Juuri näin. Ei tuota kannata edes miettiä yleisteleksi kaikkiin valoihin ja tilanteisiin, vaan nimenomaan niihin hetkiin kun kevätaurinko lämmittää, räystäät tippuu, leskenlehdet pukkaa hupenevan hangen läpi ja ekat pikkulinnut alkavat laulaa... aaah, kohta taas tulee kevät ja VALO! Oma suositus jokapaikan luontohöyläksi on 100-400/4-5.6 zoomit (+ 1.4x). Sonylla ja Canonilla on ollut jo kauan erinomaiset sellaiset ja Nikonkin sai vihdoin samanlaisen.
1/100-200 riittää just ja just paikallaan olevalle tintille, kun ampuu 10 fps tai nopeampaa sarjaa. Suurinosa on like-epäteräviä, mutta IS:n takia kohteen liikkeen ääripäissä tulee aina muutama täysin skarppi ruutu. Tohon karakuvaan halusin virtaavan veden pehmeämmäksi ja luoskutin pari sataa kuvaa käsistä n. 1/13-20 ajoilla. Muutama silmä oli hyvän vakaajan ansiosta terävä, loput delete.
En tiennyt noista Canonin suosituksista, mutta oma kokemus on että isompi ohilentävä lintu pysähtyy melko varmasti n.1/1600-2000 ajoilla ja n.1/3200-4000 riittää nippanappa pienemmän linnun siipien kärkien jäädyttämiseen. Siellä mun RF 800 galleriassa olevat piekun iltavalon lentokuvat ovat f/11, 1/3200 ja ISO 3200. Olis voinut olla 1/1600-2000, mut en ehtinyt vaihtaa kun tuli niin yllättäen...