutta tuo erilaisten AF:n hienosäätöasetusten tarve eri etäisyyksillä ja jopa polttoväleillä on kyllä rasittava ominaisuus, joka ei ilmeisesti edes JAS Tekniikan insinöörien käsissä paremmaksi muutu.

Onneksi oma yksilöni, jonka hankin käytettynä muutama kuukausi sitten, tarkentaa nollasäädöillä kaikilla polttoväleillä ja etäisyyksillä oikein niin kauan, kun objektiivin perässä ei ole telejatketta. Mutta jos rungon (D500) ja objektiivin väliin laittaa minkä tahansa telejatkeen, on oltava kyllä tarkkana AF:n osumisen suhteen ja käytettävä AF:n hienosäätöjä.

Tosin tämä ikävä ominaisuus saattaa poistua ainakin osittain, mikäli objektiivin kiinnittää peilittömään Nikonin kameraan. Tuntuu, että jo D500:n LV AF kennotarkennus toimii ainakin joissakin tilanteissa tarkemmin, kuin peilietsimen tarkennusjärjestelmä.

Miten olisi Antti, jos lopuisit noista Sony-lelukamerahaaveista ja hankkisit nyt kiltisti joko Nikonin uuden 180-400 TC14:n tai 120-300/2,8 E:n, jos vanhan 200-400:n AF-ongelma kiusaa noin mieltäsi. :)

[temama]

Miten olisi Antti, jos lopuisit noista Sony-lelukamerahaaveista ja hankkisit nyt kiltisti joko Nikonin uuden 180-400 TC14:n tai 120-300/2,8 E:n, jos vanhan 200-400:n AF-ongelma kiusaa noin mieltäsi. :)

Kröhöm. Näin viran puolesta Sony-everstin roolissani on pakko reagoida tähän.

On totta mitä valokuvamarsalkka Spege turinoi D500 rungon ergonomiasta ja muutenkin käytettävyydestä , ja varmasti myös mainitut Nikon objektiivit pelittävät vallan mainiosti luontovalokuvaus touhuissa.
Silti on pakko todeta, että Sonyn kinopeilittömät edustavat tulevaisuutta ja ovat kiistattomasti esimerkikiksi tarkennusominaisuuksiltaan lajinsa huippua nyt, ja tilanne tuskin tulee muuttumaan radikaalisti tulevaisuudessa.
A7RIII: 42mp kinokenno on erinomainen ja vielä apsc croppimoodissakin antaa laadukasta 18mp kuvaa. Mainittu 200-600 on hieno objektiivi perusluontovalokuvaukseen, mutta sen sijasta kannattaa miettiä myös Sonyn FE 100-400mm F4.5-5.6 GM OSS teleä.
Kannattaa myös muistaa, että Sonyssa toimii erittäin loistavasti monet Canon teleobjektiivit (Sigma MC-11 tai Metabones adapterit) joita saa käytettynä ja uutena pilvinpimein.
Jos halajaa isompaa otepintaa, niin esim A7RIII kannattaa varustaa akkukahvalla. Siinä loppuu virtahuolet, joita ei tosin ole uuden sukupolven Soneissa missä isompi akku jo valmiiksi.

[AnHa]

Menetät D500:n loistavan käyttöergonomian ja erinomaisen akunkeston. Nikon 200-400/4 on vankkarakenteinen PRO-objektiivi, kun taas tuo Sonyn tötterö on edullinen ja pimeä harrastelijazuumi, josta kuulemma kiinnitysruuvitkin irtoilevat kevyessäkin (kohan-papan) käytössä.

Akunkesto on makukysymys. Samalla tavalla ne kuluu varsinkin, jos akut eivät ole enää minttejä. Käsivaralta pimeässä pitkiä aikoja sohiessa VR imaisee akut siinä missä muissakin kameroissa. Sen annan tälle yhdistelmälle, että se jos joku kestää käyttöä.

Nikon 200-400/4 VR II on mainio objektiivi, mutta tuo erilaisten AF:n hienosäätöasetusten tarve eri etäisyyksillä ja jopa polttoväleillä on kyllä rasittava ominaisuus, joka ei ilmeisesti edes JAS Tekniikan insinöörien käsissä paremmaksi muutu.

Pidemmän päälle erittäin rasittavaa. Pahinta siinä, kun kuvaaja ei luota välineeseen, kamera ei ole enää työväline, vaan energiaa menee pois kuvaamisesta. Varmistat ja varmistat, että ruutu olis terävä.

Tosin tämä ikävä ominaisuus saattaa poistua ainakin osittain, mikäli objektiivin kiinnittää peilittömään Nikonin kameraan. Tuntuu, että jo D500:n LV AF kennotarkennus toimii ainakin joissakin tilanteissa tarkemmin, kuin peilietsimen tarkennusjärjestelmä.

Jos D500:n live view AF osuu, se on tarkka joka kerta.

Miten olisi Antti, jos lopuisit noista Sony-lelukamerahaaveista ja hankkisit nyt kiltisti joko Nikonin uuden 180-400 TC14:n tai 120-300/2,8 E:n, jos vanhan 200-400:n AF-ongelma kiusaa noin mieltäsi. :)

Se ei poista peilinkolahtamista.

[AnHa]

Mainittu 200-600 on hieno objektiivi perusluontovalokuvaukseen, mutta sen sijasta kannattaa miettiä myös Sonyn FE 100-400mm F4.5-5.6 GM OSS teleä.

Jos maailma olis täydellinen, ehkä. Suljettu on paljon luotettavampi.

Kannattaa myös muistaa, että Sonyssa toimii erittäin loistavasti monet Canon teleobjektiivit (Sigma MC-11 tai Metabones adapterit) joita saa käytettynä ja uutena pilvinpimein.

Ajatus on vaihdolla hankkia lisää luotettavuutta tarkennukseen. Adapterit välissä eivät sitä lisää.

[Myynnissa]

Jos vaihtais Nikon D500 + 200-400/4 2:n päittäin tähän ja johonkin Sonyn A7R-malliin, mitä menettäisi?

Ps: kannan kameraa RRS:n jalasta, vastavalosuojasta olkapäällä ja repussa rujosti.

Ps2: niin ja haluan sen hiljaisen kameran nyt. Siinä suurempi syy tälle pohdinnalle.

Terve Antti. Nyky-Nikoneista en tiedä, mutta vaihdoin vuonna 2017 Canon 5D3 + 100-400 L II > A7R3 + 100-400 GM lähinnä siksi, että silloin uudesta 5D4:sta puuttui kääntyvä näyttö ja sen kautta hyvin toimiva AF-C. Se oli järkevä siirto joka sopi omaan tekemiseen paremmin kuin hyvin. Paitsi kuvanlaatu parani selvästi, myös liikkuvien kohteiden osumisprosentti nousi uudelle tasolle. Nykyään jo lähes antiikkisen A7R3:n AF on etenkin viimeisen Real-Time Tracking päivityksen jälkeen ollut omasta mielestä suorastaan erinomainen. Jos 5D:llä lentävä lintu oli oikeasta kohtaa terävä n. 2/10 tapauksista, A7R3:lla saldo on n. 8/10. Tuolla muutama A7R3-lentokuva : https://tinyurl.com/ydb4dpeg" onclick="window.open(this.href);return false; .

3 vuotta käytössä ollut A7R3 on riittänyt ja tulee jatkossakin riittämään "kaikkeen". Siinä on ikäänkuin kolme kameraa yhdessä kompaktissa paketissa: AA-filsuton 42 Mp:n FF-maisemakamera 15 Ev:n sävydynamiikalla, AF-C:ltään varma ja nopea 10 fps FF-action-kamera kohinattomilla korkeilla-ISO:illa sekä 18 Mp:n 1.5x-croppirunko. Kaikki tämä sopii omaan puuhasteluun täydellisesti, sillä kahden rungon (5D3 + 80D) raahaamisen loputtua kuvauslaukkukin keveni selvästi. A9 olisi toki kahden prossun AF-C:llä ja 20 fps:llä action-hommiin se paras valinta, mutta kaikkea muutakin kuvaavalle 24 Mp on liian vähän.

Kokeilin viime talvena pari viikkoa A7R4:ää ja totesin ettei se tuonut mitään lisää tekemiseeni. Vaikka sen AF on lähes A9-tasoa, liian iso tiedostokoko tekee siitä hitaan ja vaikeuttaa asioita. Paljon käyttämieni zoomien (24-105 G, 100-400 GM ja 200-600 G) piirto ei tunnu riittävän 61 Mp:lle, jolloin suurin osa resoluutiosta menee hukkaan ja vain hidastaa työnkulkua. Totesin testaillessa että A7R3:n skarppi 42 Mp interpoloituna 61 Mp:ksi näyttää lähes samalta kuin diffraktion pehmentämä A7R4-file, eli päivittäminen ei maksanut vaivaa.

Täydellä aukolla liikkumatonta kohdetta kuvatessa A7R4 toki vie voiton, mutta himmentäessä f/11-16-maisema-aukoille A7R3 on skarpimpi. Lisäksi nopeaa liikettä kuvatessa A7R4 tarvitsee resoluution takia n. 1.5-2 stoppia nopeammat suljinajat, joka taas on myrkkyä pienipikselisen kennon kohinoillle = yksityiskohdille. Myös Lightroom käy varsin tahmeaksi jo parilla 128 GB:n kortillisella pakkaamattomia A7R4-RAW:eja, kun taas A7R3-fileillä ei ole ilmennyt vastaavia hitausongelmia edes läppärillä.

200-600 G:stä sen verran, että kun kokeilin sitä A7R4:n kera lumettomana ja pimeänä viime talvena, mielikuva setistä oli melko vaatimaton. En saanut yhdistelmällä käsistä kuvaten terävää kuvaa kuin vaivalla aikaiseksi, kun taas A7R3 + 100-400 GM:n samoilla asetuksilla se oli kuin lasten leikkiä. Kun kevät eteni ja valo lisääntyi, pieniaukkoinen 200-600 G alkoi pelittää paremmin. Suurin hämmästyksen aihe on ollut se, että 1.4x:llä kuvanlaatu ei huonone lainkaan ja hyvässä valossa jälki on jopa 2x:llä täysin käyttökelpoista. Tämä on yllättävää, koska peili-Canoneilla f/5.6-6.3 zoomien kanssa ei kannattanut käyttää lainkaan jatkeita, tulos oli poikkeuksetta delete-tason muhjua. Esimerkkinä reippaasti cropattu Viikin arotasku A7R3 + 200-600 G + 2x = 1200 mm f/13 kääntyvällä näytöllä aivan maanrajasta kuvattuna : https://tinyurl.com/yddgwhar" onclick="window.open(this.href);return false; .

Edit. Typoja

Muutama kommentti eli kuten Sony A9 kohdalla (jotta saan käyttöön 20kuv/sek), niin myös A7RIV kohdalla, käytän compressed moodia. Näin tiedostojen koko jälkikäsittelyssä ei ole muodostunut hidasteeksi. Kun vertailin compressed ja uncompressed filuja, en löytänyt mitään eroja 200% koosssa kuvia tarkasteltaessa. Toki jos valotus on mennyt ihan pieleen ja pitää kuvaa saada avattua 5-6 aukkoa, niin sitten uncompressed hyöty tullee esiin.

Arkoja kohteita kuvatessa A7R3 sulkimen ääni on todella kova verrattuna A7RIV. Toki jos kohteesi ovat stabiileja, voit käyttää sähköistä suljinta.

Tuo 15EV sävydynamiikka on vähän niin kuin mainosmiehen esityksestä, toteutuu vain 8MP:n kuvassa.

Yksi syy, miksi aikoinaan vaihdoin A7R3 => A7R4, oli AF. Nelosen AF on huomattavasti parempi kuin kolmosen, mutta ei yllä A9 tasolle. Toinen syy oli laajempi croppi vara tai suoraan APS-C moodin käyttö, joka tuottaa erittäin hyvälaatuisen 26Mp kuvan. Toki croppi kuva sitten jo kohisee korkeilla herkkyyksillä, mutta kun yksityiskohdat säilyvät, kohinan saa helposti jälkikäsittelyssä pois.

A7RIV + 200-600mm kuvanlaatu väliin yllättää positiivisesti, mutta välillä sitten taas sitä pettyy. Monet tämän kombinaation käyttäjät ovat raportoineet suurista ongelmista saada terävää kuvaa aikaiseksi. Osa ongelmista on varmaan käyttäjän omaa syytä, osa tuota diffraktiota ja osa sitten jotain muuta, joka ehkä joskus uuden firmiksen myötä korjaantuu.

Sony 100-400 @400 aukko lukema on 5.6 ja 200-600 @600 6.3 eli ero on 1/3 aukkoa. Sony FE600/4 tarjoaa sitten jo 1,3 aukon edun eli jos kameralaukussa on paljon tyhjää tilaa, luottotiedot ovat kunnossa tai koronan aikana on kertynyt osakekurssien heilunnan osalta suuria voittoja ja valokuvaat lähes aina jalustalta ja selkävaivat eivät paina, niin tämä putki on must.

ppie
http://www.petripietilainen.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

[elmar]

Tuo 15EV sävydynamiikka on vähän niin kuin mainosmiehen esityksestä, toteutuu vain 8MP:n kuvassa.

A7R III-IV:n noin 15 Ev:n (14.7-14.8 Ev) dynamiikka saavutetaan täysikokoisilla RAW:eilla kun kuvataan esim. maisemia jalustalta ISO 64:llä. Lintukuvaamisessa tavallisilla ISO 800-6400:lla se tippuu välille 10-12 Ev. https://www.dxomark.com/Cameras/Compare ... _1187_1326" onclick="window.open(this.href);return false;

[Myynnissa]

Tuo 15EV sävydynamiikka on vähän niin kuin mainosmiehen esityksestä, toteutuu vain 8MP:n kuvassa.

A7R III-IV:n noin 15 Ev:n (14.7-14.8 Ev) dynamiikka saavutetaan täysikokoisilla RAW:eilla kun kuvataan esim. maisemia jalustalta ISO 64:llä. Lintukuvaamisessa tavallisilla ISO 800-6400:lla se tippuu välille 10-12 Ev. https://www.dxomark.com/Cameras/Compare ... _1187_1326" onclick="window.open(this.href);return false;

Mutta siis testissä 8MP kuva....

Sony a7RIV boasts a rated 15 stops of dynamic range (essentially the same as the a7RIII), though this figure is at a standardized 8 MP downsampling (this is the DXO approach). While this is useful for standardizing test results, note that in most practical situations (at a native pixel level) that dynamic range is a little below 14 stops.

--

ppie
http://www.petripietilainen.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

[elmar]

Mutta siis testissä 8MP kuva....

Sony a7RIV boasts a rated 15 stops of dynamic range (essentially the same as the a7RIII), though this figure is at a standardized 8 MP downsampling (this is the DXO approach). While this is useful for standardizing test results, note that in most practical situations (at a native pixel level) that dynamic range is a little below 14 stops.

Ok, tuota en tiennyt. Luulin että näissä dynamiikkatesteissä on aina kyse matalimman ISO:n täysikokoisista RAW:eista.

[Maffer]

Nykyään ei kannata olettaa mitään. RAWin suttaaminen on jo arkipäivää Sonylla, Panasonicilla ja Pentaksilla. Muut eivät ole jääneet housut nilkassa kiinni.

[AnHa]

Nykyään ei kannata olettaa mitään. RAWin suttaaminen on jo arkipäivää Sonylla, Panasonicilla ja Pentaksilla. Muut eivät ole jääneet housut nilkassa kiinni.

Nikonit (peililliset) tekevät loistavaa kuvanlaatua. Sonyn Alpha9 vaikuttaa tarkentavan erittäin hyvin lukemani mukaan.

Aina ei voi voittaa. Pitää tehdä parasta sillä, mitä on. 30 vuoden päästä kameraa ei varmasti tartte enää itse kantaa, vaan se ohjataan paikalleen jollain käyttöliittymällä. 2020 vaikuttaa alkeelliselta silloin.