villeh kirjoitti:jari kirjoitti:Kiinostaisi kuulla kokemuksia 200 / 1,8 objektiivista . Jos voisit vaikka noin 1000;lla sanalla kertoa mihin käyttöön putkea ei voi suositella ja missä se taas on parhaimmillaan .
Mitä itse olen putkea kameran nokalla käyttänyt, voin fyysisestä puolesta sanoa: pirun iso ja painava kampe, linssihän taitaa olla 120mm
No en nyt taida jaksaa satuilla ihan tuhatta sanaa, mutta asiaan. EF 200/1,8L tuli markkinoille 1989 ja sen valmistus lopetettiin vähän aikaa sitten. Lasia on kuitenkin näkynyt jonkin verran käytettynä liikkeellä, hintahaarukka 2000 - 3000 euroa.
EF 200/1,8L on tosiaan kookas ja painava objektiivi 200-milliseksi. Mekaaniselta rakenteeltaan se on erinomainen, vankka metallirunko ja kaikki toimii jämptisti kuten kaikissa Canonin valovoimaisissa pitkissä EF-teleobjektiiveissa. Lasi painaa kolme kiloa, mutta se on melko lyhyt. Etulinssi (tasainen suojalasi) on vähän suurempi kuin EF 300/2,8L-lasissa.
Jalustakiinnitysjalka/kämmentuki on objektiivin etuosassa. 3-kiloiseksi objektiivi on harvinaisen miellyttävä käsitellä, jopa kuvata käsivaralta. Se on huomattavasti miellyttävämpi käsivaralta kuin EF 300/2,8L. Vastavalosuoja on tosi kookas ja lisää huomattavasti objektiivin kokoa, mutta myös katu-uskottavuutta.
Objektiivi on maailman valovoimaisin kaksisatanen SLR-linssi. Optisesti se on jo täydellä aukolla erittäin hyvä, kiitos UD-lasin käytön. Lyhin tarkennusetäisyys on 2,5 m, eli kyseessä ei ole mikään makro. Objektiivissa on ultraäänimoottori, jolla AF toimii nopeasti ja hiljaisesti. Siinä on myös kaikki vanhempien EF-Pro-teleiden erikoistoiminnot; tarkennusmuistitoiminto (Focus Preset), jatkuva käsitarkennus ja tarkennusalueen rajaus.
Käsitarkennusrengas ei välitä mekaanisesti vaan MF toimii myös elektronisesti USM-moottorilla. Näin objektiivissa voi valita kolme eri käsitarkennusnopeutta. Toisaalta käsitarkennuskin kuluttaa näin virtaa ja MF ei toimi jos kamerassa ei ole virrat päällä.
EF 200/1,8L on omiaan esim. urheilukuvauksessa heikommassa valossa tai näyttämökuvauksessa. Sen antama background blur, eli taustaepäterävyys on upea. Näin objektiivi on mainio myös muotokuvaukseen.
Toisaalta lasin mahtava valovoima voi olla jopa tarpeettoman suuri nykyisten herkkien digitaalikameroiden aikana. 70-200/2,8-zoom on moniin tarkoituksiin parempi vaihtoehto ja esim. luontokuvaukseen 300/2,8 on mielestäni järkevämpi valinta. Joka tapauksessa niin 200/1,8 kuin 300/2,8 ovat isoja laseja ja kannattaa miettiä myös sitä jaksaako niitä kantaa.